Erosin tänään - epätodellinen olo
Seurustelimme kaksi vuotta, olimme etäsuhteessa mutta näimme kuukausittain ja pidimme päivittäin yhteyttä.
Ajan kuluessa aloin pelkäämään, että sama asia joka kariutti hänen ensimmäisen vakavan suhteensa - puhumattomuus tunteista - koituisi meidänkin kohtaloksi. Ja niin siinä kävi.
Mies täysin välttelevä kiintymystyyliltään. Hän ei osannut reagoidaan oikein mihinkään sanallisiin tunneilmaisuihini. Esim. eräänä aamuna vihdoin yhdessä herättyämme sanoin, että rakastan häntä. Hän vastas "voimmeko puhua tästä kunnolla herättyämme", mutta asiaa ei enää nostettu sinä päivänä esille. Myöhemmin juttelin tästä, hän sanoi että ehkä tunteemme eivät ole erilaiset, mutta näytämme ne vaan eri tavoin..
Kuitenkin, hän ei osannut soitella tai puhua puhelimessa. Nyt viimeisin kuukausi meni niin, että hän ei ole vastannut yhteenkään puheluuni, koska hänellä aina jotain kiirettä, tai soittanut minulle takaisin. Kuukauteen!
Juhannuksen alla sovimme, että nyt viikonloppuna saisimme puhelun onnistumaan. Eilen aamulla hän kysyi, mikä olisi minulle hyvä hetki. Vastasin hänelle, että illalla käy hyvin, silloin olen kotona. Hän vastasi että sukuloi päivällä, mutta ilmoittaa kun on kotona. Puolilta öin häneltä oli tullut viesti "anteeksi, kulta, soitellaan huomenna, lupaan!".
Luin viestin ja mahaan ilmestyi kylmä kivimöhkäle. En edes ollut surullinen, vaan suutuin. Aamulla laitoin hänelle viestiä etten pysty tähän, näin ei voi toimia parisuhteessa, etten saa puolisoani kuukauteen puhelimitse kiinni? Se ei ole ok millään muotoa. Hän vastasi että olen epäreilu, en minäkään ole aina tavoitettavissa, eikä hän silloin valita. No, ei hän myöskään ehdota tai pyydä puhelinsoittoja.
Olen jotenkin aivan rikki. Viimeiseen asti toivoin että saadaan tämä jotenkin auki puhuttua.
En ole saanut hetkeen syötyä kunnolla tämän tilanteen ollessa kummallisen sekava. Ruoka ei maistu, olen purrut kynteni aivan nysiksi, yöllä narskutan hampaita niin että aamulla korvat soivat.
Kesäksi olimme suunnitelleet vaikka mitä reissuja. Mikään ei toteudu. Olen nyt täysin yksin, ja soimaan itseäni että miksi menin rakastumaan ihmiseen, josta mun olisi pitänyt heti alussa ymmärtää, ei olisi parisuhteeseen?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa surulliselta että olet kuukauden pyytänyt ja odottanut puhelua, eikä mies pysty pitämään lupaustaan edes noin pienessä asiassa.
Mistä tiedät onko se pieni asia miehelle? Jotkut suorastaan kammoaa puhelimessa puhumista, ei se ole ihan pientä pyytää toista tekemään jotain mitä vihaa tai jopa pelkää.
Jos ei pysty niin se pitäisi pystyä sanomaan. Miksi lupailla turhia ja ihan tietoisesti saada toinen vieläkin pahemmalle mielelle?
Mikä ihmeen puoliso tuo muka oli? Joku viestittelykaveri.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Tuo välttelevä kiintymysmalli on vain etuoikeutettujen ja kusipäisten naisten itsepetosmetodi, kun ne ei halua myöntää sitä ettei itsellä rahkeet riitä olla sellainen puoliso, johon mies oikeasti haluaisi sitoutua.
Naisilla on keskimäärin empatiakykyä miehiä enemmän ja normaali ihminen nyt vaan haluaa ymmärtää sitä kumppaniaan.
Mutta totta joo, näistä ihmisistä ei ole sitoutumaan kun mitään ei voi käsitellä heidän kanssa ja ottavat hatkat aina kun käy hiemankin epämukavaksi.
Jos mies ei halua sitoutua niin miksi se roikottaa naista eikä sano suoraan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo välttelevä kiintymysmalli on vain etuoikeutettujen ja kusipäisten naisten itsepetosmetodi, kun ne ei halua myöntää sitä ettei itsellä rahkeet riitä olla sellainen puoliso, johon mies oikeasti haluaisi sitoutua.
Naisilla on keskimäärin empatiakykyä miehiä enemmän ja normaali ihminen nyt vaan haluaa ymmärtää sitä kumppaniaan.
Mutta totta joo, näistä ihmisistä ei ole sitoutumaan kun mitään ei voi käsitellä heidän kanssa ja ottavat hatkat aina kun käy hiemankin epämukavaksi.
Jos mies ei halua sitoutua niin miksi se roikottaa naista eikä sano suoraan?
Koska mies pääsee kehuskelemaan kavereilleen kuinka monta naista hänellä on kierroksessa.
Itse varmaan heivaisin ukon menemään, jos hän ei vastaisi minulle kolmeen päivään. Enempää ei kenenkään tarvitse katsella ja odotella yhtään ketään. Uskon, että ap:llakin on ottajia. Ei tuollaista häntäheikkiä kannata edes surra. Hyvä, kun pääsit eroon. Ihmeen kauan jaksoit katsella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa surulliselta että olet kuukauden pyytänyt ja odottanut puhelua, eikä mies pysty pitämään lupaustaan edes noin pienessä asiassa.
Mistä tiedät onko se pieni asia miehelle? Jotkut suorastaan kammoaa puhelimessa puhumista, ei se ole ihan pientä pyytää toista tekemään jotain mitä vihaa tai jopa pelkää.
No mä itsekin inhoan puhelimessa puhumista mutta enpä lupailisi turhia ja odotuttaisi tärkeää ihmistä. Ja tunteista puhuminen vaikeaa vaikka nainen olenkin.
Ja saisin kasvatettua selkärankaa sen verran että vaikka onkin vaikeaa niin ihan sen toisen takia kykenisin yrittämään. Jatkuvasti rikotut lupaukset, oli ne mitä vaan, rikkoo sitä suhdetta eikä aikuisen ihmisen kohdalla pitäisi enää joutua selittämään miksi se on hyvä pitää kiinni sovituista ja luvatuista asioista. Tuo on vaan ihan tietoista vedättämistä eikä kunnioitusta tippaakaan kun mies tietää että se olis aplle tärkeää.
Ja herranjestas, jos on seurusteltu kaksi vuotta niin kai siinä jo pystyy toiselle soittamaan 😳
Ap tekee asiasta ison numeron, kuin olisi päättynyt suurempikin suhde, vaikka eivät ikinä missään vaiheessa asuneet edes samalla paikkakunnalla ja olivat livenä tekemisissä kuukausittain.
Onnea erosta. Nyt tehkää kuten palstalla sanotaan ja
1. älkää enää ikinä katsoko miestä, ne ei ole sen arvoisia
2. olkaa niin maan perhanan onnellisia sinkkuina
Miten ette kahden vuoden aikana päässeet ilmeisesti lähellekään edes yhteen muuttoa, kun aloituksen perusteella näittekin suht harvoin. Oletteko molemmat opiskelijoita, vai onko molemmilla esim omistusasunto kotipaikkakunnallaan?
Anteeksi mutta repesin tälle könkköjoosepille 😂
Ota AP joku päivä ihan rauhallisesti ja koittaa sitä puhumista ehkä myöhemmin kun ootte rauhoittunut.
Mutta joo, mies kuulostaa todella välinpitämättömältä. Punnitse nyt oikeasti ne hyvät ja huonot puolet.
Vierailija kirjoitti:
Ap tekee asiasta ison numeron, kuin olisi päättynyt suurempikin suhde, vaikka eivät ikinä missään vaiheessa asuneet edes samalla paikkakunnalla ja olivat livenä tekemisissä kuukausittain.
Miksi täällä nyt syyllistetään siitä että ottaa suhteensa tosissaan? Ihmisillä on erilaisia suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tekee asiasta ison numeron, kuin olisi päättynyt suurempikin suhde, vaikka eivät ikinä missään vaiheessa asuneet edes samalla paikkakunnalla ja olivat livenä tekemisissä kuukausittain.
Miksi täällä nyt syyllistetään siitä että ottaa suhteensa tosissaan? Ihmisillä on erilaisia suhteita.
No pitäiskö tuosta itkuvirrestä tuntea jotain sympatiaa? Antaa pelimiehelle persettä ja sitten sitten täällä itkee. Voi nyyh... Niitä kunnon miehiä hän ei edes vilaise, kun ei "kemiat kohtaa".
Etäsuhteen päättyminen voi olla tosi rankkaa, surullista ja ahdistavaa. Varsinkin jos on toivonut, et se suhde kehittyisi ja syvenisi. Ymmärrän hyvin ap:ta. Suhteen päättyminen voi aiheuttaa sen, et syyttää itseään mm. ajan hukkaamisesta, väärästä valinnasta ja omasta toiminnasta. Mut suhteeseen tarvitaan aina kaks ihmistä, jotka on sitoutuneita siihen suhteeseen ja pitää yllä yhteyttä toiseen säännöllisesti. Yksin ei voi pitää yllä edes etäsuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tekee asiasta ison numeron, kuin olisi päättynyt suurempikin suhde, vaikka eivät ikinä missään vaiheessa asuneet edes samalla paikkakunnalla ja olivat livenä tekemisissä kuukausittain.
Miksi täällä nyt syyllistetään siitä että ottaa suhteensa tosissaan? Ihmisillä on erilaisia suhteita.
No pitäiskö tuosta itkuvirrestä tuntea jotain sympatiaa? Antaa pelimiehelle persettä ja sitten sitten täällä itkee. Voi nyyh... Niitä kunnon miehiä hän ei edes vilaise, kun ei "kemiat kohtaa".
Ja oletat tätä koska?
Ei se susta tee sen haluttavampaa vaikka naisia haukutkin.
Enkä oikein usko että tuossa sitä seksiä ihan tolkuttomasti "annellaan".
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, miten se mies oli PUOLISOSI vaikka olitte tapailleet kaksi vuotta "kuukausittain" ja elitte etäsuhteessa? Älä käytä noin isoja sanoja. Mies oli sitoutumiskammoinen ja pelästyi rakkauttasi.
Jäin ihmettelemään samaa. Kuulostaa siltä, että tässä kuvailtu suhde tai etäsuhde, olipa se kumpi tahansa, on ollut lähinnä Ap:n kuvittelua ja toiveajattelua. Mies ei selvästikään ole kiinnostunut, mutta Ap on roikkunut tässä kiinni ja elää haavemaailmassa. Siinä voi pahimmassa tapauksessa vierähtää useampi vuosi ja sinä aikana Ap menettää mahdollisuuden kohdata sellainen mies, josta voi tulla pysyvä miesystävä tai puoliso. Ap, älä tuhlaa aikaasi siihen. Koin samantapaisen ei-todellisen-suhteen nuorena naisena. Miehellä oli vaikka mitä selityksä ja verukkeita sille, ettei voitu tavata. Minä itse en halunnut nähdä totuutta, en kyennyt myöntämään, että suhde oli minun päässäni, ei todellisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään vastaa puheluun, kun vaimo on siinä vieressä. 🤣
Se on yksi mahdollinen selitys.
Ap eli ihan omissa maailmoissaan koko juttua.
Täytyy sanoa että itse hieman kokemattomana oon seurustellut 2kk vähän samanlaisen naisen kanssa.
Tähän mennessä olen oppinut että pitemmälle deittaillessakin pitää olla suunnitelma tiettyjen etappien saavuttamisesta. Jos tiettyjä asioita ei tapahdu tietyssä ajassa niin on parempi erota.
Tuo aikatauluttaminen auttaa itseä siinä ettei roiku toivottomassa suhteessa. On helppo hukuttaa itsensä toiveisiin mahdottomasta.
M47
"No pitäiskö tuosta itkuvirrestä tuntea jotain sympatiaa? Antaa pelimiehelle persettä ja sitten sitten täällä itkee. Voi nyyh... Niitä kunnon miehiä hän ei edes vilaise, kun ei "kemiat kohtaa"."
Ei aloituksen mies kuulosta pelimiehelle. Pelimies piirittää kunnes on saanut haluamansa, ja feidaa sitten kokonaa. Eiköhän tuo tyyppi ole vaan härmäläinen perusjuntti, joka ei ole koskaan oppinut sanoittamaan tunnemaailmaansa, liekö sitten peruja kotikasvatuksesta.
Kaikki spermantruuttaajat eivät kuitenkaan ole härmäläisiä perusjuntteja, vaan on puhekykyisiäkin olemassa. Toivottavasti aloittaja törmää seuraavaksi sellaiseen, ja tuntee kemiaa sellaisen kanssa.
Ja ei - jos ei kemiaa tunnu useankaan tapaamisen jälkeen, kannattaa jatkaa matkaa. Ei suhteeseen pidä ryhtyä vain siksi, että olisi "joku". Sitä nämä "kunnon-mies-ei-kelpaa-viik-viik-ulisijat" eivät tunnu tajuavan!
Onneksi olkoon. Seuraavaksi kunppaniksi otat jonkun, joka ei tuota koko aikaa hylkäämisen kokemuksia. Voi vaatia omien lapsuuden traumojen käsittelyä ensin, että osaat tehdä parempia valintoja jatkossa.