Missä pienissä arjen asioissa tai juhlatavoissa luokkaerot näkyy?

Olen duunaritaustainen, käytöstavat opetettiin muttei etikettiä. Sitä on ollut haastavaa opetella aikuisena, mutta tilaisuuksissa etiketin osaajat erottuvat selvästi niistä, jotka eivät osaa. Ainakin itse varmasti erotun duunaritaustaiseksi etiketin puutteen vuoksi (olen korkeakoulutettu asiantuntija).

Vierailija kirjoitti:

Olen duunaritaustainen, käytöstavat opetettiin muttei etikettiä. Sitä on ollut haastavaa opetella aikuisena, mutta tilaisuuksissa etiketin osaajat erottuvat selvästi niistä, jotka eivät osaa. Ainakin itse varmasti erotun duunaritaustaiseksi etiketin puutteen vuoksi (olen korkeakoulutettu asiantuntija).

Mitä tällaiset tilaisuidet ovat? Etikettiäkin voi etukäteen opiskella.

Vierailija kirjoitti:

Olen duunaritaustainen, käytöstavat opetettiin muttei etikettiä. Sitä on ollut haastavaa opetella aikuisena, mutta tilaisuuksissa etiketin osaajat erottuvat selvästi niistä, jotka eivät osaa. Ainakin itse varmasti erotun duunaritaustaiseksi etiketin puutteen vuoksi (olen korkeakoulutettu asiantuntija).

Minä aikanaan ostin pari etikettiopaskirjaa ja luin ne. Sitten ymmärsin, ettei se etiketti nyt niin paljon normaaleista toisten huomioimiseen pyrkivistä käytöstavoista eronnutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tapa tai juhlatapa, mutta...

Mä olen itse luokkaretkeillyt työväenluokasta keskiluokkaan/ylempään keskiluokkaan. Tunnen yhä eläväni jollakin rajalla ja tunnistan nopeasti yhteiskuntaluokkien erilaiset tavat, ne asiat jotka tehdään toisin kuin siinä toisessa paikassa. Huomaan asioita, joita samassa luokassa koko ikänsä elänyt ihminen ei huomaa.

Yksi asia on tapa, jolla keskiluokkaisista ihmisistä puhutaan ja millaisten asioiden katsotaan olevan mahdollisia esimerkiksi opiskelua ja työuraa suunnitteleville nuorille. Veljeni ja siskoni (jotka ovat työväenluokkaisissa ammateissa ja asuvat vanhassa kotilähiössä) kommentoivat koko ajan arjessaan esim.  "ne ovat niin hienoja ihmisiä, oikein lääkäreitä" tai "ei siellä meidän tapaisia ihmisiä käy, olivat sellaista fiinimpää porukkaa" tai "ei meidän porukka sille oikein mitään osannut puhua, sehän on joku tohtorismies oikein",  "naapurin Pekalla on niin noussut päähän

Tunnistan tuon vähättelyn ja se ärsyttää aivan valtavasti. Ei minusta tullut parempaa ihmistä sen takia, että muutin Helsinkiin. Mutta aina sitä kommentoidaan tietyllä äänensävyllä, että helsinkiläiset tulevat. Opiskelijana muistan, että tuntui siltä, ettei kuuluisi mihinkään. Lapsuuden paikkakunnalla huomasi, että oma maailmankuva oli muuttunut mutta yliopistolla huomasi, että oli ihan pihalla monista asioista, jotka toisille korkeakoulutettujen vanhempien perheestä oli ihan tavallisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kuntosalilla ehkä yksi kymmenestä moikkaa kun satutaan salille yhtä aikaa. Loput luimistelee ja välttelee katsekontaktia. Ja kuitenkin ollaan siellä salilla parina päivänä joka ikinen viikko ja samaan kellonaikaan? Enkä siis puhu nyt mistään muijien iskemisestä, vaan ihan perustreenitilanne. Ja ollaan käyty mestassa toistakymmentä vuotta.

Tämä! Alaluokkaiset välttävät tervehtimistä ja katsekontaktia eivätkä aina vastaa tervehdykseen vaikka kohtaisivat toisen osapuolen usein. Asunto-osakeyhtiön rappukäytävässä tervehditään kaikkia naapureita, vuokratalon rappukäytävässä ei. 

Sitten kaikki lääkärit on alaluokkaa. Voit kysyä joltain laitoshuoltajalta kuin moni tervehtii.

Lääkäri tervehtii kyllä- mutta vasta, kun toinen on tervehtinyt ensin. Varmistaa tällä, ettei paljasta toisen olevan potilas.

Käytöstavat ovat muutakin kuin muista kiittää ja muuten olet hiljaa etkä häiritse, mikä on aika tavallinen oppi. Itseäni häiritsee eniten se, etten osaa seurustella luontevasti vieraiden tai puolituttujen kanssa. Voi kun lapset otettaisiin ikätasoisesti mukaan keskusteluihin, eikä suljettaisi kaiken ulkopuolelle "mistään mitään ymmärtämättöminä". 

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä. Voisitteko sitten perustella hieman enemmän ja antaa esimerkkejä miten ne erot näkyvät esim . pukeutumisessa? 

Ensimmäisenä tulee mieleen juhlapukeutuminen. Ei haluta tai osata pukeutua tilanteen vaatimalla tavalla. Esimerkiksi nyt valmistujaisviikonloppuna seurasin taas kerran anoppilassa keskustelua siitä, mikä on sovelias asu valmistujaisiin/ylioppilasjuhliin. Duunaritaustaisen appiukon mielestä lyhythihainen ruudullinen kauluspaita on hyvä juhla-asu. Näitä ruutupaitoja näkyi monella muullakin samasta taustasta tulleella. Sen sijaan korkeakoulutetuilla oli pitkähihaiset kauluspaidat ja puku.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kuntosalilla ehkä yksi kymmenestä moikkaa kun satutaan salille yhtä aikaa. Loput luimistelee ja välttelee katsekontaktia. Ja kuitenkin ollaan siellä salilla parina päivänä joka ikinen viikko ja samaan kellonaikaan? Enkä siis puhu nyt mistään muijien iskemisestä, vaan ihan perustreenitilanne. Ja ollaan käyty mestassa toistakymmentä vuotta.

Vieraiden ihmisten juttusille pyrkiminen on rahvaanomaista. Ylempiluokkaiset antavat muille rauhan keskittyä omiin asioihinsa.

Salilla tms. tervehdyksiä penäävät ovat työväenluokkaa.

Korkeampi luokkainen ymmärtää usein paremmin sen, että luokka määräytyy muullakin tavalla kuin laskettavissa olevan varallisuuden perusteella. Jolloin osa voi olla samanaikaisesti eri "luokilla" -

Klassinen esimerkki nuori formula-ajon masilman mestari voi olla tuloiltaan "ylintä luokkaa" mutta harvempi pitää häntä korkeampaan "kulttuuri luokkaan" kuuluvana.

Tai kuinka moni tieteen parissa toimiva on tuloiltaan korkeintaan keskiluokkaa mutta tieteellisiltä ansioiltaan "yläluokkaa"

Vaatetuksesta on kenenkään luokkaa mahdotonta erottaa. - Ero on enempi siinä, että varakkaampi voi paremmin valita mitä laittaa ylleen kuin vähemmän varakas. 

Kohteliaat käytöstavat, muiden huomioiminen ja sivistys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kuntosalilla ehkä yksi kymmenestä moikkaa kun satutaan salille yhtä aikaa. Loput luimistelee ja välttelee katsekontaktia. Ja kuitenkin ollaan siellä salilla parina päivänä joka ikinen viikko ja samaan kellonaikaan? Enkä siis puhu nyt mistään muijien iskemisestä, vaan ihan perustreenitilanne. Ja ollaan käyty mestassa toistakymmentä vuotta.

Vieraiden ihmisten juttusille pyrkiminen on rahvaanomaista. Ylempiluokkaiset antavat muille rauhan keskittyä omiin asioihinsa.

Salilla tms. tervehdyksiä penäävät ovat työväenluokkaa.

Kun on "ylempää luokkaa" niin minusta silloin on velvollisuus käyttäytyä tai yrittää käyttäytyä hyvin; jota on sekin, että huomioi muut läsnäolijat; esimerkiksi tervehtimällä, joka onnistuu monelta ilman, että siutä tarvitsi tehdä isoa haloota.

Vierailija kirjoitti:

Kohteliaat käytöstavat, muiden huomioiminen ja sivistys.

Joskus tuntuu, että osa ei näe tai halua nähdä ja kohdata vähävaraisempia sivistyneinä ja hyvätapaisina. - En tarkoita, että odottaisivat vähävaraisten nöyristelevän ja matelevan niskakyyryssä  mutta ikäänkuin heille köyhä olisi aina huonotapainen tai joka ei voisi pukeutua siististi ja olisi alati pihalla maailman menosta ja siitä, mitä kutsutaan nyt -yksinkertaistaen- kulttuuriksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se yhteiskuntaluokka näkyy jo olemuksessa. Miten puhuu, miten pukeutuu, miten suhtautuu muihin ihmisiin tai esim. Eri sukupuoliin.

Tarkoitat selvästi, että pönötyksen määrästä tunnistaa luokkaerot. Niin se ainakin omassa lähipiirissäni menee.

Itse en ole koskaan oppinut pönötyksen jaloa taitoa, ja ihmisille tulee toisinaan vähän yllärinä, että en olekaan köyhä duunari. Vaan eipä se minua häiritse. Arvostan duunareita yhtä lailla kuin muidenkin ammattien edustajia.

Ruoan esillelaitossa. Tarjoatko suoraan muovipakkauksista vai laitatko kauniisti asetellen lautasille, katatko pöydän nätisti vai annatko kahvikupin mutta et edes leipälautasta. Laitatko ruokiin ottimet vai pitääkö sormin rähmiä. Käytätkö servettejä, pöytäliinaa kattauksessa vai onko kaikki samantekevää. Tarjoatko puolikkaan vai kokonaisen tomaatin,mene ja tiedä.

Voihan duunaritkin olla sivistyneitä. Koulutustausta ja kotoa saatu voivat viitata ja olla ohjannut vahvasti sivistykseen, mutta ammatti on vain valikoitunut raskaan raatamiseen. Ja itse raha ei tee kenestäkään keskiluokkaista ja sivistynyttä. On paljon rikkaita juntteja, jotka pörrää vesiskootterilla ja muilla laitteilla, kun eivät kulttuurista tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä. Voisitteko sitten perustella hieman enemmän ja antaa esimerkkejä miten ne erot näkyvät esim . pukeutumisessa? 

Keskiluokalla ei ole tatuointeja, irtoripsiä, hiuslisäkkeitä. Naiset eivät pukeudu liian paljastelevasti. Työväenluokassa naiset pukeutuvat aina vähän yli. Rinnat ovat esillä ja meikki vahvaa. Keskiluokkainen mies ei kilkuttele avain ja pullonkorkinavain -periä housunlenksuista tai pue farkkutakkia päälleen. Keskiluokassa ääntä ei koroteta eikä pilkun tilalla ole kirosana. 

 

Ei meidän työväenluokkainen suku oo tollasta. Kai se tulee yllätyksenä joillekin että myös duunari voi olla hyväkäytöksinen ja sivistynyt.

On aika mustavalkoista ajatella, että luokka määrittäisi yksilön potentiaalin tai hyveellisyyden. Kpäitä on kaikissa luokissa.

Vierailija kirjoitti:

On aika mustavalkoista ajatella, että luokka määrittäisi yksilön potentiaalin tai hyveellisyyden. Kpäitä on kaikissa luokissa.

Yhteiskuntaluokkia kuvailtaessa puhutaan todennäköisyyksistä. Aina on yksittäisiä poikkeuksia. Mutta TODENNÄKÖISEMMIN duunari tupakoi ja on tatuoitu kuin yläluokkainen. Ja TODENNÄKÖISEMMIN yläluokkainen tuntee kreikkalaista filosofiaa ja oopperaa kuin alaluokkainen.

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä. Voisitteko sitten perustella hieman enemmän ja antaa esimerkkejä miten ne erot näkyvät esim . pukeutumisessa? 

Yläluokkainen poika osaa jo kymmenvuotiaana solmia solmion kaulaansa. Alaluokkainen ei osaa sitä ikinä.

Ei missään. Tai ehkä osan epävarmuutena korkeintaan. Omat vanhemmat on korkeakoulutettuja ja niin olen itsekin, mutta ei mulle ois mitään ongelmaa alkaa vaikka kokiksi tai tarjoilijaksi. Ihan typerää tuollainen jaottelu. Juhliin saa tulla kaikki ihan riippumatta siitä mikä on kenenkin ammatti ja ihan jokainen sellaisena kuin on ja minkä värisissä sukkahousuissa haluaa tai vaikka paljain varpain ilman sukkahousuja. Joku ei tiedä etikettiä ja joku tietää. Hassuille tilanteille nauretaan yhdessä. Mitä ihmeen väliä jollain luokilla?