Lue keskustelun säännöt.
Täällä puhutaan paljon tyytymisestä kumppaniin. Missä kohtaa näillä tyytyjillä on se rakkaus? Siis se syy miksi ollaan kumppanin kanssa.
22.06.2025 |
Ja miten "se jonka olisi halunnut" menee? Siis tiesit jonkun hyvän näköisen jne. ja halusit hänet, mutta et päässyt tutustumaan häneen ja tuli toinen joka oli sinusta kiinnostunut niin "otit" hänet puolisoksesi? Vai että seurustelit jonkun paremman kanssa ja tämä jätti? Vai tunsit yksipuolista rakkautta jotain henkilöä kohtaan joka tunsi sinut, mutta ei rakastunut sinuun?
Minä en käsitä, miksi joku nykyaikana menisi naimisiin ihmisen kanssa jota ei rakasta, tai pysyisi naimisissa. Meillä on vapaus valita, ja niitä vaihtoehtoja joihin rakastua on enemmän kuin se yksi tietty, joten ei tarvitse tyytyä, vaan etsii niin pitkään että osuu kohdalle molemminpuolinen rakkaus.
Kommentit (203)
En voinu saaha sitä johon ensin rakastuin, koska hän oli psykiatrini, joka seurasi minua toiseen maakuntaan, ja siis ehkä jopa vaarallinen. Siksi otin toisen, johon kyllä rakastuin, onnettomat ihmiset rakastuu helposti. Ja ei ollut minulle hyvä ja oli vaarallinen loppuun asti, kunnes kuoli kolme vuotta erostamme.
Yhä kaipaan tuota psykiatria, mutta jopa kaltaiseni hullu käsittää...
Mulla on nykyinen miesystävä, josta en ekaa kertaa tavatessamme olisi ikinä uskonu, että hänestä tulee mun mies, mutta on tullut, hitaasti, ja luullallakseni pysyvästi. Rakastuin häneen vähitellen ja joka päivä rakastan enemmän. On kyllä komea, muttei niillä älyn lahjoilla "siunattu" kuin psykiatri ja tuo kuollut exä. Ei niillä loppujen lopuksi tee rakkaudessa paljoakaan, älyllä. Tärkeintä on vaan haluta, haluta toiselle ja molemmille yhdessä parasta. Avoiliittovalassakin kysytään: "Tahdotko?". Ei esimerkiksi pystytkö, johon varmaan siihenkin mieheni vastaisi "Pystyn", jos kysyttäisiin: "Pystytkö rakastamaan tätä Minnaa, kun hän kolmenkymmenen vuoden päästä vanhainkodissa hieroo omaa paskaa seinään ja anelee sinua viemään hänet kotiin?". Eli myötä ja vastamäessä. Me alotettiin vastamäestä. Molemmilla ongelmia ja se lähti toistensa auttamisesta, eikä ihastuksesta.
On vaikea käsittää tuon nykyisen mieheni tunneälyn määrää! Hän vaan pitää musta huolta, vaikkei tajua yhteiskunnan asioista juuri tuon taivaallista, ei osaa murehtia. Oon onnellisempi ku koskaan! En pelkää hylätyksi tulemista niinkuin olen pelännyt kaikissa entisissä suhteissa, koska epävakaa persoona...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänä päivänä ihmisille ei kelpaa mikään. Puolisoakin vaihdetaan kuin puhelinta. Yksinäinen vanhuus tulee monelle. Sinkkutaloudet lisääntyvät kovaa vauhtia.
Mitä kylvää, niin sitä myös niittää.
Ihan hirveästi on näitä puolisoiden vaihtajia jotka haahuilevat "oikean" onnensa perässä. Yksinäisinä ja katkerina kuolevat lopulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyytymissuhteisiin mennään usein siinä vaiheessa elämää, kun ihminen haluaa omia lapsia ja aika alkaa sen suhteen loppua, ja ihminen on samalla ymmärtänyt sen että hän ei kykene koskaan saamaan sellaista kumppania, jonka oikeasti haluaisi.
Jäin miettimään tätä... "sellaista kumppania, jonka oikeasti haluaisi". Mistä sen tietää, minkälainen ihminen minulle o i k e a s t i sopii, ennen kuin sellaisen tapaa? En minä ainakaan osannut tuleva aviomiestäni kuvitella etukäteen, vaikka ennen häntä takana oli yksi vakava seurustelu. Aviomieheni ulkonäkö ja suurelta osin kaikki muutkin ominaisuudet olivat minulle yllätys. Minä vain yksinkertaisesti rakastuin häneen aivan päätä pahkaa!
Aika monilla ihmisillä
Mutta eikö juuri tällainen toteutumaton haavekuva ole kuva jostakin ihmisestä, jonka kanssa en tosipaikan tullen olisikaan sopinut yhteen. Jokin syyhän sille on on ollut, ettei suhdetta syntynyt tai se ei jatkunut... ? (Tällä kohtaa syyluettelosta pitänee kuitenkin tiputtaa pois toisen ennenaikainen kuolema, esim. sodassa.)
Joo, niinhän se on.
Mutta me ihmiset ollaan vähän sellaisia, että meillä on päässämme tietynlainen kuva siitä minkälaisen kumppanin haluamme, ja sitten jossain kohtaa herätään siihen että "hetkinen, enhän minä ikinä kykene saamaan tuollaista miestä/naista josta haaveilen", jonka jälkeen sitten seuraava vaihe on tyytyminen siihen mitä pystyy saamaan.
Enkä siis sano että kaikki ovat tuollaisia. Mutta aika monet ovat. Esim minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä päivänä ihmisille ei kelpaa mikään. Puolisoakin vaihdetaan kuin puhelinta. Yksinäinen vanhuus tulee monelle. Sinkkutaloudet lisääntyvät kovaa vauhtia.
Mitä kylvää, niin sitä myös niittää.
Ihan hirveästi on näitä puolisoiden vaihtajia jotka haahuilevat "oikean" onnensa perässä. Yksinäisinä ja katkerina kuolevat lopulta.
Ja hyvä että on. Vai haluaisitko olla se johon he tyytyvät kun eivät löydä oikeaa onnea? Niinpä, en minäkään. Mutta jonkun muun sitten pitäisi suostua olemaan se johon on tyydytty?
Riskinä on vain se, että sitä oikeaa ei välttämättä löydykkään. Siksi on parempi olla edes jonkun kanssa, ja vaihtaa parempaan, jos sellainen sattuu kohdalle.
Ps. seksikään ei tunnu vanhana yhtä hyvältä kuin nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tyydyin vuosien ajan, uskotellen itselleni juuri tuota täälläkin hoettua "rakkaus on tahdosta kiinni" tai kaiken se kestää, tai ei ole olemassa mitään oikeaa, on vain oikea asenne. Yritin ymmärtää, jaksaa, kestää, koska sellaista se rakkaus kuulemma on, ja pitkät liitot. Tuntui väärältä tuntea tyytymättömyyttä, ja sitä etten kaikesta saavuttamastamme ja rakentamastamme huolimatta ollut onnellinen. Aika ei liimannut meitä muuten kuin käytännössä yhteen. Ei toisen luonne muuttunut itselle sopivammaksi vaikka kuinka yritin joustaa.
Tunsin että oli väärin haaveilla ihmisestä jonka kanssa kaikki olisi helpompaa ja jonka kanssa olisin onnellinen. Vaikka olin kokenut sellaista nuorempana erään ihmisen kanssa, mutta jonka elämä vei kuitenkin eri suuntaan. Ajattelin että on turha kaivata ihmistä jota ei voi saada, ja parempi keskittyä muuhun, vaikka se ei olisi niin hyvää, että niin se elämä vaan menee. Sattuipa kuitenkin niin, että tämä ihminen ilmestyikin vuosien päästä takaisin elämääni ja tunne tuli samantien takaisin. Silloin tiesin, että en halua enää tyytyä, vaan että tämän ihmisen haluan. Tiedän sen edelleen joka päivä monen vuoden jälkeenkin, ja niin tietää kuulemma hänkin.
Pakko tyytyä kun ei muutakaan voi. Sairaana ja vanhana ja köyhänä ei kannata erota! Se hyöty tästäkin on että toinenkin kärsii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riskinä on vain se, että sitä oikeaa ei välttämättä löydykkään. Siksi on parempi olla edes jonkun kanssa, ja vaihtaa parempaan, jos sellainen sattuu kohdalle.
Ps. seksikään ei tunnu vanhana yhtä hyvältä kuin nuorena.
Ainakin omaan korvaan särähtää tuo lause, että siksi on parempi olla edes jonkun kanssa. Näitä ihmisiä kyllä näkee jonkun verran että parisuhteet vaihtuu hyvinkin säännöllisesti ja valitellaan sitä draaman ja sydänsurujen määrää. Keksi mieluummin vaikka mielenkiintoinen harrastus jota toteutat itsenäisesti tai harrastusporukalla. Sitä voi olla onnellinen ilman että jatkuvasti seurustelee jonkun kanssa joka juuri ja juuri tuntuu kelvolliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko tyytyä kun ei muutakaan voi. Sairaana ja vanhana ja köyhänä ei kannata erota! Se hyöty tästäkin on että toinenkin kärsii!
Outo näkökulma. Vaikka itsekään en ole ihmisen kanssa, jonka olisin halunnut, niin silti tätä rakastan, tuen ja toivon parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riskinä on vain se, että sitä oikeaa ei välttämättä löydykkään. Siksi on parempi olla edes jonkun kanssa, ja vaihtaa parempaan, jos sellainen sattuu kohdalle.
Ps. seksikään ei tunnu vanhana yhtä hyvältä kuin nuorena.
Ainakin omaan korvaan särähtää tuo lause, että siksi on parempi olla edes jonkun kanssa. Näitä ihmisiä kyllä näkee jonkun verran että parisuhteet vaihtuu hyvinkin säännöllisesti ja valitellaan sitä draaman ja sydänsurujen määrää. Keksi mieluummin vaikka mielenkiintoinen harrastus jota toteutat itsenäisesti tai harrastusporukalla. Sitä voi olla onnellinen ilman että jatkuvasti seurustelee jonkun kanssa joka juuri ja juuri tuntuu kelvolliselta.
Jätätkö siis useinkin elämässä asioita tekemättä sen takia jos et saa juuri sitä mitä haluat? Esimerkiksi et käy töissäkään, jos et saa juuri haluamaasi työpaikkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänä päivänä ihmisille ei kelpaa mikään. Puolisoakin vaihdetaan kuin puhelinta. Yksinäinen vanhuus tulee monelle. Sinkkutaloudet lisääntyvät kovaa vauhtia.
Mitä kylvää, niin sitä myös niittää.
Ennen muinoin oltiin yhdessä kun oli pakko. Ei silloinkaan aina rakkaus roihunnut, päinvastoin. Kaikenlaista tuli pakosta vain sietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riskinä on vain se, että sitä oikeaa ei välttämättä löydykkään. Siksi on parempi olla edes jonkun kanssa, ja vaihtaa parempaan, jos sellainen sattuu kohdalle.
Ps. seksikään ei tunnu vanhana yhtä hyvältä kuin nuorena.
Ainakin omaan korvaan särähtää tuo lause, että siksi on parempi olla edes jonkun kanssa. Näitä ihmisiä kyllä näkee jonkun verran että parisuhteet vaihtuu hyvinkin säännöllisesti ja valitellaan sitä draaman ja sydänsurujen määrää. Keksi mieluummin vaikka mielenkiintoinen harrastus jota toteutat itsenäisesti tai harrastusporukalla. Sitä voi olla onnellinen ilman että jatkuvasti seurustelee jonkun kanssa joka juuri ja juuri tuntuu kelvolliselta.
Jätätkö siis useinkin elämässä asioita tekemättä sen takia jos et saa juuri sitä mitä haluat? Esimerkiksi et käy t
Ja sinunko elämä kaatuu välittömästi jos et ole yksin sängyssä yöaikaan vaan pitää tinderistä piakoin löytää korvike?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riskinä on vain se, että sitä oikeaa ei välttämättä löydykkään. Siksi on parempi olla edes jonkun kanssa, ja vaihtaa parempaan, jos sellainen sattuu kohdalle.
Ps. seksikään ei tunnu vanhana yhtä hyvältä kuin nuorena.
Ainakin omaan korvaan särähtää tuo lause, että siksi on parempi olla edes jonkun kanssa. Näitä ihmisiä kyllä näkee jonkun verran että parisuhteet vaihtuu hyvinkin säännöllisesti ja valitellaan sitä draaman ja sydänsurujen määrää. Keksi mieluummin vaikka mielenkiintoinen harrastus jota toteutat itsenäisesti tai harrastusporukalla. Sitä voi olla onnellinen ilman että jatkuvasti seurustelee jonkun kanssa joka juuri ja juuri tuntuu kelvolliselta.
Jätätkö siis useinkin elämässä asioita tekemättä sen takia jos et saa juuri sitä mitä haluat? Esimerkiksi et käy t
Vertaat parisuhdetta työpaikkaan? No työstä käy tyytymissuhdekin, huono suhde työleiristä.
Parisuhteen tulisi nostaa elämänlaatua, ei laskea sitä.
"Ja sinunko elämä kaatuu välittömästi jos et ole yksin sängyssä yöaikaan vaan pitää tinderistä piakoin löytää korvike? "
Itse nautin seksistä. Harmi, että sulla on vielä jalkoväli täysin korkkaamaton, kun ei ole sitä oikeaa löytynyt sinne hommailemaan :(
Vierailija kirjoitti:
Suurimmalla osalla ei ole ketään tietynlaista ihannetta. Silloin ei ehkä tyydytä.
Osalla on kuitenkin tarkat kriteerit joita ei ehkä ole mahdollista täyttää. Aikaa kuluu ja tajutaan itsekin ettei tämä minun unelmani olekaan totta. Silloin tyydytään. Toinen on lähes hyvä muttei täydellinen.
Mulla oli tarkat kriteerit. Rakastuin silti ihan erilaiseen mieheen. Ei se ole tyytymistä. En vaihtaisi, jos aikaisemman ihanteeni täydellisesti täyttävä mies tulisi tarjolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä tyytyy johonkuhun ja koettaa rakastaa sitä sitten parhaansa mukaan.
Eihän heittämällä suurin osa ihmisistä edes lopulta kohtaa moniakaan ehdokkaita elämässään. Saatika että omaisi hirveästi vaihtoehtoja niidenkään suhteen. Toki Tinder on muuttanut pelin henkeä aika lailla, toisilla parempaan ja toisilla pahempaan.
Sulla on pers.häiriö jos mietit joka hetki voisitko saada "paremman" kun olet jo tavannut jonkun. Et kykene siis keskittymään, syventymään tähän jo tavattuun joka ei varmasti (jos ei ole täysi esitys) ole mitenkään ns täydellinen.
Mitä täydellisempää etsii sitä pöpimpi on. Tuo on pääsääntö. Tähän myös kaikki pornoteollisuus ja muu siitä lähtevä robotiikka tähtää. Se että ihmisyys tuottaa liikaa vasrtusta, siirrytäämpä täysin vastuksettomaan illuusioon. Täytyy olla hiema tyhmä jos tätä kaavaa ei ymmär
En kirjoittanut omista lähtökohdista, itsellä on aina käynyt kohtuullisen hyvä flaksi mitä tulee puolisoihin.
Vierailija kirjoitti:
Riskinä on vain se, että sitä oikeaa ei välttämättä löydykkään. Siksi on parempi olla edes jonkun kanssa, ja vaihtaa parempaan, jos sellainen sattuu kohdalle.
Ps. seksikään ei tunnu vanhana yhtä hyvältä kuin nuorena.
Yksin on parempi kuin epätyydyttävävässä tai huonossa suhteessa.
"Vertaat parisuhdetta työpaikkaan? No työstä käy tyytymissuhdekin, huono suhde työleiristä.
Parisuhteen tulisi nostaa elämänlaatua, ei laskea sitä."
Vertaan ajatusmaailmaan sielä taustalla. Täydellisyyshakuisilla ihmisillä ei ole jäänyr elämästä oikein mitään käteen. No onneksi toimii kumpaankin suuntaan se, että käärinliinassa ei ole taskuja.
Tänä päivänä ihmisille ei kelpaa mikään. Puolisoakin vaihdetaan kuin puhelinta. Yksinäinen vanhuus tulee monelle. Sinkkutaloudet lisääntyvät kovaa vauhtia.
Mitä kylvää, niin sitä myös niittää.