Lue keskustelun säännöt.
Missä pienissä arjen asioissa tai juhlatavoissa luokkaerot näkyy?
12.06.2025 |
Ja tarkoitan nimenomaan suomalaisia luokkaeroja.
Kommentit (144)
101/144
|
12.06.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Tämä harhaluulo kertoo ihan vain sinun omista ennakkoluuloista. Ei kuule puhetavasta. Köyppä joskus yliopistolla. Osa professoreista vaikuttaa just ojasta heränneiltä. T. korkeakoulutettu
Repesin. En työskentele yliopistolla, enkä ole itse siellä opiskellut. Työskentelen kuitenkin suht koulutettujen tutkijoiden kanssa ja tuo kuvaus pätee heihin täysin! Joitakin luulisi pummiksi niin habituksensa, työtilansa kuin puheensakin perusteella. Toisia toki ei. Sen sijaan moni autisti puhuu minusta kuin professori. Ja nyt on siis kyseessä vain puhetapa, ei tietenkään (ainakaan kaikki) sen sisältö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten nimeämisessä. Toki aina on poikkeuksia, mutta yleensä ihmiset antavat sosiaaliluokalleen tyypillisiä nimiä lapsilleen.
Alemmat sosiaaliluokat suosivat erikoisempia nimiä: Alessat, Leonit ja vastaavat ovat tyypillisiä. Tyttöjen kokonimet ovat luokkaa Adessa Elea Vivianna Pöntinen. Myös Oliverit, Danielit yms kansainväliset nimet on suosittuja.
Keskiluokka suosii tutkitustikin esim. luontoaiheisia nimiä. On Pihlaa ja Aarnia. Moni valitsee myös top 50 -listalta melko suositun nimen, kun lapselle ei kaivata kovin erottuvaa nimeä. Keskiluokka suosii myös suvussa kulkevia nimiä toisina niminä, lapset on Aarni Anteroita ja Pihla Marioita.
Yläluokka suosii perinteisiä nimiä, joita suvussa on kulkenut kauan. On Eeva Johannaa, August Hermannia jne. Ruotsinkieliset nimet ovat myös suosiossa.
Höpö, höpö
Katso useimmat kotimaiset hääohjelmat niin tiedät mikä on ero.
Vierailija kirjoitti:
Katso useimmat kotimaiset hääohjelmat niin tiedät mikä on ero.
Unelmahäät! Ovat vähän erilaiset kuin kuninkaallisilla. Tai edes ihan kotimaan julkimoilla.
Tänään täällä näyttää olevan vain korkeasti koulutettuja akateemikoita, professoreja, tutkijoita ym. haukkumassa alempiarvoista rahvasta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten nimeämisessä. Toki aina on poikkeuksia, mutta yleensä ihmiset antavat sosiaaliluokalleen tyypillisiä nimiä lapsilleen.
Alemmat sosiaaliluokat suosivat erikoisempia nimiä: Alessat, Leonit ja vastaavat ovat tyypillisiä. Tyttöjen kokonimet ovat luokkaa Adessa Elea Vivianna Pöntinen. Myös Oliverit, Danielit yms kansainväliset nimet on suosittuja.
Keskiluokka suosii tutkitustikin esim. luontoaiheisia nimiä. On Pihlaa ja Aarnia. Moni valitsee myös top 50 -listalta melko suositun nimen, kun lapselle ei kaivata kovin erottuvaa nimeä. Keskiluokka suosii myös suvussa kulkevia nimiä toisina niminä, lapset on Aarni Anteroita ja Pihla Marioita.
Yläluokka suosii perinteisiä nimiä, joita suvussa on kulkenut kauan. On Eeva Johannaa, August Hermannia jne. Ruotsinkieliset nimet ovat myös suosiossa.
Höpö, höpö
Tätähän on ihan tutkittukin. Myös puoluekanta näkyy nimivalinnassa. Ne Pihlat ja Aarnit ovat vihreiden koulutettujen vanhempien antamia nimiä. Konservatiivisempi keskiluokka löytää Eeroa ja Ainoa. Lähiöiden wt -porukka nimeää Jadessaa, Odessaa, Adeliaa, Rasmusta ja Romeota. Tendenssi o ihan globaali. Esim. Yhdysvalloissa ylempi keskiluokka luottaa perinteisiin nimiin on Maryä, Benjaminia, Williamia jne. Ja sitten ihan ihme uusnimiä, jotka kuuluvat yleensä joko wt porukalle tai mustille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alempiluokkaiset ei osaa järjestää juhlia, esim yo juhlat, tarjotaan vaan joku tunkkainen voileipä kakku ja siinä se.
yksi isoin virhe on se, että alkumaljaa ei ole ollenkaan.Usein myös yritetään selitellä, että juhlat ovat meidännäköiset eivätkä mitkään kammottavat pönötysjuhlat. Että meillä sentään saa olla ihan sellaisena kuin on. Vaikka oikea asenneilmasto on hyvinkin tuomitseva kaikkea itselleen erilaista kohtaan.
Ja muiden juhlia arvostelevat ihmiset ovat käyneet ihan korkeintaan ammattikorkeakoulun amispohjalta ja ovat sitten niin hienoa ihmistä, että...
Toisten juhlien haukkuminen pönötysjuhliksi on tosiaan erittäin amista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työni puolesta olen paikalla perhejuhlissa kaikissa sosiaaliluokissa. Selkein ero on juhlapukeutumisessa. Korkeimmissa sosiaaliluokissa arvostetaan juhlapukeutumista. Matalimmissa sosiaaliluokissa on täysin ok tulla ristiäisiin tai rippijuhliin farkuissa ja villapaidassa.
Pukeutuminen ei mielestäni katso tulotasoa. Vähävarainenkin voi pukeutua siisteihin, ehjiin vaatteisiin.
Itse havainnut asian olevan juuri päinvastoin. Työväenluokkaisessa kodissa siivotaan viikon ajan ennen lakkiaisia ja kaiken pitää olla viimeisen päälle. Lähisuku käy tuttavan luona laitattamassa hiukset ennen juhlaa. Ulkokuoreen ja esittämiseen panostetaan aivan poskettomasti, vaikka pitäisi syödä hernekeittoa loppukuukausi. Samoin toimivat työväenluokkaiset vieraat. Täytyy näyttää muille, että on rahaa ja työväenluokkaiset kuvittelevat sen kumpuavan pukeutumisesta. Akateemisen väestön perhejuhlissa pukeutuminen on laidasta laitaan, koska kellään ei ole tarvetta esitellä pärjäämistään. Yksi voi pukeutua juhlapukuun ja toinen pikeepaitaan ja chinoihin eikä se kiinnosta ketään, koska tilaisuuden päähenkilö on lakin saanut.
Vierailija kirjoitti:
Tänään täällä näyttää olevan vain korkeasti koulutettuja akateemikoita, professoreja, tutkijoita ym. haukkumassa alempiarvoista rahvasta :D
Minä olen ainakin viimeisen päälle rahvas. Silti voin monet kommentit allekirjoittaa. En minä ole hyvä tuollaisissa asioissa, mitä täällä on ylempiluokkaisten eduksi mainittu. Lapsellakin on wt-nimi. Ei kai tässä mitään syytä ole itseensä ottaa, ainakin jos omakin elämä on ihan hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pukeutumisessa, tarjoiluissa ja kohteliaisuus-/käytöstavoissa.
Ns. sosiaalisemmista piireistä/paremmasta taustasta tuleva nuori saattaa osata jo huomattavan paremmat keskustelutaidot ja klassisen edustamistyylin. Toki nuorella voi olla myös sisäänrakennettuna oma motivaatio tavoittaa tietynlainen asema ja antaa edustava vaikutelma, mutta usein se liittyy myös mallioppimiseen.
Olen maalta mutta kasvanut konservatiivisessa keskiluokkaisessa ympäristössä ja kotonani on jouluna kuusi, pöytäliina on jouluinen ja verhot vaihdetaan vuoden aikojen mukaan. Juhlapäivinä pöytä katetaan ja ruoka laitetaan tarjolle kauniisti servettien kanssa. Joulupöytään pukeudutaan melko siististi vaikka ollaankin perheen kesken. Vieraita mennään ovelle vastaan ja vieraiden kanssa keskustellaan, telkkaria ei avata kun on vieraita.
Puolison perhe on isosta kaupungista mutta ovat juntteja. Ruoka laitetaan pöytään kaupan muovisissa valmisrasioissa, vieraita ei osata ottaa vastaan. Vieraiden kanssa ei istuta alas keskustelemaan. Vaatteet on joulunakin mallia lökärit ja kaikki juhlaan viittaava koristelu karsotaan turhaksi.
Lisäksi keskustelut ovat puolison perheessä kovin erilaisia kuin omassani, puolison perheessä keskustellaan lähinnä rallituloksista ja haukutaan ihmisiä lihavuudesta tai laihuudesta, tai muuten vaan jäkätetään miten huonosti kaikki asiat ovat, kunnes taas menevät tupakalle ja haukkuvat ohi ajavan auton värin, merkin ja kuskin. Lisäksi leveillään jollain typerällä ostoksella eikä varmasti sanota kenestäkään mitään hyvää tai positiivista.
Onneksi puoliso näki tämän eron jo nuorena ja päätti että lapsemme kasvatetaan sivistyneemmin kuin hänet on kasvatettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et pysty ulkoisesti päättelemään vieraista ihmisistä. Moni nainen osaa kyllä pukeutua ja meikata kauniisti, vaikka olisi alaluokkaa. Osa taas ei jaksa vaatteilla koreilla, vaikka olisi ylempää keskiluokkaa. Vaatteet ovat perussiistit ja tilanteeseen sopivat, mutta eivät erityisen näyttävät.
Me lähdettiin lapsen lakkiaisista suoraan hesburgeriin, kun oli mennyt aikaa koululla ja oli nälkä. Et olisi meistä ikinä arvannut, että akateemisen perheen lapsi oli jo päässyt täydellä ällärivillä lääkikseen. Juhlat pidimme vasta sunnuntaina.
Tuossa se pukeutumisen ydin tulikin: vaatteet ovat tilanteeseen sopivat. Ylempiluokkainen ihminen rahatilanteesta riippumatta ei koskaan menisi toisen juhlaan alipukeutuneena loukkaamaan juhlan sankaria / järjestäjää.
Vierailija kirjoitti:
Pukeutumisessa, tarjoiluissa ja kohteliaisuus-/käytöstavoissa.
Ns. sosiaalisemmista piireistä/paremmasta taustasta tuleva nuori saattaa osata jo huomattavan paremmat keskustelutaidot ja klassisen edustamistyylin. Toki nuorella voi olla myös sisäänrakennettuna oma motivaatio tavoittaa tietynlainen asema ja antaa edustava vaikutelma, mutta usein se liittyy myös mallioppimiseen.
Totta. Heille luultavasti myös kerrotaan esimerkiksi ennen juhlia mitä siellä tapahtuu. Miten pitää olla ja toimia missäkin vaiheessa. Ainakin omat duunarivanhempani keskittyivät vain itseensä olettaen, että riittää kun lapset jotenkin tulevat siinä mukana. Varmaan itsekin kokivat juhlatilanteet kiusallisina ja hieman arvaamattomina. Siinä sitten oman ikätason mukaan yritti katsoa mitä muut tekevät. Esim. ensimmäistä hääparia kätellessä minulle selvisi vasta paljon myöhemmin että kyseessä oli onnittelujono. En minä tajunnut onnitella, kun en kuullut hälinässä muiden tekevän niin. Kunhan hölmönä kättelin muiden perässä. Ja samalla periaatteella on menty pitkälle aikuisuuteen, että yritän kaikessa ottaa fiksummista mallia, kun mikään ei ole oikein selkäytimessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tietää että luokkaa voi vaihtaa käymällä vaatekaupassa. Kätevää. Luokkahyppy täältä tullaan!
Täytyypä tarkastaa Stockmannin pukeutumisneuvojan puhelinnumero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen duunaritaustainen, käytöstavat opetettiin muttei etikettiä. Sitä on ollut haastavaa opetella aikuisena, mutta tilaisuuksissa etiketin osaajat erottuvat selvästi niistä, jotka eivät osaa. Ainakin itse varmasti erotun duunaritaustaiseksi etiketin puutteen vuoksi (olen korkeakoulutettu asiantuntija).
Mitä tällaiset tilaisuidet ovat? Etikettiäkin voi etukäteen opiskella.
Omalle kohdalle on osunut hyväosaisten häitä, väitöskirjakaronkat, rapujuhlia, juhlaillallisia, kutsuvierastilaisuuksia sekä hautajaiset muistotilaisuuksineen. Siis jotkin näistä ovat olleet iltapukutilaisuuksia. Ehkä pitäisi ostaa omaksi sellainen etikettikirja, jossa voisi kerrata juuri tietyn tilaisuuden etiketin, koska en meinaa kaikkia sääntöjä koskaan muistaa. Omaan lapsuuteen tällaiset eivät todellakaan kuuluneet, paitsi rapujuhlat jotka olivat "kosteat".
Vierailija kirjoitti:
Lasten nimeämisessä. Toki aina on poikkeuksia, mutta yleensä ihmiset antavat sosiaaliluokalleen tyypillisiä nimiä lapsilleen.
Alemmat sosiaaliluokat suosivat erikoisempia nimiä: Alessat, Leonit ja vastaavat ovat tyypillisiä. Tyttöjen kokonimet ovat luokkaa Adessa Elea Vivianna Pöntinen. Myös Oliverit, Danielit yms kansainväliset nimet on suosittuja.
Keskiluokka suosii tutkitustikin esim. luontoaiheisia nimiä. On Pihlaa ja Aarnia. Moni valitsee myös top 50 -listalta melko suositun nimen, kun lapselle ei kaivata kovin erottuvaa nimeä. Keskiluokka suosii myös suvussa kulkevia nimiä toisina niminä, lapset on Aarni Anteroita ja Pihla Marioita.
Yläluokka suosii perinteisiä nimiä, joita suvussa on kulkenut kauan. On Eeva Johannaa, August Hermannia jne. Ruotsinkieliset nimet ovat myös suosiossa.
Eli sekä ala- että yläluokalla on tapana antaa kansainväliseltä kuulostavia nimiä: Oliver, Daniel, Herman.
Kielen käyttö juhlista puhuttaessa. Sivistynyt ei koskaan käytä ilmaisua pönöttäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä. Voisitteko sitten perustella hieman enemmän ja antaa esimerkkejä miten ne erot näkyvät esim . pukeutumisessa?
Keskiluokalla ei ole tatuointeja, irtoripsiä, hiuslisäkkeitä. Naiset eivät pukeudu liian paljastelevasti. Työväenluokassa naiset pukeutuvat aina vähän yli. Rinnat ovat esillä ja meikki vahvaa. Keskiluokkainen mies ei kilkuttele avain ja pullonkorkinavain -periä housunlenksuista tai pue farkkutakkia päälleen. Keskiluokassa ääntä ei koroteta eikä pilkun tilalla ole kirosana.
Keskiluokkahan juuri on sitä työväenluokkaa ja päinvastoin.
Alaluokka on työtöntä, sairaseläkeläistä, rikollista tai esim. seksityötä tekevää porukkaa. Alaluokka on pudokasporukkaa joka ei käy töissä eikä kelpaa työnantajille. Alaluokka saa sosiaaliturvaa ja tulonsiirtoalmuja.
Keskiluokka käy töissä joko toisen yksityisen palveluksessa, julkisella sektorilla tai toimii muodollisesti itsenäisenä yrittäjänä - mutta yhtä kaikki - tekee elantonsa eteen jotain taloudellisesti arvotettavaa työtä.
Yläluokka elää perityn varallisuutensa varassa eikä tee työtä ainakaan taloudellisen pakon vuoksi: yläluokan mahdollinen työnteko on luonteeltaan vapaaehtoista ja harrastuksenomaista, ja yläluokkainen voi oman tahtonsa mukaan lopettaa harrastusluonteisen työntekonsa milloin tahansa, jos hän siihen kyllästyy.
Ei ole olemassa erikseen "työväenluokkaa ja keskiluokkaa", kun se töissäkäynti määrittää juuri sen keskiluokkaan kuulumisen. Tuo, mitä tuossa kirjoituksessasi keskiluokaksi kuvailet, on sekin työväenluokkaa eli rahvasta kaikki tyynni.
Sinä et näköjään osaa nyt erottaa keskiluokkaa yläluokasta: ja olen huomannut, että tätä ilmiötä esiintyy tällä palstalla enemmänkin.
Frank Alaluokkainen Rahaton Köyhä