Lue keskustelun säännöt.
Pohdintaa väitteestä "jos rakastat, et petä"
24.06.2025 |
Törmäsin taas somessa tällaiseen väitteeseen, johon moni uskoo 100% mustavalkoisesti. Itse olen taipuvainen ajattelemaan toisin. Olen pettänyt kumppaniani, jota uskon kuitenkin vilpittömästi rakastavani.
Toivon, että eri mieltä olevat kykenisivät lukemaan koko tekstini ja miettimään hetken näkökulmiani, ennenkuin tulevat huutamaan kuinka hirveä olen.
Ensinnäkin; pettäminen ei sinänsä ole välttämättä mielestäni mitään kumppanilta pois. Toki jos pettäminen aiheuttaa ärtymystä, mielipahaa, etääntymistä, terveysriskejä, niin silloin kyllä, mutta mitä haittaa siitä oikeasti on toiselle? Mielestäni se on täysin pettäjän oma asia. Sama kuin kävisi jossain muussa omassa harrastuksessaan. Parhaimmassa tapauksessa puuhassa piristyy, niinkuin muissakin mukavissa harrastuksissa, ja sitä kautta piristynyt ja elämäänsä tyytyväinen ihminen on parempi puoliso myös omalle kumppanilleen.
Toisekseen; uskon että pettämisen tuomitsevat henkilöt ovat niitä, joihin ensihuuma, ihastuminen ja jännitys eivät vaikuta positiivisesti. Helppokos silloin on tuomita muut ja olla itse uskollinen.
Toisille, kuten itselleni, jännitys, ihastuminen ja ensihuuma aiheuttavat aivan valtavan positiivisen ryöpsähdyksen useiksi kuukausiksi. Muutun energiseksi, piristyn, elämä tuntuu mahtavalta. Vaikea keksiä mitään muuta asiaa, josta saisi näin mahtavan fiiliksen. Ehkä laskuvarjohyppy pääsee lähelle, mutta senkin tuoma hyvänolonryöppy kestää vain pari päivää..!
On helppo tuomita ihmisiä asioista jotka itselle ovat helppoja välttää. Minäkään en esimerkiksi ylensyö enkä tuhlaa rahojani, koska en saa kummastakaan toiminnasta kummoistakaan mielihyvää. Minun olisi siis hyvin helppo moittia niitä, jotka sortuvat jompaankumpaan.
Väitteeni saa haastaa, ja toivoisinkin sitä, mutta toivon myös perusteluita enkä pelkkää parjaamista ilman että minun esittämiäni perusteluita on yhtään pohdittu. Kiitos niille jotka tähän kykenevät.
Kommentit (240)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle luottamus-käsite on ilmeisen vieras, joten kanssasi on tästä turha keskustella.
Luottamusta on monenlaista. Vaikka olen pettänyt/petän jatkossakin, olen hyvin luotettava ja vastuullinen ihminen. Pidän salaisuudet, maksan tunnollisesti laskut ja teen työni, läheiseni voivat luottaa apuuni ja että teen sen, mikä sovitaan tehtäväksi, ajoissa ja hyvin.
Ap
Et voi näppärästi osittaa. kompensoida ja ehdollistaa "luottamusta", joka ei täten kohdallasi vain toteudu ainakaan täytenä.
Kysymys kuuluu: hyväksyisitkö "rakkaalta" kumppaniltasi saman toiminnan samoilla perusteilla vai haluaisitko edes tietää?
Sitä paitsi jos hyväksyisit ei olisi kyse pettämisestä vain avoimesta suhteesta tai polyamoriasta, mutta rehellisesti.
Kuten aiempana vastasin, hyväksyisin saman kumppaniltani. Mutta en haluaisi tietää. Hän saisi pitää omana mukavana asianaan joka kuuluu vain hänelle. Niinkuin minäkin teen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä sen suhteen että esim. minä tunnen voimakasta tunnetta ihastuessani ja saan siitä energiaa, mutta en petä, ei sovi moraliini.
Vältän tietoisesti ihastumista ollessani suhteessa
Mikä siinä pettämisessä ihan pohjimmiltaan on mielestäsi se väärä asia? Mitä huonoa siitä koituu? Jos ajatellaan ettei oma suhde siitä vaarannu (ei siis eroaikeita) niin miten se eroaa muista harrastuksista ja ajanvietosta/hauskanpidosta toisten ihmisten kanssa suhteen ulkopuolella?
Ap
Eri- Saahan puolisosi myös "harrastaa" näitä ihastumisen iloja ja adrenaliiniryöppyjä? Hänenkö elämä pitäisi olla yhtä arkea? Kerrotko puolisollesi mistä saat virtaa elämääsi? Jaettu i
Ok. Mutta mun mielestä suhteeseen, jossa molemmilla saa vapaasti olla myös muita suhteita, lähdetään YHTEISELLÄ sopimuksella, eikä niin, että toinen sopii tällaisesta ihan vaan omassa päässään JA alkaa toteuttamaan sitä.
Minäen voisi elää itseni kanssa, jos pettäisin. En kestäisi katsoa peiliin ja todeta, että olen valehtelija ja luottamuksen rikkoja eli läpimätä.
Tämä ei koske vain parisuhdetta, vaan myös kaverisuhteita. Haluan olla lojaali kaikille läheisilleni.
"Haluan hänelle hyvää"
Haluat hänelle hyvää silloin kun se ei ole ristiriidassa omien mielihalujesi kanssa. On helppo haluta toiselle hyvää silloin kun se on sitä samaa kuin mitä itsekin haluaa.
Mutta rakkaus punnitaan siinä onko valmis itse luopumaan jostain ja kokemaan epämukavuutta jotta toisella olisi hyvä.
Se on rakkautta.
Vaikka kuinka luulisi ettei näin olisi, niin toisen pettäminen, salailu ja kaikki epärehellisyys suhteessa lyö kiilaa parisuhteen väliin.
Toinen vaistoaa jotain olevan tekeillä, vaikka ei pysty osoittamaan mitä se on. Pieni pala kerrallaan se näivettää suhdetta. Lopulta ei ole jäljellä kuin kuoret.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on adrenaliinijunkie. Se ei ole ihastuminen, joka antaa sitä energiaa, vaan kiinni jäämisen riski. Hän väittää rakastavansa kumppaniaan, mutta oikeasti hän rakastaa vain itseään.
Tässä olet todella väärässä, kyllä minä itse tiedän mikä osuus minua kiehtoo ja mikä ei. Kiinnijäämisenriski ei kiehdo ollenkaan. Vaan se uusi ihminen, jännitys siitä, ensihuuma, tunneryöppy ja sen aiheuttavat hormonit.
Ap
Ap sinulle sopisi avoimessa suhteessa eläminen. Sellaisessa suhteessa, jossa myös toinen siis haluaa elää avoimessasuhteessa. Silloin saat kokea kaikkea tuota ilman, että pilaat muiden elämää.
"Eri- Saahan puolisosi myös "harrastaa" näitä ihastumisen iloja ja adrenaliiniryöppyjä? Hänenkö elämä pitäisi olla yhtä arkea? Kerrotko puolisollesi mistä saat virtaa elämääsi? Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. 👍
Olen miettinyt asiaa, ja saisi hän harrastaa, en tuomitsisi. En kyllä haluaisi kuulla niistä. Siksi en itsekään kerro.
Ap"
Niin että "saisi harrastaa", mutta et kerro hänelle sitä. Miten hän voisi lähteä sille tielle, jos et sano sen olevan luvallista? Et ole sen kummempi kuin muutkaan pettäjät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä usko, etteikö voisi pettää jos rakastaa. Itse olen voimakkaan seksuaalinen ja hyvin impulsiivinen ihminen. Vaikka rakastan miestäni syvästi, olen 18 vuoden avioliittoni aikana useita kertoja ihastunut toisiin, tai fantasioinut seksistä työkaverien kanssa tms.
Mutta: minä pidän kiusauksista huolimatta tärkeänä pitää avioliittolupaukseni. En ole ikinä kertaakaan pettänyt, vaan pitänyt ihastukseni ja muut fantasian tasolla. Aina on ollut periaate, että jos oikeasti täytyisi joku muu saada, niin reilusti sitten erotaan ensin, ja sitten vasta uusi suhde. Koska mieheni ei missään nimessä hyväksyisi avointa suhdetta, niin jos se olisi mulle tärkeää saada olla muidenkin kanssa, vaihtaisin miestä, en pettäisi. En ole mikään elukka, joka menee kiimaisena himojen perässä, minulla on myös moraaliset periaatteet, jotka arvostavat mm. uskollisuutta ja rehellisyyttä.
Ihimsen aivothan on siitä jännä juttu, että ne on kehittyneet niin, että vietit ja tunteet tulee kehityshistoriassa vanhemmista "liskoaivoista", mutta siihen ympärille on kehittynyt aivokuori, jonka tehtävä on järjellä miettiä, mitä vieteistä kannattaa ja voi noudattaa ja mitä ei. Impulsiivisella ja kiivaalla ihmisellä kuten minulla voi vaikka suuttuessa tule mieleen, että voisin tap paa tuon kusipään, mutta järki toteaa, että se olisi väärin, sitäpaitsi pilaisin elämäni vankilaan joutumisella. Samoin jos tulee voimakas seksuaalinen himo muuta kuin miestäni kohtaan, voin todeta, että tämä nyt ei vaan käy, koska olen naimisissa ja luvannut uskollisuuden miehelleni.
Kehittää luonnetta, että ei mene vaan liskoaivojen ohjaamana kuin joku eläin, vaan hallitsee käytöksensä korkeamman ajattelun avulla. Ronski isoäitinikin piti halveksittavimpana miehen tyyppinä miestä, joka "ei osaa kulliansa tyyrata". Niin se vähän on, jos ei ole oppinut impulssikontrollia aikuiseksi mennessä, olipa kyse tuhlaamisesta tai seksistä, on se aika säälittävää. Tai sitten on moraaliton, eikä välitä. Se on vielä pahempi.
No se on nyt todettu sataan kertaan; jos kumppanisi hyväksyy pettämisesi niin asiassa ei ole sen kummempaa. Jollei hyväksy niin toimit väärin häntä kohtaan, ja kannattaa hankkiutua vapaaksi ihmiseksi ja sitten mennä ja tehdä mitä haluaa. Et saa toiminnallesi mitenkään hyväksyntää jos teet sen toisen selän takana ja tiedät että luottamus parisuhteessa on pysyvästi rikki jos toinen saa tietää jollei hän sitä hyväksy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä aiheesta ei voi puhua täällä asiallisesti. Se on jo moneen kertaan huomattu, että kovin monella lähtee samantien aivan laukalle. Tekee mieli jo sanasta "pettäminen" sulkea silmät ja korvat ja kirkua "eieiei, pahahuorapukkikuspää!"
Mutta joo, voisihan yhtä lailla sanoa, että rakastava ei valehtele, ei ole itsekäs, ei kaunistele tai jätä asioita kertomatta. Silti näitä kaikkia tekee varmasti lähes jokainen jossain määrin.
"Kuten aiempana vastasin, hyväksyisin saman kumppaniltani. Mutta en haluaisi tietää."
Jos suhteessa petetään, on aina olemassa se mahdolisuus että toinen saa tavalla tai toiselle tietää. Tai ainakin aavistaa.
Tuota et voi mitenkään poistaa tästä yhtälöstä ja siksi argumenttisi siitä että et halua satuttaa toistaa kaatuvat aika täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakkauteen kuuluu olennaisesti luottamus ja kunnioitus. Jos luottamus ja kunnioitus ovat kunnossa, joko sovit asiasta kumppanisi kanssa tai jätät hänet ennen kuin käyt paneskelemassa kolmatta osapuolta. Ihan turha yrittää selittää mustaa valkoiseksi.
Niin. Sinun mielestäsi, siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan vähän siitäkin, miten rakastaminen määritellään.
Tämä lienee totta.
Olen itse kyseenalaistanut rakkauteni, juuri sen väitteen vuoksi, ettei muka voi pettää, jos rakastaa.
Mutta kuka voi väittää, etten rakasta kumppaniani? Kuka voi määritellä asian, ja varsinkin toisen puolesta? Olen ollut kumppanini kanssa jo hyvin pitkään. Viihdyn hänen kanssaan ja hän minun. Meillä on hauskaa yhdessä. Halailemme, koskettelemme jne joka päivä. Haluan hänelle hyvää, olla tukena tarvittaessa, auttaa häntä, kehua, olla apuna. Olemme ystävällisiä, kohteliaita ja kunnioittavia toisiamme kohtaan. Ymmärrän ettei hän ole täydellinen, kuten en minäkään, ja annan anteeksi hänelle epätäydellisyytensä kuten hänkin minulle. Olemme selvinneet monenlaisista karikoista vuosikymmenten aikana.
Itse uskon, että kyllä voi pystyä pettämään vaikka rakastaa, ei kaikki ole niin yksiavioisia... Mutta siltikin se on aivan väärin sitä rakastettua kohtaan elää valheessa, jossa teeskentelee olevansa uskollinen, ja toinen sinisilmäisenä on kuin kaikki olisi hyvin, vaikkei mikään ole hyvin koska hän on suhteessa jossa tehdään häntä syvästi loukkaavia asioita.
Suurinta osaa kansakunnasta ei ole luotu näihin kahden välisiin suljettuihin parisuhteisiin, mm erojen ja pettämisen yleisyys. Mitään ydinperhettä ei ole koskaan ollut olemassakaan kuin kristillisdemokraattien esitteissä. Perhe, jossa on äiti, isä ja heidän biologiset lapsensa, ei ole ikinä ollut pysyvä yksikkö. Ideaali se kyllä on ollut, ja siinäkään ideaalissa ei ole mitään pahaa. Oikea elämä ei kuitenkaan aina mene kuin suunnittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan vähän siitäkin, miten rakastaminen määritellään.
Tämä lienee totta.
Olen itse kyseenalaistanut rakkauteni, juuri sen väitteen vuoksi, ettei muka voi pettää, jos rakastaa.
Mutta kuka voi väittää, etten rakasta kumppaniani? Kuka voi määritellä asian, ja varsinkin toisen puolesta? Olen ollut kumppanini kanssa jo hyvin pitkään. Viihdyn hänen kanssaan ja hän minun. Meillä on hauskaa yhdessä. Halailemme, koskettelemme jne joka päivä. Haluan hänelle hyvää, olla tukena tarvittaessa, auttaa häntä, kehua, olla apuna. Olemme ystävällisiä, kohteliaita ja kunnioittavia toisiamme kohtaan. Ymmärrän ettei hän ole täydellinen, kuten en minäkään, ja annan anteeksi hänelle epätäydellisyytensä kuten hänkin minulle. Olemme selvinneet monenlaisista karikoista vuosikymmenten aikana.
Näin ollen, enkö rakasta, eikö rakkauteni olekaa
Jos rakastaisit häntä oikeasti, et leikkisi hänen seksuaaliterveydellään (mikään ehkäisy ei täysin suojaa taudeilta) ja olisit hänelle rehellinen ja antaisit hänen päättää hyväksyykö sivusuhteet/seksin muiden kanssa.
Mutta luvan kanssa pettäminen ei ehkä olisikaan niin jännittävää? Eli tässä nimenomaan kiihottaa kumppanin selän takana juoniminen ja puuhaaminen. Et kunnioita kumppaniasi ja yhteistä lupaustanne. Se ei ole rakkautta, rakkauteen sisältyy kunnioitus ja lupausten pitäminen sekä ennen kaikkea toisen terveydestä huolehtiminen.
Vierailija kirjoitti:
"Kuten aiempana vastasin, hyväksyisin saman kumppaniltani. Mutta en haluaisi tietää."
Jos suhteessa petetään, on aina olemassa se mahdolisuus että toinen saa tavalla tai toiselle tietää. Tai ainakin aavistaa.
Tuota et voi mitenkään poistaa tästä yhtälöstä ja siksi argumenttisi siitä että et halua satuttaa toistaa kaatuvat aika täysin.
Kuinkahan moni ajattelee sitä että se pettäminen on taustalla ikuisesti. Niin pitkään kun sä elät sä voit jäädä siitä kiinni.
Joku aikaa sitten luin kirjoituksen just tälläsestä tapauksesta.
Nainen Petti 19v aiemmin. Petetty & pettäjä lapsen kun se täytti 17 mies ilmoitti et haluaa eron. Nainen kuvitteli että heillä on ollut kaikki hyvin ovat onnellisia. Suunnitteli tulevaisuutta innoissaan..
Mies sanoi. Että mä tiedän että sä Petit 19v sitten. Sillon loppu mun rakkaus ja kunnioitus sua kohtaan. Olen ollut tässä vaan ja ainoastaan lapsen takia. En keksi yhtään syytä miksi haluaisin olla tollasen ihmisen kanssa. Se lasku voi pettämisen jälkeen tulla vaikka 19v päästä.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus narsismia puhtaimmillaan: "Miten mun teot, jos mulla on kivaa, voisi muka loukata toista".
Tunnevammainen ihminen ei kykene syvällisiin ihmissuhteisiin, joihin kuuluu ehdoton luottamus ja kunnioitus. Hänen ihmissuhteensa jäävät pinnallisiksi ja ihmisillä saattaa olla välineellinen arvo hänelle.
Tunnevamma on syntynyt jo varhaislapsuudessa. Varhainen vuorovaikutus ei ole toiminut, lapsen tunteita ei ole kohdattu. Aikuisena sille ei voi tehdä mitään.
Pettäminen on itsekkyyttä. Pettäjä haluaa itselleen hyvää, eikä välitä siitä, että ilmi tullessaan se satuttaa toista. Rakkaus on sitä, että haluaa toiselle hyvää, ei pahaa.
Valtaosa ihmisistä saa valtavat kiksit ja energiaa arkeensa ensihuumasta, ihastumisesta ja jännityksestä, arvoisa lumihiutale. Se ei kuitenkaan edellytä pettämistä. Ja jos sille tielle lähdetään, valtaosalle ihmisistä sitä paitsi se kaikkein kutkuttavin, adrenaliinimyrskyn aiheuttava hetki uuden ihmisen kanssa on se tilanne juuri ennen ensimmäistä suudelmaa tai ensisuudelman aikana. Suuteleminenkin toki on valtaosassa suhteita pettämistä, mutta sänkyyn asti menemistä ei voi normaali ihminen puolustella sillä, että siitä saa niin paljon energiaa. Miksi ei voi vain nauttia siitä tunteesta, ennen kuin jotain konkreettista tapahtuu?
Luettelit itse aloituksessasi monta syytä, miksi pettäminen on siltä petetyltä pois. Lisäksi, koska mikään ehkäisy ei ole 100 % varma, siinä on mukana aina teoreettinen raskauden riski. Jos suhteen ulkopuolinen osapuoli on nainen, pariskunta ei mitenkään voi kontrolloida sitä, mihin raskaus johtaa.
Miksi et vain voi elää avoimessa suhteessa? Nykypäivänä sellaiseenkin järjestelyyn voi löytää kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta ei voi puhua täällä asiallisesti. Se on jo moneen kertaan huomattu, että kovin monella lähtee samantien aivan laukalle. Tekee mieli jo sanasta "pettäminen" sulkea silmät ja korvat ja kirkua "eieiei, pahahuorapukkikuspää!"
Mutta joo, voisihan yhtä lailla sanoa, että rakastava ei valehtele, ei ole itsekäs, ei kaunistele tai jätä asioita kertomatta. Silti näitä kaikkia tekee varmasti lähes jokainen jossain määrin.
Ei tee. Jos sä oikeasti rakastat toista. Sä teet kaiken sen jälkeen niin ettet voi toista menettää. T. Uskollinen mies.
Rakkauteen kuuluu olennaisesti luottamus ja kunnioitus. Jos luottamus ja kunnioitus ovat kunnossa, joko sovit asiasta kumppanisi kanssa tai jätät hänet ennen kuin käyt paneskelemassa kolmatta osapuolta. Ihan turha yrittää selittää mustaa valkoiseksi.