Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitkä toverillinen liitto, vai kunnolla sydämeni vienyt ihastus?
Tilanne on nyt se, että olen päätä pahkaa rakastunut työkaveriin. Kliseistä. Olen tuntenut hänet 3 vuotta. Tutustuttu hiljalleen, ja nyt viimeiset kuukaudet lähennytty enemmänkin. Mitään varsinaista flirttiä kummempaa ei ole tapahtunut, mutta olen aivan älyttömän ihastunut häneen. Tekisi mieli sanoa, että olen rakastunut, kunnolla, ensimmäistä kertaa elämässäni. Siis sillä tavalla, etten ole koskaan tuntenut näin voimakkaasti ketään kohtaan.
En edes omaa miestä kohtaan, jonka kanssa aloin parikymppisenä seurustelemaan tosi kevyin syin (tyyliin oli hyvännäköinen ja kiinnostunut minusta) ja "kun ei parempaakaan ollut tullut vastaan" enkä yksinkään halunnut olla. Kuulostaa kamalalta näin kirjoitettuna, myönnän, mutta antakaa armoa, olin niin nuori silloin ja oli joku kiire perustaa perhe. Mutta noh, kaikenlaisten kiemuroiden ja kahden vuosikymmenen jälkeen sinänsä hyvä liitto meillä on. Emme riitele, kotityöt jaetaan tasaisesti, jutellaan kuulumisia ja huumoriakin on, ja s*ksiäkin mutta aika laimeaa tunnepuolelta. Tai rakastan kyllä häntä... Mutta lähinnä niin kuin veljeä. Lapsiakin meillä on, tosin jo isoja, yksi muuttanut kotoa jo ja kaksi kotona olevaa 18 v. ja 16 v.
Mitä teen? Eroanko hyvästä ja turvallisesta pitkästä suhteesta ja kokeilen josko olisi tulevaisuutta tämän ihastuksen kanssa? Vai olisiko tyhmintä ikinä?
Kumpaa katuu enemmän, sitä ettei koskaan uskaltanut yrittää jonkun kanssa jota oikeasti rakastaa ja haluaa, vai sitä että pistää keski-ikäisenä rakentamansa elämän täysin uusiksi ja/tai p*skaksi?
Kommentit (863)
Hienoa että lähdit.
Miehesi ja lastesi isä vaikuttaisi olevan sairaalloisen mustasukkainen ja väkivaltainen.
Ei pettämisestä kiinni jäädessään petetty puoliso saa olla mustasukkainen millään tavalla.
Petetyn pitäisi mennä terapiomaan tuo sairaalloinen mustasukkaisuus ja omistamisen halu pois itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kokemukset, onko joku täällä lähtenyt ns. ihan hyvästä pitkästä liitosta keski-ikäisenä rakkauden perään? Siis menestyksekkäästi.. Kauhutarinoita "yksinjäämisestä kissojen kanssa loppuelämä rummona katuen ja ikävöiden" kyllä kuulee aina..
Ap
Mä lähdin. Tein sen tosi paskasti. Rakastuin työn kautta toiseen mieheen ja aloitin salasuhteen. Muutaman kuukauden aikana oma mieheni alkoi aavistella, että jotain on pielessä ja tottahan se oli - tuhosin oman avioliittoni, samaan aikaan rakastin ja rakastelin joka päivä salarakastani. Tuntui, etten koskaan ennen ollut kokenut vastaavaa. Jäin kiinni, mieheni lopulta arvasi, että mulla on toinen ja tunnistin. Seuraavat kuukaudet oli kauheita, riitoja, eropapereita, eroa, eroa ja eroa..... Jatkoin kuitenkin uuden mieheni kanssa tapaamista. Lapsista tehtiin yhteishuol
Wtf?
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että lähdit.
Miehesi ja lastesi isä vaikuttaisi olevan sairaalloisen mustasukkainen ja väkivaltainen.
Ei pettämisestä kiinni jäädessään petetty puoliso saa olla mustasukkainen millään tavalla.
Petetyn pitäisi mennä terapiomaan tuo sairaalloinen mustasukkaisuus ja omistamisen halu pois itsestään.
Oletko sinä ihan terve mieleltäsi?
Nuo sanasi kuulostaa siltä ettet ole.
Vierailija kirjoitti:
Olen 45-vuotias enkä ole havainnut mitään hormonimyllerrystä.
Kiitos tiedosta, halusimmekin kaikki tietää sinun ikäsi.
Ap sen sijaan on keskellä hormonimyrskyä, joka ei liity siihen onko hän 45, 15 vai 95-vuotias.
Rakastumisen kemiaa (lähde: https://thl.fi/ajankohtaista/kampanjat/kesaterveys/rakastumisen-kemiaa)
Rakastumisen kemialliset reaktiot
Rakastuminen on stressin kaltainen olotila. Se johtaa lisämunuaisten kortisolin tuotannon voimistumiseen niin naisilla kuin miehillä. Rakastuneet naiset ja miehet lisäävät kortisolin tuotantoaan noin 40 prosentilla. Muutos vahvistaa valppautta, auttaa suuntaamaan enemmän huomiota tärkeäksi koettuun asiaan ja lisää valmiuksia toimia yllättävienkin käänteiden vaatimalla tavalla.
Stressi tekee rakastuneen myös aika ajoin unettomaksi. Rakastumisen seurauksena testosteronin tuotanto miehillä laimenee, naisilla vahvistuu. Rakastuneet naiset kaksinkertaistavat testosteronin tuotantonsa, kun taas miehet vähentävät tuotantoa 40 prosentilla. Nämä toisilleen vastakkaiset muutokset lähentävät sukupuolia kemiallisella tasolla toisiinsa.
Lisämunuaisten ja sukurauhasten herättyä aivot alkavat hallita rakastumisen kemiaa. Serotoniinin voimakas purkaus hermosolujen varastorakkuloista saa aikaan ekstaasin kaltaisen läheisyyden ja hyvänolon tunteen.
Aivokuvista nähdään, että rakastuneella hermosolujen toiminta syttyy aivosaaressa ja pihtipoimun etuosassa. Näillä aivoalueilla solut käyttävät kemialliseen viestinsiirtoon serotoniinia. Aivojen mantelitumakkeen toiminta säätelee tunnevaltaista oppimista. Mantelitumake toimii mustavalkoisten tunteiden tulkkina, aivokuori antaa tunteille sävyt.
Rakastuneella mantelitumakkeen toiminta hiipuu, ja sen seurauksena pelon, surun ja vihan tunteet väistyvät. Rakastunut on peloton. Rakastumisessa ei ole tilaa surulle tai vihalle. Niiden aika koittaa vasta myöhemmin.
Sokeasti rakastunut ei opi suhteen herättämistä tunteista vastaisen varalle.
jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mies mansikka, unohda tämä työkaveri ja kanavoi ihastus omaan mieheesi. Ei se vaihtamalla parane.
Onko näin mustavalkoista? Jos koskaan ei ole tuntenut kunnolla ihastumista tai rakastumista omaan mieheen, niin eikö vaihtamalla parane?
Kaikille sinkuille voisi siis sanoa, että ottakaa kuka tahansa ihan ok tyyppi, ei tarvitse oikeasti rakastua. Ei kuitenkaan parane vaikka löytäisit sen jota rakastat oikeasti?
-ohis
Rakastuminen ja rakastaminen ovat eri asioita.
Rakastuminen sokaisee. Jokin toisessa ihmisessä saa aikaan sen, että näet hänet unelmiesi täyttymyksenä. Sijoitat häneen ominaisuuksia, joita hänessä ei ole, mutta on siinä unelmassasi. Vastaavasti et näe niitä hänen piirteitään, jotka unelmaasi eivät kuulu.
On ihan mahdollista, että ero unelman ja todellisuuden välillä ei ole kovin iso, jolloin, jos päädyt suhteeseen rakastumisen kohteen kanssa, siitä voi tulla ihan onnistunut liitto ja rakastuminen vähitellen kasvaa rakastamiseksi, kun opit tuntemaan kumppania paremmin. Aina ei kuitenkaan näin käy, vaan toisesta alkaa paljastua asioita, joilta olit aikaisemmin onnistunut sulkemaan silmäsi mutta jotka nyt alkavät ärsyttää enemmän ja enemmän. Tai voi käydä niinkin, että se, mikä suhteen alussa oli sinusta suloisen höpsöä hajamielisyyttä onkin nyt ärsyttävää välinpitämättömyyttä ja vastuuttomuutta käytännön asioista.
Ja vaikka kävisi hyvin, ne rakastumisen tunteet joka tapauksessa tapaavat laimentumaan ajan myötä. Ei ole enää perhosia vatsassa joka kerta kun toisen näkee, kun siinä se kotisohvalla köllöttää illasta toiseen.
Olen rakastunut monta kertaa. Melkein yhtä monta kertaa olen joutunut myöhemmin toteamaan, mitä ihmettä tuossakin ihmisessä oikein näin. Ihan tavallinenhan se on,ja vähän hankalaluonteinen kaiken lisäksi. Nuorena syöksyin rakastumisen perässä paskaan suhteeseen. Sittemmin elin vuosia kaverillisessa suhteessa, jossa en kertaakaan kokenut mitään syviä rakastumisen tunteita, mutta kylläkin onnea arjen ja ajatusten jakamisesta. Se päättyi vasten tahtoani, ja kaipausta koen vieläkin.
Rakastumisessa et rakastu oikeaan ihmiseen, vaan omaan fantasiaasi. En vaihtaisi olemassaolevaa hyvää haihtuvaan fantasiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi best of both worlds -tyyppinen ratkaisu? Jatkat kaveriavioliittossa, mutta panet työkaveria kerran vuodessa pikkujouluissa kopiokoneen päällä.
Turha rikkoa avioliittoaan ihan vaan monogamian epärealististen vaatimusten takia.
En tiedä mitä muut ovat jo vastanneet, mutta mieti tilanne toisinpäin. Mieti mitä jos miehelläsiikin olisin samanlaisia tunteita toiseen. Haluaisitko että miehesi kertoisi ne rehellisesti vai ei?
Kuvittele että molemmilla olisikin samanlaisia tunteita johonkin toiseen, eikä kumpikaan hentoisi vain kertoa niitä toiselle?
Kumpikin vain uhraisi omaa elämää ihan turhaan.
Lukeman perusteella, uskon että jatkaisitte rakastavina vanhempina yhteisymmärryksessä, mutta onnellisempina tahoillanne, ja kiitollisena siitä että teidän oli tarkoitus olla yhdessä saadaksenne lapsenne.
En tiedä, tällainen yksi pieni näkökulma vain.,,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tässä näette jälleen kerran, miksi naiseen ei kannata sitoutua. Naiset ottavat 70-80% avioeroista, ja yleensä syy on tämä.
Mikään ei estä sinua muuttamasta pois ja panostamasta sinkku elämään. Mies luultavasti löytää nopeasti jonkun tilallesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 45-vuotias enkä ole havainnut mitään hormonimyllerrystä.
Kiitos tiedosta, halusimmekin kaikki tietää sinun ikäsi.
Ap sen sijaan on keskellä hormonimyrskyä, joka ei liity siihen onko hän 45, 15 vai 95-vuotias.
Rakastumisen kemiaa (lähde: https://thl.fi/ajankohtaista/kampanjat/kesaterveys/rakastumisen-kemiaa)
Rakastumisen kemialliset reaktiot
Rakastuminen on stressin kaltainen olotila. Se johtaa lisämunuaisten kortisolin tuotannon voimistumiseen niin naisilla kuin miehillä. Rakastuneet naiset ja miehet lisäävät kortisolin tuotantoaan noin 40 prosentilla. Muutos vahvistaa valppautta, auttaa suuntaamaan enemmän huomiota tärkeäksi koettuun asiaan ja lisää valmiuksia toimia yllättävienkin käänteiden vaatimalla tavalla.
Stressi tekee rakastuneen myös aika ajoin unettomaksi. Rakastumisen seurauksena testosteronin
Tuo on juuri se kupliva ja pirskahteleva tunne joka muodostuu joillekin elämän varrella riippuvuudeksi. Aivan sama kuin alkoholismissa tai huumeriippuvuudessa.
Ja riippuvaiset addiktit tuhoavat aina perheitään. Lapsista viis.
Kuten ylempänä joku nainen kertoi lähtemisestä, niin se on se syy, miksi en aio tehdä lapsia kenenkään naisen kanssa. Haluaisin perheen kyllä, mutta oikean perheen, joka kasvattaa terveestä liitosta lapset maailmaan. Mutta kun siihen ei voi luottaa, että niin kävisi. Toikin nainen lähti toisen matkaan, vaikka lasten isä oli hyvä isä. Ja tuttavapiirissä on monen kaverin nainen ollut se jättäjä, vaikka mies ei olisi eroa toivonut. Naiseen ei vaan voi nykyään enää luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tässä näette jälleen kerran, miksi naiseen ei kannata sitoutua. Naiset ottavat 70-80% avioeroista, ja yleensä syy on tämä.
Surullista ettän ajattelet näin. Itse olen ollut sitoutunut rakkaaseen mieheeni lähes 20 v ajan, ja olen edelleen rakastunut, enkä voisi kuvitellakkaan elämää ilman häntä. Ei olla siis naimisissa eikä edes kihloissa, mutta minulle timantit, raha ja rikkaudet eivät merkitse mitään, vaan herkkä ja kaunis sielu.
Niin kliseeltä tai sadulta se saattaakin kuulostaa. Se on vain niin totta.
Lapsellista ajatellakaan, että vaihtaisi rakkauden, hyvän suhteen ja perheen työpaikkarakastumiseen ja "kokeiluun", jonka myötä omat lapsetkin saattaisivat etääntyä.
Itse kannat vastuunhölmöilyistäsi, kun kaikki sitten menee pirstaleiksi.
Pidä työpaikkaflirtti flirttinä vaan ja valjasta "päätä pahkaa rakastuminen" piristämään omaan parisuhdettasi ja sen seksielämää.
Flirtti laimenee aikanaan, ja sittenkin vielä jäljellä on oma vakaa parisuhde, ehkä jopa hieman piristyneenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keho tuottaa kiimahormoneja yksilöllisesti, mutta ei koskaan loputtomasti. Alkukiimaan perustuva rakkaus ei ole kestävällä pohjalla koskaan vaan sen on väistämättä muututtava paremmaksi rakkaudeksi - ilman alkukiimaa.
Tosi usein syödään rakkauden alkupalaa uudelleenlämmitettynä uudestaan ja uudestaan ja ihmetellään kun se väljähtyy ja maistuu tylsältä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on niin, että ei voi ikinä luottaa siihen työkaveriin, jos lähdet hänen mukaan. Tekee saman tempun sulle.
Miten saatkin miehestä tässä tehtyä roiston vaikka nainen on lähdössä vieraan matkaan?
Onko sinulla ymmärryksen puute ?
"Kuvittele että molemmilla olisikin samanlaisia tunteita johonkin toiseen, eikä kumpikaan hentoisi vain kertoa niitä toiselle? Kumpikin vain uhraisi omaa elämää ihan turhaan.Lukeman perusteella, uskon että jatkaisitte rakastavina vanhempina yhteisymmärryksessä, mutta onnellisempina tahoillanne, ja kiitollisena siitä että teidän oli tarkoitus olla yhdessä saadaksenne lapsenne."
Väärinhän se olisi olla kertomatta mutta kyllä tunteita tulee ja menee. Tärkeintä on tehdä päätös ja elää sen mukaan.
Jätä vaan hyvä miehesi työpaikkaflirtin kohteen vuoksi, niin hänellä on jo uusi nainen, kun yrität takaisin harrastettuasi seksiä flirtin kanssa, ja hänen sitten sanottuaan "tämä oli tässä ja sori siitä"...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa että lähdit.
Miehesi ja lastesi isä vaikuttaisi olevan sairaalloisen mustasukkainen ja väkivaltainen.
Ei pettämisestä kiinni jäädessään petetty puoliso saa olla mustasukkainen millään tavalla.
Petetyn pitäisi mennä terapiomaan tuo sairaalloinen mustasukkaisuus ja omistamisen halu pois itsestään.
Oletko sinä ihan terve mieleltäsi?
Nuo sanasi kuulostaa siltä ettet ole.
Täysin sairashan tuolllaisia puhuva vaikuttaa olevan. Psykopaattinen tuo kuvattu pettämistilanne huomioiden.
Koitti vain olla sarkastinen, ja tuoda räikeästi esiin, miten pettäjä asiaa usein itselleen perustelee.
Näin oletan, sitten on oikeasti sairas jos oli tosissaan.
AP:n asemassa tekisin 2 asiaa:
1. Mieti, pohtisitko eroa ilman tätä ihastumista (onko sinulla oikeasti syytä erota muuta kuin, että vaihtaisit tähän toiseen)
2. Juttele miehesi kanssa, missä tilassa yhdessä näette liittonne olevan. Älä puhu ihastumisestasi, vaan niistä muista syistä, miksi haluaisit erota. Kuuntele ja analysoi tämän perusteella, onko teillä mahdollisuuksia yrittää saada väljähtänyt(?) liitto vielä toimimaan, ja tee ratkaisusi sen peruteella. ÄLÄ sen perusteella, että tahdot tämän toisen.
Puhun omakohtaisesta kokemuksesta 10v takaa. Olin täsmälleen kuvailemassasi tilanteessa. Keskustelu miehen kanssa paljasti, että molemmat olimme tunnistaneet liittomme ongelmat, ja yhdessä päätimme lähteä niitä ratkomaan. Hän ei koskaan saanut tietää ihastuksestani, vaikka tein salaa surutyötä siinä samalla, kun työstimme liittoamme (henkisesti samalla luovuin ihastuksestani). Päivääkään en ole katunut (vaikka se luopuminen otti oikeasti todella koville, mutta usko avioliittooni oli vahvempi). Nyt olemme tilanteessa, missä lapset on jo muuttaneet pois kotoa, ja on aikaa matkusella ja harrastaa yhdessä. Nautin yhdessäolostamme, enkä pysty kuvittelemaan enää niitä tunteita, miksi olisin tästä halunnut luopua (no enhän TÄSTÄ olisikaan luopunut, koska ei meillä näin hyvää ollut silloin koskaan, ennenkuin tajusimme, mitä voimme saavuttaa, kun yhdessä haluamme olla yhdessä).
Alue: Aihe vapaa
Ah, kuinka ihanan raikasta.
Olit rohkea. Uskalsit elää.
Päästää irti jostain toimimattomasta.
Älä huoli kyllä lapset aina sopeutuu.
He ovat varmasti toivoneet eroasi jo pitkään ennen tuota oikean intohimoisen rakkauden löytymistä.
Muista että vapaus on rakkauden kaunein ilmentymä.
Ja se että ketään ei voi omistaa.