Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pohdintaa väitteestä "jos rakastat, et petä"
24.06.2025 |
Törmäsin taas somessa tällaiseen väitteeseen, johon moni uskoo 100% mustavalkoisesti. Itse olen taipuvainen ajattelemaan toisin. Olen pettänyt kumppaniani, jota uskon kuitenkin vilpittömästi rakastavani.
Toivon, että eri mieltä olevat kykenisivät lukemaan koko tekstini ja miettimään hetken näkökulmiani, ennenkuin tulevat huutamaan kuinka hirveä olen.
Ensinnäkin; pettäminen ei sinänsä ole välttämättä mielestäni mitään kumppanilta pois. Toki jos pettäminen aiheuttaa ärtymystä, mielipahaa, etääntymistä, terveysriskejä, niin silloin kyllä, mutta mitä haittaa siitä oikeasti on toiselle? Mielestäni se on täysin pettäjän oma asia. Sama kuin kävisi jossain muussa omassa harrastuksessaan. Parhaimmassa tapauksessa puuhassa piristyy, niinkuin muissakin mukavissa harrastuksissa, ja sitä kautta piristynyt ja elämäänsä tyytyväinen ihminen on parempi puoliso myös omalle kumppanilleen.
Toisekseen; uskon että pettämisen tuomitsevat henkilöt ovat niitä, joihin ensihuuma, ihastuminen ja jännitys eivät vaikuta positiivisesti. Helppokos silloin on tuomita muut ja olla itse uskollinen.
Toisille, kuten itselleni, jännitys, ihastuminen ja ensihuuma aiheuttavat aivan valtavan positiivisen ryöpsähdyksen useiksi kuukausiksi. Muutun energiseksi, piristyn, elämä tuntuu mahtavalta. Vaikea keksiä mitään muuta asiaa, josta saisi näin mahtavan fiiliksen. Ehkä laskuvarjohyppy pääsee lähelle, mutta senkin tuoma hyvänolonryöppy kestää vain pari päivää..!
On helppo tuomita ihmisiä asioista jotka itselle ovat helppoja välttää. Minäkään en esimerkiksi ylensyö enkä tuhlaa rahojani, koska en saa kummastakaan toiminnasta kummoistakaan mielihyvää. Minun olisi siis hyvin helppo moittia niitä, jotka sortuvat jompaankumpaan.
Väitteeni saa haastaa, ja toivoisinkin sitä, mutta toivon myös perusteluita enkä pelkkää parjaamista ilman että minun esittämiäni perusteluita on yhtään pohdittu. Kiitos niille jotka tähän kykenevät.
Kommentit (241)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Oman kumppanin pettäminen on aina kieroa, epärehellistä ja epäkunnioittavaa. Luottamus on rikottu.
Pitää miettiä kumpi on tärkeämpi, se oma huuma ja nautinto, kun saa pettää, vaiko se, ettei petä tai salaile, vaan osoittaa suoraselkäisenä kunnioitusta sitä kohtaan jonka on itselleen valinnut.
Se toinen ihminen saattaa antaa sinulle koko elämänsä käsiisi, jos on itse uskollinen. On aina suuri riski, että salailu ja petos paljastuu, ja näinkö vastataan sen oman kumppanin tunteisiin? Kannattaa muistaa, että joillekin petetyksi tuleminen on niin suuri järkytys, että voi jopa tehdä itselleenkin jotain, masentua ja traumatisoitua.
Vaikka jokaisen onni onkin omissa käsissä, niin yleensä kyllä lähdetään yhteiseen elämään luottamuksen uskossa. Aika harva ajattelee, että kyllä se minua kuitenkin pettää, otanpa tässä päivän kerrallaan.
Jos tuollaisia pettämishaaveita täytyy miettiä ja ne toteuttaa, niin silloin on parempi viihtyä ja elää sinkkuna. Muu on itsekästä kumppanin elämän hyväksikäyttöä.
Ja jos homma on "arkista ja erilaisten pettämisnautintojen pitäisi kuulua kaikille", niin miksi sitä pitää niin vimmaisesti salailla? Moni ei tunnusta, vaikka jäisi rysän päältä kiinni.
Kenenkään fysiologia ei vaadi sitä, että seksuaalisten tarpeiden tyydyttäjäksi tarvitaan aina uusi ihminen, uudet huumat ja vaihtelua. Kaikki muu on tärkeämpää yhteiselämässä, tai sen tulisi olla.
Avoimen suhteen mahdollisuus on yksi varteenotettava mahdollisuus. Tai polyamorinen liitto. Näissä tulevat vastaan mustasukkaisuusongelmat ja erilaiset kriisit, olen lukenut. Kun aika usein asia on niin, että minä saan pettää, mutta olisi kauhea ajatuskin, jos minua petettäisiin.