Miksi niin moni keski-ikäinen ei harrasta juoksua tai muuta kuntolikuntaa?

Vierailija kirjoitti:

Koska erilaiset sali-influensserit ja lisäravinnemarkkinoijat kertovat, ettei juokseminen kannata, sillä menetät "saavutetun lihasmassan". Eli kannattaa vain lihoa ja nostaa mahdollisimman raskasta rautaa kaikkien elintapasairauksienkin ohella. Noh, nythän juokseminen alkaa trendaamaan nuorten naisten keskuudessa, joten eiköhän se juokseminen sieltä nouse myöhemmin keski-ikäisten miestenkin liikuntarepertuaariin.

Paitsi että aerobisella eli juuri sillä suositellulla tasolla liikkuessa aurobinen liikunta ei taita suotuisaa lihaskehitystä. Intervallit ja muut korkeasykkeiset lajit on sitten asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vasta oli juttu 85-vuotiaasta miehestä joka sanoi että ilman kuntosalia hän olisi jo kuollut. Oli jäänyt pyörätuolin vangiksi. Liike on todella lääke ja liikkua pitäisi jollain tavalla joka päivä. Jokaisen työikäisen pitäisi pystyä kävelemään ja mieluummin juoksemaan viisi kilometriä ongelmitta jos on molemmat jalat tallessa.

Edelleenkään liikunta ei ole lääke mutta sitä pitäisi tehdä muista syistä kuten oman jaksamisen takia. 

Endorfiinien tuotanto on hyvinkin yksilöllistä eikä läheskään kaikki tunne liikunnan jälkeen euforiaa. Se ei silti tarkoita, että mieliala ei kohentuisi jos on löytänyt itselleen sitä mielihyvää tuovan liikunnan.

Itse liikun hampaat irvessä ja kellon käskystä ja koitan keksiä itselleni syitä, miksi en tekisi. Pakollinen paha ihan oman kunnon takia. Eikä se ole parantanut atooppista ihottumaani vaan ehkäpä jopa haitannut sen parantumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska erilaiset sali-influensserit ja lisäravinnemarkkinoijat kertovat, ettei juokseminen kannata, sillä menetät "saavutetun lihasmassan". Eli kannattaa vain lihoa ja nostaa mahdollisimman raskasta rautaa kaikkien elintapasairauksienkin ohella. Noh, nythän juokseminen alkaa trendaamaan nuorten naisten keskuudessa, joten eiköhän se juokseminen sieltä nouse myöhemmin keski-ikäisten miestenkin liikuntarepertuaariin.

Paitsi että aerobisella eli juuri sillä suositellulla tasolla liikkuessa aurobinen liikunta ei taita suotuisaa lihaskehitystä. Intervallit ja muut korkeasykkeiset lajit on sitten asia erikseen.

Keho hyötyy monipuolisesta liikunnasta. Varsinkin vaihdevuodet saavuttaneelle naiselle lihaskuntoharjoittelu olisi todella tärkeää, eikä sitä voi juoksulla tai intervalleilla korvata. 

Mun lähipiirissä kyllä kaikki keski-ikäiset urheilee ja nuo parikymppiset ei. Ei, kun hetkinen: eräs 18 v tyttö käy ratsastamassa. Moni kohotti kuntoaan intissä, mutta tilanne palautui, kun armeija loppui.

Mutta me "vanhukset" juoksemme maratonit, jukolat, käymme vaelluksilla,  hiihtämässä, jotkut harrastavat thriatlonia. Tosi paljon kestävyysurheilua. 

Että ehkä nämä urheilevat keski-ikäiset eivät sitten poluiltaan risteä niiden salilla aikaansa viettävien nuorten kanssa, josta nuoret vetävät sen (suht omanapaisen) johtopäätöksen, että he ovat kaikkein kovimmin liikkuva sukupolvi?

Vierailija kirjoitti:

Mun lähipiirissä kyllä kaikki keski-ikäiset urheilee ja nuo parikymppiset ei. Ei, kun hetkinen: eräs 18 v tyttö käy ratsastamassa. Moni kohotti kuntoaan intissä, mutta tilanne palautui, kun armeija loppui.

Mutta me "vanhukset" juoksemme maratonit, jukolat, käymme vaelluksilla,  hiihtämässä, jotkut harrastavat thriatlonia. Tosi paljon kestävyysurheilua. 

Että ehkä nämä urheilevat keski-ikäiset eivät sitten poluiltaan risteä niiden salilla aikaansa viettävien nuorten kanssa, josta nuoret vetävät sen (suht omanapaisen) johtopäätöksen, että he ovat kaikkein kovimmin liikkuva sukupolvi?

Mulla on lähipiirissäni monenlaista porukkaa, mutten koe sen olevan oleellista tässä kohtaa. Suomessa tilastojen valossa (ja on huomioitava, että kyselytutkimuksissa ihmiset vieläpä yleensä liioittelevat liikuntaan käyttämäänsä aikaa) yksikään ikäryhmä ei liiku tarpeeksi. Ei aerobista eikä lihaskuntoharjoittelua. Miehet harrastavat enemmän liikuntaa kuin naiset, mutta hekään eivät tarpeeksi. 

Ei naisen parane juosta, siinä valahtaa rinnat, virtsarakko ja kohtu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten pitääkin keventää fyysistä harjoittelua peri- ja menopaussissa. Juoksu -> kävely,  60 min -> 30 min, jne.

Ei pidä, vaan lisätä liikuntaa. Toki, jos haluaa päästä selittelemään painonnousua vaihdevuosilla, niin voi toimia juuri tuolla mainitsemallasi tavalla. Ja totta kai lisätä leipominen lähes päivittäiseen repertuaariin ja kaloreiden lisääminen muutoinkin. Ja syy lihomiseen on ikä ja vaihdevuodet, se kannattaa muistaa.

Tämä riippuu ihan lähtötasosta. Estrogeenin väheneminen heikentää palautumista, joten lepoa tarvitaan kovan treenin vastapainoksi enemmän kuin nuorena jos ei halua kortisonitasojen syöksyvän. Kortisoni lisää rasvan kertymistä erityisesti vatsaan, eli ei ole millään tavalla eduksi kerätä sitä liikaa, ei ede

Kyllä rankka liikunta vaikuttaa myös kortisolitasojen nousuun liiallisen työnteon ja liian vähäisen nukkumisen lisäksi, ja sitä kautta lihomiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juoksu on tylsää, ei anna mitään. Pyöräily on paljon mukavampaa kuten kävelykin sekä uinti.

En kyllä tiedä, mihin liikunta on lääke, ei se ainakaan sydänvikaa paranna.

Liikunta saattaa parantaa hetkellisesti mielialaa.

Minä en ole ikinä kokenut tuota. Olen kateellinen heille jotka kokevat mielihyvää liikunnasta. Mutta liikun silti, vaikka mielialaa se ei omalla kohdalla kohenna.

Ryhmäliikunta on tutkitusti yksi parhaimpia mielialalääkkeitä. Vaikka se lenkkeily, mutta parhaat tulokset tulee, kun sitä tekee kaverin kanssa tai porukassa. 

Ei vaikuttanut liikunta millään lailla mielenterveyteen.

"Sitten olet kyllä poikkeus. Ihminen on rakentunut saamaan mielihyvähormoneja liikunnasta. Jos se ei lainkaan paranna mielialaasi (vaikutus on korkeimmillaan 60-90 min liikunnan jälkeen), aivokemioissasi on jotain pielessä."

Niin, jos on mielenterveyden kanssa haasteita, silloin on ne kemiat pielessä. Esim. unettomuus ne kemiat jo sekoittaa. Voisitko uskoa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lähipiirissä kyllä kaikki keski-ikäiset urheilee ja nuo parikymppiset ei. Ei, kun hetkinen: eräs 18 v tyttö käy ratsastamassa. Moni kohotti kuntoaan intissä, mutta tilanne palautui, kun armeija loppui.

Mutta me "vanhukset" juoksemme maratonit, jukolat, käymme vaelluksilla,  hiihtämässä, jotkut harrastavat thriatlonia. Tosi paljon kestävyysurheilua. 

Että ehkä nämä urheilevat keski-ikäiset eivät sitten poluiltaan risteä niiden salilla aikaansa viettävien nuorten kanssa, josta nuoret vetävät sen (suht omanapaisen) johtopäätöksen, että he ovat kaikkein kovimmin liikkuva sukupolvi?

Mulla on lähipiirissäni monenlaista porukkaa, mutten koe sen olevan oleellista tässä kohtaa. Suomessa tilastojen valossa (ja on huomioitava, että kyselytutkimuksissa ihmiset vieläpä yleensä liioittelevat liikuntaan käyttämäänsä aikaa) yksikään ikäryhmä ei l

Luuletko ihan oikeasti, et ikinä missään maassa mikään ikäryhmä liikkuis tarpeeksi? Tai söisi riittavästi vihanneksia? Tarpeeksi vähän suolaa, sokeria, rasvaa, alkoholia...? Ja niin kauan, kuin suomalaiset näitä tutkivat ja tilastoivat, tavoitteet asetetaan aina sinne, minne kukaan ei yllä. Kun aina vois parantaa. 

Aussiserkkuni olivat Suomessa pidemmän pätkän ja he totesivat, että täällä ihan koko ajan piiskataan kansalaisia. Koko ajan saa lukea, miten kaikin tavoin emme saavuta ihanteita ja miten kaikin tavoin meidän pitäisi petrata. 

Yritän mutta en ehdi. Omat iäkkäät tuskin kotona pärjäävät vanhemmat ja niiden asioiden hoito, esiteinit kotona vaatii kaikenlaista tukea ja huomiota... pitkät työpäivät, vaikka tiedän että juoksulenkki palauttaisi paremmin vaativasta asiantuntijatyöstä kuin sohvalla makaaminen, olen vaan päivän lopulla henkisesti niin poikki etten jaksa mitään! Samalla opiskelen töiden ohessa täydennyskoulutuksessa uutta tutkintoa, että jos näin viiskymppisenä saan potkut niin edes joku ottaisi mut töihin. Käyn kerran viikossa salilla ja kävelen kaikki sellaiset etäpalaverit jotka pystyn sekä juoksen kun ehdin (vihaan juoksemista, mutta se on ainoa liikuntaharrastus johon voi nipsaista vaikka vartin lounastunnista). Haaveilen että viikossa olisi aikaa käydä edes kerran tanssitunnilla ja vaikka joogassa, tai ehtisin salille yseamman kerran viikossa... mutta minulla on yksi ei-liikunnallinen harrastus josta haluan ehdottomasti pitää kiinni ja aikaa ei yksinkertaisesti jää. Nukkuakin pitäisi. 

Ulkokuntosaleja liian vähän ja niissä ei haarojen venytyslaitetta. 

Vierailija kirjoitti:

Koska en ole fysiikaltani juoksija.

Ihmisen fysiikka on nimenomaan kehittynyt pitkän matkan juoksuun. 

Juuri tulin keski-ikäisenä 5 km juoksulenkiltä. Oli nautinto, yritin pitää sen kevyenä, mutta fiilis koholla vauhtikin helposti kohoaa.

Mistä ap tietää, kuinka moni harrastaa ja mitä? Teetkö katugalluppeja vai miten?

Minut nähdessään moni varmasti ajattelee, etten harrasta liikuntaa. 2-3 x viikko salilla ja 3-5 x viikko pyöräilyä. Ei monen mielestä varmasti tarpeeksi. Eikä ulkoisesti näy missään. Mutta itse koen nämä hyväksi ololleni.

En todellakaan juokse. Pelaan sulkapalloa, käyn vesijumpassa ja kävelyllä yhteensä kolme tuntia viikossa. Saa riittää.

Juoksin 46-vuotiaaksi saakka. Sitten petti polvet. 

Nyt kävelen ihania lenkkejä metsissä. 

 

Teen istumatyötä ja koen, että liikkuminen on tullut iän myötä entistä tärkeämmäksi omalle hyvinvoinnille. Rakastan pitkiä kävelylenkkejä päivittäin, mutta käyn myös kerran viikossa n. 5-6 km:n juoksulenkillä. Sanon sitä kehon viikkosiivoukseksi, koska pitempikestoinen sykkeen nousu saa nesteet liikkeelle. Juokseminen sopii keholle vielä hyvin, vaikka matka onkin lyhentynyt vuosien mittaan. Lähipiirissä kovinkaan moni ei harrasta juoksua. T. 50 v. neljän lapsen äiti, BMI 26.