Lue keskustelun säännöt.
Pohdintaa väitteestä "jos rakastat, et petä"
24.06.2025 |
Törmäsin taas somessa tällaiseen väitteeseen, johon moni uskoo 100% mustavalkoisesti. Itse olen taipuvainen ajattelemaan toisin. Olen pettänyt kumppaniani, jota uskon kuitenkin vilpittömästi rakastavani.
Toivon, että eri mieltä olevat kykenisivät lukemaan koko tekstini ja miettimään hetken näkökulmiani, ennenkuin tulevat huutamaan kuinka hirveä olen.
Ensinnäkin; pettäminen ei sinänsä ole välttämättä mielestäni mitään kumppanilta pois. Toki jos pettäminen aiheuttaa ärtymystä, mielipahaa, etääntymistä, terveysriskejä, niin silloin kyllä, mutta mitä haittaa siitä oikeasti on toiselle? Mielestäni se on täysin pettäjän oma asia. Sama kuin kävisi jossain muussa omassa harrastuksessaan. Parhaimmassa tapauksessa puuhassa piristyy, niinkuin muissakin mukavissa harrastuksissa, ja sitä kautta piristynyt ja elämäänsä tyytyväinen ihminen on parempi puoliso myös omalle kumppanilleen.
Toisekseen; uskon että pettämisen tuomitsevat henkilöt ovat niitä, joihin ensihuuma, ihastuminen ja jännitys eivät vaikuta positiivisesti. Helppokos silloin on tuomita muut ja olla itse uskollinen.
Toisille, kuten itselleni, jännitys, ihastuminen ja ensihuuma aiheuttavat aivan valtavan positiivisen ryöpsähdyksen useiksi kuukausiksi. Muutun energiseksi, piristyn, elämä tuntuu mahtavalta. Vaikea keksiä mitään muuta asiaa, josta saisi näin mahtavan fiiliksen. Ehkä laskuvarjohyppy pääsee lähelle, mutta senkin tuoma hyvänolonryöppy kestää vain pari päivää..!
On helppo tuomita ihmisiä asioista jotka itselle ovat helppoja välttää. Minäkään en esimerkiksi ylensyö enkä tuhlaa rahojani, koska en saa kummastakaan toiminnasta kummoistakaan mielihyvää. Minun olisi siis hyvin helppo moittia niitä, jotka sortuvat jompaankumpaan.
Väitteeni saa haastaa, ja toivoisinkin sitä, mutta toivon myös perusteluita enkä pelkkää parjaamista ilman että minun esittämiäni perusteluita on yhtään pohdittu. Kiitos niille jotka tähän kykenevät.
Kommentit (240)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kuinka luulisi ettei näin olisi, niin toisen pettäminen, salailu ja kaikki epärehellisyys suhteessa lyö kiilaa parisuhteen väliin.
Toinen vaistoaa jotain olevan tekeillä, vaikka ei pysty osoittamaan mitä se on. Pieni pala kerrallaan se näivettää suhdetta. Lopulta ei ole jäljellä kuin kuoret.
Kuten jo sanoin tunteet ovat kropanhälytysjärjestelmä. Ja petetyn tulisi osata kertoa omista tunteistaan. Ei omia tunteita tarvitse osoittaa todeksi ja olla passivisena tilanteen vietävissä. Syyllistäminen ja toisen pahuuden ja epäluotettavuuden korostaminen ja osoittaminen ei paljon itseään auta.
Mitä se auttaa kun kerrot epäilyistä jos ei ole todisteita? Pettäjä suuttuu ja yhtäkkiä sä oletkin anteeksi pyytelemässä..
Kun mua petettiin mä yritin selittää kaikki merkit järjellä.. Onnistuinkin ja pystyin elää asian kanssa. Ainut miinus etten saanut alitajuntaa pois päältä.
Näin unia siitä että vaimo pettää, siitä kenen kanssa ja siitä missä..
Oli aika hämmentävää kun hän jäi kiinni. Mun unet olivat 100% oikeassa. Eli näin hereillä ollessa kaiken mutta kielsin sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkauteen kuuluu olennaisesti luottamus ja kunnioitus. Jos luottamus ja kunnioitus ovat kunnossa, joko sovit asiasta kumppanisi kanssa tai jätät hänet ennen kuin käyt paneskelemassa kolmatta osapuolta. Ihan turha yrittää selittää mustaa valkoiseksi.
Pettäminen on hätähuuto, kuin itsemurhayriys. Ei uskottomuuden syihin pureuduta kunnolla. Kaikkein vastenmielisintä on heitellä kepeitä johtopäätöksiä pettäjistä ja petetyistä. Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. "Pettämisen" taustat ovat syvällä ihmisen minuudessa ja hyvin moninaiset. Pettäminen voi olla yritys päästä kohti totuutta ja rehellisyyttä, räjäyttää nykyinen olotila sirpaleiksi, jotta ydin paljastuisi. On kysyttävä, kuka pettää ja ketä, jos toinen ei saa parisuhteessaan sitä mitä kaipaa.
Yleensä se toinen on elämyshakuinen ja kaipaa seikkailuja ja sivusuhteita. Muutenhan se avaisi suunsa ja kertoisi, mitä kaipaa.
Jotenkin todella etovaa, että ap oikeuttaa itselleen valtuudet olla vallankahvassa, ja toisen selän takana pettää "rakastamaansa" henkilöä, ja sitten lapsenomaisesti tuhisee että saishan seki mennä kuha ei kertois". Ai että. Mitä pahaa se puoliso on tehnyt, että ajattelet tuon olevan oikein häntä kohtaan? Ehkei se ajattelukyky vaan etene mihinkään siitä omasta mielihyvästä. Anna puolisollesi mahdollisuus löytää rakastava rehellinen kumppani, jatka matkaa säätöjesi kanssa,äläkä enää loukkaa muita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäen voisi elää itseni kanssa, jos pettäisin. En kestäisi katsoa peiliin ja todeta, että olen valehtelija ja luottamuksen rikkoja eli läpimätä.
Tämä ei koske vain parisuhdetta, vaan myös kaverisuhteita. Haluan olla lojaali kaikille läheisilleni.
Tärkeä havainto. Vaikka vastapuoli ei tietäisi pettämisestä, pettäjä itse tietää. Suhde muuttuu pysyvästi.
Minun puolisoni oli vuosia sitten toistuvasti uskoton, aina sen jänestä vaistosi. Muuttui poissaolevaksi, varsinkin seksin aikana.
Kyllä. Minun puolisoni otti salasuhteen ja jotain muuttui meidän välillä. Jälkikäteen pystyin paikantamaan suhteemme muutoksen samoihin aikoihin kuin salasuhde alkoi. Minä tulin tietoiseksi asiasta vasta vuosi myöhemmin, mutta koko vuoden hälytyskelloni soivat. En vain tiennyt mikä on vikana, tai onko mikään vikana, se oli sellaista epämääräistä kalvavaa oloa. Nyt tiedän, että intuitiota kannattaa aina kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä sen suhteen että esim. minä tunnen voimakasta tunnetta ihastuessani ja saan siitä energiaa, mutta en petä, ei sovi moraliini.
Vältän tietoisesti ihastumista ollessani suhteessa
Mikä siinä pettämisessä ihan pohjimmiltaan on mielestäsi se väärä asia? Mitä huonoa siitä koituu? Jos ajatellaan ettei oma suhde siitä vaarannu (ei siis eroaikeita) niin miten se eroaa muista harrastuksista ja ajanvietosta/hauskanpidosta toisten ihmisten kanssa suhteen ulkopuolella?
Ap
Et siis tiedä mikä moraali ja omatunto on, kunnioitus toista kohtaan.
Sinusta varmaan on oikein myös varastaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran se ei satuta, mistä ei tiedä, ja pettäjän kokema piristysruiskaus ei ole petetyltä pois, niin sitten ap:lle on varmaan ihan sama, vaikka puolisosi n u ssisi sisarustasi, vanhempaasi ja parasta ystävääsi, kunhan vaan sinä et saisi siitä tietää?
Ihanan sinisilmäisesti osa on sitä mieltä, että suhde on heti pilalla jos jompikumpi pettää. Vaikka se voi nimenomaan antaa aivan valtavaa lisäbuustia. On taas parempi ja itsevarmempi olo myös omassa suhteessa. Se on kuin raikas tuulahdus arjen keskellä, minkä voimalla taas jaksaa olla paras puoliso. Vähän kuin hyvä reissu omien ystävien kanssa, vaikkakin potenssiin sata. Eivät kaikki voi suhteessaan huonosti, vaikka haluaisivat muutakin välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit uskoa ihan mitä haluat, mutta rakastaa ja kunnioittaa toista ihmistä et osaa. Teot eivät ole uskon asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä sen suhteen että esim. minä tunnen voimakasta tunnetta ihastuessani ja saan siitä energiaa, mutta en petä, ei sovi moraliini.
Vältän tietoisesti ihastumista ollessani suhteessa
Mikä siinä pettämisessä ihan pohjimmiltaan on mielestäsi se väärä asia? Mitä huonoa siitä koituu? Jos ajatellaan ettei oma suhde siitä vaarannu (ei siis eroaikeita) niin miten se eroaa muista harrastuksista ja ajanvietosta/hauskanpidosta toisten ihmisten kanssa suhteen ulkopuolella?
Ap
Useille ihmisille seksi on rakkauden osoitus, joka on varattu vain sille tärkeimmälle ja lähimmälle. T. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, mistä sinä tiedät, että rakastat puolisoasi? Korostat aiemmin, että teillä on kivaa yhdessä. Sekö sinulle on rakkauden määritelmä?
Mikä sitten on rakkauden määritelmä? Onko edes olemassa siitä joku pyhä totuus, jota levittää kuin jotain evankeliumia? Minusta yksi määritelmä on ymmärrys ihmisen erilaisista tarpeista. Realistinen rakkaus aiheuttaa pettymyksiä, raivostuttaa ja pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kumppanissa ja varsinkin itsessä.
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran se ei satuta, mistä ei tiedä, ja pettäjän kokema piristysruiskaus ei ole petetyltä pois, niin sitten ap:lle on varmaan ihan sama, vaikka puolisosi n u ssisi sisarustasi, vanhempaasi ja parasta ystävääsi, kunhan vaan sinä et saisi siitä tietää?
No jos siitä ei saisi tietää, ei siitä tosiaankaan voisi loukkaantua. Ihmiset nyt luulevat lukevansa toisten ajatuksetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinulle on vaikeaa olla rehellinen muka rakastamallesi ihmiselle? Eikö hän rakasta sinua, jos tietää millainen ihminen olet oikeasti? Silloin koko rakkaus perustuu rakentamallesi kulissille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäen voisi elää itseni kanssa, jos pettäisin. En kestäisi katsoa peiliin ja todeta, että olen valehtelija ja luottamuksen rikkoja eli läpimätä.
Tämä ei koske vain parisuhdetta, vaan myös kaverisuhteita. Haluan olla lojaali kaikille läheisilleni.
Tärkeä havainto. Vaikka vastapuoli ei tietäisi pettämisestä, pettäjä itse tietää. Suhde muuttuu pysyvästi.
Minun puolisoni oli vuosia sitten toistuvasti uskoton, aina sen jänestä vaistosi. Muuttui poissaolevaksi, varsinkin seksin aikana.
Kyllä. Minun puolisoni otti salasuhteen ja jotain muuttui meidän välillä. Jälkikäteen pystyin paikantamaan suhteemme muutoksen samoihin aikoihin kuin salasuhde alkoi. Minä tulin tietoiseksi asiasta vasta vuosi myöhemmin, mutta koko
Olin eroryhmässä, osallistujia noin 10, näistä about puolet oli tullut silmään pissatuksi. Näistä JOKA ikinen oli huomannut jotain merkkejä, mutta jotka -ikävä kyllä- konkretisoituivat vasta, kun paska osui tuulettimien.
Mun tekee mieli kysyä APlta, että onko susta täysin ok, että sä pelaat jänniä pelejä, mutta kumppanisi saattaa järkyttyä teoistasi niin pahasti ja mennä niin rikki, ettei kykene ehkä koko loppuelämän aikana enää luottamaan keneenkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanan sinisilmäisesti osa on sitä mieltä, että suhde on heti pilalla jos jompikumpi pettää. Vaikka se voi nimenomaan antaa aivan valtavaa lisäbuustia. On taas parempi ja itsevarmempi olo myös omassa suhteessa. Se on kuin raikas tuulahdus arjen keskellä, minkä voimalla taas jaksaa olla paras puoliso. Vähän kuin hyvä reissu omien ystävien kanssa, vaikkakin potenssiin sata. Eivät kaikki voi suhteessaan huonosti, vaikka haluaisivat muutakin välillä.
Oletko lukenut nämä kirjoitukset. Aika hiton monen kirjoituksista näkee ettei pettämisen jälkeen vaikka ei jääty edes kiinni mikään ollut ennallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kuten aiempana vastasin, hyväksyisin saman kumppaniltani. Mutta en haluaisi tietää."
Jos suhteessa petetään, on aina olemassa se mahdolisuus että toinen saa tavalla tai toiselle tietää. Tai ainakin aavistaa.
Tuota et voi mitenkään poistaa tästä yhtälöstä ja siksi argumenttisi siitä että et halua satuttaa toistaa kaatuvat aika täysin.
Se vain, että läheskään aina ei saa tietää. Jos pettää vaikka työ- tai lomareissulla jonkun nimettömän ja tuntemattoman kanssa, on mahdollisuus aika pieni. Kunhan vain on itse sinut asian kanssa ja käyttäytyy normaalisti. Hermoheikon hommaa se ei tietenkään ole. Kiistämätön fakta kuitenkin on, että mitä et tiedä, ei sinua myöskään satuta. Lisäksi jotkut osaavat ajatella asioita hypoteettisesti, menemättä heti seuraavalle tasolle ajatellen ettei ole mahdollista. Ihan vain tosiasiana, että jos puolisoni pettäisi,
Pettäminen on huono juttu ja sitäkin on eri tasoista. Parinkymmenen vuoden liitossa yksi humalainen syrjähyppy on tietysti eri asia kun säännöllinen pettäminen tai pitkät sivusuhteet. Pettämistä se on silti. Puolisohan sen sitten viime kädessä päättää, mitä sietää ja mitä antaa anteeksi ja kuinka suhteessa jatketaan. Jos puoliso ei tiedä pettämisestä, kuinka voi sanoa, että pettäminen on ihan ok (siitä syystä kun pettäjä jaksaa olla petettyään parempi puoliso, energinen, mukava, huomioiva jne.) Kun on tälläinen harrastus kuin pettäminen, niin jaksaa suhteessa paremmin. Aika hurjaa.
Miten nämä pettäjät voivatkaan olla niin vellihousuja ja arkoja, etteivät vaan voi kertoa puolisolleen missä mennään? En ymmärrä.
monessa asiassa olen samaa mieltä kanssasi, monessa eri mieltä. Tässä yksi: terveysvaikutukset. Siis haitalliset sellaiset. Jos pettää puolisoaan, niin silloinhan kyse on nimenomaan toiminnasta, jossa tekee toisen selän takana jotain sellaista, mitä toinen ei hyväksyisi ja salaa sen teon. Jos on valmis tekemään tuollaista, niin varmaan sitten on helppo myös oikoa mutkia vaikka suojien käyttämisen kanssa. Ajatellaan, ehkä, että kumin käyttö riittää, mutta kun ne seksitaudit voi levitä myös suuseksissä ja suudellenkin. Harva oikeasti käyttää kaikessa seksuaalisessa aktiviteetissä suojia.
Itse suosin pettämisen sijaan luvallista vieraissa käyntiä, jos pariskunnalla on tilanne, että rakkautta on, mutta seksihalut ei vaan kohtaa tarpeeksi usein. Silloin on ihan ok sopia, että saa käydä hakemassa seksinsä myös muualta. Silloin varmasti on myös motivaatiota käyttää suojia huolellisemmin, koska tietää, että toinen tietää, että vieraissa on voitu käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kuinka luulisi ettei näin olisi, niin toisen pettäminen, salailu ja kaikki epärehellisyys suhteessa lyö kiilaa parisuhteen väliin.
Toinen vaistoaa jotain olevan tekeillä, vaikka ei pysty osoittamaan mitä se on. Pieni pala kerrallaan se näivettää suhdetta. Lopulta ei ole jäljellä kuin kuoret.
Kuten jo sanoin tunteet ovat kropanhälytysjärjestelmä. Ja petetyn tulisi osata kertoa omista tunteistaan. Ei omia tunteita tarvitse osoittaa todeksi ja olla passivisena tilanteen vietävissä. Syyllistäminen ja toisen pahuuden ja epäluotettavuuden korostaminen ja osoittaminen ei paljon itseään auta.
Totta. Paras apu on kun potkaisee pettäjän pellolle. Jonnenjoutavia selityksiä ei kannata ruveta kuuntelemaan. Kuten tämäkin ketju osoittaa, uskollisuutta arvostavia, rehellisiä ihmisiä on olemassa. Kannattaa valita sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kuinka luulisi ettei näin olisi, niin toisen pettäminen, salailu ja kaikki epärehellisyys suhteessa lyö kiilaa parisuhteen väliin.
Toinen vaistoaa jotain olevan tekeillä, vaikka ei pysty osoittamaan mitä se on. Pieni pala kerrallaan se näivettää suhdetta. Lopulta ei ole jäljellä kuin kuoret.
Kuten jo sanoin tunteet ovat kropanhälytysjärjestelmä. Ja petetyn tulisi osata kertoa omista tunteistaan. Ei omia tunteita tarvitse osoittaa todeksi ja olla passivisena tilanteen vietävissä. Syyllistäminen ja toisen pahuuden ja epäluotettavuuden korostaminen ja osoittaminen ei paljon itseään auta.
Mitä se auttaa kun kerrot epäilyistä jos ei ole todisteita? Pettäjä suuttuu ja yhtäkkiä sä oletkin anteeksi pyytelemässä..
Kun mua petettiin mä yritin se
Eli petit itse itsäsi...
Ihmisen ydin toisiaan syntyy siellä lapsuudessa. Kun itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea korjata myöhemmin. Ja aikuisilakin on omat kehitystasonsa ja suurin osa ei koskaan saavuta niitä korkeimpia.