Oletko koskaan ns. rakastunut ensi silmäykseyllä?

Joku viitisen kertaa elämäni aikana. Tunne on ollut hyvin vahva ja säilynyt vuosikausia rukkasten jälkeenkin. Koskaan en ole ollut parisuhteessa.

M34

Olen. Valitettavasti hän on aina ollut varattu, vaikka luulen että jotain kiinnostusta on ollut minuakin kohtaan. Ei kuitenkaan tarpeeksi, koska ei tehnyt mitään vaan edellisen suhteen loputtua oli jo toinen kenen kanssa sitten eteni nopeasti yhteenmuuttoon asti. 

Vierailija kirjoitti:

Päiväkerhossa olin jotain 4-5v. Muistan vieläkin sen tytön punaisen vakosamettitakin. Muistan vieläkin miten halusin pussata häntä suulle. Tyttö ei halunnut, sanoi että aikuiset pussaa. No parempi niin, pussattiin toisiamme poskelle. Oltiin samassa luokassa 1-6lk. Rakastin koko ajan. Yläkoulussa ujosteltiin mutta tunteita oli. Mitään ei uskallettu tehdä. Sitten lukioon eri tietä, minä suhteeseen toisen kanssa, hän myös. Vieläkin nostalgian huurussa yllättää omat fiilikset. Ei ne kai katoo koskaan...

Söpöä, punainen vakosamettitakki 🥰

Juu olen. Yhdessä ollaan kuljettu nyt 60 vuotta. Päivääkään en vaihtaisi pois.

Olen. Kun katsoin ensimmäisen kerran elämässäni peiliin, niin rakastuin itseeni ja rakkaus on kestänyt jo vuosikymmeniä.

Kyllä. Herättiin miehen kanssa samasta osoitteesta jatkobileiden jälkeen ja se oli yhtäkkinen salama, kun iski! Jostain syystä ei vaihdettu numeroita eli hukattiin toisemme, mutta olin aivan varma että tapaamme vielä. Ja niin tapasimmekin, jo viikon kuluttua jättifestareilla, mies oli saanut vihiä että olisin siellä ja etsi minut sieltä. Nyt oltu jo 24v yhdessä.

Kyllä, kiihkeästi, 8-vuotiaana vuonna 1972, kun näin lehdessä Donny Osmondin kuvan.

Tuntui kuin sydän räjähtäisi palasiksi. Tätä kuumaa lempeä kesti yli vuoden ajan.

Olen, vain kerran. Olen tämän miehen kanssa naimisissa. En usko koskaan kokevani enää vastaavaa. 20 vuotta takana.

Kyllä. 10. 8. 1972 klo 13.07... Eikä vieläkään ole vaikutus lakannut...

Olen. Käsittämätön vetovoima välittömästi molemmin puolin. Merkitseviä pitkiä katseita ja kumpikin tiesi mihin se tulisi johtamaan. Siitä seurasi sekopäisen kiihkeä ja hauska suhde, mutta lopulta olimme liian erilaisia arkea jakamaan. Päivääkään en silti kadu. Päinvastoin, se oli elämäni ihanimpia kokemuksia ja tapahtui ollessani 35v. Edelleen nyt viisikymppisenä muistelen lämmöllä. Onneksi hän on julkisuuden henkilö ja voi sitä kautta seurailla hänen kuulumisiaan. Tuntuu hyvälle kun näkee, että hänellä menee hyvin ja on edelleen fiksu, karismaartinen ja mukava.

Jokainen mun ihastuminen on alkanut ensi silmäyksellä, mutta rakastumiseksi sitä ei voi kutsua. Yksi näistä ihastumisista myöhemmin johti rakastumiseen.

Olen ja nyt harkitsen eroa koska yllätys yllätys puolisossa jumalaton määrä narsistisia piirteitä.

Kuinka voitte sanoa rakastuvanne ensi silmäyksellä, ettehän tunne edes rakastumisenne kohdetta? Käytännössä silloin rakastutaan omaan mielikuvaan kyseisestä ihmisestä. Myöhemmin osoittautuu, että se oli pelkkää harhaa ja paljastuu kuka tämä henkilö oikeesti on, jos paljastuu. Toiset ihmiset on parempia luomaan illuusioita kuin toiset. 

Olen ja nyt odottelen jotain tapahtuvaksi meidän välillämme koska tunne vaikuttaa molemminpuoliselta.

Vierailija kirjoitti:

kerran, valitettavasti ja toivon etten koe sitä enää ikinä. tällä hetkellä se ei kovin todennäköiseltä kyllä näytäkkään sillä tuosta salamarakastumisesta jo yli 10 v aikaa ja olen tapaillut sen jälkeen kymmeniä miehiä enkä ole kiinnostunut kenestäkään. edelleen tuo 10 v takainen mies mielessä päivittäin. harmi että oli yksipuolinen rakastuminen :(

Tuo ei ole rakkautta vaan mielenterveysongelma. 

Kyllä olen kokenut. Hän tuli silloiseen työpaikkaani ja  käveli ohitseni, niin sananmukaisesti sydän löi muutaman ylimääräisen lyönnin. Se oli merkki jostakin. Samana kesänä tapasimme tanssilavalla ja se oli menoa, Ensi kesänä tulee 50 vuotta häistämme, enkä parempaa puolisoa ja isää lapsille olisi mistään löytänyt.

Kyllä. Pieleen meni.

En osaa sanoa, olenko rakastunut ensi silmäyksellä, mutta olen kaksi kertaa nähnyt miehen ja tiennyt heti, että tässä on sitä jotain. Molemmilla kerroilla tämä johti ihastumiseen ja sitten rakastumiseen.

Joten sanoisin, että olen ensi silmäyksellä aavistanut, että tämä vie multa ihan juuri jalat alta / tähän rakastun kyllä päätä pahkaa -- ja ollut oikeassa.

Nykyisen kanssa en ensin oikeastaan huomannut häntä, kunnes huomasin että hän katsoo minua hieman normaalia pidempään ja tutustuessa alkoi ihastuminen jne... tämä sopii itselleni paremmin, koska yhteys ja turva rakentuu luonnollisesti tunteiden kanssa yhtä matkaa.

Juu, yhdessä työjutussa järjestämässäni tilaisuudessa tämä saksalainen arkkitehti oli osallistujana. Humahdus vei jalat alta ja leijuin ilmassa kävellessäni Tammerkosken siltaa siitä sillan juuressa olevasta ravintolasta omaan hotellihuoneeseeni. Hän oli naimisissa ja niin olin muuten minäkin, joten kiinnostus jäi viestittelyksi ja lopulta sammui kummankin järkevyyteen. Mutta en tiedä vieläkään, mistä hitosta semmoinen tunne voi jymähtää täysin vieraiden ihmisten kesken. Tähdetkin näytti taivaalla ihan yliluonnollisen kirkkailta sinä yönä!

Kyllä, yhden spontaanin tapaamisen aikana yhden päivän aikana samalla tavalla kuin Rakkautta ennen aamua -elokuvassa. Tunne oli molemminpuolinen eikä se ihminen ole koskaan unohtunut. Tapasimme vielä muutamia kertoja, mutta en halunnut suhdetta hänen kanssaan, koska oli liian paljon erottavia tekijöitä. Kuitenkin se tapaaminen oli omalla tavallaan merkittävä tapaus elämässäni.