Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täällä puhutaan paljon tyytymisestä kumppaniin. Missä kohtaa näillä tyytyjillä on se rakkaus? Siis se syy miksi ollaan kumppanin kanssa.
22.06.2025 |
Ja miten "se jonka olisi halunnut" menee? Siis tiesit jonkun hyvän näköisen jne. ja halusit hänet, mutta et päässyt tutustumaan häneen ja tuli toinen joka oli sinusta kiinnostunut niin "otit" hänet puolisoksesi? Vai että seurustelit jonkun paremman kanssa ja tämä jätti? Vai tunsit yksipuolista rakkautta jotain henkilöä kohtaan joka tunsi sinut, mutta ei rakastunut sinuun?
Minä en käsitä, miksi joku nykyaikana menisi naimisiin ihmisen kanssa jota ei rakasta, tai pysyisi naimisissa. Meillä on vapaus valita, ja niitä vaihtoehtoja joihin rakastua on enemmän kuin se yksi tietty, joten ei tarvitse tyytyä, vaan etsii niin pitkään että osuu kohdalle molemminpuolinen rakkaus.
Kommentit (203)
Vierailija kirjoitti:
Tänä päivänä ihmisille ei kelpaa mikään. Puolisoakin vaihdetaan kuin puhelinta. Yksinäinen vanhuus tulee monelle. Sinkkutaloudet lisääntyvät kovaa vauhtia.
Mitä kylvää, niin sitä myös niittää.
Mikä sinua itsekseen vanhana asumisessa pelottaa?
Parempihan se on kuin tuhlata ainoa elämä kompromisseihin ihmisen kanssa joka ei merkitse juuri mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten kohdalla tuntuu olevan yleistä tyytyminen. Kelpaa lähes kuka tahansa eikä rakkaudesta tietoakaan. Jos suhde päättyy niin uusi napataan heti. Näkyy sitten käytöksessä naista kohtaan eli kun puuttuu rakkaus niin puuttuu kunnioitus ja huolikin.
Naisten rima on yleensä korkeampi. Niin pitää ollakin. Ei pidä ottaa ketä sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä päivänä ihmisille ei kelpaa mikään. Puolisoakin vaihdetaan kuin puhelinta. Yksinäinen vanhuus tulee monelle. Sinkkutaloudet lisääntyvät kovaa vauhtia.
Mitä kylvää, niin sitä myös niittää.
Ihan hirveästi on näitä puolisoiden vaihtajia jotka haahuilevat "oikean" onnensa perässä. Yksinäisinä ja katkerina kuolevat lopulta.
Jos et kuole/dementoidu/hoitokotiudu ensimmäisenä niin joka tapauksessa olet viimeiset päiväsi ja vuotesi yksin.
Valitettavasti sitä voi odottaa koko elämänsä sitä oikeaa eikä se tule koskaan vastaan. Parempi tyytyä johonkin jotta voi toteuttaa muita unelmiaan jotka liittyvät perheeseen. Puhun kokemuksesta.
M47
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään ainakaan miehillä. Ne tyytyy siihen joka on helposti saatavilla. Jos nainen tekee kotitöitä ja on vieläpä sopuisa eikä vaadi mitään erityistä huomiota, se kelpaa miehelle hyvin. Mistään rakkaudesta ei ole kyse vaan oman arjen helpottamisesta.
Ja sitten lähtevät kun rakastuvat.
Normaali mies kyllä osaa hoitaa kotityönsä.
Normaalit miehet eivät tee kotitöitä. Kotityöt eivät ole miesten hommia, vaan naisten. Osaamisella ei ole sen kanssa mitään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pariutumiskuviot näyttäisivät hyvin erilaisilta, jos ihmiset olisivat rehellisiä toisilleen.
Ja ennenkaikkea rehellisiä itselleen!
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni tähän aiheeseen oli joku viisas keksinyt oikein matemaattisen kaavankin.
Mitä enemmän naimattomalle/lapsettomalle naisella kertyy ikää, sitä matalammalle tyytymis kynnys laskee.
No näitä on nähty! Kaikki ne kärkevät mielipiteet miehistä! Yksi mies- kaikki miehet! Oli ennen naimattomia luokan opettajia, jotka ensitöikseen purkautuivat luokalle suomalaisen miehen surkeudesta! Näitä on tullut vastaan, ja ovat jossain määrin häirinneet opetustyötä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei missään ainakaan miehillä. Ne tyytyy siihen joka on helposti saatavilla. Jos nainen tekee kotitöitä ja on vieläpä sopuisa eikä vaadi mitään erityistä huomiota, se kelpaa miehelle hyvin. Mistään rakkaudesta ei ole kyse vaan oman arjen helpottamisesta.
Ja pillun saamisesta. Samalla etditåån sitä oman elämän missiä, ja yritetään sellainen löytää, tai ainakin haaveillaan siitä, kun pumpataan vaimoketta. Suurin osa miehistä ei oikeasti kykene rakastumaan ja rakastamaan kuin sitä unelmiensa naista, superkaunotarta, jota eivät saa, ja jos saavat , tekevät sen eteen mitä tahansa. Tavallisiin ja rumiin naisiin tyydytään, ja niistä otetaan se hyöty ja arkipäivän helpotus.
Ikävä kyllä monella näin on. Miehellä onneksi on se lieventävä asianhaara, että hyvä seksi sytyttää rakkauden tunteen. Se tulee siitä, kun huomaa, että tämä toinen ihminen sentään oikeasti haluaa minua, tuntee minua kohtaan jotakin, kelpuuttaa minut, saa tuntemaan itsensä ihmiseksi. Rakkauteen voi myös oppia, ja jotakuta ihmistä voi ihan hyvin päättää rakastaa. Itsekin tein tällaisen päätöksen: seurustelin naisen kanssa, joka ei herättänyt minussa mitään isoja tunteita, mutta hän oli minuun ihastunut ja rakastui myös. En oikein aluksi meinannut uskoa sitä todeksi. Mutta sitten sisäistin sen. Hän oli antanut itsestään minulle kaiken, ja halusin olla vastavuoroinen häntä kohtaan, joten aloitin tehdä sitä tunnetyötä. Aloin kaivella itsestäni ihastumisen ja rakkauden tunteita häntä kohtaan, ja eipä aikaakaan, kun työni tuotti tulosta. Aina nähdessäni hänet hymyilen, olen tyytyväinen, iloinen, onnellinen, tunnen lämpimän läikähdyksen pyyhkäisyn. Kun menen hänen luokseen, on kuin kotiin olisi tullut. Hänen kätensä tuntuu hyvältä kädessäni, kosketan häntä päivittäin, ja kerron rakastavani. Saan vastavuoroista rakkautta ja hän on ollut aina tyytyväinen. Tietenkin olemme välillä väsyneitä, kiukkuisia ja joskus tiuskimme toisillemme. Mutta varsinaista isoa riitaa ei ole koskaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No rakastuminen on eläinvaistoista himoa, joka ei kanna 60-80 vuotta. Jos haluaa monogamisen liiton niin sen on perustuttava muille asioille kun romanttisille tunteille. Jos romantiikka on jossakin vaiheessa osa sitä niin ok, mutta monogamialla on suurempikin arvo.
Ei pidä paikkaansa. Minä olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta, ja rakastan häntä yhä, kaikesta huolimatta, ja uskon että hänkin rakastaa minua. Jos en rakastaisi, en olisi yhdessä, ihan jo siitä käytännön syystä, että ei mun mies niin ihana kämppis ole, helpompaa olisi kummallekin asua yksin koska kyllä molemmissa on asioita jotka arjessa ärsyttävät. Rakkaus on sitä, että pystyy elämään niiden toisen vikojen kanssa, kumpikin, koska se rakkaus on voimakkaampi tunne kuin mikään muu.
Mun äidillä on ollut 9 sisarusta, heistä kolme on jo kuollut, ja olivat saman kumppanin kanssa kuolemaansa asti
Puhut rakkaudesta, se on eri asia kuin rakastuminen, josta edellisessä puhuttiin.
Rakastuminen on romanttista ja eroottista.
Rakkautta on lukuisia eri lajeja, lyhyesti:
Agabe = epäitsekäs, jumalainen
Eros= eroottinen
Philia = ystävän rakkaus
Storge= sukulaisrakkaus
Ludus = leikkisä rakkaus, ihastumisen ensihetket sydämen lepatuksineen
Mania = pakkomielteinen rakkaus ( tavallaan ei rakkaus ollenkaan)
Pragma = kestävä, kypsynyt tasainen rakkaus
Philautia = terve itserakkaus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä päivänä ihmisille ei kelpaa mikään. Puolisoakin vaihdetaan kuin puhelinta. Yksinäinen vanhuus tulee monelle. Sinkkutaloudet lisääntyvät kovaa vauhtia.
Mitä kylvää, niin sitä myös niittää.
Miksi sinkkuus ja yksinäisyys kulkisi käsi kädessä? Ihmisellä voi olla hyvinkin aktiivinen sosiaalinen elämä ja paljon kavereita vaikkei olisi puolisoa.
Kyllä korrelaatiota löytyy, vaikkei se aina niin menekään.
Vanhukset on tutkitusti yksinäisempiä silloin kun ei ole puolisoa (tai on ollut mutta kuollut), ihan maalaisjärkinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti sitä voi odottaa koko elämänsä sitä oikeaa eikä se tule koskaan vastaan. Parempi tyytyä johonkin jotta voi toteuttaa muita unelmiaan jotka liittyvät perheeseen. Puhun kokemuksesta.
M47
Ja tämähän on täysin fine, kunhan se puoliso ei koe tyytyjän katkeruutta, vaan tyytyjä oikeasti tyytyy.
Oma mieheni on tyytyjä, mutta onkin tunnevammainen. Silti hän on oppinut kiintymään minuun ja tekee rakkauden töitä joka päivä minua ja perhettämme kohtaan. Tämä on minusta parempaa kuin ohimenevät rakastumisen tunteet ja tyhjät sanat ilman tekoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ja sinunko elämä kaatuu välittömästi jos et ole yksin sängyssä yöaikaan vaan pitää tinderistä piakoin löytää korvike? "
Itse nautin seksistä. Harmi, että sulla on vielä jalkoväli täysin korkkaamaton, kun ei ole sitä oikeaa löytynyt sinne hommailemaan :(
Seksi on paljon parempaa kun seksiin sisältyy aitoja syviä tunteita toista kohtaan. Rakkaudeton seksi on vain varjo siitä.
Vierailija kirjoitti:
"Vertaat parisuhdetta työpaikkaan? No työstä käy tyytymissuhdekin, huono suhde työleiristä.
Parisuhteen tulisi nostaa elämänlaatua, ei laskea sitä."Vertaan ajatusmaailmaan sielä taustalla. Täydellisyyshakuisilla ihmisillä ei ole jäänyr elämästä oikein mitään käteen. No onneksi toimii kumpaankin suuntaan se, että käärinliinassa ei ole taskuja.
Ihminen elää arvojensa ja moraalinsa mukaan. En itse voisi feikata välittämistä pelkästään seuraa ja seksiä saadakseni. Laskelmoivia ja kylmiä he, jotka näin tekevät.
Rehellisyyden nimessä olisi hyvä saattaa oma tyytymisemsä toisen tietoon. Toinen voisi sitten itse päättää, hyväksyykö olevansa se johon tyydytään, vaiko lähteekö tavoittelemaan parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti sitä voi odottaa koko elämänsä sitä oikeaa eikä se tule koskaan vastaan. Parempi tyytyä johonkin jotta voi toteuttaa muita unelmiaan jotka liittyvät perheeseen. Puhun kokemuksesta.
M47
Ja tämähän on täysin fine, kunhan se puoliso ei koe tyytyjän katkeruutta, vaan tyytyjä oikeasti tyytyy.
Oma mieheni on tyytyjä, mutta onkin tunnevammainen. Silti hän on oppinut kiintymään minuun ja tekee rakkauden töitä joka päivä minua ja perhettämme kohtaan. Tämä on minusta parempaa kuin ohimenevät rakastumisen tunteet ja tyhjät sanat ilman tekoja.
Väitän, että lopulta iso osa tyytyjistä purkaa pettymystään ja pahaa oloaan juuri tähän puolisoon, johon on tyydytty.
Voiko tyytymissuhteessa ylipäätään "antaa kaikkensa" niin henkisesti kuin fyysisesti? Väitän, että ei. Resursseja säästellään vaistomaisesti sille jollekulle, paremmalle.
Tyytymissuhteissa on vaarana se, että heti oikeiden tunteiden ilmaantuessa (ja kohdentuessa suhteen ulkopuoliseen) nostetaan kytkintä.
Tästä hyvä esimerkki on BB-Alexi ja Katariina-rakas. Noin 3 vuotta jaksoi Alexi esittää ja kostaa exällensä tyytymällä rumempaan. Lopulta alkoi varmaan vituttamaan.
"Se, mikä ei ole ok on se, että pienennät itseäsi sopiaksesi jonkun elämään, jossa et tule oikein rakastetuksi. Se ei ole ok, katariina kirjoittaa videolla."
Ei miehet mitään rakkautta kaipaa. Niille riittää kun saa pesää.
Musta on ihan mahtavaa että exä joutuukin tyytymään rumempaan kun ei halunnut mun kanssa vakituista suhdetta?! :D nyt sillä hiukset lähtee päästä, ei seiso kunnolla. Joutuu tyytymään siihen mitä saa, kyllä ihan oikein.
Vierailija kirjoitti:
Ei miehet mitään rakkautta kaipaa. Niille riittää kun saa pesää.
Miten sinä sen voisit tietää? Et ole mies, eikä sinulla ole mitään kokemusta miehistä.
Olen kerran ollut rakastunut, mutta se mies johon olin rakastunut ei halunnut minua. Ei edes yhdeksi yöksi.
Olen tyytynyt aviomieheeni. Tiedän että tein oikein, koska jos en olisi tyytynyt, minulla ei olisi ihania lapsiani.
Alue: Aihe vapaa
Miksi sinkkuus ja yksinäisyys kulkisi käsi kädessä? Ihmisellä voi olla hyvinkin aktiivinen sosiaalinen elämä ja paljon kavereita vaikkei olisi puolisoa.