Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitkä toverillinen liitto, vai kunnolla sydämeni vienyt ihastus?
Tilanne on nyt se, että olen päätä pahkaa rakastunut työkaveriin. Kliseistä. Olen tuntenut hänet 3 vuotta. Tutustuttu hiljalleen, ja nyt viimeiset kuukaudet lähennytty enemmänkin. Mitään varsinaista flirttiä kummempaa ei ole tapahtunut, mutta olen aivan älyttömän ihastunut häneen. Tekisi mieli sanoa, että olen rakastunut, kunnolla, ensimmäistä kertaa elämässäni. Siis sillä tavalla, etten ole koskaan tuntenut näin voimakkaasti ketään kohtaan.
En edes omaa miestä kohtaan, jonka kanssa aloin parikymppisenä seurustelemaan tosi kevyin syin (tyyliin oli hyvännäköinen ja kiinnostunut minusta) ja "kun ei parempaakaan ollut tullut vastaan" enkä yksinkään halunnut olla. Kuulostaa kamalalta näin kirjoitettuna, myönnän, mutta antakaa armoa, olin niin nuori silloin ja oli joku kiire perustaa perhe. Mutta noh, kaikenlaisten kiemuroiden ja kahden vuosikymmenen jälkeen sinänsä hyvä liitto meillä on. Emme riitele, kotityöt jaetaan tasaisesti, jutellaan kuulumisia ja huumoriakin on, ja s*ksiäkin mutta aika laimeaa tunnepuolelta. Tai rakastan kyllä häntä... Mutta lähinnä niin kuin veljeä. Lapsiakin meillä on, tosin jo isoja, yksi muuttanut kotoa jo ja kaksi kotona olevaa 18 v. ja 16 v.
Mitä teen? Eroanko hyvästä ja turvallisesta pitkästä suhteesta ja kokeilen josko olisi tulevaisuutta tämän ihastuksen kanssa? Vai olisiko tyhmintä ikinä?
Kumpaa katuu enemmän, sitä ettei koskaan uskaltanut yrittää jonkun kanssa jota oikeasti rakastaa ja haluaa, vai sitä että pistää keski-ikäisenä rakentamansa elämän täysin uusiksi ja/tai p*skaksi?
Kommentit (886)
Uusi mies tuskin oikeasti arvostaa perheensä hylkäävää naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pitkänliiton ihmisiä. Rakkauden huumaa kesti pari vuotta, sitten rauhoituttiin, kasvettiin yhteen. Eikä se rakkauskaan ole mihinkään hävinnyt. Saman peiton alla nukutaan edelleen. Mottona: Ei vaihtamalla parane.<3
Ap, ota huomioon, tuo tänhetkinen ihastuminen;;; rakastuminen haalistuu parin vuoden kuluttua siitä, kun se ei enää ole kiellettyä ,,, salaista mieheltäsi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkevä ajatus mennä ammattiauttajalle. Sinne vain olisi hyvä mennä jo ennen kuin ihastuu johonkin toiseen. Sillä on paljon vaikeampaa kiinnostua omasta kumppanistaan siinä vaiheessa , kun tuntee jo rakastavansa koko sydämestään jotain toista ja kuuluvansa hänelle sieluineen ja ruumiineen.
Ja mistähän sen toiseen ihastumisen voi ennustaa? En olisi omalla kohdallani ikinä uskonut.
Älä tee sitä. Oikeasti, sinulla on valtavasti menetettävää, mitä et ehkä nyt osaa ajatella. Itse eronneena (vastapuolen toiveesta) olen todellakin nähnyt mitä tämä on. Ei siinä pelkästään erota vain omasta miehestä, vaan koko lasten isän suvusta ja lasten ydinperheestä. Mieti. Jos eroat uuden takia, todennäköisesti miehesi suku ei tykkää, mutta joudut heitäkin edelleen näkemään lastesi juhlissa ym.
Entä lasten juhlat? Heidän valmistujaiset, ylppärit, häät, tulevien lastenlasten ristiäiset? Miltä tuntuu mennä sinne uuden miehen kainalossa ja samalla tuntea epämukava ilmapiiri? Entä lastesi tunteet? He saattavat alkaa vihata sinua tekosi tähden. Tiedän yhden perheen, jossa teinit eivät halua kuulla isästään enää mitään, koska tämä otti toisen (alkoi salasuhteesta).
Miten tulevat lapsenlapset, jotka ehkä tulevat hoitoon tai vanhempiensa kanssa kylään. Jaksaako uusi mies hänelle vieraita ihmisiä kodissaan? Vieraiden lasten ääniä ja menoa? Se on tärkeä asia ymmärtää että uudella kumppanilla ei ole tunnesidetta sinun lapsiisi, ja aina sen luominen ei edes onnistu. Ei ole välttämättä luontevaa viettää aikaa yhdessä kun mukana on ihminen, joka ei ole tuntenut lapsiasi pienestä pitäen. Lapsille hän on vieras ja lapsesi hänelle. Suhteen luominen uuden kumppanin ja jo isojen lasten välillä voi olla tosi vaikeaa. Saatikka jos taustalla on se, että sinä jätit heidän isänsä.
Sinuna unohtaisin tämän tyypin, mielellään lopettaisit yhteydenpidonkin. Ei kannata kiusata itseään. Panosta liittoosi ja yritä rakentaa teidän välillenne vahvaa tunnesidettä.
Alue: Aihe vapaa
Ihan järkevä ajatus mennä ammattiauttajalle. Sinne vain olisi hyvä mennä jo ennen kuin ihastuu johonkin toiseen. Sillä on paljon vaikeampaa kiinnostua omasta kumppanistaan siinä vaiheessa , kun tuntee jo rakastavansa koko sydämestään jotain toista ja kuuluvansa hänelle sieluineen ja ruumiineen.