Lue keskustelun säännöt.
Erosin tänään - epätodellinen olo
23.06.2025 |
Seurustelimme kaksi vuotta, olimme etäsuhteessa mutta näimme kuukausittain ja pidimme päivittäin yhteyttä.
Ajan kuluessa aloin pelkäämään, että sama asia joka kariutti hänen ensimmäisen vakavan suhteensa - puhumattomuus tunteista - koituisi meidänkin kohtaloksi. Ja niin siinä kävi.
Mies täysin välttelevä kiintymystyyliltään. Hän ei osannut reagoidaan oikein mihinkään sanallisiin tunneilmaisuihini. Esim. eräänä aamuna vihdoin yhdessä herättyämme sanoin, että rakastan häntä. Hän vastas "voimmeko puhua tästä kunnolla herättyämme", mutta asiaa ei enää nostettu sinä päivänä esille. Myöhemmin juttelin tästä, hän sanoi että ehkä tunteemme eivät ole erilaiset, mutta näytämme ne vaan eri tavoin..
Kuitenkin, hän ei osannut soitella tai puhua puhelimessa. Nyt viimeisin kuukausi meni niin, että hän ei ole vastannut yhteenkään puheluuni, koska hänellä aina jotain kiirettä, tai soittanut minulle takaisin. Kuukauteen!
Juhannuksen alla sovimme, että nyt viikonloppuna saisimme puhelun onnistumaan. Eilen aamulla hän kysyi, mikä olisi minulle hyvä hetki. Vastasin hänelle, että illalla käy hyvin, silloin olen kotona. Hän vastasi että sukuloi päivällä, mutta ilmoittaa kun on kotona. Puolilta öin häneltä oli tullut viesti "anteeksi, kulta, soitellaan huomenna, lupaan!".
Luin viestin ja mahaan ilmestyi kylmä kivimöhkäle. En edes ollut surullinen, vaan suutuin. Aamulla laitoin hänelle viestiä etten pysty tähän, näin ei voi toimia parisuhteessa, etten saa puolisoani kuukauteen puhelimitse kiinni? Se ei ole ok millään muotoa. Hän vastasi että olen epäreilu, en minäkään ole aina tavoitettavissa, eikä hän silloin valita. No, ei hän myöskään ehdota tai pyydä puhelinsoittoja.
Olen jotenkin aivan rikki. Viimeiseen asti toivoin että saadaan tämä jotenkin auki puhuttua.
En ole saanut hetkeen syötyä kunnolla tämän tilanteen ollessa kummallisen sekava. Ruoka ei maistu, olen purrut kynteni aivan nysiksi, yöllä narskutan hampaita niin että aamulla korvat soivat.
Kesäksi olimme suunnitelleet vaikka mitä reissuja. Mikään ei toteudu. Olen nyt täysin yksin, ja soimaan itseäni että miksi menin rakastumaan ihmiseen, josta mun olisi pitänyt heti alussa ymmärtää, ei olisi parisuhteeseen?
Kommentit (102)
Minulla oli ihan samanlainen suhde. Suhde lainausmerkeissä. Sama välttelevä tyyppi kyllä viestitteli muille naisille lirkuttelevasti. Olin nuori ja epävarma, kesti kauan toipua tuosta mutta nyt ymmärrän niin paljon enemmän ihmisistä ja vaikkapa kiintymyssuhteista. Hän oli välttelevä. Teit ihan oikein kun pistit pelin poikki. Sattuu jonkun aikaa mutta usko pois, kohta helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, miten se mies oli PUOLISOSI vaikka olitte tapailleet kaksi vuotta "kuukausittain" ja elitte etäsuhteessa? Älä käytä noin isoja sanoja. Mies oli sitoutumiskammoinen ja pelästyi rakkauttasi.
Jäin ihmettelemään samaa. Kuulostaa siltä, että tässä kuvailtu suhde tai etäsuhde, olipa se kumpi tahansa, on ollut lähinnä Ap:n kuvittelua ja toiveajattelua. Mies ei selvästikään ole kiinnostunut, mutta Ap on roikkunut tässä kiinni ja elää haavemaailmassa. Siinä voi pahimmassa tapauksessa vierähtää useampi vuosi ja sinä aikana Ap menettää mahdollisuuden kohdata sellainen mies, josta voi tulla pysyvä miesystävä tai puoliso. Ap, älä tuhlaa aikaasi siihen. Koin samantapaisen ei-todellisen-suhteen nuorena naisena. Miehellä oli vaikka mitä selityksä ja verukkeita sille, ettei voitu tavata. Minä itse en halunnut nähdä totuutta, en kyennyt myöntämään,
Missä miehen vastuu? Antaa toisen luulla kaikenlaista ja itse käyttäytyy todella törkeästi. Suhteet on kahden kauppoja. Ei tämä ole pelkästään ap:n vika.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa surulliselta että olet kuukauden pyytänyt ja odottanut puhelua, eikä mies pysty pitämään lupaustaan edes noin pienessä asiassa.
Henkistä manipulointia ja pahoinpitelyä. Mies oli sairas ja omituinen. Hyvä kun pääsit hänestä eroon.
Etkä ollut välttis edes rakastunut häneen, vaan kuvittelit olevasi, koska halusit niin.
Tunnistan tuon surun ja rikkinäisen olon. Tsemppiä, siihen menee aikaa että siitä pääsee yli. Minulla ei päättynyt edes mikään seurustelusuhde, vaan parin vuoden panokaveri"suhde" ja olo on ihan rikkinäinen. Meillä oli tosi hauskaa yhdessä, kokattiin, katsottiin leffoja, käytiin oikeasti hyviä keskusteluja ja juttu toi paljon piristystä omaan elämään. En koskaan edes halunnut oikeaa parisuhdetta hänen kanssaan (ei, kaikki eivät halua parisuhdetta), koska emme olisi koskaan halunneet samoja asioita ja rehellisesti sanottuna, hän oli niin komea että tiesin että on vain ajan kysymys, kun hän löytäisi jonkun toisen. Ainut, mitä pyysin, oli se että kun meidän juttu päättyisi, se kerrottaisiin minulle suoraan. Ei mitään ghostausta tai valehtelua, vaan rehellisesti kerrottaisiin että meidän panemiset oli nyt tässä. Vaikka kyseesessä olikin vain panosuhde, mun mielestä olisin ansainnut edes sen. No, näköjään en ansainnut. Olin menossa miehen luokse, kun hän ilmoitti että nyt ei käy ja on tullut joku kiireellinen työjuttu. Kun kysyin, milloin sitten nähdään, ei vastannut niihin kysymyksiin enää ollenkaan - selvästi vältteli aihetta. Sanoin sitten suoraan että sinua ei selvästi enää kiinnosta tavata, mihin vastasi (valehteli) heti, että on vaan tosi kiireinen töissä. Jokaikinen nainen tietää, että mies ei ole koskaan "kiireinen" - siellä on vaan uusi lehmä laitumella. Sen jälkeen miehestä ei kuulunut enää mitään.
Miehissä on uskomatonta se, miten ne unohtaa sinun olemassaolon sekuntien aikana. Me naiset itketään niiden perään ja mietitään, mikä meissä ei kelvannut, kuukausien ajan, mutta miehet ei tuhlaa meidän murehtemiseen yhtään aikaa. Toisaalta se on ihailtavaa ja toivoisin, että pystyisin itsekin tuollaiseen. Miehet voi olla sinun parhaita kavereita yhtenä hetkenä, ja seuraavana päivänä ne ei edes muista sinun olemassaoloa. Se on jo niin jäätävää kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä, että pakko sitä on ihailla. Samalla, kun tääkin mies jatkaa iloisena elämäänsä, minä mietin täällä surullisena, miksi en ansainnut edes selitystä. Tiesin kyllä, että meidän juttu ei jatku ikuisesti, mutta olisin toivonut toisenlaista, reilua päätöstä. Tämä ei nyt kuitenkaan ollut vaan yhden yön baarijuttu. Minulla ei ole edes kovin montaa ystävää, joten nyt olen yksin ja oikeastaan vaan itken koko ajan, töihinkin menen kasvot turvonneena itkemisestä. Peruin kesän lomat ja ulkomaan matkatkin, koska en vaan jaksa tai halua lähteä minnekään. Totta kai suren, etten näe sitä miestä enää, koska meillä oli hauskaa ja hänen kanssaan pystyi käymään syvällisiäkin keskusteluja. Hän oikeasti lohdutti minua paljon, kun kävin läpi rankkoja asioita elämässä. Totuin siihen, että oltiin lähes päivittäin yhteydessä, ja yhtäkkiä toinen vaan katoaa, antamatta edes kunnon selitystä. Tai siis olisi vaan kertonut totuuden - totuus sattuu kuitenkin vaan kerran, mutta valhe satuttaa jatkuvasti. Sori pitkä avautuminen, kai tässä alkaa olla aivotkin ihan muussina kaiken itkemisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon surun ja rikkinäisen olon. Tsemppiä, siihen menee aikaa että siitä pääsee yli. Minulla ei päättynyt edes mikään seurustelusuhde, vaan parin vuoden panokaveri"suhde" ja olo on ihan rikkinäinen. Meillä oli tosi hauskaa yhdessä, kokattiin, katsottiin leffoja, käytiin oikeasti hyviä keskusteluja ja juttu toi paljon piristystä omaan elämään. En koskaan edes halunnut oikeaa parisuhdetta hänen kanssaan (ei, kaikki eivät halua parisuhdetta), koska emme olisi koskaan halunneet samoja asioita ja rehellisesti sanottuna, hän oli niin komea että tiesin että on vain ajan kysymys, kun hän löytäisi jonkun toisen. Ainut, mitä pyysin, oli se että kun meidän juttu päättyisi, se kerrottaisiin minulle suoraan. Ei mitään ghostausta tai valehtelua, vaan rehellisesti kerrottaisiin että meidän panemiset oli nyt tässä. Vaikka kyseesessä olikin vain panosuhde, mun mielestä olisin ansainnut edes sen. No, näköjään en ansainnut. Olin menossa miehen luoks
Tuollaiset suhteethan päättyvät juuri noin. Kun ei sitouduta, niin ei sitouduta. Silloin se toinen osapuoli on ikävä kyllä kertakäyttökamaa, joka voi vaan kirjaimellisesti unohtua.
Ihmiset elävät muutenkin sellaista elämää, että kuka tahansa voi olla esim. töissä todella hyvä kaveri, jolle voidaan jutella melkein mistä vain, ja sitten tulee YT:t, ja ykskaks sitä toista ihmistä ei enää kahvipöydässä olekaan. Eikä sen jälkeen häntä ole "olemassa".
Jos haluaa panosuhteen sijaan suhteen, jossa olisi emotionaalista syvyyttä, niin on ehdottomasti sitouduttava ja vaadittava sitoutumista siltä toiseltakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän on aivan klassinen huijariin/kaksoiselämää viettävään tyyppiin lankeamlnen. Tapaamisia on ollut vähän, toinen on vain roikottanut jonkinlaisena jännityksen hakuna tai hänelle on tullut tilaisuus leikkiä vähän aikaa toisen tunteilla.
Viimeisin tilanne viittaa siihen, että puoliso on ollut enemmän paikalla tai lapsi syntynyt tai häät tai muu suhde vienyt kaiken ajan. Eivät sellaiset puhu tunteista tai syvällisestä - elleivät ole aivan julmia patologisia valehtelijoita. Kyse ei ole silloin välttelevyydestä, vaan siitä, että hänelle ap:n rooli ei ole liity rakkauteen tai tunteisiin, vaan toisella ihmisellä leikkimiseen, puolison pettämiseen tms.
Ensi kerralla ole tarkempi äläkä lähde tunteella mukaan, ellei miehestä saa tarpeeksi irti. Mutta sinä vaikutat olevan riskissä ajautua myös rakkauspomlttajan/auervaaran ansaan, jos nyt et ole varovainen. Eli ota aina hitaasti suhteen alku ja varmista, että mies vaikuttaa olevan tosissaan ja avoin ja rehellinen, mutta minkään runoilijan ja yliaktiivisen kosiskelijan kelkkaan ei myöskään pidä hypätä. Eli katsele rauhassa viikkoja, jopa kuukausia ennenkuin syöksyt päätäpahkaa tunteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa surulliselta että olet kuukauden pyytänyt ja odottanut puhelua, eikä mies pysty pitämään lupaustaan edes noin pienessä asiassa.
Henkistä manipulointia ja pahoinpitelyä. Mies oli sairas ja omituinen. Hyvä kun pääsit hänestä eroon.
Etkä ollut välttis edes rakastunut häneen, vaan kuvittelit olevasi, koska halusit niin.
Moni luulee traumareaktioitaan rakkaudeksi. Jos vanhemmat on ollut etäisiä ja hylkääviä, sekä arvaamattomia, voi turvattomat kiintymyssuhteet tuntua tuttuuden vuoksi rakkaudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon surun ja rikkinäisen olon. Tsemppiä, siihen menee aikaa että siitä pääsee yli. Minulla ei päättynyt edes mikään seurustelusuhde, vaan parin vuoden panokaveri"suhde" ja olo on ihan rikkinäinen. Meillä oli tosi hauskaa yhdessä, kokattiin, katsottiin leffoja, käytiin oikeasti hyviä keskusteluja ja juttu toi paljon piristystä omaan elämään. En koskaan edes halunnut oikeaa parisuhdetta hänen kanssaan (ei, kaikki eivät halua parisuhdetta), koska emme olisi koskaan halunneet samoja asioita ja rehellisesti sanottuna, hän oli niin komea että tiesin että on vain ajan kysymys, kun hän löytäisi jonkun toisen. Ainut, mitä pyysin, oli se että kun meidän juttu päättyisi, se kerrottaisiin minulle suoraan. Ei mitään ghostausta tai valehtelua, vaan rehellisesti kerrottaisiin että meidän panemiset oli nyt tässä. Vaikka kyseesessä olikin vain panosuhde, mun mielestä olisin ansainnut edes sen. No, näköjään en ansainnut. Olin menossa miehen luoks
Se johtuu siitä, että ne ei välitä. Naisissa on muuten se kummallinen piirre, että meillä on jokin pakottava tarve selittää miehille mitä ne tuntee. Olen itse syyllistynyt tähän todella monta kertaa kunnes piti ihan tietoisesti opetella se, ettei yritä selittää miehille tunteita mitä heidän haluaisin heidän tuntevan, vaan pitää hyväksyä se mitä näkee ja kokee. Miehet ei ole monimutkaisia eikä salaperäisiä. Jos mies on käytökseltään epätasapainoinen se, kertoo siitä ettei hän välitä miten hänet koet. Hän ei välitä miten hänet koet. koska hän ei välitä sinusta. Se miten mies esiintyy sinulle on ihan suoraan verrannollinen siihen mitä hän haluaa sinun tuntevan hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa surulliselta että olet kuukauden pyytänyt ja odottanut puhelua, eikä mies pysty pitämään lupaustaan edes noin pienessä asiassa.
Henkistä manipulointia ja pahoinpitelyä. Mies oli sairas ja omituinen. Hyvä kun pääsit hänestä eroon.
Etkä ollut välttis edes rakastunut häneen, vaan kuvittelit olevasi, koska halusit niin.
Moni luulee traumareaktioitaan rakkaudeksi. Jos vanhemmat on ollut etäisiä ja hylkääviä, sekä arvaamattomia, voi turvattomat kiintymyssuhteet tuntua tuttuuden vuoksi rakkaudelle.
Juuri näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sentään, ikävää kun olet kokenut menetyksen. Pääset siitä kyllä yli. Ja kuten täällä on jo monesti mainittu, niin kertomasi perusteella on teidän tapailu ollut vähäistä. Sinulla vaikuttaisi olevan paljon tunteita pelissä ja olet kokenut miehen olevan puolisosi. Hyvä että voit nyt surra menetystä. Mutta kannattaa jatkossa pitää selkeänä suhteen raamit ja roolit. Jos parisuhdetta toivot, niin opiskele asiaa ja mieti myös kuka itse olet ja mitä tahdot.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, miten se mies oli PUOLISOSI vaikka olitte tapailleet kaksi vuotta "kuukausittain" ja elitte etäsuhteessa? Älä käytä noin isoja sanoja. Mies oli sitoutumiskammoinen ja pelästyi rakkauttasi.
Mun veikkaus kyllä on, että mies oli jo sitoutunut, ei toki aphen jota vedätti kirjamellisesti kuin lehmää narussa. Mutta joo, aika isoja tunteita silloin tällöin panokaveria kohtaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tsempeistä ja ajattelun aiheista kaikille. Uskokaa pois, kyllä näitä skenaarioita toisesta naisesta jne .on tullut päässä pyöriteltyä, eli mikään mitä täällä on kirjoitettu ei ole itselle "uutta". Kaikki on mahdollista, elämässä. Ex-mieheni petti minua vaikka asuimme saman katon alla - ja mielestäni olimme koko ajan yhdessä, menimme iltaisin nukkumaan yhtä aikaa, sanoen toisillemme että rakastamme, mutta silti hän onnistui saamaan avioliittomme aikana toisen naisen raskaaksi. Eli kyllä aika herkillä käyn näissä pettämisajatuksissa.
Kuten aloituksessa sanoin, vaikka ero tapahtui eilen, onhan tätä hyhmäisyyttä tässä ollut ilmassa jo pidempään ja olen tätä ratkaisua miettinyt jo tovin. En itse koe tai usko, että miehellä olisi toista naista, vaan ongelmana on niin erilaiset "kiintymysmallit" ja kommunikaatiotyylit, että en itse pysty elämään suhteessa näin dramaattisesti erityyppisen ihmisen kanssa kuin mitä hän on.
Helvetin vaikea päätös tämä oli, mutta olen itsestäni ylpeä että sain hänelle asian suoraan sanottua, kuten - täälläkin asiaa sivuttu - en pysty ghostaamaan toista (itselleni tärkeää ihmistä). Suorastaan vihaan näitä somen ja nykyajan oppeja että livahdetaan paikalta kun asiat käy hankaliksi, tai ei haluta kohdata tunteita. En pysty jättää asioita roikkumaan, minusta se on rakkautta että sanoo toiselle, jonka kanssa on tulevaisuuttakin (huom. yhdessä!) suunnitellut, että ei pysty elämään tilanteessa kuten se nyt on. Jotain pitää tapahtua. Ja jos kumpikin ei sitoudu tekemään asian eteen töitä, sitten on parempi antaa suhteen olla ja sanoa hyvästit.
Siinähän vaan mahdollistaa ja hiljaisesti hyväksyy toisen käytöksen, jos hissukseen katoaa mitään sanomatta.
Ainakin itse haluaisin uskoa, että joku mielikuva tai muistijälki (tai alitajuinen ymmärrys) miehen päähän jää siitä, miten meidän suhde meni, ja mikä sen lopulta päätti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, miten se mies oli PUOLISOSI vaikka olitte tapailleet kaksi vuotta "kuukausittain" ja elitte etäsuhteessa? Älä käytä noin isoja sanoja. Mies oli sitoutumiskammoinen ja pelästyi rakkauttasi.
Mun veikkaus kyllä on, että mies oli jo sitoutunut, ei toki aphen jota vedätti kirjamellisesti kuin lehmää narussa. Mutta joo, aika isoja tunteita silloin tällöin panokaveria kohtaan...
Juuri niin. Mies oli 95% varmuudella varattu, vähintään hänellä oli monta vastaavaa hoitoa kierroksessa. Eniten vaikuttaa pitkässä suhteessa olevalta petturilta. Ap ei esim. varmasti koskaan nähnyt miehen oikeaa kotia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin menossa miehen luokse, kun hän ilmoitti että nyt ei käy ja on tullut joku kiireellinen työjuttu. Kun kysyin, milloin sitten nähdään, ei vastannut niihin kysymyksiin enää ollenkaan - selvästi vältteli aihetta. Sanoin sitten suoraan että sinua ei selvästi enää kiinnosta tavata, mihin vastasi (valehteli) heti, että on vaan tosi kiireinen töissä. Jokaikinen nainen tietää, että mies ei ole koskaan "kiireinen" - siellä on vaan uusi lehmä laitumella. Sen jälkeen miehestä ei kuulunut enää mitään.
Tapaamisten sopiminen alkaa olla vaikeaa ja näkemiset kiireisiä, tavatessa on outo ja poissaoleva. Selityksenä on työkiireet ja työstressi, vaikka miehen kanssa koettaa kuinka suoraan jutella asiasta. Ei, suhteessa ei ole mitään vikaa eikä keskustelemista, kaikki on hyvin. Näin se aina menee.
Terv. nimim. Lyhyen suhteen päättymisestä vuosi, ja edelleen asia vaivaa päivittäin
Tiedät mitä tehdä. Köyttä kireällle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa surulliselta että olet kuukauden pyytänyt ja odottanut puhelua, eikä mies pysty pitämään lupaustaan edes noin pienessä asiassa.
Henkistä manipulointia ja pahoinpitelyä. Mies oli sairas ja omituinen. Hyvä kun pääsit hänestä eroon.
Etkä ollut välttis edes rakastunut häneen, vaan kuvittelit olevasi, koska halusit niin.
Moni luulee traumareaktioitaan rakkaudeksi. Jos vanhemmat on ollut etäisiä ja hylkääviä, sekä arvaamattomia, voi turvattomat kiintymyssuhteet tuntua tuttuuden vuoksi rakkaudelle.
Auts, tämä osui
Ihminen hakee tukea ja turvaa ihmiseltä, jolta sitä ei voi saada. Tätä tarvetta pitää pysähtyä miettimään, keneltä voi oikeasti odottaa saavansa näitä asioita, jos tulee elämässä jotain vaikeuksia, sairastumista, läheisten menetyksiä tai vastaavia. Puntaroi näitä parisuhdekandidaatteja vähän tätä taustaa vasten ja nämä kevyet suhteet ei kyllä tarjoa yhtään mitään kriisin tullessa. Ne voi antaa parhaimmillaan vähän piristystä elämään, mutta siinä se sitten onkin. Mutta kannattaa etsiä vähän tukevampaa suhdetta tai kehittää yksin pärjäämistä, niin ettei oma elämä kaadu näihin suhdevirityksiin.
Vierailija kirjoitti:
Älä ota välttelevää seuraavaksi. Miksi kuvittelit, että hän muuttuisi?
Usko tai älä, ihmiset kasvavat ja kehittyvät, jos haluavat. Apn kumppani ei näköjään halunnut, mutta älä moiti aptä siitä
Eihän tuo mies tuntunut mitenkään edes pitävän sinusta. Tuntuu pitäneen kommunikaation niin minimilla kuin voi pitää säilyttäen oikeuden pilluun. Kuinka monta muuta naista sillä oli samana aikana tuolla kituliekki metodilla?