Lue keskustelun säännöt.
Pohdintaa väitteestä "jos rakastat, et petä"
24.06.2025 |
Törmäsin taas somessa tällaiseen väitteeseen, johon moni uskoo 100% mustavalkoisesti. Itse olen taipuvainen ajattelemaan toisin. Olen pettänyt kumppaniani, jota uskon kuitenkin vilpittömästi rakastavani.
Toivon, että eri mieltä olevat kykenisivät lukemaan koko tekstini ja miettimään hetken näkökulmiani, ennenkuin tulevat huutamaan kuinka hirveä olen.
Ensinnäkin; pettäminen ei sinänsä ole välttämättä mielestäni mitään kumppanilta pois. Toki jos pettäminen aiheuttaa ärtymystä, mielipahaa, etääntymistä, terveysriskejä, niin silloin kyllä, mutta mitä haittaa siitä oikeasti on toiselle? Mielestäni se on täysin pettäjän oma asia. Sama kuin kävisi jossain muussa omassa harrastuksessaan. Parhaimmassa tapauksessa puuhassa piristyy, niinkuin muissakin mukavissa harrastuksissa, ja sitä kautta piristynyt ja elämäänsä tyytyväinen ihminen on parempi puoliso myös omalle kumppanilleen.
Toisekseen; uskon että pettämisen tuomitsevat henkilöt ovat niitä, joihin ensihuuma, ihastuminen ja jännitys eivät vaikuta positiivisesti. Helppokos silloin on tuomita muut ja olla itse uskollinen.
Toisille, kuten itselleni, jännitys, ihastuminen ja ensihuuma aiheuttavat aivan valtavan positiivisen ryöpsähdyksen useiksi kuukausiksi. Muutun energiseksi, piristyn, elämä tuntuu mahtavalta. Vaikea keksiä mitään muuta asiaa, josta saisi näin mahtavan fiiliksen. Ehkä laskuvarjohyppy pääsee lähelle, mutta senkin tuoma hyvänolonryöppy kestää vain pari päivää..!
On helppo tuomita ihmisiä asioista jotka itselle ovat helppoja välttää. Minäkään en esimerkiksi ylensyö enkä tuhlaa rahojani, koska en saa kummastakaan toiminnasta kummoistakaan mielihyvää. Minun olisi siis hyvin helppo moittia niitä, jotka sortuvat jompaankumpaan.
Väitteeni saa haastaa, ja toivoisinkin sitä, mutta toivon myös perusteluita enkä pelkkää parjaamista ilman että minun esittämiäni perusteluita on yhtään pohdittu. Kiitos niille jotka tähän kykenevät.
Kommentit (240)
Jos pettäjä on nainen, se on ymmärrettävää ja anteeksiannettavaa. Jos pettäjä on mies, se on täysin käsittämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos pettäjä on nainen, se on ymmärrettävää ja anteeksiannettavaa. Jos pettäjä on mies, se on täysin käsittämätöntä.
Tämähän se on mammaraadin tasa-arvoinen ja suvaitsevainen mielipide.
Ap on adrenaliinijunkie. Se ei ole ihastuminen, joka antaa sitä energiaa, vaan kiinni jäämisen riski. Hän väittää rakastavansa kumppaniaan, mutta oikeasti hän rakastaa vain itseään.
Sinulle luottamus-käsite on ilmeisen vieras, joten kanssasi on tästä turha keskustella.
Lupauksen pettäminen on kunnioituksen puutetta ja se on todella ikävää. Miksi ei , jos haluaa toisia suhteita, sovi puolison kanssa avoimesta suhteesta? Kun molemmat ovat tietoisia, se ei ole pettämistä. Mutta jos ei puolisoaan kunnioita ja rakasta sen vertaa, että salassa pettää, se ei ole aikuismaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo väite on ihan pelkkää hevonpaskaa.
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä sen suhteen että esim. minä tunnen voimakasta tunnetta ihastuessani ja saan siitä energiaa, mutta en petä, ei sovi moraliini.
Vältän tietoisesti ihastumista ollessani suhteessa
Mikä siinä pettämisessä ihan pohjimmiltaan on mielestäsi se väärä asia? Mitä huonoa siitä koituu? Jos ajatellaan ettei oma suhde siitä vaarannu (ei siis eroaikeita) niin miten se eroaa muista harrastuksista ja ajanvietosta/hauskanpidosta toisten ihmisten kanssa suhteen ulkopuolella?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vaan tekee hiton kipeää,kun putoat unelmien tornista maahan asti. Petetty ei välttämättä ole edes epäillyt mitään,siinä menee palasiksi.
Vierailija kirjoitti:
Sinulle luottamus-käsite on ilmeisen vieras, joten kanssasi on tästä turha keskustella.
Luottamusta on monenlaista. Vaikka olen pettänyt/petän jatkossakin, olen hyvin luotettava ja vastuullinen ihminen. Pidän salaisuudet, maksan tunnollisesti laskut ja teen työni, läheiseni voivat luottaa apuuni ja että teen sen, mikä sovitaan tehtäväksi, ajoissa ja hyvin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu varmaan vähän siitäkin, miten rakastaminen määritellään.
Vierailija kirjoitti:
Ap on adrenaliinijunkie. Se ei ole ihastuminen, joka antaa sitä energiaa, vaan kiinni jäämisen riski. Hän väittää rakastavansa kumppaniaan, mutta oikeasti hän rakastaa vain itseään.
Tässä olet todella väärässä, kyllä minä itse tiedän mikä osuus minua kiehtoo ja mikä ei. Kiinnijäämisenriski ei kiehdo ollenkaan. Vaan se uusi ihminen, jännitys siitä, ensihuuma, tunneryöppy ja sen aiheuttavat hormonit.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se vaan tekee hiton kipeää,kun putoat unelmien tornista maahan asti. Petetty ei välttämättä ole edes epäillyt mitään,siinä menee palasiksi.
Tämä. Omien pilvilinnojen ja haaveiden rikkoutuminen tekee hiton kipeää, kun ei pysty hyväksymään sitä, että toinen ihminen on toinen ihminen eikä oman minän jatke.
Itse petin rakastamaani ihmistä, koska eräs henkilö kiristi minulta seksiä. En siis halunnut harrastaa seksiä hänen kanssaan, mutta siinä tilanteessa koin sen pienemmäksi pahaksi kuin toisen vaihtoehdon. Lopulta pettämisestä ei ollut mitään hyötyä, koska kiristäjä ei tehnyt niin kuin oli luvannut, vaan juuri päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulle erittäin impulsiivisena ADHD:na pettäminen ei ole ollut helppoa välttää, mutta tuomitsen silti sen täysin. Omat pettämiseni nuoruudessa, sekä muiden. Se vaan on moraalisesti väärin, että jos on luvattu olla ekslusiivisessa suhteessa toisen kanssa, petetään selän takana. Itse sentään olen silloin aikanaankin, kun juhliinnan tuokseessa tuli pari kertaa petettyä, aina heti tunnustanut tekoni kun pää on selvinnyt. Ihan kamala ajatuskin, että pistäisi toisen elämään valheessa, luulleen että kaikki menee hyvin, kun toinen tekee selän takana asioita joita ei hyväksyisi ollenkaan.
Haet vain oikeutusta, mutta sitä ei ole. Rehellisen ihmisen rehellisinä vaihtoehtoina:
*avoin suhde
tai
*100% sinkkuilu.
Jos kerran piristyt niin paljon ihastumisesta, niin eihän mitään pettämistä silloin tarvita. Voisit vain nauttia siitä fiiliksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on adrenaliinijunkie. Se ei ole ihastuminen, joka antaa sitä energiaa, vaan kiinni jäämisen riski. Hän väittää rakastavansa kumppaniaan, mutta oikeasti hän rakastaa vain itseään.
Tässä olet todella väärässä, kyllä minä itse tiedän mikä osuus minua kiehtoo ja mikä ei. Kiinnijäämisenriski ei kiehdo ollenkaan. Vaan se uusi ihminen, jännitys siitä, ensihuuma, tunneryöppy ja sen aiheuttavat hormonit.
Ap
Niin, tällaista kutsutaan hedonismiksi, ja se oli jo antiikin Kreikan filosofien mielestä hyvin epäkypsä ja moraaliton elämänasenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä sen suhteen että esim. minä tunnen voimakasta tunnetta ihastuessani ja saan siitä energiaa, mutta en petä, ei sovi moraliini.
Vältän tietoisesti ihastumista ollessani suhteessa
Mikä siinä pettämisessä ihan pohjimmiltaan on mielestäsi se väärä asia? Mitä huonoa siitä koituu? Jos ajatellaan ettei oma suhde siitä vaarannu (ei siis eroaikeita) niin miten se eroaa muista harrastuksista ja ajanvietosta/hauskanpidosta toisten ihmisten kanssa suhteen ulkopuolella?
Ap
Eri- Saahan puolisosi myös "harrastaa" näitä ihastumisen iloja ja adrenaliiniryöppyjä? Hänenkö elämä pitäisi olla yhtä arkea? Kerrotko puolisollesi mistä saat virtaa elämääsi? Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. 👍
Olet väärässä sen suhteen että esim. minä tunnen voimakasta tunnetta ihastuessani ja saan siitä energiaa, mutta en petä, ei sovi moraliini.
Vältän tietoisesti ihastumista ollessani suhteessa