Lue keskustelun säännöt.
Äiti ja aikuinen tytär aina yhdessä, onko mielestänne outoa?
12.06.2025 |
Mulla on lähipiirissä äiti ja hänen 26 v tyttärensä, jotka ovat aina yhdessä. Kummallakaan ei ole muita läheisiä ystäviä, siis tuttavia ja sukulaisia kyllä, mutta ei sellaisia hyviä ystäviä, joiden kanssa varsinaisesti viettäisivät vapaa-aikaa.
Olipa kyseessä sitten vapaapäivä, lomamatka, juhlat, mikä tahansa meno... Äiti ja tytär kulkevat yhdessä. Joskus mukana on muitakin perheenjäseniä, esim. perheen isä, mutta harvoin.
Tytär asuu kyllä omillaan, mutta on aina asunut lähellä lapsuuskotiaan, samalla kylällä, ja viettää yhä esim. viikonloput yleensä aina vanhempiensa luona.
Toisaalta on ihanaa, että on noin läheinen suhde. Toisaalta minusta tuossa on jotakin omituista. Jos ajattelen itseäni reilu parikymppisenä opiskelijana, niin en kyllä äidin kanssa kaksistaan kulkenut sukuloimassa, lenkkeilemässä ja ostoksilla... oli hiukan muut asiat mielessä.
Kommentit (152)
Omassa suvussani on jo kohta eläkeikäinen äidintyttö. Eräänlainen peräkammarin tyttö. Töissä käy, mutta muuten elänyt elämänsä äitinsä seuraneitinä ja kaverina.
Eräs opiskelukaverini on myös vähän samanlainen. Asuu vanhempiensa naapurissa ja vielä nelikymppisenä äiskän ja iskän pikkutyttö. Hänkin työelämässä, mutta jokin osa aikuistumisesta on jäänyt kesken.
Läheisyys ja yhteydenpito on täysin ok, mutta kyllä lasten kuitenkin kuuluisi kasvaa aikuiseksi ja aikuisen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi jossain Italiassa jopa 3 sukupolvea asuu samassa talossa, mietipä sitä.
Ero on ehkä se, että niillä nuorilla on myös ystävät ja poikkikset siellä. Eli normaalia elämää. Aloituksen 26-vuotias kuulostaa sellaiselta, joka ei ikinä edes pääse perheellistymään roolissaan, rooli on jäänyt pikkulapseksi tai esiteiniksi.
On niitä tottakai eri syistä, mutta sen minkä tiedän läheisemmin pohjautui äidin pyrkimykselle täydellisestä, tosin kääntöpuoli sitten näkyi muualla kuin siinä omassa perheessä koska negatiiviset tunteet on purettava johonkin, semmoinen ei vaan onnistu jokaiselta.
Tunnen sellaisenkin tapauksen missä 50v tytär viettää joka kesä 4kk ja jouluisin 1kk 70v vanhempiensa passattavana. Siis että vanhukset toimii ilmaistaksina ja ruuanlaittajana 50v lapselle. Viettää äitinsä seurassa koko tuon 5kk käytännössä vuorokauden ympäri, vailla mitään omaa "elämää". Tuskin yllättää, mutta työtön ja lapseton mt-kuntoutuja kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Omassa suvussani on jo kohta eläkeikäinen äidintyttö. Eräänlainen peräkammarin tyttö. Töissä käy, mutta muuten elänyt elämänsä äitinsä seuraneitinä ja kaverina.
Eräs opiskelukaverini on myös vähän samanlainen. Asuu vanhempiensa naapurissa ja vielä nelikymppisenä äiskän ja iskän pikkutyttö. Hänkin työelämässä, mutta jokin osa aikuistumisesta on jäänyt kesken.
Läheisyys ja yhteydenpito on täysin ok, mutta kyllä lasten kuitenkin kuuluisi kasvaa aikuiseksi ja aikuisen elämään.
Pitää nyt ymmärtää, että ihmisellä voi olla jokin kehityshäiriö, eikä hän aikuistu ja itsenäisty koskaan sillä tavalla, kuin aikuistuminen normaalisti käsitetään.
Tunnen läheisesti kaksi tällaista suht nuorta henkilöä. Molemmat ovat selviytyneet koulusta (lukiosta) hyvillä arvosanoilla sekä valmistuneet ammatteihin. Molemmat ovat työelämässä ja ns. elättävät itsensä, maksavat veronsa. Mutta, kumpikin on autismin kirjolla. Et sitä aivan pian huomaa, mutta jos tutustut lähemmin, oivallat sen kyllä. Kumpikaan ei koskaan tule pääsemään sellaiselle itsenäisyyden tasolle, että selviytyisivät ilman oman vanhemman tai muun läheisen aikuisen tukea elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä on outoa. Ei ole muuta elämää silloin.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä on outoa. Ei ole muuta elämää silloin.
Outoa kuvitella, että oma elämä olisi joku standardi ja normi.
Outoa arvioida muiden elämän sisältöä tai sisällöttömyyttä.
Pahoittelen, mutta sanoisin näkökulmaasi kovin kapeaksi ja ahtaaksi. Olisi kuitenkin typerää sanoa niin, koska enhän ikinä voi tuntea toisen ihmisen ajatusmaailmaa tai mielen syvyyttä, enkä sitä, mikä tekee hänen elämästään elämisen arvoista ja mielenkiintoista juuri hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä on outoa. Ei ole muuta elämää silloin.
Outoa kuvitella, että oma elämä olisi joku standardi ja normi.
Outoa arvioida muiden elämän sisältöä tai sisällöttömyyttä.
Pahoittelen, mutta sanoisin näkökulmaasi kovin kapeaksi ja ahtaaksi. Olisi kuitenkin typerää sanoa niin, koska enhän ikinä voi tuntea toisen ihmisen ajatusmaailmaa tai mielen syvyyttä, enkä sitä, mikä tekee hänen elämästään elämisen arvoista ja mielenkiintoista juuri hänelle.
Äidin helmoissa eläminen on kyllä merkki siitä, että on kehitys kesken tai muuten joku epäterve riippuvaisuussuhde, joka estää itsenäistymisen.
Olen kade tuollaisesta suhteesta. Äitini ei elänyt oikeassa ajassa edes ollessani teini-iässä ja aikuistuessani oli jo dementia vauhdissa. Keskustelu oli sellaista, että hän sanoi jotain ja odotti mun sanovan kyllä äiti. Häntä piti sitten kuskata jonnekin, kun hänellä ei ollut ajokorttia. Lapsena piti paljon tietää asioita jostakin muualta kuin häneltä. Ja morkattiin, kun ei tiennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen sellaisenkin tapauksen missä 50v tytär viettää joka kesä 4kk ja jouluisin 1kk 70v vanhempiensa passattavana. Siis että vanhukset toimii ilmaistaksina ja ruuanlaittajana 50v lapselle. Viettää äitinsä seurassa koko tuon 5kk käytännössä vuorokauden ympäri, vailla mitään omaa "elämää". Tuskin yllättää, mutta työtön ja lapseton mt-kuntoutuja kyseessä.
Onneksi on lapseton! Ja hyvä jos vanhemmat jaksavat vielä huolehtia. Mitäköhän sitte tapahtuu, kun eivät enää jaksa?
Yksi sukulais äiti-tytär suhde on tälläinen. Tytär on teini-ikäinen eikä aikuinen, mutta heidän suhde vaikuttaa jotenkin minusta oudolta. He kulkevat usein käsikynkkää ja jos aiti on pois hetken, tytär rientää hänen viereensä. Saattaa haluta antaa pusun poskelle tai jopa suulle.
Kun heidän kanssa vaikka sopii jotain yhteistä tapaamista tai menoa jonnekin, äiti ja tytär menevät häipyvät välillä vaikkapa etsimään jotain, tiettyä jäätelökioskia tms. ja muut istuvat paikoillaan heitä odottamassa. Jos ollaan retkellä, he haluavat mennä tekemään oman kierroksen kahdestaan.
Heillä on muitakin lapsia ja toinen nuorempi tyttö. Muut lapset eivät toimi noin. Tälle lapselle oli jossain kohtaa nuorempana opetettu pusujen antaminen suulle ja hän pyysi että isä tai aiti suukottaa ravintolassa. Tuntui että muutkin katsoivat oudosti, en vain minä ajatuksissani. Siis kyse ei ollut mistään alle 5 vuotiaasta tullolloinkaan.
Onko tämä ihan ok käytöstä? Tietysti jotkut ovat läheisempiä kun muut.
Eipäs yleistetä. Normaali ja terve malli on lasten ja vanhempien läheisyys kyllä, mutta myös muut läheiset ihmissuhteet. Jos aikuisen lapsen tai vanhemman ainoa läheinen ihmissuhde on oma vanhempi/lapsi, se on poikkeavaa. Poikkeavuus ei aina tarkoita vikaa, mutta usein tuollaisessa on kyse vähintään jonkintasoisista mt-ongelmista.