Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni keski-ikäinen ei harrasta juoksua tai muuta kuntolikuntaa?
Kommentit (257)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuosissa juoksemisessa on tietynlainen alkukankeus, mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä etteikö kannattaisi juosta. Ensimmäiset pari kilometriä pitää edetä kävellen ja kevyellä hölkällä, ja vasta sitten voi siirtyä juoksemiseen. Ymmärrän hyvin, mitä monet ajattelevat, ettei voisi juosta kun aloitus ei ole yhtä vetreä kuin nuorena. Silti, vähintään hölkkääminen kannattaa, jos juoksu tuntuu liian hankalalta. Vaihdevuodet eivät todellakaan ole mikään syy siirtyä sauvakävelyyn.
Nivelkivut on hyvin yleinen vaihdevuosioire, eikä niihin auta mikään alkuverkka. Juoksulenkin jälkeen polvet turpoaa niin ettei jalka taivu, joten en todellakan enää juokse. Kuntosali, uinti, sauvakävely ja pyöräily. Siinä on tämän viiskymppisen entisen maratoonarin nykytreenit (ja hormonihoidot on jo käytössä. Ilman niitä en p
Estrogeeni ehkäisee tulehduksia ja kun se vähenee nivelten alttius tulehduksille voi kasvaa (ei kaikilla tietenkään). Lisäksi estrogeeni suojaa rustoja. Mulla tuntuu suurin vaikutus olevan juuri niveliin. Vaihdevuosioireet voi olla tosi rajuja, ja niiden kanssa eletään parhaamme mukaan. Pää pystyssä kopsuttelen sauvojeni kanssa menemään tyytyväisenä siitä, että pystyn liikkumaan edes niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän sä ap kaikkien liikkumista tiedä. Minäkin istun kotini terassilla ja vedän kaljaa. Mutta hyppään pari kertaa viikossa autoon ja käyn tuossa pitkissä portaissa vetämässä porrastreeniä.
Mitähä se ap:lle kuuluu mitä muut tekee, keskittyis vaan omaan kaljamahaansa.
Ei tuonne ulos tee mieli mennä. Vettä tulee alas, tuulee ja on hel..... kylmä. Toivottavasti pian lämpenee niin sitten kyllä nokka kohti ulkokuntosalia.
Keski-iässä moni vasta aloittaa aktiivisen liikkumisen, kun huomaa että kunto ei pysykään itsestään yllä kuten nuorempana. Mutta iän myötä tulee myös kremppaa/sairastelua, joka pakottaa pitämään taukoja. Siksi en itse taaskaan ole huippukunnossa 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunnan harrastaminen on järkevää, tärkeää ja kohentaa itsetuntemusta. Kaikki vahvuudet mitä monella keski-ikäisellä ei ole. Ensin pitää arvostaa itseään, muuten mikään ei liikahda.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuonne ulos tee mieli mennä. Vettä tulee alas, tuulee ja on hel..... kylmä. Toivottavasti pian lämpenee niin sitten kyllä nokka kohti ulkokuntosalia.
Se, että liikkuu suunnitelman mukaisesti myös ei-niin-täydellisessä kelissä kehittää kunnon lisäksi myös henkistä sietokykyä.
Moni keskustelija olettaa että kestävyysliikunta on juoksemista. Se voi olla paljon muutakin. Oleellista olisi miettiä mistä pitää itse, ja myös astua ulos itsepetoskuplastaan eikä teeskennellä että esimerkiksi imurointi tai rauhallinen kävely silloin tällöin kehittäisi hapenpttokykyä ja kestävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisten pitääkin keventää fyysistä harjoittelua peri- ja menopaussissa. Juoksu -> kävely, 60 min -> 30 min, jne.
Tämän olen huomannut omalla kohdallani pitkään juoksua harrastaneena!
5 km tuntuu yhtäkkiä vastaavan sitä kymppiä. Kymppi taas lähes puolimaraa. Kovaa pääsen edelleen jonkin matkaa. Pelkkä 5 km ottaa jo koville, jos täysillä juoksee. Kunto on huonontunut paljon parissa vuodessa. 43 vuoden jälkeen on ollut alamäkeä kunnon suhteen.
Oletan, että tämä johtuu perimenopaussista. Paino pyrkii nousemaan, lihakset ovat pienenemään päin ja läski_ä kertyy vatsaan. Sellaista se on. Joka päivä treenaan edelleen. Parhaansa pitää kaikkien yrittää, periksi ei anneta. Eikös niin?
n45
Vierailija kirjoitti:
Liikunnan harrastaminen on järkevää, tärkeää ja kohentaa itsetuntemusta. Kaikki vahvuudet mitä monella keski-ikäisellä ei ole. Ensin pitää arvostaa itseään, muuten mikään ei liikahda.
Outo ajatus, että keski-ikäisillä ei olisi järkeä, itsetuntemusta tai itsearvostusta, ja vielä oudompi ajatus, että niitä liikunnalla saisi, jos niitä ei ole tuohon ikään mennessä kertynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska en ole fysiikaltani juoksija.
En minäkään. Kemialtani olen pullanmussuttaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuonne ulos tee mieli mennä. Vettä tulee alas, tuulee ja on hel..... kylmä. Toivottavasti pian lämpenee niin sitten kyllä nokka kohti ulkokuntosalia.
Se, että liikkuu suunnitelman mukaisesti myös ei-niin-täydellisessä kelissä kehittää kunnon lisäksi myös henkistä sietokykyä.
Moni keskustelija olettaa että kestävyysliikunta on juoksemista. Se voi olla paljon muutakin. Oleellista olisi miettiä mistä pitää itse, ja myös astua ulos itsepetoskuplastaan eikä teeskennellä että esimerkiksi imurointi tai rauhallinen kävely silloin tällöin kehittäisi hapenpttokykyä ja kestävyyttä.
Tuota, minkä vuoksi sitä kestävyyttä ja hapenottokykyä sitten pitäisi koko ajan kasvattaa? Isoäitini (s.1895) tai äitini (s. 1932) ei kumpikaan eläessään kiinnittänyt yhtään huomiota näihin asioihin, eikä varsinkaan isoäitini varmaan eläessään harrastanut mitään urheilulajia, miksi olisi. Leipoivatkin silloin tällöin.
Mikä muuten olisi palstan urheilijoille riittävä määrä urheilua viikossa tai elämässä? Kun tuntuu, että tärkeintä on päästä vinoilemaan kuvitelluille mammoille.
N65, ei enää tämän ketjun kohderyhmää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin miksiköhän? Jopa huippuurheilijat tai tanssiat lopettavat viimeistään keski-iässä?
Miksiköhän Marja-Liisa Korvesmies lopetti hiihtouran, vaikka oli maailman paras tai Matti Nykänen.
Sitä elämässä oppii ja tiedostaa monta asiaa, kun saa elää pitkän elämän. Niin kuin tuokin, että mitä tarkoittaa liike on lääke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuonne ulos tee mieli mennä. Vettä tulee alas, tuulee ja on hel..... kylmä. Toivottavasti pian lämpenee niin sitten kyllä nokka kohti ulkokuntosalia.
Se, että liikkuu suunnitelman mukaisesti myös ei-niin-täydellisessä kelissä kehittää kunnon lisäksi myös henkistä sietokykyä.
Moni keskustelija olettaa että kestävyysliikunta on juoksemista. Se voi olla paljon muutakin. Oleellista olisi miettiä mistä pitää itse, ja myös astua ulos itsepetoskuplastaan eikä teeskennellä että esimerkiksi imurointi tai rauhallinen kävely silloin tällöin kehittäisi hapenpttokykyä ja kestävyyttä.
Tuota, minkä vuoksi sitä kestävyyttä ja hapenottokykyä sitten pitäisi koko ajan kasvattaa? Isoäitini (s.1895) tai äitini (s. 1932) ei kumpikaan eläessään kiinnittänyt yhtään huomiota näihin asioihin
Samaa olen ihmetellyt. Minun 1909 syntynyt isoäitini, hienostirouva Helsingistä, ei ikinä harrastanut mitään muuta kuin kaupassa käyntiä. Hän eli 91-vuotiaaksi. Vain viimeinen vuosi meni vaipoissa.
Toinen mummoni luopui maalaistalon fyysisestä elämäntyylistä noin 40-vuotiaana ja muutti kaupunkiin. Kävely rahoittui kulman takana oleviin jumalanpalveluksiin. Eli 82-vuotiaaksi ja kuoli hoitovirheeseen.
Oma äitini kävi keski-iässä aikana kerran viikossa uimassa. Hidasta rintauintia. Eli 85-vuotiaaksi. Kuoli syöpään, ei sydämen rasittamattomuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en ole fysiikaltani juoksija.
En minäkään. Kemialtani olen pullanmussuttaja.
Uskon sen. Mun kroppa toimii parhaiten voimailulajeissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuonne ulos tee mieli mennä. Vettä tulee alas, tuulee ja on hel..... kylmä. Toivottavasti pian lämpenee niin sitten kyllä nokka kohti ulkokuntosalia.
Se, että liikkuu suunnitelman mukaisesti myös ei-niin-täydellisessä kelissä kehittää kunnon lisäksi myös henkistä sietokykyä.
Persoonalla on aika paljon tekemistä tuon kanssa. Joitain ihmisiä ei todellakaan haittaa juosta sateessa [/vaihda juoksemisen tilalle tarvittaessa muu liikuntamuoto], joku toinen taas saattaa sietää sitä ja kolmatta vaan viduttaa ihan saatanasti joka kerta eikä kehity henkisesti yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Niin miksiköhän? Jopa huippuurheilijat tai tanssiat lopettavat viimeistään keski-iässä?
Miksiköhän Marja-Liisa Korvesmies lopetti hiihtouran, vaikka oli maailman paras tai Matti Nykänen.
Sitä elämässä oppii ja tiedostaa monta asiaa, kun saa elää pitkän elämän. Niin kuin tuokin, että mitä tarkoittaa liike on lääke.
Oliko Marja-Liisa Korvesmies siis oikeasti Matti Nykänen? Tämä oli mulle ainakin täysin uutta tietoa. Mitä ihmettä??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun on aloittanut ihminen, joka on a) nuorehko b) kaikin puolin terve c) ei elä ruuhkavuosia. Mistä tiedän? Siitä, että olin nuorena yhtä naiiivi.
En ole aloittaja, mutta samoilla linjoilla hänen kanssa. Olen 37-vuotias. Minulla on hankala astma, jonka hoitotasapaino on radikaalisti PARANTUNUT juoksuharrastuksen myötä. Elän keskellä ruuhkavuosia ja jokainen päivä on aikatauluttamista. Silti valitsen säännöllisen juoksemisen, koska vaihtoehto olisi todella paljon huonompi. Joskus väsyttää ja ottaa päähän, kun pitää olla menossa aamusta iltaan, mutta en enää ikinä halua olla se ihminen, joka hengästyy portaita
Kyllä olen. Aika pinnalliselle tasolle keskustelut asiasta yleensä jäävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuosissa juoksemisessa on tietynlainen alkukankeus, mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä etteikö kannattaisi juosta. Ensimmäiset pari kilometriä pitää edetä kävellen ja kevyellä hölkällä, ja vasta sitten voi siirtyä juoksemiseen. Ymmärrän hyvin, mitä monet ajattelevat, ettei voisi juosta kun aloitus ei ole yhtä vetreä kuin nuorena. Silti, vähintään hölkkääminen kannattaa, jos juoksu tuntuu liian hankalalta. Vaihdevuodet eivät todellakaan ole mikään syy siirtyä sauvakävelyyn.
Nivelkivut on hyvin yleinen vaihdevuosioire, eikä niihin auta mikään alkuverkka. Juoksulenkin jälkeen polvet turpoaa niin ettei jalka taivu, joten en todellakan enää juokse. Kuntosali, uinti, sauvakävely ja pyöräily. Siinä on tämän viiskymppisen entisen maratoonarin nykytreenit (ja hormonihoidot on jo käytössä. Ilman niitä en p
Täysin normaalia vaihdevuosissa. Harmillista, että näihin vaihdevuosi-keskusteluihin tunkee aina ihmisiä, jotka eivät tiedä asiasta tuon taivaallista. Monien mielestä vaihdevuodet = kuukautiset jää pois ja tulee kuumia aaltoja. Ehei, se on paljon enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Niin miksiköhän? Jopa huippuurheilijat tai tanssiat lopettavat viimeistään keski-iässä?
Tämä on hyvä pointti ja tulee myös minun mieleeni joka kerran kun joku vanhempi mamma täällä kertoo olevansa elämänsä parhaassa kunnossa 6-kymppisenä tms. Se on melkein sama kuin kertoisi olleensa totaalisessa rapakunnossa nuorempana, koska muutenhan urheilussa vanhukset voittaisivat aina nuoremmat.
En ole eläessäni ollut liikkumaton pitkiä aikoja, vaan olen valinnut liikkumiseni stressitasoon sopivaksi. Minulla on viimeisen 15 vuoden aikana ollut kaksi rankkaa elämänvaihetta.
Ensimmäinen johtui vaikeasta avioerosta, jonka jälkeen olin fyysisesti ja henkisesti tosi loppu. Tajusin, että minun on parasta vaihtaa juokseminen kävelyyn. Kävelin joka päivä vuoden ajan 5 km, kunnes tuntui, että aloin palautua. Olisin uupunut lopullisesti, jos olisin ruoskinut itseäni juoksemaan kuten ennen.
Toisessa elämänvaiheessa lapsi sairastui vakavasti, isä kuoli ja äiti tarvitsi apua, tein 200 h ylitöitä, kaiken lisäksi vaihdevuosissa aloin valvomaan aamuöitä. Silloin aloin youtubesta joogaamaan. En todellakaan saanut itseäni edes kävelylle.
Pointtini on, että liikkuminen pitää suhteuttaa omaan jaksamiseen. Ei ole mitään järkeä revittää itseään haudan partaalle vain liikuntasuositusten takia.