Täällä puhutaan paljon tyytymisestä kumppaniin. Missä kohtaa näillä tyytyjillä on se rakkaus? Siis se syy miksi ollaan kumppanin kanssa.

Me ollaan tyydytty toistaiseksi toisiimme. Mutta kumppani on aina vapaa lähtemään jos haluaa. Minä rakastuin toiseen mieheen yllättäen. Mutta tuo mies ei halua minua. Näillä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyytymissuhteisiin mennään usein siinä vaiheessa elämää, kun ihminen haluaa omia lapsia ja aika alkaa sen suhteen loppua, ja ihminen on samalla ymmärtänyt sen että hän ei kykene koskaan saamaan sellaista kumppania, jonka oikeasti haluaisi. 

 

Näinhän se menee. Kunhan nainen on pyörinyt kylilllä tarpeeksi ja suudellut tarpeeksi sammakoita, niin hän tajuaa, että ne ihanat sadun prinssit on jo kauan aikaa sitten varattu. Silloin kelpaa se naapurin rupikonnakin kumppaniksi.

Mulle ei kyllä kelpaisi. Palstainselit epäilemättä ovat sitä mieltä, että minun ikäiseni kurpan pitäisi huolia mikä tahansa luuseri ja olla onnellinen, että saan edes sen, mutta ei minulla näin vanhemmiten ole ainakaan rima laskenut. Olen ollut tässä jo 23 vuotta onnellisesti saman miehen kanssa, mutta jos syystä tai toisesta joutuisin sinkuksi, niin en kyllä "tyytyisi" kehenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei miehet mitään rakkautta kaipaa. Niille riittää kun saa pesää.

Miten sinä sen voisit tietää? Et ole mies, eikä sinulla ole mitään kokemusta miehistä. 

Sen tietää siitä että niin moni mies pettää. Ja mitä katsoo noita miehiä jotka ei petä niin niillä ei siihen olis mahollisuuttakaan. Ne on niitä miehiä jotka omat puutteensa kyllä tiedostavat ja siksi kumppanin (eli naisen) täytyy olla jatkuvasti kehumassa, kannattelemassa ja vannomassa rakkauttaan ja uskollisuuttaan miehelle joka tietää olevansa pelkkä luuseri. Pesän saaminen on miehelle yhtä kuin oman erinomaisuuden mittari. Itsekeskeisiä olentoja.

Vierailija kirjoitti:

Ei miehet mitään rakkautta kaipaa. Niille riittää kun saa pesää.

Sulla ei ole kasvatus ihan osunut kohdilleen. Rakastettu ja terve lapsi kaipaa rakkautta, sen saamista ja etenkin antamista <3

Teet vääryyttä jos väität, että kaikki miehet ovat tunnevammaisia. Osa on, ei kaikki.

Nykyisin ei ole kyse rakkaudesta.

Kyse on asumisjärjestelystä, kulujen jakajasta ja sukupuolielimestä. Tämä paketti määräajaksi kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

No rakastuminen on eläinvaistoista himoa, joka ei kanna 60-80 vuotta. Jos haluaa monogamisen liiton niin sen on perustuttava muille asioille kun romanttisille tunteille. Jos romantiikka on jossakin vaiheessa osa sitä niin ok, mutta monogamialla on suurempikin arvo.

Rakastuminen johtaa rakastamiseen, joista jälkimmäinen hyvinkin voi kantaa läpi elämän, kun sille tarjotaan molemminpuolisesti mahdollisuuksia ja huomioimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei miehet mitään rakkautta kaipaa. Niille riittää kun saa pesää.

Miten sinä sen voisit tietää? Et ole mies, eikä sinulla ole mitään kokemusta miehistä. 

Sen tietää siitä että niin moni mies pettää. Ja mitä katsoo noita miehiä jotka ei petä niin niillä ei siihen olis mahollisuuttakaan. Ne on niitä miehiä jotka omat puutteensa kyllä tiedostavat ja siksi kumppanin (eli naisen) täytyy olla jatkuvasti kehumassa, kannattelemassa ja vannomassa rakkauttaan ja uskollisuuttaan miehelle joka tietää olevansa pelkkä luuseri. Pesän saaminen on miehelle yhtä kuin oman erinomaisuuden mittari. Itsekeskeisiä olentoja.

Kaltaisesi trollailija on keskustelupalstojen pohjasakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Musta on ihan mahtavaa että exä joutuukin tyytymään rumempaan kun ei halunnut mun kanssa vakituista suhdetta?! :D nyt sillä hiukset lähtee päästä, ei seiso kunnolla. Joutuu tyytymään siihen mitä saa, kyllä ihan oikein.

Kuka kertoi ettei exälläsi seiso kunnolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään ainakaan miehillä. Ne tyytyy siihen joka on helposti saatavilla. Jos nainen tekee kotitöitä ja on vieläpä sopuisa eikä vaadi mitään erityistä huomiota, se kelpaa miehelle hyvin. Mistään rakkaudesta ei ole kyse vaan oman arjen helpottamisesta.

Ja sitten lähtevät kun rakastuvat.

Normaali mies kyllä osaa hoitaa kotityönsä.

Normaalit miehet eivät tee kotitöitä. Kotityöt eivät ole miesten hommia, vaan naisten. Osaamisella ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

Kyllä normaalit sinkkumiehet (ja normaalit sinkkunaiset) osaavat hoitaa kotityönsä.

Parisuhteissa ihmiset sopivat, miten asiat juuri heille kahdelle sopivat. Patavanhoillisia vinkuintiaaneja ei tarvita sivusta määräämään, miten täytyy kaikilla olla.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan tyydytty toistaiseksi toisiimme. Mutta kumppani on aina vapaa lähtemään jos haluaa. Minä rakastuin toiseen mieheen yllättäen. Mutta tuo mies ei halua minua. Näillä mennään.

Hyi. En pystyis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyytymissuhteisiin mennään usein siinä vaiheessa elämää, kun ihminen haluaa omia lapsia ja aika alkaa sen suhteen loppua, ja ihminen on samalla ymmärtänyt sen että hän ei kykene koskaan saamaan sellaista kumppania, jonka oikeasti haluaisi. 

Jäin miettimään tätä... "sellaista kumppania, jonka oikeasti haluaisi". Mistä sen tietää, minkälainen ihminen minulle o i k e a s t i sopii, ennen kuin sellaisen tapaa? En minä ainakaan osannut tuleva aviomiestäni kuvitella etukäteen, vaikka ennen häntä takana oli yksi vakava seurustelu. Aviomieheni ulkonäkö ja suurelta osin kaikki muutkin ominaisuudet olivat minulle yllätys. Minä vain yksinkertaisesti rakastuin häneen aivan päätä pahkaa!

 

Joo, tottakai on joku mielikuva, mutta se kehen sitten rakastuu on yleensä jotain ihan muuta, eihän sitä osaa kuvitella kehen rakastuu kun ei se ulkonäkö jne. oli niitä, vaan se luonne, kemia jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko tyytyä kun ei muutakaan voi. Sairaana ja vanhana ja köyhänä ei kannata erota! Se hyöty tästäkin on että toinenkin kärsii!

Outo näkökulma. Vaikka itsekään en ole ihmisen kanssa, jonka olisin halunnut, niin silti tätä rakastan, tuen ja toivon parasta.

Siis rakastit toista jota et saanut, ja rakastat yhä? Ja sitten rakastat nykyistäkin? Miten se on tyytymistä jos kerran rakastat? Eikö se ole nyt sitten se juttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei miehet mitään rakkautta kaipaa. Niille riittää kun saa pesää.

Miten sinä sen voisit tietää? Et ole mies, eikä sinulla ole mitään kokemusta miehistä. 

Sen tietää siitä että niin moni mies pettää. Ja mitä katsoo noita miehiä jotka ei petä niin niillä ei siihen olis mahollisuuttakaan. Ne on niitä miehiä jotka omat puutteensa kyllä tiedostavat ja siksi kumppanin (eli naisen) täytyy olla jatkuvasti kehumassa, kannattelemassa ja vannomassa rakkauttaan ja uskollisuuttaan miehelle joka tietää olevansa pelkkä luuseri. Pesän saaminen on miehelle yhtä kuin oman erinomaisuuden mittari. Itsekeskeisiä olentoja.

Koska harva mies kuitenkaan pettää yksinään tai toisten miesten kanssa, niin tästä täytyy tulla johtopäätökseen että käytännössä ihan yhtä monta naista pettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko tyytyä kun ei muutakaan voi. Sairaana ja vanhana ja köyhänä ei kannata erota! Se hyöty tästäkin on että toinenkin kärsii!

Outo näkökulma. Vaikka itsekään en ole ihmisen kanssa, jonka olisin halunnut, niin silti tätä rakastan, tuen ja toivon parasta.

 

Siis rakastit toista jota et saanut, ja rakastat yhä? Ja sitten rakastat nykyistäkin? Miten se on tyytymistä jos kerran rakastat? Eikö se ole nyt sitten se juttu?

Ihan sama tilanne minullakin. Aloin suhteeseen koska ei ollut parempaakaan tekemistä ja että saisin jatkuvan piirittämisen loppumaan. Ihan OK suhde siitä tuli, 25 vuotta tässä ollaan nyt oltu yhdessä ja totta kai sitä kiintyy ajan myötä toiseen ihmiseen jonka kanssa kaiken ajan viettää ja kaiken arjan ja juhlan jakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään ainakaan miehillä. Ne tyytyy siihen joka on helposti saatavilla. Jos nainen tekee kotitöitä ja on vieläpä sopuisa eikä vaadi mitään erityistä huomiota, se kelpaa miehelle hyvin. Mistään rakkaudesta ei ole kyse vaan oman arjen helpottamisesta.

Ja pillun saamisesta. Samalla etditåån sitä oman elämän missiä, ja yritetään sellainen löytää, tai ainakin haaveillaan siitä, kun pumpataan vaimoketta. Suurin osa miehistä ei oikeasti kykene rakastumaan ja rakastamaan kuin sitä unelmiensa naista, superkaunotarta, jota eivät saa, ja jos saavat , tekevät sen eteen mitä tahansa. Tavallisiin ja rumiin naisiin tyydytään, ja niistä otetaan se hyöty ja arkipäivän helpotus. 

Ikävä kyllä monella näin on. Miehellä onneksi on se lieventävä asianhaara, että hyvä seksi sytyttää rakkauden tuntee

Niinhän se rakkaus alkaa yleensä. Ei se ole mitään elokuvien salamarakkautta kuin erittäin harvoin. Yleensä menee kuukausia, pidempäänkin, kun oppii tuntemaan kunnolla toisensa ennenkuin rakastuu, jotkut ovat pitkään ystäviä ja sitten se rakkaus vasta tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No rakastuminen on eläinvaistoista himoa, joka ei kanna 60-80 vuotta. Jos haluaa monogamisen liiton niin sen on perustuttava muille asioille kun romanttisille tunteille. Jos romantiikka on jossakin vaiheessa osa sitä niin ok, mutta monogamialla on suurempikin arvo.

 

Ei pidä paikkaansa. Minä olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta, ja rakastan häntä yhä, kaikesta huolimatta, ja uskon että hänkin rakastaa minua. Jos en rakastaisi, en olisi yhdessä, ihan jo siitä käytännön syystä, että ei mun mies niin ihana kämppis ole, helpompaa olisi kummallekin asua yksin koska kyllä molemmissa on asioita jotka arjessa ärsyttävät. Rakkaus on sitä, että pystyy elämään niiden toisen vikojen kanssa, kumpikin, koska se rakkaus on voimakkaampi tunne kuin mikään muu.

Mun äidillä on ollut 9 sisarusta, heistä kolme on jo kuollu

Kyllä mun rakkaus on edelleen eroottista 25-vuoden jälkeenkin. Ja nimenomaan huumori meidät aikoinaan yhdisti ja pitää edelleen yhdessä. Rakastuminen on sitä, kun rakkaus alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No rakastuminen on eläinvaistoista himoa, joka ei kanna 60-80 vuotta. Jos haluaa monogamisen liiton niin sen on perustuttava muille asioille kun romanttisille tunteille. Jos romantiikka on jossakin vaiheessa osa sitä niin ok, mutta monogamialla on suurempikin arvo.

Rakastuminen johtaa rakastamiseen, joista jälkimmäinen hyvinkin voi kantaa läpi elämän, kun sille tarjotaan molemminpuolisesti mahdollisuuksia ja huomioimista.

Tämä. Paremmin se rakastuminen muuttuu todelliseksi rakkaudeksi, kuin mikään järkitottuminen. Tiedän tämän kahden pitkän suhteen perusteella, joista toisessa se "rakkaus" oli vain toisen jaksamista järkisyistä ja yksinolon pelosta. Nyt on vaikea käsittää miten kykenin sellaiseen elämään, kun minulla on todellista rakkautta. Ero näissä suhteissa elämisessä on kuin mustavalko- ja värifilmillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyytymissuhteisiin mennään usein siinä vaiheessa elämää, kun ihminen haluaa omia lapsia ja aika alkaa sen suhteen loppua, ja ihminen on samalla ymmärtänyt sen että hän ei kykene koskaan saamaan sellaista kumppania, jonka oikeasti haluaisi. 

Jäin miettimään tätä... "sellaista kumppania, jonka oikeasti haluaisi". Mistä sen tietää, minkälainen ihminen minulle o i k e a s t i sopii, ennen kuin sellaisen tapaa? En minä ainakaan osannut tuleva aviomiestäni kuvitella etukäteen, vaikka ennen häntä takana oli yksi vakava seurustelu. Aviomieheni ulkonäkö ja suurelta osin kaikki muutkin ominaisuudet olivat minulle yllätys. Minä vain yksinkertaisesti rakastuin häneen aivan päätä

Minulla on ollut kyllä toiveissa vain se tunne, mitä haluaisin rakastetun kanssa olevan, ulkonäkö sun muut ovat sivuseikka. Sitten se oli menoa, kun löysin ihmisen kenen kanssa tuli tämä tunne.

Vierailija kirjoitti:

No rakastuminen on eläinvaistoista himoa, joka ei kanna 60-80 vuotta. Jos haluaa monogamisen liiton niin sen on perustuttava muille asioille kun romanttisille tunteille. Jos romantiikka on jossakin vaiheessa osa sitä niin ok, mutta monogamialla on suurempikin arvo.

Ei. On ihan tutkittu että himossa ja rakastumisessa eri alueet aivoissa aktivoituvat. Ja kehossa myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään ainakaan miehillä. Ne tyytyy siihen joka on helposti saatavilla. Jos nainen tekee kotitöitä ja on vieläpä sopuisa eikä vaadi mitään erityistä huomiota, se kelpaa miehelle hyvin. Mistään rakkaudesta ei ole kyse vaan oman arjen helpottamisesta.

Ja sitten lähtevät kun rakastuvat.

Normaali mies kyllä osaa hoitaa kotityönsä.

Normaalit miehet eivät tee kotitöitä. Kotityöt eivät ole miesten hommia, vaan naisten. Osaamisella ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

 

Kyllä normaalit sinkkumiehet (ja normaalit sinkkunaiset) osaavat hoitaa kotityönsä. Parisuhteissa ihmiset sopivat, miten asiat juuri heille kahdelle sopivat. Patavanhoillisia vinkuintiaaneja ei tarvita sivusta määräämään, miten täytyy ka

Näinpä. Jopa patavanhoillisena pidetyn P. Räsäsen mies Niilo oli monta vuotta kotona lasten kanssa, kun Päivi teki töitä. Osasi laittaa ruokaa ja pistää astiatkin koneeseen.