Lue keskustelun säännöt.
Pitkä toverillinen liitto, vai kunnolla sydämeni vienyt ihastus?
Tilanne on nyt se, että olen päätä pahkaa rakastunut työkaveriin. Kliseistä. Olen tuntenut hänet 3 vuotta. Tutustuttu hiljalleen, ja nyt viimeiset kuukaudet lähennytty enemmänkin. Mitään varsinaista flirttiä kummempaa ei ole tapahtunut, mutta olen aivan älyttömän ihastunut häneen. Tekisi mieli sanoa, että olen rakastunut, kunnolla, ensimmäistä kertaa elämässäni. Siis sillä tavalla, etten ole koskaan tuntenut näin voimakkaasti ketään kohtaan.
En edes omaa miestä kohtaan, jonka kanssa aloin parikymppisenä seurustelemaan tosi kevyin syin (tyyliin oli hyvännäköinen ja kiinnostunut minusta) ja "kun ei parempaakaan ollut tullut vastaan" enkä yksinkään halunnut olla. Kuulostaa kamalalta näin kirjoitettuna, myönnän, mutta antakaa armoa, olin niin nuori silloin ja oli joku kiire perustaa perhe. Mutta noh, kaikenlaisten kiemuroiden ja kahden vuosikymmenen jälkeen sinänsä hyvä liitto meillä on. Emme riitele, kotityöt jaetaan tasaisesti, jutellaan kuulumisia ja huumoriakin on, ja s*ksiäkin mutta aika laimeaa tunnepuolelta. Tai rakastan kyllä häntä... Mutta lähinnä niin kuin veljeä. Lapsiakin meillä on, tosin jo isoja, yksi muuttanut kotoa jo ja kaksi kotona olevaa 18 v. ja 16 v.
Mitä teen? Eroanko hyvästä ja turvallisesta pitkästä suhteesta ja kokeilen josko olisi tulevaisuutta tämän ihastuksen kanssa? Vai olisiko tyhmintä ikinä?
Kumpaa katuu enemmän, sitä ettei koskaan uskaltanut yrittää jonkun kanssa jota oikeasti rakastaa ja haluaa, vai sitä että pistää keski-ikäisenä rakentamansa elämän täysin uusiksi ja/tai p*skaksi?
Kommentit (863)
Olen 45-vuotias enkä ole havainnut mitään hormonimyllerrystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuudessa hankala järjestää nuorten rippi- ja hääjuhlia ym
Hetken huumassa jätetty hyvä toimiva liitto- huuman haihduttua huomaat kuinka paljon menetit. Yhteinen pitkä historia, lapset.
Tuttavaperheessä teinien elämä on yhtä kaaosta vanhempien eron jälkeen.
Kannattaa miettiä monelta kantilta ja yrittää elvyttää suhdetta puolisoon!Tuommoista se voi olla jos on lapsia. Mutta jos ei ole lapsia niin ei ole tätä ongelmaa.
Jos ei ole lapsia niin elämä on ihan turhaa muutenkin eikä ole mitään väliä vaikka hyppäisi junan alle.
Kaveri jätti perheensä ihastuttuaan työkaveriinsa ja ilmeisesti ovat edelleen yhdessä. Alussa epäilivät sitä, että mitenkähän tämä tulee kestämään kun suhde alkoi molempien osalta pettämisellä. Itse en alkaisi mihinkään uusperhesekoiluun mistään hinnasta. Talon pitää olla 7h+k ja autonakin pikkubussi.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri jätti perheensä ihastuttuaan työkaveriinsa ja ilmeisesti ovat edelleen yhdessä. Alussa epäilivät sitä, että mitenkähän tämä tulee kestämään kun suhde alkoi molempien osalta pettämisellä. Itse en alkaisi mihinkään uusperhesekoiluun mistään hinnasta. Talon pitää olla 7h+k ja autonakin pikkubussi.
Julkisuudesta on niiin paljon esimerkkejä että tuollaiset suhteet hajoavat ennen pitkää. Koska eivät perustu rakkauteen vaan riippuvuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuudessa hankala järjestää nuorten rippi- ja hääjuhlia ym
Hetken huumassa jätetty hyvä toimiva liitto- huuman haihduttua huomaat kuinka paljon menetit. Yhteinen pitkä historia, lapset.
Tuttavaperheessä teinien elämä on yhtä kaaosta vanhempien eron jälkeen.
Kannattaa miettiä monelta kantilta ja yrittää elvyttää suhdetta puolisoon!Jos nuorin lapsi on 16 niin siinä on lapsen synttärit ja rippujuhlat jo vietetty. Hääjuhlat kahdelle lapselle toivottavasti vain kahdet. Jonkun juhlanjärjestelyn takia ei kannata jäädä epätyydyttävään suhteeseen. Lapset jo käytännössä aikuisia niin lasten kannalta asialla ei enää ole yhtään mitään merkitystä.
Kannattaa seurata sydäntään. Tein niin itse, enkä tosiaankaan ole katunut. Vähän samanlainen tilanne oli silloin vuosikymmeniä siten itsellänikin. Työkaveri kysessä, tunnett
Vai ei ole lasten kannalta merkitystä! Vanhempien avioero oli yksi elämän suurimpia kriisejä itselläni lapsena, ja monia aikuisiakin ystäviäni vanhempien ero on järkyttänyt todella kovasti. Ja erityisesti teinit ovat erityisen haavoittuvia, kun moni juurikin ajattelee että "nehän on jo niin isoja että on hyvä aika erota." Teinit käyvät läpi omaa murrosvaihettaan jossa perusturvallisuus on erityisen tärkeää. Heillä on oikeus käydä kriisejänsä läpi rauhassa ilman vanhempien kriisejä - varsinkaan kyllästymisen tai ihastumisen aiheuttamia. Ero satuttaa pysyvästi lapsia, olivat sitten minkä ikäisiä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus vanhemman epävakaus ja yllätyseroilut saattavat aiheuttaa sukupuoli-identiteetin häiriöitä jälkikasvulle.
Niitä sitä aikuisuudessa terapiassa julkisilla varoilla paikkaillaan.
Vierailija kirjoitti:
Joskus vanhemman epävakaus ja yllätyseroilut saattavat aiheuttaa sukupuoli-identiteetin häiriöitä jälkikasvulle.
Niitä sitä aikuisuudessa terapiassa julkisilla varoilla paikkaillaan.
Ja tuollainen vanhempi elää loppuelämänsä jatkuvassa epävarmuudessa siitä aiheuttiko hänen omat valintansa ja toimintansa sen terapiatarpeen omalle lapselleen.
Siinä sitä onkin miettimistä jos vanhemman mieli edes joltain osin terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaveri jätti perheensä ihastuttuaan työkaveriinsa ja ilmeisesti ovat edelleen yhdessä. Alussa epäilivät sitä, että mitenkähän tämä tulee kestämään kun suhde alkoi molempien osalta pettämisellä. Itse en alkaisi mihinkään uusperhesekoiluun mistään hinnasta. Talon pitää olla 7h+k ja autonakin pikkubussi.
Moninkertainen uusperhesekoilu se vasta jättääkin omat jälkensä lapseen.
Varmaan täysi-ikäiseksi tultuaan ajattelee heti että pitää päästä h*lvetin äkkiä pois tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Joskus vanhemman epävakaus ja yllätyseroilut saattavat aiheuttaa sukupuoli-identiteetin häiriöitä jälkikasvulle.
Niitä sitä aikuisuudessa terapiassa julkisilla varoilla paikkaillaan.
Millä tavalla se ero siihen sukupuoli-identiteettiin vaikuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että kuinka paljon lapset kärsivät erosta, riippuu siitä miten paljon se heidän elämäänsä vaikuttaa. Jos lapsi joutuu vaikkapa muuttamaan eri asuntoon tai jopa toiselle paikkakunnalle, vaikutus on isompi kuin jos saisi jäädä asumaan paikkaan. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus vanhemman epävakaus ja yllätyseroilut saattavat aiheuttaa sukupuoli-identiteetin häiriöitä jälkikasvulle.
Niitä sitä aikuisuudessa terapiassa julkisilla varoilla paikkaillaan.
Millä tavalla se ero siihen sukupuoli-identiteettiin vaikuttaa?
Se saattaa olla hyvin monimutkainen juttu.
Vanhempi ei voi täysin vakuuttua siitä ettei hänen omat elämänvalintansa olisi vaikuttaneet siihen varsinkin jos poikkeaa valtavirrasta.
Tällöin jää epävarmuus ajoiko vanhempi omalla käytöksellään lapsensa siihen ja näin ei antanut lapselleen valita edes itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri jätti perheensä ihastuttuaan työkaveriinsa ja ilmeisesti ovat edelleen yhdessä. Alussa epäilivät sitä, että mitenkähän tämä tulee kestämään kun suhde alkoi molempien osalta pettämisellä. Itse en alkaisi mihinkään uusperhesekoiluun mistään hinnasta. Talon pitää olla 7h+k ja autonakin pikkubussi.
Moninkertainen uusperhesekoilu se vasta jättääkin omat jälkensä lapseen.
Varmaan täysi-ikäiseksi tultuaan ajattelee heti että pitää päästä h*lvetin äkkiä pois tuosta.
Jospa onkin niin että epävakaa vanhempi aiheuttaa saman pahan olon lapselleen mitä vanhempi itse on lapsuudessaan kokenut.
Kaveripohjalta. Nainen jo toisella tapaamiskerralla pyllisteli ja selvästi viesti, et vois perseeseen panna.
No, ostin yhen kondoomin ja nussin perseeseen sitä.
Ei oo sen jälkeen oltu yht...puheissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri jätti perheensä ihastuttuaan työkaveriinsa ja ilmeisesti ovat edelleen yhdessä. Alussa epäilivät sitä, että mitenkähän tämä tulee kestämään kun suhde alkoi molempien osalta pettämisellä. Itse en alkaisi mihinkään uusperhesekoiluun mistään hinnasta. Talon pitää olla 7h+k ja autonakin pikkubussi.
Moninkertainen uusperhesekoilu se vasta jättääkin omat jälkensä lapseen.
Varmaan täysi-ikäiseksi tultuaan ajattelee heti että pitää päästä h*lvetin äkkiä pois tuosta.
No jos vielä mausteheteroita mukana noissa uusperhehässäköissä niin ei ihme jos pää lapsella menee 812 vuotiaana jo ihan sekaisin.
Johan tuo nyt on sanomattakin selvää. Ole sen oman miehesi kanssa. Rikot monta ihmistä jos haikailet ihastuksen perään. Sekin suhde arkipäiväistyy.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kokemukset, onko joku täällä lähtenyt ns. ihan hyvästä pitkästä liitosta keski-ikäisenä rakkauden perään? Siis menestyksekkäästi.. Kauhutarinoita "yksinjäämisestä kissojen kanssa loppuelämä rummona katuen ja ikävöiden" kyllä kuulee aina..
Ap
Mä lähdin. Tein sen tosi paskasti. Rakastuin työn kautta toiseen mieheen ja aloitin salasuhteen. Muutaman kuukauden aikana oma mieheni alkoi aavistella, että jotain on pielessä ja tottahan se oli - tuhosin oman avioliittoni, samaan aikaan rakastin ja rakastelin joka päivä salarakastani. Tuntui, etten koskaan ennen ollut kokenut vastaavaa. Jäin kiinni, mieheni lopulta arvasi, että mulla on toinen ja tunnistin. Seuraavat kuukaudet oli kauheita, riitoja, eropapereita, eroa, eroa ja eroa..... Jatkoin kuitenkin uuden mieheni kanssa tapaamista. Lapsista tehtiin yhteishuoltajuus ja ex mieheni muutti pois, kuitenkin niin lähelle, ettei lasten elämä ihan täysin hajonnut. Mutta, oli se lapsille tuskaa ja vaikeaa aikaa. Nyt on mennyt 6 vuotta ja ollaan edelleen yhdessä tämän uuden elämäni miehen kanssa. Kadunko? Kadun eniten pettämistä ja lasteni perhe-elämän tuhoamista. Lasten isä, ex mieheni on loistava isä, hoitaa lapset ja muutenkin. Mä vaan rakastuin toiseen, niin vaan kävi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kokemukset, onko joku täällä lähtenyt ns. ihan hyvästä pitkästä liitosta keski-ikäisenä rakkauden perään? Siis menestyksekkäästi.. Kauhutarinoita "yksinjäämisestä kissojen kanssa loppuelämä rummona katuen ja ikävöiden" kyllä kuulee aina..
Ap
Mä lähdin. Tein sen tosi paskasti. Rakastuin työn kautta toiseen mieheen ja aloitin salasuhteen. Muutaman kuukauden aikana oma mieheni alkoi aavistella, että jotain on pielessä ja tottahan se oli - tuhosin oman avioliittoni, samaan aikaan rakastin ja rakastelin joka päivä salarakastani. Tuntui, etten koskaan ennen ollut kokenut vastaavaa. Jäin kiinni, mieheni lopulta arvasi, että mulla on toinen ja tunnistin. Seuraavat kuukaudet oli kauheita, riitoja, eropapereita, eroa, eroa ja eroa..... Jatkoin kuitenkin uuden mieheni kanssa tapaamista. Lapsista tehtiin yhteishuoltajuus ja ex mieheni muutti pois, kuitenkin niin lä
Onko tuo mies Porvoosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kokemukset, onko joku täällä lähtenyt ns. ihan hyvästä pitkästä liitosta keski-ikäisenä rakkauden perään? Siis menestyksekkäästi.. Kauhutarinoita "yksinjäämisestä kissojen kanssa loppuelämä rummona katuen ja ikävöiden" kyllä kuulee aina..
Ap
Mä lähdin. Tein sen tosi paskasti. Rakastuin työn kautta toiseen mieheen ja aloitin salasuhteen. Muutaman kuukauden aikana oma mieheni alkoi aavistella, että jotain on pielessä ja tottahan se oli - tuhosin oman avioliittoni, samaan aikaan rakastin ja rakastelin joka päivä salarakastani. Tuntui, etten koskaan ennen ollut kokenut vastaavaa. Jäin kiinni, mieheni lopulta arvasi, että mulla on toinen ja tunnistin. Seuraavat kuukaudet oli kauheita, riitoja, eropapereita, eroa, eroa ja eroa..... Jatkoin kuitenkin uuden mieheni kanssa tapaamista. Lapsista tehtiin yhteishuoltajuus ja ex mieheni muutti pois, kuitenkin niin lä
Porvoosta tuo mies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi kokemukset, onko joku täällä lähtenyt ns. ihan hyvästä pitkästä liitosta keski-ikäisenä rakkauden perään? Siis menestyksekkäästi.. Kauhutarinoita "yksinjäämisestä kissojen kanssa loppuelämä rummona katuen ja ikävöiden" kyllä kuulee aina..
Ap
Mä lähdin. Tein sen tosi paskasti. Rakastuin työn kautta toiseen mieheen ja aloitin salasuhteen. Muutaman kuukauden aikana oma mieheni alkoi aavistella, että jotain on pielessä ja tottahan se oli - tuhosin oman avioliittoni, samaan aikaan rakastin ja rakastelin joka päivä salarakastani. Tuntui, etten koskaan ennen ollut kokenut vastaavaa. Jäin kiinni, mieheni lopulta arvasi, että mulla on toinen ja tunnistin. Seuraavat kuukaudet oli kauheita, riitoja, eropapereita, eroa, eroa ja eroa..... Jatkoin kuitenkin uuden mieheni kanssa tapaamista. Lapsista tehtiin yhteishuoltajuus ja ex mieheni muutti pois, kuitenkin niin lä
Et ole ylpeä itsestäsi, sen huomaa kirjoituksesta. Paskan tempun teit perheellesi.
Noista asioista ei haluta puhua ääneen.
Koska se paljastaisi liikaa sellaisia asioita jotka halutaan pitää maton alla tai halkopinon takana.