Oletko koskaan ns. rakastunut ensi silmäykseyllä?

kerran, valitettavasti ja toivon etten koe sitä enää ikinä. tällä hetkellä se ei kovin todennäköiseltä kyllä näytäkkään sillä tuosta salamarakastumisesta jo yli 10 v aikaa ja olen tapaillut sen jälkeen kymmeniä miehiä enkä ole kiinnostunut kenestäkään. edelleen tuo 10 v takainen mies mielessä päivittäin. harmi että oli yksipuolinen rakastuminen :(

Olen. Eksään töissä.

Olen. Vuonna 1983. Tuollahan tuo makoilee sohvalla lukemassa näin sadepäivänä.

Muistan vieläkin kun nuorena kovassa nousuhumalassa näin todella kauniin nuoren naisen. Se iski heti: halusin heti mennä juttelemaan ja saamaan hänen puhelinnumeronsa. Ei se rakastumista ollut, mutta muistanpa vieläkin sen näin 20 vuotta myöhemmin. Ei siitä jutusta mitään tullut. Hengailtiin toki festareiden ajan ja vähän viestiteltiin sen jälkeenkin, mutta ei sen enempää.

Tuollaiset kokemukset ovat jääneet nuoruuteen. Ei nykyään noin hetkauta vaikka minkälaisen naisilmestyksen näkisi. Nuoruus oli hauskaa aikaa.

Olen. Aikamoinen p&ska siitä sitten iski tuulettimeen. Kuukauden kesti, kun tajusin tämän ja vuoden että pääsin m#lkerosta eroon. Olikin ihan psykopaatti.

Nim. Sentään vielä hengissä 

Olen ja ensitreffien jälkeen tiesimme että haluamme olla toistemme kanssa. Ensimmäinen kerta elämässä ja tuntuuhan tämä taianomaiselta

Vierailija kirjoitti:

Olen. Olin 19 ja heti, kun katsottiin silmiin ja tämä mies sanoi mulle lauseen, jonka muistan edelleen sanasta sanaan, rakastuttiin molemmat. Erinäisistä syistä silloin alkanut suhde katkesi. 24 vuotta myöhemmin tavattiin uudestaan ja sama tunne heräsi (, jos koskaan oli kadonnutkaan) yhtä voimakkaana. En vois tuntea mitään vastaavaa kenenkään muun kanssa tässä elämässä. Nyt ollaan oltu näin vanhemmalla iällä yhdessä 2,5 vuotta.

Huh, tää kuilosti kuin minun omalta tarinaltani. Minä olin ehkä n 16, saman kylän poika oli 19. Olin rekisteröinyt hänet kylän raitilla siitä saakka kun pojista mitään opin ymmärtämään. Huomasin että hän katsoo myös minun ruskeisiin silmiin hyvin intensiivisesti, hakeutuu juttusilleni edes ohimennen jotain sanoen, haki joka paikassa katsekontaktia ja ai että se leveä hymy tasaisine valkoisine hammasrivistöineen.... olin siis "aivan myyty", se oli menoa. En edes nähnyt muita poikia.

Seurustelimme pariinkin otteeseen nuorena, asuttiinkin jo yhdessä hetki. Oltiin nuoria, naiiveja, tyhmiä jne ja tiet veivät hänen toimestaan kuitenkin erilleen, vaikka myöhemmin kuitenkin kuulin myös hänen halunneen aina vaan minut. Kohtalo (tai joku) päätti kuitenkin toisin. Sydämeni meni täysin palasiksi.

Mekin näinne 24v jälkeen ja tapaaminen oli todella tunteikas, meinasin pyörtyä ja taisi olla hänellekin todella häkellyttävä ja tunteikas pikainen näkeminen ja kuulumisten vaihto. Kemia välillämme oli yhä käsin kosketeltava ja ainakin minun puolelta tunne ei ollut kadonnut mihinkään. Vanhojen muistojen pintaan nouseminen, hänen äänensä kuuleminen ja käden kosketus sai aikaan hirmuisen tunnemylläkän, itkin majapaikkaan päästyäni niin sydämeni pohjasta, että en muista milloin ja miksi olisin itkenyt niin vuolaasti ja pitkään. 

Harmi vaan että hän on yhä naimisissa, ottaisin hänet takaisin koska vaan. En ole koskaan rakastanut ketään niin kuin häntä. 

Olen rakastunut ensisilmäyksellä. Näin sielunkumppanini kahviossa joka moikkasi istuessaan samalla kun yhteinen kaveri esitteli meidät toisillemme. Lämmin aalto tuntui nousevan kehossa ja perhosia lenteli vatsassa. Päivän ja illan edetessä tutustuimme lisää ja olin sen verran vaikuttunut että elämäni mies edessäni että suutelimme intohimoisesti. Ja se oli menoa sitten, ollaan yhä 15 vuotta myöhemmin onnellisesti yhdessä perheen perustaneina ja naimisissa. Yllätyksekseni elämäni rakkaus oli minut nähdessään kysynyt kyseisenä ensimmäisenä päivänämme miespuolisilta kavereiltaan että käykö että hän saa yrittää iskeä minua vaikka muitakin kiinnostuneita hänen seurueessaan. Hänen kaverit olivat antaneet pyyntöön suostumuksen huomattuaan että olin aivan lumoutunut hänestä eikä muilla ollut mitään mahdollisuuksia iskurepliikkejä esittäessään 

Vierailija kirjoitti:

Joo, ensirakkauteni teininä, ja tunne oli molemminpuolinen. Tavattiin kesäleirillä. Katseeni nauliintui häneen heti kun tyyppi ilmestyi näkökenttään. Ekana iltana hiivittiin jonnekin pussailemaan. Muut leiriläiset sanoivat, että me luultiin teidän tuntevan toisenne jo ennestään, kun oltiin jo parissa päivässä täysin toistemme lumoissa ja kuin pariskunta. Ah, nuoruus!

 

Niin mekin suudeltiin jo muutama tunti ensinäkemisestä. Ei voinut olla katsomatta toista ja hymyilin pojalle kauneinta kiiltokuvatytön hymyäni. Oltiin seurakuntayhtymän varhaisnuorten leirillä ja hormonit hyrräsi. Piti hiippailla jonnekin olemaan kahdestaan. Semmoista kiihkeää teinien pussailua oli jo heti alussa ja tuntui että oltiin tarkoitettu toisillemme. Ihan uskomaton tunne ja vetovoima meillä. Oltiin kuin pariskunta. Voi kun olisi vähän aikaa vielä kasvettu yhdessä. Faijan typerät työkeikat meidät erottivat eri puolille maata. Silloin vielä piti lähteä perheen mukana ja viestittely kulki teksteinä.

Vierailija kirjoitti:

Olen. Huumaantuneena näin kuukausia vaivaa että sain vokoteltua tuon miehen suhteeseen, sillä häntä ei juuri kiinnostanut. Sain parisuhteen, jossa hän haukkui, hakkasi jne. minua seuraavat viisi vuotta kunnes en kestänyt enää. Hän on silti existä ainoa, joka soittelee perään ja pyytelee takaisin. 

Samoin kävi minullekin. Rakastuin aivan mielettömästi, palvoin maata hänen jalkojensa alla, näin todellakin vaivaa, että sain hänet suhteeseen ja jäämään. Annoin anteeksi pettämiset, pitkät tapaamistauot, odotin ja odotin,  kirjoitin rakkauskirjeitä,  siivosin kännisekoilujen jäljet, alensin itseni toisen palvelijaksi, ja uskoin, että meidän rakkautemme kestäisi ikuisesti. Olin niin nuori ja naiivi.

Menin rakkaudesta naimisiin ja olihan niitä hyviä hetkiäkin, mutta huono kohtelu, laiminlyönnit, manipulointi, henkinen väkivalta ja pettymykset vain lisääntyivät vuosien mittaan ja niin vain suuri rakkaus minussa kuoli. Vielä muutaman vuoden yritin, kunnes mitta tuli täyteen ja lähdin. 

En ole katunut lähtöäni, mutta joskus mietin, että meistä vain toinen rakastui ja rakasti eli minä. Miten erilaista olisikaan voinut olla, jos molemmat olisivat rakastuneet ja rakastaneet.

Joo olen, tunne taisi olla molemminpuolinen. Olin itse tuolloin suhteessa, ja hän sinkku. Nyt olen itse sinkku, mutta hän suhteessa. Ei auta kuin kärvistellä ystävänä ja nähdä ihania päiväunia.. ei vain auta asiaa että mitä enemmän tutustutaan, sitä enemmän tajuan meillä olevan yhteistä.

Ei kukaan "rakastu" ensisilmäyksellä. Pidät vain jotain viehättävän, lähinnä fyysisesti, ja sillä selvä. Hormonihuuruissa sitten luulet olevasi "rakastunut". 

Olen. Vaikkei molemminpuolinen ihastuminen ja myöhemmin rakastuminen edennyt suhteeksi, olen kiitollinen kokemastani. Olemme yhä ystäviä, vaikka olemme tahoillamme naimisissa.

Joo heti vaan ja heti kysyi tuutko puolisoksi . Sillä siisti.  Myös tuttavien suhde alkoi kerta näkemältä . Kuin monen muun. Katseet kohtasi.  Sitten naimisiin ja lapset.  Moni on rakastunut jo koulussa sitten ammatti ja naimisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan "rakastu" ensisilmäyksellä. Pidät vain jotain viehättävän, lähinnä fyysisesti, ja sillä selvä. Hormonihuuruissa sitten luulet olevasi "rakastunut". 

Itse sanoisin niin, että jonkinlainen voimakas ihastus voi syntyä ensinäkemältä, mutta rakastuminen on vähän kokonaisvaltaisempaa. Jos ensisilmäyksellä rakastumisella tarkoitetaan nimenomaan rakastumista, se on ilman muuta silkkaa fiktiota, mutta jos sillä tarkoitetaan tuollaista voimakasta ihastusta joka myöhemmin vahvistuu rakastumiseksi niin se on ilman muuta ihan todellinen ilmiö.

Tiedän, koska olen itse tuon kerran kokenut. Kyseessä oli kaunein nainen, mitä olen elämässäni tuntenut ja välittömästi hänet nähdessäni tuli välittömästi "perhosia vatsaan". Kun sitten päädyin hänen kanssaan viettämään enemmän aikaa niin ihastus voimistui rakastumiseksi. Harmillisesti kyseessä oli kaverin tyttöystävä, ja vaikka hän joskus humalassa sanoi, että ei tiedä mitä olisi tapahtunut jos olisi tavannut minut ensin, ja kerran viettäessämme kahdestaan aikaa oli todella lähellä, että jotain olisi tapahtunut niin ei sitten kuitenkaan ikinä tapahtunut. Ja hyvä niin. Vaikka he sitten vuosia myöhemmin erosivat (jolloin olin jo vakavassa suhteessa, joka edelleen 20 vuoden jälkeen jatkuu) niin ajatus, että olisi kaverin parisuhteen rikkominen omatunnolla on hyvinkin epämiellyttävä.

Kahdesti ja niin tapahtui suht lyhyen ajan sisään. Ekasta katseesta alkoi sukat pyöriä jaloissa ja tykytellä kehossa. Luulin silloin, että se on tavallista. Nyt ei ole ollut vastaavia tunteita yli kymmeneen vuoteen, mikä on ihan tylsää. Näinköhän sitä enää koskaan tulee kokemaankaan. Lämpimät muistot jäi molemmista suhteista, vaikka ne lyhyiksi jäivätkin johtuen kaikkien osapuolien silloisista elämäntilanteista. Edelleen kuitenkin kumpikin ihana mies pompsahtaa ajatuksiin lähes päivittäin ja silloin tällöin myös uniin. Suhdetoiveita en elättele, koska kummankaan kanssa vakavampi suhde tuskin olisi toiminut. Mutta hyvin merkityksellisiä ja ainutlaatuisia kokemuksia, joiden muistelusta tulee aina hyvä mieli ja hymy huulille. 

Ole heti kun näin oman kuvani peilistä, se oli ensirakkautta välittömästi.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan "rakastu" ensisilmäyksellä. Pidät vain jotain viehättävän, lähinnä fyysisesti, ja sillä selvä. Hormonihuuruissa sitten luulet olevasi "rakastunut". 

Samaa mieltä. Olen kyllä ihastunut lukemattomia kertoja ensi silmäyksellä.

Olen ja olimme yhdessä vuosikymmenen verran. Sitten suhde muuttui vain ystävyydeksi ja erosimme, mutta edelleen muistan sen tunteen, kun rakastuin ensisilmäyksellä ja tiesin, että tulossa on jotain ihanaa.

En ole sitten ala-asteen kokenut samanlaista tunnetta mitä koin 3v vanhempaan henkilöön. Tai teinivuosien idoli kohteen palvomista. Eli en ensi silmäyksellä enkä useammankaan silmäyksen jälkeen.