Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitkä toverillinen liitto, vai kunnolla sydämeni vienyt ihastus?
Tilanne on nyt se, että olen päätä pahkaa rakastunut työkaveriin. Kliseistä. Olen tuntenut hänet 3 vuotta. Tutustuttu hiljalleen, ja nyt viimeiset kuukaudet lähennytty enemmänkin. Mitään varsinaista flirttiä kummempaa ei ole tapahtunut, mutta olen aivan älyttömän ihastunut häneen. Tekisi mieli sanoa, että olen rakastunut, kunnolla, ensimmäistä kertaa elämässäni. Siis sillä tavalla, etten ole koskaan tuntenut näin voimakkaasti ketään kohtaan.
En edes omaa miestä kohtaan, jonka kanssa aloin parikymppisenä seurustelemaan tosi kevyin syin (tyyliin oli hyvännäköinen ja kiinnostunut minusta) ja "kun ei parempaakaan ollut tullut vastaan" enkä yksinkään halunnut olla. Kuulostaa kamalalta näin kirjoitettuna, myönnän, mutta antakaa armoa, olin niin nuori silloin ja oli joku kiire perustaa perhe. Mutta noh, kaikenlaisten kiemuroiden ja kahden vuosikymmenen jälkeen sinänsä hyvä liitto meillä on. Emme riitele, kotityöt jaetaan tasaisesti, jutellaan kuulumisia ja huumoriakin on, ja s*ksiäkin mutta aika laimeaa tunnepuolelta. Tai rakastan kyllä häntä... Mutta lähinnä niin kuin veljeä. Lapsiakin meillä on, tosin jo isoja, yksi muuttanut kotoa jo ja kaksi kotona olevaa 18 v. ja 16 v.
Mitä teen? Eroanko hyvästä ja turvallisesta pitkästä suhteesta ja kokeilen josko olisi tulevaisuutta tämän ihastuksen kanssa? Vai olisiko tyhmintä ikinä?
Kumpaa katuu enemmän, sitä ettei koskaan uskaltanut yrittää jonkun kanssa jota oikeasti rakastaa ja haluaa, vai sitä että pistää keski-ikäisenä rakentamansa elämän täysin uusiksi ja/tai p*skaksi?
Kommentit (863)
Mahdotonta ennustaa, miten elämä menisi jos.....
Siis sinulla ja tällä työkaverilla ei ole vielä minkään valtakunnan suhdetta? Onko hän ihan vapaa mies? Mitä hän harrastaa, millaisia ystäviä, vanhemmat, lapsia? Miten hän käyttäytyy erilaisissa tilanteissa, miten kunnioittaa vanhempiaan ystäviään? Nämähän seurustellessa nähdään, tulisiko yhteiselämästä jotain. Ei sikaa säkissä. Olen ollut saman kanssa 49 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo kissat on kivoja kun niiden kanssa mahdollisesti lopulta asut. Uusi ihastus ihastuu seuraavaan ja tolkun mies löytää toisen tolkun naisen aika nopsaan. Markkinoilla on kysyntää tolkun miehistä :)
Vierailija kirjoitti:
"Kuvittele että molemmilla olisikin samanlaisia tunteita johonkin toiseen, eikä kumpikaan hentoisi vain kertoa niitä toiselle? Kumpikin vain uhraisi omaa elämää ihan turhaan.Lukeman perusteella, uskon että jatkaisitte rakastavina vanhempina yhteisymmärryksessä, mutta onnellisempina tahoillanne, ja kiitollisena siitä että teidän oli tarkoitus olla yhdessä saadaksenne lapsenne."
Väärinhän se olisi olla kertomatta mutta kyllä tunteita tulee ja menee. Tärkeintä on tehdä päätös ja elää sen mukaan.
Ei, kaikki tunteet ei todellakaan tule ja mene. Sinä et ymmärrä mitä on todellinen rakastuminen.
Enkä siis sano, että kädenlämpöiseen liittoon jääminen olisi väärä päätös. Mutta ei se tunne toisen kanssa yhteen kuulumisesta välttämättä mene ohi. Joskus katumus seuraa hautaan asti.
Vierailija kirjoitti:
Jätä vaan hyvä miehesi työpaikkaflirtin kohteen vuoksi, niin hänellä on jo uusi nainen, kun yrität takaisin harrastettuasi seksiä flirtin kanssa, ja hänen sitten sanottuaan "tämä oli tässä ja sori siitä"...
En tiedä mistä tulee nämä ikuiset urbaanilegendat maitojunalla palaavista jättäjistä. Eiköhän se tosielämässä ole hirveän harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keho tuottaa kiimahormoneja yksilöllisesti, mutta ei koskaan loputtomasti. Alkukiimaan perustuva rakkaus ei ole kestävällä pohjalla koskaan vaan sen on väistämättä muututtava paremmaksi rakkaudeksi - ilman alkukiimaa.
Tosi usein syödään rakkauden alkupalaa uudelleenlämmitettynä uudestaan ja uudestaan ja ihmetellään kun se väljähtyy ja maistuu tylsältä :)
Addiktit hakevat tota hormonibuustia aina. Siksi he julistavat että rakkaus on pelkkä tunne. Eikä valinta.
Parhaimmillaan se on molempia. Ja tuo teidän mainostama tusinakiima on ei ole kaikki tunteet. Kyllä on mahdollista rakastua syvästi, pitkäaikaisesti ja kerran elämässä.
Tietenkin tätä voi olla vaikea ymmärtää, jos omaan tunneskaalaan mahtuu vain kiima ja kaveriliitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keho tuottaa kiimahormoneja yksilöllisesti, mutta ei koskaan loputtomasti. Alkukiimaan perustuva rakkaus ei ole kestävällä pohjalla koskaan vaan sen on väistämättä muututtava paremmaksi rakkaudeksi - ilman alkukiimaa.
Tosi usein syödään rakkauden alkupalaa uudelleenlämmitettynä uudestaan ja uudestaan ja ihmetellään kun se väljähtyy ja maistuu tylsältä :)
Addiktit hakevat tota hormonibuustia aina. Siksi he julistavat että rakkaus on pelkkä tunne. Eikä valinta.
Parhaimmillaan se on molempia. Ja tuo teidän mainostama tusinakiima on ei ole kaikki tunteet. Kyllä on mahdollista rakastua syvästi, pitkäaikaisesti ja kerran elämässä.
Tietenkin tätä voi olla vaikea ymmärtää, jos omaan tunneskaalaan mahtuu vain kiima ja kaveriliitto.
Tämäpä
"Ei, kaikki tunteet ei todellakaan tule ja mene. Sinä et ymmärrä mitä on todellinen rakastuminen.
Enkä siis sano, että kädenlämpöiseen liittoon jääminen olisi väärä päätös. Mutta ei se tunne toisen kanssa yhteen kuulumisesta välttämättä mene ohi. Joskus katumus seuraa hautaan asti."
Mistäs sinä sen tiedät? Mielestäni minä ymmärrän täysin mitä todellinen rakkaus on ja olen sellaisessa parisuhteessa jonka koen että kuulumme yhteen, se tunne on ollut alusta asti samoin kuin nykyäänkin. Eikä se ole missään vaiheessa ollut mikään kaverillinen tunne. Tunne että kuuluu yhteen henkisesti ja fyysisesti. Silti tärkeintä on valinta. Sinun tapauksessa tietysti eri jos alunperinkin on kaverillinen suhde? Ei se silti tarkoita että niin useinkaan on pitkässä parisuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa se työkaverisi tuntee samoin sinua kohtaan. Teet itsestäsi pellen, kun jätät miehesi hänen takiaan, ja kuherruskuukauden jälkeen sinut puolestaan jätetään.
Minulla on vahva tunne ja näky että on pelimies. Näen vedon joidenkin muiden miespuolisten työkavereidensa kanssa että saa sinut sänkyyn. Ei ole tunteita sinua kohtaan, piristät vain päivää. Osa työkaverinsa ovat tästä täysin tietoisia. Anteeksi, mutta olet naurun alaisena, sinua pidetään vähän yksinkertaisena. Jatkossa ole kohtelias, mutta irrottaudu pikaisesti kaikesta flirtistäsi. Näen että huonoa seuraisi. Ei ole perustamassa tulevaisuutta kanssasi. Jäisit yksin. Miehesi tulisi hylkäämään sinut ja menisi uuteen, loppuelämän kestävään liittoon.
Tässä(kin) tapauksessa on kyse muustakin kuin itsestä. Ero vaikuttaa aina melko isoon joukkoon ihmisiä, eniten tietysti lapsiin ja puolisoon. Paljon menee rikki.
Itse olen sössinyt omilla valinnoillani sen, ettei minulla ole nyt sitä, mitä kaipaan: pitkä avioliitto saman ihmisen kanssa, yhteen kasvaminen, jaettu vanhemmuus, yhteiset muistot - myös ne karikot, joista selvittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa että flirttiä on ollut mutta ei sen kummempaa. Nyt olisit valmis jättämään pitkäaikaisen kumppanisi, vaikka uusi mielenkiinnon kohde ei oli ilmoittanut minkäänlaisista vakavista aikeistaan sinua kohtaan. Epäilen, että olet vain romantiikan nälkäinen kaveriavioliitossasi. Koitapa kepillä jäätä, kuten sanotaan, ja kerro työkaverillesi, että olet aikonut erota ja alat seurustella hänen kanssaan. Katsotaan kauanko teidän suhteenne kestää. Ennustan, että hän häipyy kuin piexu Saharaan etkä näe häntä enää. Onneksi et ollut vielä ilmoittanut aviomiehellesi erosta, on sitten paikka mihin palata.
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun suhde on mennyt rakkaussuhteesta kämppäkaveruuteen ja katkeraan riitaisaan sellaiseen, on ihan kaikkien kannalta parempi erota. Oli sitten ihastunut toiseen tai ei.
Lapsetkin kärsii kun vanhempien välillä ei ole mitään lämpöä, pelkkää eripuraa, riitaa ja valtataistelua.
Usein tällaisessa tilanteessa sitä hyväksyntää lähdetään hakemaan ulkopuolelta. Joko netistä keskustelupalstoilta/treffipalstoilta, työpaikalta, opiskelupaikalta tai harrastuksista. Ei hyvään toimivaan rakkaudelliseen parisuhteeseen ulkopuolinen saa lyötyä kiilaa väliin.
Eikä ole oikein lapsiakaan kohtaan se, että vanhemmat elävät täysin erillään toisistaan. Ei se anna esimerkkiä lapsille siitä, millainen oikea toimiva parisuhde on.
Myrkyllinen suhde pitää joko korjata tai lopettaa. Aika usein mies ei vaan suostu siihen korjaamiseen vaan tyytyy toimimattomaan parisuhteeseen aina siihen asti, että nainen lopettaa sen.
Vaan aloittajalla ei ole kyse tällaisesta, joten ei liity millään tavalla aiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kokemukset, onko joku täällä lähtenyt ns. ihan hyvästä pitkästä liitosta keski-ikäisenä rakkauden perään? Siis menestyksekkäästi.. Kauhutarinoita "yksinjäämisestä kissojen kanssa loppuelämä rummona katuen ja ikävöiden" kyllä kuulee aina..
Mikä on rummo?
Kissojen kanssa olis kyllä ihan kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rummo on kuulemma nimitys vanhoista naisista (sanamuunnos sanasta mummo), jota nuoret miehet käyttävät y l i l audalla.
Mitä toverillista siinä on, että harkitsee toverinsa jättämistä?
Addiktit hakevat tota hormonibuustia aina. Siksi he julistavat että rakkaus on pelkkä tunne. Eikä valinta.
Parhaimmillaan se on molempia. Ja tuo teidän mainostama tusinakiima on ei ole kaikki tunteet. Kyllä on mahdollista rakastua syvästi, pitkäaikaisesti ja kerran elämässä.
Tietenkin tätä voi olla vaikea ymmärtää, jos omaan tunneskaalaan mahtuu vain kiima ja kaveriliitto.
Kiima ei ole rakastamiseen liittyvää välttämättä lainkaan.
Niin tai näin aina väärin päin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä toverillista siinä on, että harkitsee toverinsa jättämistä?
Reunavasemmalla ei ole omatuntoa eikä kykyä ottaa vastuuta omasta käytöksestään. Juoksevat ja pakenevat.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kokemukset, onko joku täällä lähtenyt ns. ihan hyvästä pitkästä liitosta keski-ikäisenä rakkauden perään? Siis menestyksekkäästi.. Kauhutarinoita "yksinjäämisestä kissojen kanssa loppuelämä rummona katuen ja ikävöiden" kyllä kuulee aina..
Ap
Kuuleppa! Kyllä se arki alkaa uudessakin liitossa ja kiihkeät tunteet laimenee kahdessa vuodessa. Tutkittu juttu.
Itse olen "vanhanliiton" ihmisiä ja elämä on ihanaa oman tutun ja turvallisen puolison kanssa. Etenkin nykyään, kun kaikki lapset ollaan jo saatu maailmalle ja voimme nauttia kaksin olosta.<3
Alue: Aihe vapaa
m - m