Erosin tänään - epätodellinen olo

Seurustelimme kaksi vuotta, olimme etäsuhteessa mutta näimme kuukausittain ja pidimme päivittäin yhteyttä.

Ajan kuluessa aloin pelkäämään, että sama asia joka kariutti hänen ensimmäisen vakavan suhteensa - puhumattomuus tunteista - koituisi meidänkin kohtaloksi. Ja niin siinä kävi.

Mies täysin välttelevä kiintymystyyliltään. Hän ei osannut reagoidaan oikein mihinkään sanallisiin tunneilmaisuihini. Esim. eräänä aamuna vihdoin yhdessä herättyämme sanoin, että rakastan häntä. Hän vastas  "voimmeko puhua tästä kunnolla herättyämme", mutta asiaa ei enää nostettu sinä päivänä esille. Myöhemmin juttelin tästä, hän sanoi että ehkä tunteemme eivät ole erilaiset, mutta näytämme ne vaan eri tavoin..

Kuitenkin, hän ei osannut soitella tai puhua puhelimessa. Nyt viimeisin kuukausi meni niin, että hän ei ole vastannut yhteenkään puheluuni, koska hänellä aina jotain kiirettä, tai soittanut minulle takaisin. Kuukauteen!

Juhannuksen alla sovimme, että nyt viikonloppuna saisimme puhelun onnistumaan. Eilen aamulla hän kysyi, mikä olisi minulle hyvä hetki. Vastasin hänelle, että illalla käy hyvin, silloin olen kotona. Hän vastasi että sukuloi päivällä, mutta ilmoittaa kun on kotona. Puolilta öin häneltä oli tullut viesti "anteeksi, kulta, soitellaan huomenna, lupaan!". 

Luin viestin ja mahaan ilmestyi kylmä kivimöhkäle. En edes ollut surullinen, vaan suutuin. Aamulla laitoin hänelle viestiä etten pysty tähän, näin ei voi toimia parisuhteessa, etten saa puolisoani kuukauteen puhelimitse kiinni? Se ei ole ok millään muotoa. Hän vastasi että olen epäreilu, en minäkään ole aina tavoitettavissa, eikä hän silloin valita. No, ei hän myöskään ehdota tai pyydä puhelinsoittoja.

Olen jotenkin aivan rikki. Viimeiseen asti toivoin että saadaan tämä jotenkin auki puhuttua.

En ole saanut hetkeen syötyä kunnolla tämän tilanteen ollessa kummallisen sekava. Ruoka ei maistu, olen purrut kynteni aivan nysiksi, yöllä narskutan hampaita niin että aamulla korvat soivat.

Kesäksi olimme suunnitelleet vaikka mitä reissuja. Mikään ei toteudu. Olen nyt täysin yksin, ja soimaan itseäni että miksi menin rakastumaan ihmiseen, josta mun olisi pitänyt heti alussa ymmärtää, ei olisi parisuhteeseen?