Pohdintaa väitteestä "jos rakastat, et petä"

Ette ole käyneet keskustelua pettämisestä kumppanisi kanssa, ja se on AINA kumppanisi joka saa määrittää mitä pettämiset petetyssä aiheuttavat, et sinä. Sinä et oikeasti välitä "rakkaasta" petetystäsi.

-Miehenmöllykkä

Vierailija kirjoitti:

Rakkauteen kuuluu olennaisesti luottamus ja kunnioitus. Jos luottamus ja kunnioitus ovat kunnossa, joko sovit asiasta kumppanisi kanssa tai jätät hänet ennen kuin käyt paneskelemassa kolmatta osapuolta. Ihan turha yrittää selittää mustaa valkoiseksi.

Pettäminen on hätähuuto, kuin itsemurhayriys. Ei uskottomuuden syihin pureuduta kunnolla. Kaikkein vastenmielisintä on heitellä kepeitä johtopäätöksiä pettäjistä ja petetyistä. Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. "Pettämisen" taustat ovat syvällä ihmisen minuudessa ja hyvin moninaiset. Pettäminen voi olla yritys päästä kohti totuutta ja rehellisyyttä, räjäyttää nykyinen olotila sirpaleiksi, jotta ydin paljastuisi. On kysyttävä, kuka pettää ja ketä, jos toinen ei saa parisuhteessaan sitä mitä kaipaa. 

Odota vaan, kunhan tulee se vastaan sellainen henkilö, joka alkaa suhteeseen kanssasi ihan vain koska haluaa varatun kanssa paneskelemalla satuttaa hänen puolisoaan. Tällaisia egotrippeilijöitä on yllättävän paljon. Pohjimmainen tarkoitus on vain tuottaa surua jollekulle toiselle viemällä tältä puolison. Näin toimimalla hän saa osoitettua olevansa parempi kuin tuo toinen. Saattaa käydä niin, että puoliso ei jää odottelemaan onko sinulla eroaikeita hänen suhteensa, vaan ottaa ja lähtee itse. Sinusta tulee vapaa agentti kun ei ole puolisoa, eikä myöskään sitä uutta suhdetta. Menetät nimittäin mielenkiinnon hänen silmissään heti, kun sinua ei voi enää käyttää välineenä oman egon pönkittämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

      Olet väärässä sen suhteen että esim. minä tunnen voimakasta tunnetta ihastuessani ja saan siitä energiaa, mutta en    petä, ei sovi moraliini.

       Vältän tietoisesti ihastumista  ollessani suhteessa

Mikä siinä pettämisessä ihan pohjimmiltaan on mielestäsi se väärä asia? Mitä huonoa siitä koituu? Jos ajatellaan ettei oma suhde siitä vaarannu (ei siis eroaikeita) niin miten se eroaa muista harrastuksista ja ajanvietosta/hauskanpidosta toisten ihmisten kanssa suhteen ulkopuolella?

Ap

Eri-  Saahan puolisosi myös "harrastaa" näitä ihastumisen iloja ja adrenaliiniryöppyjä? Hänenkö elämä pitäisi olla yhtä arkea? Kerrotko puolisollesi mistä saat virtaa elämääsi? Jaettu i

Olen miettinyt asiaa, ja saisi hän harrastaa, en tuomitsisi. En kyllä haluaisi kuulla niistä. Siksi en itsekään kerro. 

 

Ap

Ollaanpas sitten rehellisiä. Ihan omaa pelkuruuttasi jätät lo*ttoilut kertomatta.

Ja itse alkuperäiseen kysymykseen, niin itse näkisin asian niin, että rakkauden myötä tulee oletus myös kunnioituksesta/arvostuksesta ja lähtökohtaisesti ihmiset ei halua pettää/loukata sellaisen "statuksen" omaavaa henkilöä. Se että sä uskot ettei siitä ole mitään haittaa on sivuseikka, kun kukaan ei tunne toista ihmistä niin perinpohjin, että voisi tuollaista varmaksi tietää.

-eri 

Eli petät toisen luottamuksen ja tuot vielä sukupuolitaudin hänelle, niin on ihan ok?

Ap, mistä sinä tiedät, että rakastat puolisoasi? Korostat aiemmin, että teillä on kivaa yhdessä. Sekö sinulle on rakkauden määritelmä? 

Vierailija kirjoitti:

Minäen voisi elää itseni kanssa, jos pettäisin. En kestäisi katsoa peiliin ja todeta, että olen valehtelija ja luottamuksen rikkoja eli läpimätä.

Tämä ei koske vain parisuhdetta, vaan myös kaverisuhteita. Haluan olla lojaali kaikille läheisilleni. 

Tärkeä havainto. Vaikka vastapuoli ei tietäisi pettämisestä, pettäjä itse tietää. Suhde muuttuu pysyvästi.

Minkälaisessa sosiaalisessa ympäristössä AP mahtaa elää, jos elää parisuhteessa, mutta pettää jatkuvasti ilman, että altiivisesti hakee(?) syrjähyppykumppania?

Eli ihastuu jatkuvasti ja ajautuu suhteisiin, jotka sitten loppuvat, taustalla kuitenkin koko ajan hänen väitteensä mukaan rakastava, vakaa parisuhde?

Mistä aika ja energia moiseen jatkuvaan säätämiseen?

Mikä on perhe- ja työtilanteesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkauteen kuuluu olennaisesti luottamus ja kunnioitus. Jos luottamus ja kunnioitus ovat kunnossa, joko sovit asiasta kumppanisi kanssa tai jätät hänet ennen kuin käyt paneskelemassa kolmatta osapuolta. Ihan turha yrittää selittää mustaa valkoiseksi.

Pettäminen on hätähuuto, kuin itsemurhayriys. Ei uskottomuuden syihin pureuduta kunnolla. Kaikkein vastenmielisintä on heitellä kepeitä johtopäätöksiä pettäjistä ja petetyistä. Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. "Pettämisen" taustat ovat syvällä ihmisen minuudessa ja hyvin moninaiset. Pettäminen voi olla yritys päästä kohti totuutta ja rehellisyyttä, räjäyttää nykyinen olotila sirpaleiksi, jotta ydin paljastuisi. On kysyttävä, kuka pettää ja ketä, jos toinen ei saa parisuhteessaan sitä mitä kaipaa. 

Mua petettiin suhteessa jossa olin täydellinen mies. Yritin kaikkeni.. silti petettiin. 

Syy ei ollut mussa. Syy oli naisen päässä. Sieltä puski hylkäämisen tunnelukkoa, riittämättömyyttä koska mä olin kuulemma niin hyvä. Ja iso saavi sitoutumiskammoa.

Pettäminen oli epätoivoinen yritys päästä musta eroon. Mikä sitten toimi.

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheesta ei voi puhua täällä asiallisesti. Se on jo moneen kertaan huomattu, että kovin monella lähtee samantien aivan laukalle. Tekee mieli jo sanasta "pettäminen" sulkea silmät ja korvat ja kirkua "eieiei, pahahuorapukkikuspää!"

Mutta joo, voisihan yhtä lailla sanoa, että rakastava ei valehtele, ei ole itsekäs, ei kaunistele tai jätä asioita kertomatta. Silti näitä kaikkia tekee varmasti lähes jokainen jossain määrin.

Tarkoitatko, että keskustelu ei ole asiallista, jos mielipiteet eroavat omistasi?

Minusta keskustelu on ollut asiallista. Pettäminen tuomitaan, mutta mitä odotit. Ihmiset pitävät pettämistä huonona asiana, eikä kukaan halua tulla petetyksi ja jos kunniottaa toista, ei myöskään halua rakastaan pettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkauteen kuuluu olennaisesti luottamus ja kunnioitus. Jos luottamus ja kunnioitus ovat kunnossa, joko sovit asiasta kumppanisi kanssa tai jätät hänet ennen kuin käyt paneskelemassa kolmatta osapuolta. Ihan turha yrittää selittää mustaa valkoiseksi.

Pettäminen on hätähuuto, kuin itsemurhayriys. Ei uskottomuuden syihin pureuduta kunnolla. Kaikkein vastenmielisintä on heitellä kepeitä johtopäätöksiä pettäjistä ja petetyistä. Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. "Pettämisen" taustat ovat syvällä ihmisen minuudessa ja hyvin moninaiset. Pettäminen voi olla yritys päästä kohti totuutta ja rehellisyyttä, räjäyttää nykyinen olotila sirpaleiksi, jotta ydin paljastuisi. On kysyttävä, kuka pettää ja ketä, jos toinen ei saa parisuhteessaan sitä mitä kaipaa. 

Sitten eroaa, jos ei tunne saavansa haluamaansa. Ei siihen tarvita mitään lämpimiä sanoja tms pettäjälle tai loputtomia "analyysejä" kuinka se on itse asiassa petetyn syytä, että Matti/Maija ei nyt hetken huumassa pystynyt pitämään housuja jalassaan.

-eri 

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kuinka luulisi ettei näin olisi, niin toisen pettäminen, salailu ja kaikki epärehellisyys suhteessa lyö kiilaa parisuhteen väliin.

Toinen vaistoaa jotain olevan tekeillä, vaikka ei pysty osoittamaan mitä se on. Pieni pala kerrallaan se näivettää suhdetta. Lopulta ei ole jäljellä kuin kuoret.

Kuten jo sanoin tunteet ovat kropanhälytysjärjestelmä. Ja petetyn tulisi osata kertoa omista tunteistaan. Ei omia tunteita tarvitse osoittaa todeksi ja olla passivisena tilanteen vietävissä. Syyllistäminen ja toisen pahuuden ja epäluotettavuuden korostaminen ja osoittaminen ei paljon itseään auta.

Vierailija kirjoitti:

Sinulle luottamus-käsite on ilmeisen vieras, joten kanssasi on tästä turha keskustella.

Juuri silloin pitääkin keskustella kun esillä on useampaa mielipidettä. Silloin keskustelu on keskustelua eikä vain myötäilyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäen voisi elää itseni kanssa, jos pettäisin. En kestäisi katsoa peiliin ja todeta, että olen valehtelija ja luottamuksen rikkoja eli läpimätä.

Tämä ei koske vain parisuhdetta, vaan myös kaverisuhteita. Haluan olla lojaali kaikille läheisilleni. 

Tärkeä havainto. Vaikka vastapuoli ei tietäisi pettämisestä, pettäjä itse tietää. Suhde muuttuu pysyvästi.

Minun puolisoni oli vuosia sitten toistuvasti uskoton, aina sen jänestä vaistosi. Muuttui poissaolevaksi, varsinkin seksin aikana.

Vierailija kirjoitti:

"Kuten aiempana vastasin, hyväksyisin saman kumppaniltani. Mutta en haluaisi tietää."

Jos suhteessa petetään, on aina olemassa se mahdolisuus että toinen saa tavalla tai toiselle tietää. Tai ainakin aavistaa.

Tuota et voi mitenkään poistaa tästä yhtälöstä ja siksi argumenttisi siitä että et halua satuttaa toistaa kaatuvat aika täysin.

Se vain, että läheskään aina ei saa tietää. Jos pettää vaikka työ- tai lomareissulla jonkun nimettömän ja tuntemattoman kanssa, on mahdollisuus aika pieni. Kunhan vain on itse sinut asian kanssa ja käyttäytyy normaalisti. Hermoheikon hommaa se ei tietenkään ole. Kiistämätön fakta kuitenkin on, että mitä et tiedä, ei sinua myöskään satuta. Lisäksi jotkut osaavat ajatella asioita hypoteettisesti, menemättä heti seuraavalle tasolle ajatellen ettei ole mahdollista. Ihan vain tosiasiana, että jos puolisoni pettäisi, enkä saisi siitä mitään vihiä, eikä se mitenkään vaikuttaisi suhteeseemme, ei se minua myöskään loukkaisi.

Tämä on varmasti aika tavallista silloinkin, kun ollaan varmoja ettei puoliso koskaan pettäisi. Ja niin ovat molemmat suhteessa aivan onnellisia. Halutaan sitä ajatusta päästää ns. läpi omiin aivoihin tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

      Olet väärässä sen suhteen että esim. minä tunnen voimakasta tunnetta ihastuessani ja saan siitä energiaa, mutta en    petä, ei sovi moraliini.

       Vältän tietoisesti ihastumista  ollessani suhteessa

Mikä siinä pettämisessä ihan pohjimmiltaan on mielestäsi se väärä asia? Mitä huonoa siitä koituu? Jos ajatellaan ettei oma suhde siitä vaarannu (ei siis eroaikeita) niin miten se eroaa muista harrastuksista ja ajanvietosta/hauskanpidosta toisten ihmisten kanssa suhteen ulkopuolella?

Ap

Kysy puolisoltasi. Joka saa monen vuoden traumat sinun kicksiesi vuoksi. Ja menettää luottamuksensa ja seksuaalisen halunsa, ainakin sinua kohtaan. Jos olet adhd, niin ota lääkkeet. Olet riski sekä psollesi että sivusuhteellesi.

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheesta ei voi puhua täällä asiallisesti. Se on jo moneen kertaan huomattu, että kovin monella lähtee samantien aivan laukalle. Tekee mieli jo sanasta "pettäminen" sulkea silmät ja korvat ja kirkua "eieiei, pahahuorapukkikuspää!"

Mutta joo, voisihan yhtä lailla sanoa, että rakastava ei valehtele, ei ole itsekäs, ei kaunistele tai jätä asioita kertomatta. Silti näitä kaikkia tekee varmasti lähes jokainen jossain määrin.

Tässä ketjussa ei ole nimittelyä vaan asiallista keskustelua. 

Olet oikeassa, että rakkaus on vaikea laji ja jokainen on jossain määrin itsekäs ja haluaa esiintyä parhaassa valossa ja ehkä välttää konflikteja pienin, harmittomin, valkoisin valhein.

Yhteisen sopimuksen rikkominen ei siltikään kuulu rakastamiseen ja kaikilla valheilla on lyhyet jäljet. Pettäminen on niin paljon muutakin kuin pieni valkoinen valhe. Pettäminen on luottamuksen rikkomista ja yhteisen lupauksen sivuuttamista. Ethän bisnestä tehdessäkääm tee diiliä bisneskumppanisi selän takana toisen kanssa. Tai ainakaan kuvittele, että se on ihan ok, kunhan bisneskumppani ei tiedä asiasta. Bisnestä tehdessä pidetään neuvonpito, jonka jälkeen päätetään, kuinka asian suhteen edetään. Puretaanko diili, vaiko hyväksytään bisnekseen kolmas pyörä mukaan. Simppeliä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkauteen kuuluu olennaisesti luottamus ja kunnioitus. Jos luottamus ja kunnioitus ovat kunnossa, joko sovit asiasta kumppanisi kanssa tai jätät hänet ennen kuin käyt paneskelemassa kolmatta osapuolta. Ihan turha yrittää selittää mustaa valkoiseksi.

Pettäminen on hätähuuto, kuin itsemurhayriys. Ei uskottomuuden syihin pureuduta kunnolla. Kaikkein vastenmielisintä on heitellä kepeitä johtopäätöksiä pettäjistä ja petetyistä. Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. "Pettämisen" taustat ovat syvällä ihmisen minuudessa ja hyvin moninaiset. Pettäminen voi olla yritys päästä kohti totuutta ja rehellisyyttä, räjäyttää nykyinen olotila sirpaleiksi, jotta ydin paljastuisi. On kysyttävä, kuka pettää ja ketä, jos toinen ei saa parisuhteessaan sitä mitä kaipaa. 

Jos ei parisuhteessa saa haluamiaan asioita, on erottava ja jatkettava etsimistä. Mikään ei oikeuta pettämiseen.

Pettäjän kanssa on sama juttu kuin vaikka rikollisen kanssa. Vaikka ei jäisi kiinni, kuva itsestä muuttuu. On menettänyt jotain lopullisesti. Tulee ryvettynyt olo.

Jos oma tunne-elämä ei ole tasapainossa, tällä ei välttämättä ole merkitystä, mutta ei sitten monella muullakaan asialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkauteen kuuluu olennaisesti luottamus ja kunnioitus. Jos luottamus ja kunnioitus ovat kunnossa, joko sovit asiasta kumppanisi kanssa tai jätät hänet ennen kuin käyt paneskelemassa kolmatta osapuolta. Ihan turha yrittää selittää mustaa valkoiseksi.

Pettäminen on hätähuuto, kuin itsemurhayriys. Ei uskottomuuden syihin pureuduta kunnolla. Kaikkein vastenmielisintä on heitellä kepeitä johtopäätöksiä pettäjistä ja petetyistä. Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. "Pettämisen" taustat ovat syvällä ihmisen minuudessa ja hyvin moninaiset. Pettäminen voi olla yritys päästä kohti totuutta ja rehellisyyttä, räjäyttää nykyinen olotila sirpaleiksi, jotta ydin paljastuisi. On kysyttävä, kuka pettää ja ketä, jos toinen ei saa parisuhteessaan sitä mitä kaipaa. 

Millä tavalla pettäminen edesauttaa saamaan siltä omalta parisuhteelta kaipaamansa? Pettäminen ei ole mikään hätähuuto, jonka tavoitteena olisi lähentyminen oman kumppanin kanssa, vaan päin vastoin, sillä otetaan etäisyyttä. Jos kumppanisi olisi sinuun v i t tuuntunut, niin toivoisit varmaan, että hän ottaisi asian kanssasi puheeksi, ennen kuin omatoimisena hätähuutona päättää jättää vihkisormuksen pois käytöstä tai hankkia oman vuokra-asunnon?