Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni keski-ikäinen ei harrasta juoksua tai muuta kuntolikuntaa?
Kommentit (257)
Vierailija kirjoitti:
Rasva palaa parhaiten kun nostaa raskaita painoja kuntosalilla. Vielä kun muistaa syödä oikein ja nukkua tarpeeksi niin kehitys on varmaa.
Tarpeeksi nukkuminen ei ole enää itsestäänselvyys menopaussissa. Ja tämä tekeekin painonhallinnan viheliäisen vaikeaksi. Voi liikkua oikein, syödä oikein, mutta nukkumisen kanssa on ongelmia, ja paino nousee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuonne ulos tee mieli mennä. Vettä tulee alas, tuulee ja on hel..... kylmä. Toivottavasti pian lämpenee niin sitten kyllä nokka kohti ulkokuntosalia.
Se, että liikkuu suunnitelman mukaisesti myös ei-niin-täydellisessä kelissä kehittää kunnon lisäksi myös henkistä sietokykyä.
Moni keskustelija olettaa että kestävyysliikunta on juoksemista. Se voi olla paljon muutakin. Oleellista olisi miettiä mistä pitää itse, ja myös astua ulos itsepetoskuplastaan eikä teeskennellä että esimerkiksi imurointi tai rauhallinen kävely silloin tällöin kehittäisi hapenpttokykyä ja kestävyyttä.
Tuota, minkä vuoksi sitä kestävyyttä ja hapenottokykyä sitten pitäisi koko ajan kasvattaa? Isoäitini (s.1895) tai äitini (s. 1932) ei kumpikaan eläessä
No, kyse on kokonaisuudesta; nykyään todella monet ihmiset istuvat suurimman osan valveillaoloajastaan. Kaikki keskeytykset istumiseen ovat kuin laittaisi rahaa pankkiin. Ennen vanhaan ihmiset eivät juurikaan istuneet, paitsi kun tekivät käsitöitä, kuten neulomista.
Tätähän moni on koko ajan yrittänyt ketjussa selittää, että liikkua voi muullakin tavoin, mutta ap (?) jankkaa, että juokseminen on ainoa oikea tapa.
ohis
Siihen on vain yksi syy: olen laiska p@ska
Itse käyn kävelyllä ja juoksemassa ja minusta 90 % vastaantulevista on keski-ikäisiä. Lisäksi käyn ryhmäliikuntatunneilla ja niissäkin suurin osa on keski-ikäisiä naisia.
Mutta kyllä (esi)vaihdevuosissa on tekemistä kunnon ja painon kanssa. Olen hoikka nainen ja nykyisin en voi syödä oikeastaan mitään ilman, että paino alkaa nousta. Ennen söin roskaruokaa ja karkkeja lihomatta. Tätä kesti 46 vuotiaaksi asti. Nykyisin kaikki rasva näyttää menevän suoraan mahaan ja varmaan ottaa pepusta ja tisseistäkin niitä rasvoja vielä lisäksi. Ymmärrän varsin hyvin niitä joilla on ennestään ylipainoa. Eivät he mitenkään pärjäisi äkkiseltään tällaisella ruokamäärällä mitä itsekin voin syödä pitääkseni painon alhaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvi, ei jaksa, ei osaa, ei viitsi, pelkää että BMI putoaa vakavan alipainon (alle 25) puolelle, ei ole varaa, pitää palautua raskaasta työstä vaativana asiantuntijana, jne. Syitä kyllä löytyy. Suomessa ihaillaan keskinkertaisuutta, ei kyvykkyyttä. Keskinkertaisuuden eteen ei tarvi nähdä vaivaa.
Minun mielestäni keski-ikäisen lenkkeily on varsin keskinkertainen harrastus.
AP ei tainnut puhua lenkkeilystä vaan kuntoliikunnasta. Moni kuvittelee pysyvänsä kunnossa kun lenkkeilee, eli kävelee muutaman kilometrin silloin tällöin.
Parempi sekin kuin ei mitään.
Ei oikeastaan, mutta kukin toimikoot kuten parhaaksi katsoo.
Kaikki liikkuminen vs. paikallaan olo, on parempi kuin ei mitään. Kuulostaa taas siltä, et nää liikuntaihmeet pitävät itseään jonain sankareina.
Aikoinaan tuli Prisma-ohjelma jossa kerrottiin liikuntaan liittyvästä tutkimuksesta. Sen mukaan eniten terveyttä ja ikää lisäävä liikkuminen on sitä, että on vähän väliä aktiivinen, kevyesti. Vertailukohtana oli perinteisiä lajeja harrastavat. Eli elimistön kuormittaminen useita kertoja viikossa ei ollutkaan suositeltavaa. Paikallaankaan ei ole suositeltavaa olla. Mutta kevyet askareet, kävely, marjojen poiminta, pyöräily ym. ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse käyn kävelyllä ja juoksemassa ja minusta 90 % vastaantulevista on keski-ikäisiä. Lisäksi käyn ryhmäliikuntatunneilla ja niissäkin suurin osa on keski-ikäisiä naisia.
Mutta kyllä (esi)vaihdevuosissa on tekemistä kunnon ja painon kanssa. Olen hoikka nainen ja nykyisin en voi syödä oikeastaan mitään ilman, että paino alkaa nousta. Ennen söin roskaruokaa ja karkkeja lihomatta. Tätä kesti 46 vuotiaaksi asti. Nykyisin kaikki rasva näyttää menevän suoraan mahaan ja varmaan ottaa pepusta ja tisseistäkin niitä rasvoja vielä lisäksi. Ymmärrän varsin hyvin niitä joilla on ennestään ylipainoa. Eivät he mitenkään pärjäisi äkkiseltään tällaisella ruokamäärällä mitä itsekin voin syödä pitääkseni painon alhaalla.
Näin se on. 45-vuotiaana olin hoikka, bmi 21. 50-vuotiaana olin bmi 24. Nyt 55-vuotiasna olen bmi 26.
On tämä vaikeaa, sillä en syö pullaa enkä sipsejä enkä roskaruokia tai limuja. En ole ikinä syönyt.
Nivelrikko lonkissa ja polvissa estää juoksun. Tykkäisin hölkätä, mutta ei voi. Harrastan sitten kävelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omassa lähipiirissä iso osa juoksee maratoneja, treenaa triathlonille, pyöräilee, suppaa tai meloo näin kesällä, käy salilla, harrastaa avovesiuintia, hiihtää ja retkiluistelee talvisin tai käy jossain höntsäjoukkueessa pelaamassa säbää/korista/futista. Siis myös ne ruuhkavuosia elävät ja uraa tekevät vanhemmat, joiden lapsetkin harrastaa. En tunne oikeastaan ketään 30-50-vuotiasta, joka ei aktiivisesti liikkuisi säännöllisesti.
Me olemme nyt kuudenkympin puolella. Meidän porukassa osa harrastanut liikuntaa todella aktiivisesti ja osa sillai kevyemmin. Nyt näillä hajoo paikat, jotka tehneet näitä himolenkkejä...
Juoksu ei sovi enää keski-iässä jos on yhtään nivelongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mie käyn salilla. Lihasmassan ylläpito on hyvä keino pitää itsensä toimintakunnossa vanhanakin. Lisäksi mä kävelen paljon, joten mulla on hyvä peruskunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa lähipiirissä iso osa juoksee maratoneja, treenaa triathlonille, pyöräilee, suppaa tai meloo näin kesällä, käy salilla, harrastaa avovesiuintia, hiihtää ja retkiluistelee talvisin tai käy jossain höntsäjoukkueessa pelaamassa säbää/korista/futista. Siis myös ne ruuhkavuosia elävät ja uraa tekevät vanhemmat, joiden lapsetkin harrastaa. En tunne oikeastaan ketään 30-50-vuotiasta, joka ei aktiivisesti liikkuisi säännöllisesti.
Sama. Tää on aika vahva sosiaaliluokkakysymys.
Samaa olin tulossa sanomaan. Lapsen urheilukavereiden vanhemmista 90% on itse lenkillä tai salilla silloin, kun lapset on treeneissä. Kaikki koulutettuja ja ns. asiantuntijatöissä.
Joo. Ei ole meidän työpaikalla yhtään ylipainoista. Kaikilla tav
Kuulostaa ihmisiltä, jotka eivät osaa vain olla. En kadehdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuosissa juoksemisessa on tietynlainen alkukankeus, mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä etteikö kannattaisi juosta. Ensimmäiset pari kilometriä pitää edetä kävellen ja kevyellä hölkällä, ja vasta sitten voi siirtyä juoksemiseen. Ymmärrän hyvin, mitä monet ajattelevat, ettei voisi juosta kun aloitus ei ole yhtä vetreä kuin nuorena. Silti, vähintään hölkkääminen kannattaa, jos juoksu tuntuu liian hankalalta. Vaihdevuodet eivät todellakaan ole mikään syy siirtyä sauvakävelyyn.
Sauvakävelyssä ei ole mitään vikaa. Ei tarvitse hölkätä tai juosta, jos se ei tunnu hyvälle.
Tämä asenne erottaa virkeät vanhukset vaipoissa makaavista. Hyvän kunnon ylläpitäminen ei tunnu aina ruusuilta ja kukkasilta, vaan vaatii itsekuria ja päättäväisyyttä. Suklaakin maistuisi hyvältä joka päiv
Sauvakävely surkea näky? Arvotatko sä toisten liikunnan sen mukaan miltä se sun silmiin näyttää? Ootko M25 vai miksi noin lapsellinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse käyn kävelyllä ja juoksemassa ja minusta 90 % vastaantulevista on keski-ikäisiä. Lisäksi käyn ryhmäliikuntatunneilla ja niissäkin suurin osa on keski-ikäisiä naisia.
Mutta kyllä (esi)vaihdevuosissa on tekemistä kunnon ja painon kanssa. Olen hoikka nainen ja nykyisin en voi syödä oikeastaan mitään ilman, että paino alkaa nousta. Ennen söin roskaruokaa ja karkkeja lihomatta. Tätä kesti 46 vuotiaaksi asti. Nykyisin kaikki rasva näyttää menevän suoraan mahaan ja varmaan ottaa pepusta ja tisseistäkin niitä rasvoja vielä lisäksi. Ymmärrän varsin hyvin niitä joilla on ennestään ylipainoa. Eivät he mitenkään pärjäisi äkkiseltään tällaisella ruokamäärällä mitä itsekin voin syödä pitääkseni painon alhaalla.
Näin se on. 45-vuotiaana olin hoikka, bmi 21. 50-vuotiaana olin bmi 24. Nyt 55-vuotiasna olen bmi 26.On tämä vaikeaa, sillä
Mulla muutos BMIssä 45v -> 53v meni alipainosta normaalipainon ylärajalle17,4 -> 24,4. Aika lailla samoilla syömisillä, mutta lisätyllä liikunnalla. En vaan saanut pysäytettyä, ennen kuin se pysähtyi tähän ja on nyt ollut muutaman vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät mitä kukakin harrastaa? Itse harrastan monta kertaa viikossa lihasjumppaa kotona, mutta enpä tästä esim.töissä tule juuri avautuneeksi. Olen toki normaalipainoinen, mutta kyllä moni normaalipainoinen on myös harrastamatta. Ja tunnen lihaviakin, jotka harrastavat paljonkin liikuntaa. Kysytkö kaikilta mitä he harrastavat..
N40
Olen ikäni ollut ylipainoinen. Syntyessä jo yli viis kiloo ja kasvukäyrä lähes pystysuora.
Ei tietty ole estänyt liikkumista. Surkuhupaisaa oli nuorenpana, miten hoikkia luontaisesti pidettiin urheilullisina ja esim. minua sohvaperunana. Ja sit se hämmennys, kun olinkin se liikuntaihme. Juoksu ei vaan ollut se mun juttu. Sitä muutaman kerran aloitin, mut ei iskenyt ei millään tasolla. Mutta sitten monet lajit pallopeleistä uintiin. Pyöräily suurin intohimo, sitä vaan saa todella veivata, et kuntoa mitenkään kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät mitä kukakin harrastaa? Itse harrastan monta kertaa viikossa lihasjumppaa kotona, mutta enpä tästä esim.töissä tule juuri avautuneeksi. Olen toki normaalipainoinen, mutta kyllä moni normaalipainoinen on myös harrastamatta. Ja tunnen lihaviakin, jotka harrastavat paljonkin liikuntaa. Kysytkö kaikilta mitä he harrastavat..
N40
Minäkin mietin tätä. Äidilläni on kotona sekä kävelymatto ja kuntopyörä ja hän aloittaa joka päivänsä polkemalla 4 km, kävely tapahtuu iltapäivällä. Ps. anoppi on 80 v eikä ole ikinä eläessään käynyt ulkona juoksemassa.
Mun anoppi 87v. ylipainoinen ja terve kuin pukki. Mitään liikuntaa ei ole ikinä harrastanut. Ja syönyt aina ihan kaikkea. Mitään lääkitystäkään ei ole, tutkittu kyllä. Ei nää ole aina niin yks-yhteen.
Omat juoksut loppuivat reumasairauteen. Nyt peruskuntoilu kuten kävelylenkit jo on siinä rajoilla, että onko niistä todellakaan enemmän hyötyä kuin haittaa. Jänteitä ja liitoskudoksia tulehtuu ja kipeytyy ja tätä on jatkunut vuosien ajan. Tulehduksia syttyy ja sammuu ja liikunta valitettavasti aktivoi niitä lisää. Aktiivisuuden ja passiivisuuden välinen "goldilocks zone" on valitettavan kapea ja ylittyy helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunta ei ole lääke luuston kulumille ja rasitusmurtumille. Näitä alkaa tulla viimeistään 50 vuotiaana.
Enne liikuntaa tarvitaan uudet polvet ja lonkat, ja pitkä sairasloma murtumille.
Liikunta on nimenomaan lääke sille, että luut pysyvät vahvoina. Siinä vaiheessa kun luut alkavat haurastua liikkumattomuuden takia, ollaan jo tosi pulassa. Ei normaalisti elävä ja liikkuva ihminen saa luihin rasitusmurtumia 50-vuotiaana. Nuo ovat eläkeikäisten vaivoja.
Polvikulumat alkoivat tosissaan vaivaamaan nelikymppisenä. Siihen asti liikuin todella ahkerasti. Polvisäryt liikuntaa vähensi, mutta muu sairaus vei sängynpohjalle. Ortopedin mukaan kulumat alkaneet nuoruuden urheiluvammoista. Mikään aktiiviliikunta ei siis estänyt näitä kulumia ja kipuja..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juoksu ei ole keholle (varsinkaan nivelille) hyväksi, joten ei kiinnosta harrastaa sitä.
N44
Surullista, että tämä myytti elää edelleen vahvana. Mikään ei ole parempaa nivelille kuin hyppelyt ja juoksut. Toki niitä pitäisi harrastaa koko ikänsä eikä vasta sitten, kun nivelet ovat jo sökönä.
Hyppiä voi vaikka trampalla. Juoksu ei todellakaan ole kaikille suositeltavaa. Mistä näitä "tietäjiä" tulee??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuosissa juoksemisessa on tietynlainen alkukankeus, mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä etteikö kannattaisi juosta. Ensimmäiset pari kilometriä pitää edetä kävellen ja kevyellä hölkällä, ja vasta sitten voi siirtyä juoksemiseen. Ymmärrän hyvin, mitä monet ajattelevat, ettei voisi juosta kun aloitus ei ole yhtä vetreä kuin nuorena. Silti, vähintään hölkkääminen kannattaa, jos juoksu tuntuu liian hankalalta. Vaihdevuodet eivät todellakaan ole mikään syy siirtyä sauvakävelyyn.
Sauvakävelyssä ei ole mitään vikaa. Ei tarvitse hölkätä tai juosta, jos se ei tunnu hyvälle.
Tämä asenne erottaa virkeät vanhukset vaipoissa makaavista. Hyvän kunnon ylläpitäminen ei tunnu aina ruusuilta ja kukkasilta, vaan vaatii itsekuria ja päättäväisyyttä. Suklaakin maistuisi hyvältä joka päiv
"Sauvakävely sopii kyllä iäkkäille, joilla on jo oikeasti iän puolesta vaivoja, mutta alle eläkeikäisellä se on aika surkea näky."
Mistä sinä tiedät kunkin sauvailijan syyt sauvakävelyyn?? Surkea näky? Ilman näitä sinä et voisi olla noin ylimielinen.
No, kyse on kokonaisuudesta; nykyään todella monet ihmiset istuvat suurimman osan valveillaoloajastaan. Kaikki keskeytykset istumiseen ovat kuin laittaisi rahaa pankkiin. Ennen vanhaan ihmiset eivät juurikaan istuneet, paitsi kun tekivät käsitöitä, kuten neulomista.
Ihminen voi kerryttää liikkumispottia kolmella eri tavalla:
1) arkiaktiivisuudella, kuten siivous, leipominen ja lasten kanssa ulkona leikkiminen, kevyt puutarhatyö, fyysisesti aktiivinen palkkatyö jne
2) kevyt kuntoliikunta kuten kävelylenkki (ei kuitenkaan power walk), normaali pyöräily tai kevyt uinti
3) raskaampi kuntoliikunta kuten juoksu, kuntopyöräily kovalla teholla tai reipas hiihto.
Lisäksi tarvitaan toki lihaskuntoliikuntaa ja liikkuvuusharjoittelua. Mutta nämä kolme kategoriaa ovat kuitenkin sellaisia, että jos jotain näistä tulee enemmän, toista ei tarvita niin paljoa.
Esimerkiksi ennen vanhaan kun ihmisille tuli lähes koko ajan ryhmän 1 liikettä arkiaktiivisuuden muodossa, heidän ei tarvinnut lähteä kuntosalille tai polkea kuntopyörällä. Samoin jos nykyään ihminen pyöräilee työmatkat (tavallisella) polkupyörällä esimerkiksi 30-40 minuuttia suuntaan, ei hänen tarvitse enää muuta liikuntaa paljon harrastaa. Kyse on kokonaisuudesta. Luonnollisesti ryhmän 1 liikettä pitäisi tulla eniten, ryhmän 2 sitä vähemmän ja ryhmän 3 vähiten. Mutta nykyaikana kaikki liike ja liikunta on meille arvokasta, kuin rahaa pankissa.