Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitkä toverillinen liitto, vai kunnolla sydämeni vienyt ihastus?
Tilanne on nyt se, että olen päätä pahkaa rakastunut työkaveriin. Kliseistä. Olen tuntenut hänet 3 vuotta. Tutustuttu hiljalleen, ja nyt viimeiset kuukaudet lähennytty enemmänkin. Mitään varsinaista flirttiä kummempaa ei ole tapahtunut, mutta olen aivan älyttömän ihastunut häneen. Tekisi mieli sanoa, että olen rakastunut, kunnolla, ensimmäistä kertaa elämässäni. Siis sillä tavalla, etten ole koskaan tuntenut näin voimakkaasti ketään kohtaan.
En edes omaa miestä kohtaan, jonka kanssa aloin parikymppisenä seurustelemaan tosi kevyin syin (tyyliin oli hyvännäköinen ja kiinnostunut minusta) ja "kun ei parempaakaan ollut tullut vastaan" enkä yksinkään halunnut olla. Kuulostaa kamalalta näin kirjoitettuna, myönnän, mutta antakaa armoa, olin niin nuori silloin ja oli joku kiire perustaa perhe. Mutta noh, kaikenlaisten kiemuroiden ja kahden vuosikymmenen jälkeen sinänsä hyvä liitto meillä on. Emme riitele, kotityöt jaetaan tasaisesti, jutellaan kuulumisia ja huumoriakin on, ja s*ksiäkin mutta aika laimeaa tunnepuolelta. Tai rakastan kyllä häntä... Mutta lähinnä niin kuin veljeä. Lapsiakin meillä on, tosin jo isoja, yksi muuttanut kotoa jo ja kaksi kotona olevaa 18 v. ja 16 v.
Mitä teen? Eroanko hyvästä ja turvallisesta pitkästä suhteesta ja kokeilen josko olisi tulevaisuutta tämän ihastuksen kanssa? Vai olisiko tyhmintä ikinä?
Kumpaa katuu enemmän, sitä ettei koskaan uskaltanut yrittää jonkun kanssa jota oikeasti rakastaa ja haluaa, vai sitä että pistää keski-ikäisenä rakentamansa elämän täysin uusiksi ja/tai p*skaksi?
Kommentit (863)
Turhaa te yritätte aloittajaa saada mieltään muuttamaan. Hän on jo valintansa tehnyt ja se on työkaveri. Elämän Ensimmäinen Todella Aito Rakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä valinta sinänsä kun hänellä ei ole mitään tietoa onko työkaveri kiinnostumut tai sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Turhaa te yritätte aloittajaa saada mieltään muuttamaan. Hän on jo valintansa tehnyt ja se on työkaveri. Elämän Ensimmäinen Todella Aito Rakkaus.
Musta silmä tulee tuolta aidolta rakkaudelta. Vähintään henkisellä tasolla. Mutta. Elämä on valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keho tuottaa kiimahormoneja yksilöllisesti, mutta ei koskaan loputtomasti. Alkukiimaan perustuva rakkaus ei ole kestävällä pohjalla koskaan vaan sen on väistämättä muututtava paremmaksi rakkaudeksi - ilman alkukiimaa.
Tosi usein syödään rakkauden alkupalaa uudelleenlämmitettynä uudestaan ja uudestaan ja ihmetellään kun se väljähtyy ja maistuu tylsältä :)
Addiktit hakevat tota hormonibuustia aina. Siksi he julistavat että rakkaus on pelkkä tunne. Eikä valinta.
Parhaimmillaan se on molempia. Ja tuo teidän mainostama tusinakiima on ei ole kaikki tunteet. Kyllä on mahdollista rakastua syvästi, pitkäaikaisesti ja kerran elämässä.
Tietenkin tätä voi olla vaikea ymmärtää, jos omaan tunneskaalaan mahtuu vain kiima ja kaveriliitto.
Näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa liitoista on sellaisia, että ei olla oltu sekaisin rakkaudesta ja tulenpalavasti rakastuneita. Jos sellaista jäisi odottamaan, jäisi aika monta liittoa solmimatta ja lasta tekemättä. Tiedän tuttavapiiristäni vain kaksi naista, joilla on ollut tuollainen elämää suurempi rakastuminen.
Miten voit tietää tuttaviesi tunteet noin tarkkaan?
En ole edellinen, mutta itse olen keskustellut asiasta ystävieni ja tuttavieni kanssa ja harvemmassa taitavat olla ne, joilla on ollut jotain aivan totaalista tulenpalavaa rakkautta, josta menee lähes sekaisin. Ei läheskään kaikki koe sellaista elämänsä aikana. Ole onnellinen jos sinä olet sellaisen kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on niin, että ei voi ikinä luottaa siihen työkaveriin, jos lähdet hänen mukaan. Tekee saman tempun sulle.
Miten saatkin miehestä tässä tehtyä roiston vaikka nainen on lähdössä vieraan matkaan?
Tätä minäkin ihmettelin. Eihän se mies välttämättä ole edes naimisissa tai seurustele. Eikä ehkä edes tiedä ap:n tunteista.
AP joutuu varmaan perustelemaan tätä asiaa näin suurilla tunteilla koska hänellä ei ole mahdollisuuksia saada tätä miestä itselleen. Tunteet on näkymätöntä mitä ei voi todistaa. Motiivithan voi lopulta olla mitkä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta aito rakkaus on harmonista ja rauhallista.
Ilman draamailua.
Draamailu kertoo riippuvuudesta ei rakkaudesta.
Siksi maanis-depressiivisen draamailijan rakkaus on pelkkää näytelmää vuorosanoineen.
Kuuntele kappale " Suhmuran Santra"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP joutuu varmaan perustelemaan tätä asiaa näin suurilla tunteilla koska hänellä ei ole mahdollisuuksia saada tätä miestä itselleen. Tunteet on näkymätöntä mitä ei voi todistaa. Motiivithan voi lopulta olla mitkä tahansa.
Lompakkoloinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin juuri minun tarinaa. Erosin ja pääsin vasta tutustumaan itseeni ja siihen mitä haluan. En ole katunut hetkeäkään. Mitä vaan kuin ei puolikuollutta elämää
Kuka edes aloittaa parisuhteen jos ei tunne itseään ja tiedä mitä haluaa?
Joku läheisriippuvainen tai muutoin täysin parisuhteiluun kelpaamaton yksilö?
No kuule, aika monikin. Minä en ainakaan nuorena, kun aloitin ensimmäisen parisuhteen, tuntenut itseäni kunnolla enkä oikein tiennyt mitä halusin. Enkä varmasti vieläkään. Ei kai se tee minusta parisuhteeseen kelpaamatonta yksilöä? Vai, vainko yhtä täydellisillä kuin sinä, on oikeus seurustella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin juuri minun tarinaa. Erosin ja pääsin vasta tutustumaan itseeni ja siihen mitä haluan. En ole katunut hetkeäkään. Mitä vaan kuin ei puolikuollutta elämää
Kuka edes aloittaa parisuhteen jos ei tunne itseään ja tiedä mitä haluaa?
Joku läheisriippuvainen tai muutoin täysin parisuhteiluun kelpaamaton yksilö?
No kuule, aika monikin. Minä en ainakaan nuorena, kun aloitin ensimmäisen parisuhteen, tuntenut itseäni kunnolla enkä oikein tiennyt mitä halusin. Enkä varmasti vieläkään. Ei kai se tee minusta parisuhteeseen kelpaamatonta yksilöä? Vai, vainko yhtä täydellisillä kuin sinä, on oikeus seurustella?
Missä on sanottu että pitäisi olla täydellinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin juuri minun tarinaa. Erosin ja pääsin vasta tutustumaan itseeni ja siihen mitä haluan. En ole katunut hetkeäkään. Mitä vaan kuin ei puolikuollutta elämää
Kuka edes aloittaa parisuhteen jos ei tunne itseään ja tiedä mitä haluaa?
Joku läheisriippuvainen tai muutoin täysin parisuhteiluun kelpaamaton yksilö?
No kuule, aika monikin. Minä en ainakaan nuorena, kun aloitin ensimmäisen parisuhteen, tuntenut itseäni kunnolla enkä oikein tiennyt mitä halusin. Enkä varmasti vieläkään. Ei kai se tee minusta parisuhteeseen kelpaamatonta yksilöä? Vai, vainko yhtä täydellisillä kuin sinä, on oikeus seurustella?
Missä on sanottu että pitäisi olla täydellinen?
Vastaapa kysymykseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kokemukset, onko joku täällä lähtenyt ns. ihan hyvästä pitkästä liitosta keski-ikäisenä rakkauden perään? Siis menestyksekkäästi.. Kauhutarinoita "yksinjäämisestä kissojen kanssa loppuelämä rummona katuen ja ikävöiden" kyllä kuulee aina..
Ap
Kuuleppa! Kyllä se arki alkaa uudessakin liitossa ja kiihkeät tunteet laimenee kahdessa vuodessa. Tutkittu juttu.
Itse olen "vanhanliiton" ihmisiä ja elämä on ihanaa oman tutun ja turvallisen puolison kanssa. Etenkin nykyään, kun kaikki lapset ollaan jo saatu maailmalle ja voimme nauttia kaksin olosta.<3
Kyllähän ne laimenee ja maustehetero heivaa luiskaan epävakaan.
Joo. Teki hyvinvointiteon. Itselleen. Eroamalla. Epävakaasta. Ja. Valheellisesta.
Vierailija kirjoitti:
Mahdotonta ennustaa, miten elämä menisi jos.....
Siis sinulla ja tällä työkaverilla ei ole vielä minkään valtakunnan suhdetta? Onko hän ihan vapaa mies? Mitä hän harrastaa, millaisia ystäviä, vanhemmat, lapsia? Miten hän käyttäytyy erilaisissa tilanteissa, miten kunnioittaa vanhempiaan ystäviään? Nämähän seurustellessa nähdään, tulisiko yhteiselämästä jotain. Ei sikaa säkissä. Olen ollut saman kanssa 49 vuotta.
Sama. Jos havittelee elämänmittaista rakkautta, ei siihen riitä työpaikkaflirtti. En ole rakastunut, minä RAKASTAN, päivä päivältä enemmän, koska tiedän, että aikaa on rajallisesti. Nimimerkki 50 v. hääpäivä oli jo.
Olen toista kertaa naimisissa. Molempien pitkien avioliittojeni aikana olen tuntenut kovaa mielenkiintoa ja kiihkoa jotain muuta henkilöä kohtaan. Niitä on ollut useita. Niistä tuli panosuhteita. Joitain kerran, joitain muutaman kerran, muutaman kanssa kesti puolitoista vuotta, mutta siihen ne aina itsestään loppui.
Aloittajalle annan neuvon, kokeile. Salaa. Ole hiljaa ja älä näytä mitään kotona. Aika näyttää lopputuloksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kokemukset, onko joku täällä lähtenyt ns. ihan hyvästä pitkästä liitosta keski-ikäisenä rakkauden perään? Siis menestyksekkäästi.. Kauhutarinoita "yksinjäämisestä kissojen kanssa loppuelämä rummona katuen ja ikävöiden" kyllä kuulee aina..
Ap
Kuuleppa! Kyllä se arki alkaa uudessakin liitossa ja kiihkeät tunteet laimenee kahdessa vuodessa. Tutkittu juttu.
Itse olen "vanhanliiton" ihmisiä ja elämä on ihanaa oman tutun ja turvallisen puolison kanssa. Etenkin nykyään, kun kaikki lapset ollaan jo saatu maailmalle ja voimme nauttia kaksin olosta.<3
Kyllähän ne laimenee ja maustehetero heivaa luiskaan epävakaan.
Joo. Teki hyvinvoi
Ah, kuinka raikasta!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin juuri minun tarinaa. Erosin ja pääsin vasta tutustumaan itseeni ja siihen mitä haluan. En ole katunut hetkeäkään. Mitä vaan kuin ei puolikuollutta elämää
Kuka edes aloittaa parisuhteen jos ei tunne itseään ja tiedä mitä haluaa?
Joku läheisriippuvainen tai muutoin täysin parisuhteiluun kelpaamaton yksilö?
No kuule, aika monikin. Minä en ainakaan nuorena, kun aloitin ensimmäisen parisuhteen, tuntenut itseäni kunnolla enkä oikein tiennyt mitä halusin. Enkä varmasti vieläkään. Ei kai se tee minusta parisuhteeseen kelpaamatonta yksilöä? Vai, vainko yhtä täydellisillä kuin sinä, on oikeus seurustella?
Parisuhteilu harvoin onnistuu jos ei tunne edes itseään ja kommunikoi avoimesti ja rehellisesti tunteistaan ja tarpeistaan heti suhteen alusta lähtien.
Omien tunteiden ja tarpeiden piilottelu on läheisriippuvaisten pahansuopainen ja tietyllä tavalla piilonarsistinen tapa.
Tällainen ihmisen muotoinen ylimiellyttää vaikka syvällä sisimmässään kerää vihaa ja kapinaa asiasta täysin syytöntä puolisoaan kohtaan.
Lopulta kun tätä jatkuu tarpeeksi pitkään niin tuo piilottelija alkaa pettämään, salasuhteilemaan ja muuttuu henkisesti väkivaltaiseksi puolisoaan kohtaan.
Ja syyllinen kaikkeen tuohon löytyy kun tuollainen ihminen katsoisi kerrankin syvälle peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin juuri minun tarinaa. Erosin ja pääsin vasta tutustumaan itseeni ja siihen mitä haluan. En ole katunut hetkeäkään. Mitä vaan kuin ei puolikuollutta elämää
Kuka edes aloittaa parisuhteen jos ei tunne itseään ja tiedä mitä haluaa?
Joku läheisriippuvainen tai muutoin täysin parisuhteiluun kelpaamaton yksilö?
No kuule, aika monikin. Minä en ainakaan nuorena, kun aloitin ensimmäisen parisuhteen, tuntenut itseäni kunnolla enkä oikein tiennyt mitä halusin. Enkä varmasti vieläkään. Ei kai se tee minusta parisuhteeseen kelpaamatonta yksilöä? Vai, vainko yhtä täydellisillä kuin sinä, on oikeus seurustella?
Parisuhteilu harvoin onnistuu jos ei tunne edes itseään ja kommunikoi avoimesti ja rehellisesti tunteistaan
Tuollaiset ihmiset ovat pirullisen taitavia näyttelijöitä ja läpeensä valheellisia kuvia itsestään parisuhteessa.
Vaihtavat usein lennosta ja vasta siinä vaiheessa avaavat oikeita tunteitaan.
Syyttäen pettämisestään tietenkin siihen täysin syytöntä kumppaniaan.
Alue: Aihe vapaa
Kyllähän ne laimenee ja maustehetero heivaa luiskaan epävakaan.