Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Täällä puhutaan paljon tyytymisestä kumppaniin. Missä kohtaa näillä tyytyjillä on se rakkaus? Siis se syy miksi ollaan kumppanin kanssa.
22.06.2025 |
Ja miten "se jonka olisi halunnut" menee? Siis tiesit jonkun hyvän näköisen jne. ja halusit hänet, mutta et päässyt tutustumaan häneen ja tuli toinen joka oli sinusta kiinnostunut niin "otit" hänet puolisoksesi? Vai että seurustelit jonkun paremman kanssa ja tämä jätti? Vai tunsit yksipuolista rakkautta jotain henkilöä kohtaan joka tunsi sinut, mutta ei rakastunut sinuun?
Minä en käsitä, miksi joku nykyaikana menisi naimisiin ihmisen kanssa jota ei rakasta, tai pysyisi naimisissa. Meillä on vapaus valita, ja niitä vaihtoehtoja joihin rakastua on enemmän kuin se yksi tietty, joten ei tarvitse tyytyä, vaan etsii niin pitkään että osuu kohdalle molemminpuolinen rakkaus.
Kommentit (203)
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin tämä järjestetty pakkoavioliitto siis toimii? Miten näkyy käytännössä? Ei ole intohimoista seksiä, romantiikkaa, kumppanuutta, läheisyyttä, rakkautta vai mitä? Meillä ainakin on nuo kaikki lapsiperheen lisäksi sekä yhteisen omaisuuden, mikä itselle on nyt sivuseikka kuitenkin. Eli mikä asia sitten on sellainen joka mietityttää ja on huonosti?
Oletko siis mennyt järjestettyyn pakkoavioliittoon ja nyt elät siinä? Ensinnäkin miksi tämä nykyaikana ja toiseksi olet onnekas jos kertomasi asiat ovat totta. Kaikille se ei olisi niin. Ymmärrät kai, että kaikki pakko- avioliitot eivät ole onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kyllä huomannut, että täällä kehotettaisiin tyytymään huonoon liittoon. Yleensä sanotaan: "Jätä se sika!"
Ei kai tuossa aloituksessakaan siitä puhuttu että moiseen kehotettaisiin vaan ainoastaan siitä, että palstalla puhutaan usein / paljon tyytymissuhteista. Se taas johtunee siitä, että palstalaisissa on paljon heitä jotka ovat nuoruudessaan itse tyytyneet ja / tai heihin on tyydytty. Harvemmin näistä myöskään tekee mieli jutella naamatusten kenenkään kanssa eli tällaisella palstalla voi avautua kokemastaan mistä live-elämässä mieluummin vaikenee.
Sitä kokemusasiantuntijuutta löytyy tästä asiasta ihan allekirjoittaneeltakin. Kumpaankin suuntaan.
"Oletko siis mennyt järjestettyyn pakkoavioliittoon ja nyt elät siinä? Ensinnäkin miksi tämä nykyaikana ja toiseksi olet onnekas jos kertomasi asiat ovat totta. Kaikille se ei olisi niin. Ymmärrät kai, että kaikki pakko- avioliitot eivät ole onnellisia. "
En kyllä ole mennyt, enkä ihan ymmärrä miten tällainen on edes mahdollista varsinkaan Suomessa. Kyseenalaistin miten tällainen pakkoavioliitto on tullut jollain edes ilmi? Kuulostaa ihan mt ongelmaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä tyytyy johonkuhun ja koettaa rakastaa sitä sitten parhaansa mukaan.
Eihän heittämällä suurin osa ihmisistä edes lopulta kohtaa moniakaan ehdokkaita elämässään. Saatika että omaisi hirveästi vaihtoehtoja niidenkään suhteen. Toki Tinder on muuttanut pelin henkeä aika lailla, toisilla parempaan ja toisilla pahempaan.
Ja mikä todennäköisyys olisi tavata "se oikea" Suomesta pienestä kaupungista kun maailmassa on miljardeja ihmisiä. Jos löydät "sen oikean" tosirakkauden, sielusi puolikkaan samalta kylältä, laita lotto vetämään. Todennäköisyys päävoittoon on sama.
Mutta varmaankin juuri siksi ihmiset eroavat ja pettävät niin paljon. He eivät oikeasti rakasta, eivätkä he ole tyytyväisiä suhteeseensa, tuskin elämäänsäkään.
Olisin mielummin hyvän ystävän kämppis kuin jokin yhdentekevä tyhjyyden täyttäjä ja kulujen jakaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä tyytyy johonkuhun ja koettaa rakastaa sitä sitten parhaansa mukaan.
Eihän heittämällä suurin osa ihmisistä edes lopulta kohtaa moniakaan ehdokkaita elämässään. Saatika että omaisi hirveästi vaihtoehtoja niidenkään suhteen. Toki Tinder on muuttanut pelin henkeä aika lailla, toisilla parempaan ja toisilla pahempaan.
Ja mikä todennäköisyys olisi tavata "se oikea" Suomesta pienestä kaupungista kun maailmassa on miljardeja ihmisiä. Jos löydät "sen oikean" tosirakkauden, sielusi puolikkaan samalta kylältä, laita lotto vetämään. Todennäköisyys päävoittoon on sama.
Mutta varmaankin juuri siksi ihmiset eroavat ja pettävät niin paljon. He eivät oikeasti rakasta, eivätkä he ole tyytyväisiä suhteeseensa, tuskin elämäänsäkään.
"Se oikea" on muutenkin teini-ikäisten ja Disney-satujen tasoista tieteisfantasiaa. Rakkaasta ihmisestä voi kyllä ajan kanssa muotoutua "ainoa oikea" tai muuten hyvin tärkeä ihminen. Vaikka liian usein kyllä jotain muuta, suuren osan ajasta ihmiset painavat vain arkeansa ja se oma syvin itse todellisine haluineen ja intohimoineen voi olla ihan loppuunkin asti tältä hukassa.
Pariutumiskuviot näyttäisivät hyvin erilaisilta, jos ihmiset olisivat rehellisiä toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vaihtoehdot oli joko tyytyä, tai sitten jäädä yksin ilman kumppania ja perhettä.
Valitsin tyytymisen, ja toimisin täsmälleen samalla tavalla uudestaankin.
Jos haluat ja unelmoit miljonäärimallista ja otatkin rikkaan ihan ok näköisen, niin eikös se ole silloin tyytymistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä tyytyy johonkuhun ja koettaa rakastaa sitä sitten parhaansa mukaan.
Eihän heittämällä suurin osa ihmisistä edes lopulta kohtaa moniakaan ehdokkaita elämässään. Saatika että omaisi hirveästi vaihtoehtoja niidenkään suhteen. Toki Tinder on muuttanut pelin henkeä aika lailla, toisilla parempaan ja toisilla pahempaan.
Sulla on pers.häiriö jos mietit joka hetki voisitko saada "paremman" kun olet jo tavannut jonkun. Et kykene siis keskittymään, syventymään tähän jo tavattuun joka ei varmasti (jos ei ole täysi esitys) ole mitenkään ns täydellinen.
Mitä täydellisempää etsii sitä pöpimpi on. Tuo on pääsääntö. Tähän myös kaikki pornoteollisuus ja muu siitä lähtevä robotiikka tähtää. Se että ihmisyys tuottaa liikaa vasrtusta, siirrytäämpä täysin vastuksettomaan illuusioon. Täytyy olla hiema tyhmä jos tätä kaavaa ei ymmärrä. Tyhmät halutaan ensimmäisinä illuusiopornotyttishaaviin. Tai voimattomimmat.
Suurimmalla osalla ei ole ketään tietynlaista ihannetta. Silloin ei ehkä tyydytä.
Osalla on kuitenkin tarkat kriteerit joita ei ehkä ole mahdollista täyttää. Aikaa kuluu ja tajutaan itsekin ettei tämä minun unelmani olekaan totta. Silloin tyydytään. Toinen on lähes hyvä muttei täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei sovi romanttiset suhteet. Minusta tulee ihan pöpi. Mustasukkainen, ailahteleva, epävarma tuittupää.
Nyt tällaisessa tasaisessa, arkisessa suhteessa eläessä on helppo olla. Toinen kulkee rinnalla muttei aiheuta palavia tunteita. Puolisolleni on tärkeintä, että on joku. Minulle sopii hyvin olla vaan se joku. En osaa vastaanottaa rakkautta. Lapsia ei ole eikä tule. Meillä on mukava elintaso näin kaksin, niin sillä me tässä ollaan. Yksin ollessa pitäisi luopua talosta ja muuttaa pieneen asuntoon.
Eli te olette vain kavereita, kämppiksiä, jotka ehkä paneekin? Tietääkö puolisosi että et rakasta häntä? Vai onko tämä sun oletus että hänelle riittää se, että on vaan joku?
Kyllä meillä jonkuntasoinen rakkaussuhde on. Mies sanoi mulle varmaan kolmen päivän jälkeen, että rakastaa mua. Minä vastasin että höpö höpö, mutta voin olla sun kanssa jos olet kiva tyyppi. Ja onhan se.
Rakkaudentunnustukset on meillä sellaista perussettiä päivittäin. Se tuli opeteltua. Me halutaan olla yhdessä. Halutaan jakaa elämä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa jakaa samat arvot ja tavoitteet. Ei me muuta tarvita.
miehille tyytyminen tarkoitta ettei saanut sitä täydellistä kumppania. Naisille tyyminen tarkoittaa että on epätyytyväinen parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyytymissuhteisiin mennään usein siinä vaiheessa elämää, kun ihminen haluaa omia lapsia ja aika alkaa sen suhteen loppua, ja ihminen on samalla ymmärtänyt sen että hän ei kykene koskaan saamaan sellaista kumppania, jonka oikeasti haluaisi.
Jäin miettimään tätä... "sellaista kumppania, jonka oikeasti haluaisi". Mistä sen tietää, minkälainen ihminen minulle o i k e a s t i sopii, ennen kuin sellaisen tapaa? En minä ainakaan osannut tuleva aviomiestäni kuvitella etukäteen, vaikka ennen häntä takana oli yksi vakava seurustelu. Aviomieheni ulkonäkö ja suurelta osin kaikki muutkin ominaisuudet olivat minulle yllätys. Minä vain yksinkertaisesti rakastuin häneen aivan päätä pahkaa!
Ex hoki minulle päivittäin rakastavansa päälle kahden vuoden ajan.
Hän salamarakastui minuun tavattuamme ja osti nopeasti sormukset. Päälle parin vuoden jälkeen hän salamarakastui toiseen naiseen (samalla vannoen rakkauttaan minulle). Sain myöhemmin tietää, että hän oli jättänyt exänsä samoin kuin minut, salamarakastumalla minuun (varmaan vannonut exälleen rakkautta loppuun saakka). Semmoista se on.
Siihen loppui minun tyytymiseni. Kaikesta oppii. Eli jos joku suhteessa mietityttää, se on intuitio, joka yrittää kertoa jotakin. Kuuntele siis sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyytymissuhteisiin mennään usein siinä vaiheessa elämää, kun ihminen haluaa omia lapsia ja aika alkaa sen suhteen loppua, ja ihminen on samalla ymmärtänyt sen että hän ei kykene koskaan saamaan sellaista kumppania, jonka oikeasti haluaisi.
Jäin miettimään tätä... "sellaista kumppania, jonka oikeasti haluaisi". Mistä sen tietää, minkälainen ihminen minulle o i k e a s t i sopii, ennen kuin sellaisen tapaa? En minä ainakaan osannut tuleva aviomiestäni kuvitella etukäteen, vaikka ennen häntä takana oli yksi vakava seurustelu. Aviomieheni ulkonäkö ja suurelta osin kaikki muutkin ominaisuudet olivat minulle yllätys. Minä vain yksinkertaisesti rakastuin häneen aivan päätä pahkaa!
Aika monilla ihmisillä on historiassaan tilanteita, joissa he ovat kohdanneet jonkun josta ovat palavasti kiinnostuneet ja johon ovat ihastuneet, mutta eivät ole tätä ihmistä saaneet. Tällainen ihminen jää sitten elämään heille sellaiseksi haavekuvaksi alitajuntaan "juuri hänen kaltaisensa kumppanin minä haluan". Mutta loppujen lopuksi moni sitten joutuu tyytymään johonkin ihan muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Ex hoki minulle päivittäin rakastavansa päälle kahden vuoden ajan.
Hän salamarakastui minuun tavattuamme ja osti nopeasti sormukset. Päälle parin vuoden jälkeen hän salamarakastui toiseen naiseen (samalla vannoen rakkauttaan minulle). Sain myöhemmin tietää, että hän oli jättänyt exänsä samoin kuin minut, salamarakastumalla minuun (varmaan vannonut exälleen rakkautta loppuun saakka). Semmoista se on.
Siihen loppui minun tyytymiseni. Kaikesta oppii. Eli jos joku suhteessa mietityttää, se on intuitio, joka yrittää kertoa jotakin. Kuuntele siis sitä.
"Siihen loppui minun tyytymiseni".
En oikein ymmärtänyt tuosta tarinastasi, että kuka tuossa nyt oli se tyytyjä?
Me rakastuttiin nuorina ja avioiduttiin 20v. Kasvatettiin lapset aikuisiksi. Isovanhemmiksi tultiin 45-vuotiaina. Päästiin hiljattain eläkkeelle 65v iässä. Nyt asutaan talvet etelässä ja kesät Suomessa. Unelmat ovat toteutuneet. Eikä se rakkaus ole hävinnyt mihinkään.<3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyytymissuhteisiin mennään usein siinä vaiheessa elämää, kun ihminen haluaa omia lapsia ja aika alkaa sen suhteen loppua, ja ihminen on samalla ymmärtänyt sen että hän ei kykene koskaan saamaan sellaista kumppania, jonka oikeasti haluaisi.
Jäin miettimään tätä... "sellaista kumppania, jonka oikeasti haluaisi". Mistä sen tietää, minkälainen ihminen minulle o i k e a s t i sopii, ennen kuin sellaisen tapaa? En minä ainakaan osannut tuleva aviomiestäni kuvitella etukäteen, vaikka ennen häntä takana oli yksi vakava seurustelu. Aviomieheni ulkonäkö ja suurelta osin kaikki muutkin ominaisuudet olivat minulle yllätys. Minä vain yksinkertaisesti rakastuin häneen aivan päätä pahkaa!
Aika monilla ihmisillä on historiassaan tilanteita, joissa he ovat kohdanne
Mutta eikö juuri tällainen toteutumaton haavekuva ole kuva jostakin ihmisestä, jonka kanssa en tosipaikan tullen olisikaan sopinut yhteen. Jokin syyhän sille on on ollut, ettei suhdetta syntynyt tai se ei jatkunut... ? (Tällä kohtaa syyluettelosta pitänee kuitenkin tiputtaa pois toisen ennenaikainen kuolema, esim. sodassa.)
Alue: Aihe vapaa
Suurin osa ihmisistä tyytyy johonkuhun ja koettaa rakastaa sitä sitten parhaansa mukaan.
Eihän heittämällä suurin osa ihmisistä edes lopulta kohtaa moniakaan ehdokkaita elämässään. Saatika että omaisi hirveästi vaihtoehtoja niidenkään suhteen. Toki Tinder on muuttanut pelin henkeä aika lailla, toisilla parempaan ja toisilla pahempaan.