Täällä puhutaan paljon tyytymisestä kumppaniin. Missä kohtaa näillä tyytyjillä on se rakkaus? Siis se syy miksi ollaan kumppanin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyytymissuhteisiin mennään usein siinä vaiheessa elämää, kun ihminen haluaa omia lapsia ja aika alkaa sen suhteen loppua, ja ihminen on samalla ymmärtänyt sen että hän ei kykene koskaan saamaan sellaista kumppania, jonka oikeasti haluaisi. 

 

Näinhän se menee. Kunhan nainen on pyörinyt kylilllä tarpeeksi ja suudellut tarpeeksi sammakoita, niin hän tajuaa, että ne ihanat sadun prinssit on jo kauan aikaa sitten varattu. Silloin kelpaa se naapurin rupikonnakin kumppaniksi.

Monesti se mies jota ei nuorempana noteetattu on varsin kyyninen ja epäluuloinen jotakin entistä elostelijaa kohtaan joka nyt sitten viimein kelpuuttaisi hänetkin. Monikaan mies ei halua olla naiselle yksi kymmenistä vaan se ainoa ja miten voit luottaa ihmiseen jolla suhde ei ole toiminut kymmenien miesten kanssa, ei ä edes hänen lasten isän kanssa?

"Meillä on vapaus valita, ja niitä vaihtoehtoja joihin rakastua on enemmän kuin se yksi tietty, joten ei tarvitse tyytyä, vaan etsii niin pitkään että osuu kohdalle molemminpuolinen rakkaus."

Etsin ikävuodet 16-30v ja sain naisilta tänä aikana varmaan tuhannet pakit. Jossain vaiheessa täytyy kohdata todellisuus, jos haluaa saada perheen.

Jos on se reikä. Pillu.

Voin kertoa erään miehen tarinan.

Hän tutustui erääseen naiseen noin 22-23-vuotiaana. Nainen oli kovin innokas, paljon innokkaampi kuin mies. Hän kerta kaikkiaan halusi miehen ja niin he sitten alkoivat seurustelemaan. Sitten tuli raskaus, ja mies ajatteli että okei, tehdään niin kuin kuuluu tehdä, ja he menivät naimisiin. Mies mietti päivää ennen häitä että "miksi menen naimisiin naisen kanssa jota en rakasta". Naimisissa he olivat, ja toinenkin lapsi tuli. Ostettiin omakotitalo ja farmariauto. Vaimo luuli että kaikki on hyvin ja rakasti miestään. Samaan aikaan mies sitten suhinoi muiden naisten kanssa, eikä edes tuntenut syyllisyyttä - ajatteli että näin hän jaksaa sitten sitä avioliittoaan, jossa ei tuntenut rakkautta.

Kunnes pum, eräänä päivänä mies ihastui ja lopulta rakastui palavasti työkaveriinsa. Siitä hän tunsi syyllisyyttä, sillä nyt oli tunteet pelissä. Lopulta hänen oli pakko kertoa vaimolle että nyt on toinen nainen kuvioissa ja on pakko erota. 

Vaimolle tämä oli tietenkin katastrofi. Mutta mies sai elämäänsä naisen, jota hän vihdoinkin rakasti. 

Näin siis voi käydä kun tyytyy johonkin. Jos haluaa "tyytyä", niin kannattaa sitten myös varautua kestämään seuraukset joita voi mahdollisesti ilmaantua. Sillä rakkauden voimaa ei kannata aliarvioida. 

Vierailija kirjoitti:

Tyytymissuhteisiin mennään usein siinä vaiheessa elämää, kun ihminen haluaa omia lapsia ja aika alkaa sen suhteen loppua, ja ihminen on samalla ymmärtänyt sen että hän ei kykene koskaan saamaan sellaista kumppania, jonka oikeasti haluaisi. 

Puhutko omasta kokemuksesta? Olitko se, joka tyytyi?

Vierailija kirjoitti:

Harvalla sitä elämässä on vain yksi ihminen jota voi rakasta. Jos sitä täydellistä ei koskaan löytynyt tyytyy parhaaseen vaihtoehtoon.

Monellako sitä on oikeasti vaihtoehtoja, joista valita? 

Vierailija kirjoitti:

"Meillä on vapaus valita, ja niitä vaihtoehtoja joihin rakastua on enemmän kuin se yksi tietty, joten ei tarvitse tyytyä, vaan etsii niin pitkään että osuu kohdalle molemminpuolinen rakkaus."

Etsin ikävuodet 16-30v ja sain naisilta tänä aikana varmaan tuhannet pakit. Jossain vaiheessa täytyy kohdata todellisuus, jos haluaa saada perheen.

Niin. Mun mies oli 35 ja minä 25 kun me tavattiin 25 vuotta sitten. Mieheni sanoikin silloin, että hän oli vasta kolmekymppisenä alkanut ajatella omaa perhettä, siihen asti työ vei mukanaan, se oli jännittävää jne. Minä olisin 35-vuotiaana ollut liian vanha tekemään lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyytymissuhteisiin mennään usein siinä vaiheessa elämää, kun ihminen haluaa omia lapsia ja aika alkaa sen suhteen loppua, ja ihminen on samalla ymmärtänyt sen että hän ei kykene koskaan saamaan sellaista kumppania, jonka oikeasti haluaisi. 

 

Näinhän se menee. Kunhan nainen on pyörinyt kylilllä tarpeeksi ja suudellut tarpeeksi sammakoita, niin hän tajuaa, että ne ihanat sadun prinssit on jo kauan aikaa sitten varattu. Silloin kelpaa se naapurin rupikonnakin kumppaniksi.

Monesti se mies jota ei nuorempana noteetattu on varsin kyyninen ja epäluuloinen jotakin entistä elostelijaa kohtaan joka nyt sitten viimein kelpuuttaisi hänetkin. Monikaan mies ei halua olla naiselle yksi kymmenistä vaan se ainoa ja miten voit luottaa ihmiseen jolla suhde ei ole toiminut kymmenien miesten kanssa, ei ä edes h

Mies jos ei usko, että nainen voisi häntä oikeasti rakastaa, pilaa vaan oman elämänsä. Moni kokematon mies on niin hajalla siitä kokemattomuudestaan, että ei pysty ottamaan vastaan sitä itseä kokeneemman naisen rakkautta, kun sitä olisi tarjolla. Hajoaa sitten yksinäisyyteensä vielä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvalla sitä elämässä on vain yksi ihminen jota voi rakasta. Jos sitä täydellistä ei koskaan löytynyt tyytyy parhaaseen vaihtoehtoon.

Monellako sitä on oikeasti vaihtoehtoja, joista valita? 

Miksi ei olisi? Itselläni on ollut useampi. Nykyisin tyydyn tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvalla sitä elämässä on vain yksi ihminen jota voi rakasta. Jos sitä täydellistä ei koskaan löytynyt tyytyy parhaaseen vaihtoehtoon.

Monellako sitä on oikeasti vaihtoehtoja, joista valita? 

Kyllä nitä on kaikilla. Tällä pallolla on 8 miljardia ihmistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen kieli tekee tuossa tepposet. Olla tyytyväinen jonkun kanssa on tarkoittavinaan eriä kuin olla tyytynyt siihen suhteeseen. Minä olen tyytynyt mieheeni ja parisuhteeseemme enkä lähtisi tästä millään. En ole kiinnostunut kenestäkään toisesta enkä haluakaan olla.

 

Kyllä tyytyminen on sitä, että huolii huonomman mistä ei oikeasti tykkää. Esim. sinä rakastat mansikkajäätelöä, et voi sietää suklaajäätelöä, vanilija on ihan ok. Kun menet kioskille ostamaan jäätelöä, eikä masikkaa ole, tyydyt vanilijaan koska sekin on jääteöä ja sitä pystyyt syömään, jos ei ole sitäkään, et ota mitään. Jos on mansikkaa, otat sitä ja olet tyytyväinen kun sitä oli. Olet siis tyytyväinen valintaasi ja kioskin valikoimaan, koska se oli juuri se oikea jota halusit.

Mutta jos vaniljakin on ihan ok, ja sitä on tarjolla, niin eihän se silloin ole "ei oikeasti tykkää" -vaihtoehto, vaan vaihtoehto, josta tykkää myös, muttei vaan eniten tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvalla sitä elämässä on vain yksi ihminen jota voi rakasta. Jos sitä täydellistä ei koskaan löytynyt tyytyy parhaaseen vaihtoehtoon.

Monellako sitä on oikeasti vaihtoehtoja, joista valita? 

 

Kyllä nitä on kaikilla. Tällä pallolla on 8 miljardia ihmistä. 

Oikea vaihtoehto on joku, joka tykkää takaisin sinusta. Muut eivät ole vaihtoehtoja. 

Jos itse saisin mitään vihiä, että olisin jokin vaihtoehto B niin pistäisin välit samantien poikki. Ylpeys menee vahvasti tuollaisen edelle. 

Vierailija kirjoitti:

Tyytymissuhteisiin mennään usein siinä vaiheessa elämää, kun ihminen haluaa omia lapsia ja aika alkaa sen suhteen loppua, ja ihminen on samalla ymmärtänyt sen että hän ei kykene koskaan saamaan sellaista kumppania, jonka oikeasti haluaisi. 

Harvoin mennään. Todennäköisemmin, ainakin täällä pk-seudulla, nainen hankkii itsellisesti lapsen tai etsii kumppanuusvanhemmuus-isän. 

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa erään miehen tarinan.

Hän tutustui erääseen naiseen noin 22-23-vuotiaana. Nainen oli kovin innokas, paljon innokkaampi kuin mies. Hän kerta kaikkiaan halusi miehen ja niin he sitten alkoivat seurustelemaan. Sitten tuli raskaus, ja mies ajatteli että okei, tehdään niin kuin kuuluu tehdä, ja he menivät naimisiin. Mies mietti päivää ennen häitä että "miksi menen naimisiin naisen kanssa jota en rakasta". Naimisissa he olivat, ja toinenkin lapsi tuli. Ostettiin omakotitalo ja farmariauto. Vaimo luuli että kaikki on hyvin ja rakasti miestään. Samaan aikaan mies sitten suhinoi muiden naisten kanssa, eikä edes tuntenut syyllisyyttä - ajatteli että näin hän jaksaa sitten sitä avioliittoaan, jossa ei tuntenut rakkautta.

Kunnes pum, eräänä päivänä mies ihastui ja lopulta rakastui palavasti työkaveriinsa. Siitä hän tunsi syyllisyyttä, sillä nyt oli tunteet pelissä. Lopulta hänen oli pakko kertoa vaimolle että nyt on toinen

Ei jestas mikä petturiukko. Toivottavasti karma opettaa. 

Vierailija kirjoitti:

Rakkautta ei välttämättä olekkaan vaan erilaisia tarpeita. Tarve läheisyydelle, tarve jälkikasvulle, tarve täyttää joku tietty yhteiskunnallinen muotti. 

Rakkaus on pysyvää kiintymyksen tunnetta. Lämmin tunne ihmisen sisällä. Se voi syntyä esim. läheisyyden tarpeen tyydyttämisestä, mutta ei välttämättä liity niihin (esim. johonkin yhteiskunnallisen muotin täyttämisen tarpeeseen). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvalla sitä elämässä on vain yksi ihminen jota voi rakasta. Jos sitä täydellistä ei koskaan löytynyt tyytyy parhaaseen vaihtoehtoon.

Monellako sitä on oikeasti vaihtoehtoja, joista valita? 

 

Kyllä nitä on kaikilla. Tällä pallolla on 8 miljardia ihmistä. 

Oikea vaihtoehto on joku, joka tykkää takaisin sinusta. Muut eivät ole vaihtoehtoja. 

Sääli jos sinulla on vain yksi joka tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyytymissuhteisiin mennään usein siinä vaiheessa elämää, kun ihminen haluaa omia lapsia ja aika alkaa sen suhteen loppua, ja ihminen on samalla ymmärtänyt sen että hän ei kykene koskaan saamaan sellaista kumppania, jonka oikeasti haluaisi. 

 

Näinhän se menee. Kunhan nainen on pyörinyt kylilllä tarpeeksi ja suudellut tarpeeksi sammakoita, niin hän tajuaa, että ne ihanat sadun prinssit on jo kauan aikaa sitten varattu. Silloin kelpaa se naapurin rupikonnakin kumppaniksi.

Nimenomaan ei tyydy. Nainen ajattelee, "on pelkkiä sammakoita, elän ennemmin ilman" eikä enää suutele ketään. 

Mutta mitä kylillä pyörinyt mies vastaavasti tekee? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen kieli tekee tuossa tepposet. Olla tyytyväinen jonkun kanssa on tarkoittavinaan eriä kuin olla tyytynyt siihen suhteeseen. Minä olen tyytynyt mieheeni ja parisuhteeseemme enkä lähtisi tästä millään. En ole kiinnostunut kenestäkään toisesta enkä haluakaan olla.

 

Kyllä tyytyminen on sitä, että huolii huonomman mistä ei oikeasti tykkää. Esim. sinä rakastat mansikkajäätelöä, et voi sietää suklaajäätelöä, vanilija on ihan ok. Kun menet kioskille ostamaan jäätelöä, eikä masikkaa ole, tyydyt vanilijaan koska sekin on jääteöä ja sitä pystyyt syömään, jos ei ole sitäkään, et ota mitään. Jos on mansikkaa, otat sitä ja olet tyytyväinen kun sitä oli. Olet siis tyytyväinen valintaasi ja kioskin valikoimaan, koska se oli juuri se oikea jota halusit.

Mutta jos vaniljakin on

Voi olla että tykkää, tai syö kun muutakaan ei ole. On kuitenkin tyytymätön kun ei saanut mansikkaa ja piti tyytyä vanilijaan.

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa erään miehen tarinan.

Hän tutustui erääseen naiseen noin 22-23-vuotiaana. Nainen oli kovin innokas, paljon innokkaampi kuin mies. Hän kerta kaikkiaan halusi miehen ja niin he sitten alkoivat seurustelemaan. Sitten tuli raskaus, ja mies ajatteli että okei, tehdään niin kuin kuuluu tehdä, ja he menivät naimisiin. Mies mietti päivää ennen häitä että "miksi menen naimisiin naisen kanssa jota en rakasta". Naimisissa he olivat, ja toinenkin lapsi tuli. Ostettiin omakotitalo ja farmariauto. Vaimo luuli että kaikki on hyvin ja rakasti miestään. Samaan aikaan mies sitten suhinoi muiden naisten kanssa, eikä edes tuntenut syyllisyyttä - ajatteli että näin hän jaksaa sitten sitä avioliittoaan, jossa ei tuntenut rakkautta.

Kunnes pum, eräänä päivänä mies ihastui ja lopulta rakastui palavasti työkaveriinsa. Siitä hän tunsi syyllisyyttä, sillä nyt oli tunteet pelissä. Lopulta hänen oli pakko kertoa vaimolle että nyt on toinen

No mutta tyytyjällehän kävi tuossa hyvin. Ensin hän sai perheen ja sitten vielä löysi elämänsä rakkauden. Se vaimo kaiketi rakasti alunperinkin, mutta hän jäi särkyneen sydämen ja lapsikatraan kanssa yksin.

-Yksi tyytyjä