Missä pienissä arjen asioissa tai juhlatavoissa luokkaerot näkyy?
Ja tarkoitan nimenomaan suomalaisia luokkaeroja.
Kommentit (144)
Rikkaat tarjoaa juhlissa vain pikkiriikkisiä suupaloja, ettei tule kalliiksi.
-Matalat sosiaaliluokat (poislukien todella vähävaraiset/huono-osaiset) satsaavat mahdollisimman paljon ulkonäköönsä. Naisilla on tekoripsiä, tatuointeja, värjättyjä hiuksia, tekokynsiä jne.
-Keskiluokkaiset naiset puolestaan satsaavat mieluummin vaatteisiinsa ja kodin sisustukseen.
-Yläluokkaiset satsaavat rahan mieluiten elämyksiin ja sellaiseen, josta ei jää konkreettista jäljelle (esim. ruoka, matkustelu).
-Tyypillistä on, että ihminen saattaa vähätellä toisen sosiaaliluokan ihmisen tapaa käyttää rahaa "ihan turhaa hankkia tekoripset/Marimekon mekko/matka Mauritiukselle."
Hassu yksityiskohta, mutta yleensä perhejuhlissa (esim. ristiäisissä) voi päätellä perheen sosiaaliluokan pöytää katsomalla:
Matalimpiin sosiaaliluokkiin kuuluvat (jos ei ole taloudellisesti todella huono tilanne) haluavat laittaa tarjolle mahdollisimman montaa sorttia. Ristiäisten kahvipöydästä voi löytyä esim. kinkkupiirakkaa, karjalanpiirakoita, pizzakierteitä, muffinsseja, kuivakakkua, täytekakkua, useita keksejä, kenties karkkeja/suklaata montaa sorttia jne. Makean osuus yleensä painottuu tarjoiluissa, tarjoilut hoidetaan myös lähes poikkeuksetta itse tai läheisten avustuksella (korkeintaan ristiäiskakku tilataan ulkopuoliselta). Osa laittaa juhliin lapsille oman pöydän, josta löytyy esim. lihapullia, sipsejä, karkkeja jne.
Korkeampiin sosiaaliluokkiin kuuluvat taas suosivat yksinkertaisempia tarjoiluja. Määrän sijaan satsataan laatuun, kalliimpiin/erikoisempiin raaka-aineisiin jne. Ristiäiskahveilla saattaa esimerkiksi olla tarjolla lohipiirakkaa ja kasvispiirakkaa, jälkiruokana on esimerkiksi kakkua ja yhtä sorttia pikkuleipiä. Hyvin tavallista on, että tarjoilut on tilattu ulkopuoliselta eli itse ei ole lähdetty (kaikkea) tekemään. Lapsille on yleensä tarjolla samaa kuin aikuisillekin.
Suurin osa perheistä sijoittuu näiden tapojen välimaastoon.
Nimimerkillä vuosikymmenten kokemus perhejuhlien seuraamisesta kirkon työntekijänä :D