Täällä puhutaan paljon tyytymisestä kumppaniin. Missä kohtaa näillä tyytyjillä on se rakkaus? Siis se syy miksi ollaan kumppanin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvalla sitä elämässä on vain yksi ihminen jota voi rakasta. Jos sitä täydellistä ei koskaan löytynyt tyytyy parhaaseen vaihtoehtoon.

Monellako sitä on oikeasti vaihtoehtoja, joista valita? 

 

Kyllä nitä on kaikilla. Tällä pallolla on 8 miljardia ihmistä. 

Oikea vaihtoehto on joku, joka tykkää takaisin sinusta. Muut eivät ole vaihtoehtoja. 

Tottakai. En tarkoittanut että sinulle oikeita on kaikki 8 miljardia, vaan että siellä joukossa on useita vaihtoehtoja. 

Vierailija kirjoitti:

Jos itse saisin mitään vihiä, että olisin jokin vaihtoehto B niin pistäisin välit samantien poikki. Ylpeys menee vahvasti tuollaisen edelle. 

Sitten kannattaa pysytellä yksin koska todennäköisesti olet sellainen vaihtoehto kuten suurin osa muistakin pareista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvalla sitä elämässä on vain yksi ihminen jota voi rakasta. Jos sitä täydellistä ei koskaan löytynyt tyytyy parhaaseen vaihtoehtoon.

Monellako sitä on oikeasti vaihtoehtoja, joista valita? 

Vaihtoehtoja suurimmalla osalla on. Se on sitten eri asia onko ne millaisia. Omat oli mallia yksi juo, toinen lýö ja kolmas pettää. Tyydyin, mutta sain sentään miehen joka on mukava mua kohtaan ja ajattelee meitä eikä itseään.

Rakkaus, avioliitto ja seksi ovat kolme eri asiaa. Avioliiton pitää perustua järkeen.

Vierailija kirjoitti:

Harvalla sitä elämässä on vain yksi ihminen jota voi rakasta. Jos sitä täydellistä ei koskaan löytynyt tyytyy parhaaseen vaihtoehtoon.

Niin jos on vaihtoehtoja. Useimmilla miehillä ne on yleensä hyvin vähissä toisin kuin melko kelvottomallakin naisella.

Avioliitto on sananakin liitto. Kun arki koittaa kysymys on liitosta. Ja mitä molemmat nettoavat siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkautta ei välttämättä olekkaan vaan erilaisia tarpeita. Tarve läheisyydelle, tarve jälkikasvulle, tarve täyttää joku tietty yhteiskunnallinen muotti. 

Rakkaus on pysyvää kiintymyksen tunnetta. Lämmin tunne ihmisen sisällä. Se voi syntyä esim. läheisyyden tarpeen tyydyttämisestä, mutta ei välttämättä liity niihin (esim. johonkin yhteiskunnallisen muotin täyttämisen tarpeeseen). 

No se lämmin tunne nyt syttyy sisälle jo siitä kun prostitoitu alkaa riisua vaatteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvalla sitä elämässä on vain yksi ihminen jota voi rakasta. Jos sitä täydellistä ei koskaan löytynyt tyytyy parhaaseen vaihtoehtoon.

Niin jos on vaihtoehtoja. Useimmilla miehillä ne on yleensä hyvin vähissä toisin kuin melko kelvottomallakin naisella.

Mistähän se mahtaa johtua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvalla sitä elämässä on vain yksi ihminen jota voi rakasta. Jos sitä täydellistä ei koskaan löytynyt tyytyy parhaaseen vaihtoehtoon.

Monellako sitä on oikeasti vaihtoehtoja, joista valita? 

 

Kyllä nitä on kaikilla. Tällä pallolla on 8 miljardia ihmistä. 

Oikea vaihtoehto on joku, joka tykkää takaisin sinusta. Muut eivät ole vaihtoehtoja. 

 

Tottakai. En tarkoittanut että sinulle oikeita on kaikki 8 miljardia, vaan että siellä joukossa on useita vaihtoehtoja. 

Harvan kanssa etenee niin pitkälle, että oikeasti miettisi seurustelua. Ja jos sitä miettii, niin silloin on yleensä vaan se 1 niin läheinen ihminen. Eli ne vaihtoehdot on: joko olen yksin tai tämän kanssa. Myös niillä sarjadeittaajilla, koska jos kaikki vaan sarjadeittaa keskenään, silloinkin harva on toiselle mikään todellinen vaihtoehto (aidosti kiinnostunut suhteesta). Eli niitä todellisia vaihtoehtoja, ihmisiä jotka haluais sun kanssa suhteeseen, on nykyajan ihmisillä vielä vähemmän kuin ennen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvalla sitä elämässä on vain yksi ihminen jota voi rakasta. Jos sitä täydellistä ei koskaan löytynyt tyytyy parhaaseen vaihtoehtoon.

Niin jos on vaihtoehtoja. Useimmilla miehillä ne on yleensä hyvin vähissä toisin kuin melko kelvottomallakin naisella.

Niin no, jos miehet olettaa, että naisilta saa automaattisesti seksiä, siivousta ja muuta huolenpitoa, niin mikäpä ei sellaista ottaisi. Ei miehiä välttämättä edes kiinnosta oikeasti tutustua ennen kuin haluaisivat olla yhdessä. Se halu perustuu ihan omiin toiveisiin ja mielikuviin. Naiset haluaa tutustua paremmin ja tietää, mitä saa, kun naiset saavat yleensä vähemmän (huonompaa seksiä naisille ja vähemmän emotionaalista ja käytännön tukea). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Meillä on vapaus valita, ja niitä vaihtoehtoja joihin rakastua on enemmän kuin se yksi tietty, joten ei tarvitse tyytyä, vaan etsii niin pitkään että osuu kohdalle molemminpuolinen rakkaus."

Etsin ikävuodet 16-30v ja sain naisilta tänä aikana varmaan tuhannet pakit. Jossain vaiheessa täytyy kohdata todellisuus, jos haluaa saada perheen.

 

Niin. Mun mies oli 35 ja minä 25 kun me tavattiin 25 vuotta sitten. Mieheni sanoikin silloin, että hän oli vasta kolmekymppisenä alkanut ajatella omaa perhettä, siihen asti työ vei mukanaan, se oli jännittävää jne. Minä olisin 35-vuotiaana ollut liian vanha tekemään lapsia. 

Miten tää liittyy tyytymiseen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen kieli tekee tuossa tepposet. Olla tyytyväinen jonkun kanssa on tarkoittavinaan eriä kuin olla tyytynyt siihen suhteeseen. Minä olen tyytynyt mieheeni ja parisuhteeseemme enkä lähtisi tästä millään. En ole kiinnostunut kenestäkään toisesta enkä haluakaan olla.

 

Kyllä tyytyminen on sitä, että huolii huonomman mistä ei oikeasti tykkää. Esim. sinä rakastat mansikkajäätelöä, et voi sietää suklaajäätelöä, vanilija on ihan ok. Kun menet kioskille ostamaan jäätelöä, eikä masikkaa ole, tyydyt vanilijaan koska sekin on jääteöä ja sitä pystyyt syömään, jos ei ole sitäkään, et ota mitään. Jos on mansikkaa, otat sitä ja olet tyytyväinen kun sitä oli. Olet siis tyytyväinen valintaasi ja kioskin valikoimaan, koska se oli juuri se oikea jota halus

Voi olla että tykkää, tai syö kun muutakaan ei ole. On kuitenkin tyytymätön kun ei saanut mansikkaa ja piti tyytyä vanilijaan.

Tyhmähän se on, jos ei osaa nauttia siitä, mitä on, vaan haikailee jotain parempaa, mitä ei ole. Tai tyhmä, jos ottaa valinjan, vaikka ei sitten oikeasti tykkääkään.  

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus, avioliitto ja seksi ovat kolme eri asiaa. Avioliiton pitää perustua järkeen.

Tämä on totta, mutta ei mielestäni poista sitä, etteikö nämä voisi myös löytää yhdestä henkilöstä. Ja itselleni tyytyminen tarkoittaisi sitä, että jokin näistä lähtökohtaisesti puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa erään miehen tarinan.

Hän tutustui erääseen naiseen noin 22-23-vuotiaana. Nainen oli kovin innokas, paljon innokkaampi kuin mies. Hän kerta kaikkiaan halusi miehen ja niin he sitten alkoivat seurustelemaan. Sitten tuli raskaus, ja mies ajatteli että okei, tehdään niin kuin kuuluu tehdä, ja he menivät naimisiin. Mies mietti päivää ennen häitä että "miksi menen naimisiin naisen kanssa jota en rakasta". Naimisissa he olivat, ja toinenkin lapsi tuli. Ostettiin omakotitalo ja farmariauto. Vaimo luuli että kaikki on hyvin ja rakasti miestään. Samaan aikaan mies sitten suhinoi muiden naisten kanssa, eikä edes tuntenut syyllisyyttä - ajatteli että näin hän jaksaa sitten sitä avioliittoaan, jossa ei tuntenut rakkautta.

Kunnes pum, eräänä päivänä mies ihastui ja lopulta rakastui palavasti työkaveriinsa. Siitä hän tunsi syyllisyyttä, sillä nyt oli tunteet pelissä. Lopulta h

No mutta tyytyjällehän kävi tuossa hyvin. Ensin hän sai perheen ja sitten vielä löysi elämänsä rakkauden. Se vaimo kaiketi rakasti alunperinkin, mutta hän jäi särkyneen sydämen ja lapsikatraan kanssa yksin.

-Yksi tyytyjä

Toinen rakastui ihmiseen ja toinen rakastettuna olemiseen ja suhteen tuomaan statukseen. 

Mikä ihmeen juttu tuo, että jompikumpi nyt aina tyytyy, vitutsanon minä. Minun mies iski ensin silmänsä minun ja alkoi hiljalleen tutustua ja lähestyä, minä ensin ajattelin että hän on liian hyvännäköinen mulle ja vielä ihana tyyppi muutenkin, ei saumaa noin hyvään minulla, ja en uskonut ku kaverit sanoi että on mun perään. Kun sitten aloin uskoa, niin se oli menoa. Yli 20 vuotta myöhemmin kipinää riittää vieläkin ja meillä on hauskaa yhdessä. Tällaista soisin olevan muillakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Meillä on vapaus valita, ja niitä vaihtoehtoja joihin rakastua on enemmän kuin se yksi tietty, joten ei tarvitse tyytyä, vaan etsii niin pitkään että osuu kohdalle molemminpuolinen rakkaus."

Etsin ikävuodet 16-30v ja sain naisilta tänä aikana varmaan tuhannet pakit. Jossain vaiheessa täytyy kohdata todellisuus, jos haluaa saada perheen.

 

Niin. Mun mies oli 35 ja minä 25 kun me tavattiin 25 vuotta sitten. Mieheni sanoikin silloin, että hän oli vasta kolmekymppisenä alkanut ajatella omaa perhettä, siihen asti työ vei mukanaan, se oli jännittävää jne. Minä olisin 35-vuotiaana ollut liian vanha tekemään lapsia. 

Miten tää liittyy tyytymiseen? 

Ei mitenkään, vaan ikään.

Vierailija kirjoitti:

Ei missään ainakaan miehillä. Ne tyytyy siihen joka on helposti saatavilla. Jos nainen tekee kotitöitä ja on vieläpä sopuisa eikä vaadi mitään erityistä huomiota, se kelpaa miehelle hyvin. Mistään rakkaudesta ei ole kyse vaan oman arjen helpottamisesta.

Ja pillun saamisesta. Samalla etditåån sitä oman elämän missiä, ja yritetään sellainen löytää, tai ainakin haaveillaan siitä, kun pumpataan vaimoketta. Suurin osa miehistä ei oikeasti kykene rakastumaan ja rakastamaan kuin sitä unelmiensa naista, superkaunotarta, jota eivät saa, ja jos saavat , tekevät sen eteen mitä tahansa. Tavallisiin ja rumiin naisiin tyydytään, ja niistä otetaan se hyöty ja arkipäivän helpotus. 

Mistä tietää ettei se, jonka olisi halunnut, olisikin lähemmässä tuttavuudessa tai kahdenkesken täysi kusipää?

Tällöin se, johon "tyytyi" saattaa olla kaikinpuolin paljon parempi vaihtoehto.

Oletus tyytymisestä tulee ihmisiltä, jotka ei uskalla luottaa rakkauteen ja ottaa vastaan rakkautta. On turvaton, torjuva kiintymyssuhdemalli kehittynyt ja omia ennakkoluuloja heijastetaan maailmaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Meillä on vapaus valita, ja niitä vaihtoehtoja joihin rakastua on enemmän kuin se yksi tietty, joten ei tarvitse tyytyä, vaan etsii niin pitkään että osuu kohdalle molemminpuolinen rakkaus."

Etsin ikävuodet 16-30v ja sain naisilta tänä aikana varmaan tuhannet pakit. Jossain vaiheessa täytyy kohdata todellisuus, jos haluaa saada perheen.

 

Niin. Mun mies oli 35 ja minä 25 kun me tavattiin 25 vuotta sitten. Mieheni sanoikin silloin, että hän oli vasta kolmekymppisenä alkanut ajatella omaa perhettä, siihen asti työ vei mukanaan, se oli jännittävää jne. Minä olisin 35-vuotiaana ollut liian vanha tekemään lapsia. 

Miten tää liittyy tyytymiseen? 

Monet 35 vuotiaat naiset ovat aivan sopivan ikäisiä tekemään lapsia. Ehkä sua tyttö vähän juksattiin astumaan tiettyyn muottiin.