Lue keskustelun säännöt.
Äiti ja aikuinen tytär aina yhdessä, onko mielestänne outoa?
12.06.2025 |
Mulla on lähipiirissä äiti ja hänen 26 v tyttärensä, jotka ovat aina yhdessä. Kummallakaan ei ole muita läheisiä ystäviä, siis tuttavia ja sukulaisia kyllä, mutta ei sellaisia hyviä ystäviä, joiden kanssa varsinaisesti viettäisivät vapaa-aikaa.
Olipa kyseessä sitten vapaapäivä, lomamatka, juhlat, mikä tahansa meno... Äiti ja tytär kulkevat yhdessä. Joskus mukana on muitakin perheenjäseniä, esim. perheen isä, mutta harvoin.
Tytär asuu kyllä omillaan, mutta on aina asunut lähellä lapsuuskotiaan, samalla kylällä, ja viettää yhä esim. viikonloput yleensä aina vanhempiensa luona.
Toisaalta on ihanaa, että on noin läheinen suhde. Toisaalta minusta tuossa on jotakin omituista. Jos ajattelen itseäni reilu parikymppisenä opiskelijana, niin en kyllä äidin kanssa kaksistaan kulkenut sukuloimassa, lenkkeilemässä ja ostoksilla... oli hiukan muut asiat mielessä.
Kommentit (152)
Olen 45 v. ja viestittelen äitini kanssa melkein päivittäin ja käymme yhdessä esim. kaupungilla joskus. Siskoni on asunut pois kotikaupungistamme yli 20 vuotta ja silti hän viestittelee äidin ja minunkin kanssa monta kertaa viikossa.
Ja ei, en tarvitse äidin mielipidettä ja neuvoja päätöksenteossa enkä rahaa tai muuta apua. Olen ihan normaalisti kehittynyt ja itsenäistynyt. Muutenkin meillä suku pitää tiiviisti yhteyttä. En ole ennen tajunnut, että muiden mielestä tämä on epänormaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 45 v. ja viestittelen äitini kanssa melkein päivittäin ja käymme yhdessä esim. kaupungilla joskus. Siskoni on asunut pois kotikaupungistamme yli 20 vuotta ja silti hän viestittelee äidin ja minunkin kanssa monta kertaa viikossa.
Ja ei, en tarvitse äidin mielipidettä ja neuvoja päätöksenteossa enkä rahaa tai muuta apua. Olen ihan normaalisti kehittynyt ja itsenäistynyt. Muutenkin meillä suku pitää tiiviisti yhteyttä. En ole ennen tajunnut, että muiden mielestä tämä on epänormaalia.
Öh, kuka täällä on sanonut, että tuo olisi epänormaalia?
Täällähän on puhuttu avuttomista tyttäristä, jotka eivät osaa tehdä tai tarttua oikein mihinkään ilman äidin neuvoja ja ohjeita. Aikuisista naisista, jotka muiden läheisten mielestä vaikuttavat lapsekkailta, ehkä jopa jotenkin heikkolahjaisilta. Äidistä ja tyttäristä, joilla ei ole juuri muita ystäviä kuin toisensa ja jotka kulkevat kaikkialla yhdessä ja viettävät lähes kaiken ajan yhdessä.
Kova on into uhriutua sinulla.
Mun tuttavan poika on 22-v ja he nukkuvat äidin kanssa parisängyssä vierekkäin. Johtuu tietysti siitä, että äidillään on pieni asunto ja parisänky käytössä. Itse kyllä petaisin pedin tuon ikäiselle sohvalle tai lattialle, mutta ei kai siinä mitään. Muutenkin he tekevät paljon asioita yhdessä. Pojalla on mt-ongelma, ehkä se vähän selvittää asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Olen 45 v. ja viestittelen äitini kanssa melkein päivittäin ja käymme yhdessä esim. kaupungilla joskus. Siskoni on asunut pois kotikaupungistamme yli 20 vuotta ja silti hän viestittelee äidin ja minunkin kanssa monta kertaa viikossa.
Ja ei, en tarvitse äidin mielipidettä ja neuvoja päätöksenteossa enkä rahaa tai muuta apua. Olen ihan normaalisti kehittynyt ja itsenäistynyt. Muutenkin meillä suku pitää tiiviisti yhteyttä. En ole ennen tajunnut, että muiden mielestä tämä on epänormaalia.
No tästä ei ollut aloituksessa kyse. Te käytte kaupungilla yhdessä joskus. Aloituksen tytär ja äiti viettää lähes kaiken vapaa-aikansa yhdessä.
Oispa ollut mahdollista minullekin. Lähdin kotoa todella nuorena, syynä nimen omaan lahkolaisuus, jonka kanssa en halua edelleenkään olla tekemisissä. Usein olisin tarvinnut vanhempaa turvaksi ja ystäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minun 25-vuotias tyttäreni haluaisi viettää lähes kaiken vapaa-aikansa minun kanssani tai tulisi esimerkiksi aina viikonlopuksi meille, niin olisin vähän huolissani. Tytär on rakas ja läheinen, ja viestittelemme kyllä useita kertoja viikossa ja näemmekin aika usein, mutta ajattelen, että tuon ikäisen täytyy mennä kavereiden kanssa: on harrastuksia, bileitä, tyttöjen reissuja, risteilyjä, festareita, mitä nyt kenelläkin. Minä olen hänen äitinsä, en kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 45 v. ja viestittelen äitini kanssa melkein päivittäin ja käymme yhdessä esim. kaupungilla joskus. Siskoni on asunut pois kotikaupungistamme yli 20 vuotta ja silti hän viestittelee äidin ja minunkin kanssa monta kertaa viikossa.
Ja ei, en tarvitse äidin mielipidettä ja neuvoja päätöksenteossa enkä rahaa tai muuta apua. Olen ihan normaalisti kehittynyt ja itsenäistynyt. Muutenkin meillä suku pitää tiiviisti yhteyttä. En ole ennen tajunnut, että muiden mielestä tämä on epänormaalia.
No tästä ei ollut aloituksessa kyse. Te käytte kaupungilla yhdessä joskus. Aloituksen tytär ja äiti viettää lähes kaiken vapaa-aikansa yhdessä.
Enemmän olisin huolissani AP:n hyvinvoinnista. Ei ole normaalia kytätä jonkun muun perheen elämää ja menemisiä 24/7. M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi nyt huolella katsoa areenalta sarjan Gilmoren tytöt.
Päähenkilöt ovat äiti ja tytär, jotka ovat myös toistensa bestikset.
Voisit huomata, että muutkin asiat saattavat olla mielessä, äidin ja tyttären suhteen läheisyydestä huolimatta.
P.S. Monien sarjan nokkeluuksien ja sukkeluuksien avautuminen vaatii melkoisen laajaa yleissivistystä. Mutta jos ap nyt tarttuu tähän täkyyn, niin googlen avulla pääset paremmin sisälle sarjan antiin.
No tuo sarja on sellaista naisvihamielistä paskaa, etten ottaisi näiden naisten suhdetta miksikään esimerkiksi kenellekään. Äiti ja tytär eivät voi olla kavereita koskaan, se on täysin erilainen suhde. Ja jos ollaan kavereita niin äidillä on jäänyt aikuistuminen väliin
Äidin hahmo onkin poikkeuksellinen: teiniäiti, joka 16-vuotiaasta yksinhuolsi lapsensa, eikä turvautunut varakkaisiin, mutta pettyneisiin ja tuomitseviin vanhempiinsa.
En nyt tätä sarjaa niin vakavasti ottaisi, että naisvihamieliseksi menisin väittämään.
Olet varmaan katsonut huolella kaikki 7 kautta, kun sinulla on esittää noin varmoja arvioita.
Minusta on huono juttu jos kukaan on takertunut yhteen ihmiseen, oli se sitten äiti, isä, kumppani tai kuka hyvänsä. Kaverini on takertunut äitiinsä, siskoni on takertunut mieheensä. Molempien elämältä tulee katoamaan pohja jos / kun näille suhteille tapahtuu jotain tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on huono juttu jos kukaan on takertunut yhteen ihmiseen, oli se sitten äiti, isä, kumppani tai kuka hyvänsä. Kaverini on takertunut äitiinsä, siskoni on takertunut mieheensä. Molempien elämältä tulee katoamaan pohja jos / kun näille suhteille tapahtuu jotain tulevaisuudessa.
Normaalimpaa se takertuminen silti on oman perheen jäseneen kuin sukulaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisissa kylmissä ja etäisissä perhesuhteissa se outous on, ei tuossa! Kai koko Etelä-Europpa ja puoli maailmaa voidaan haukkua oudoksi jos tuolle linjalle lähdetään. Normaalia on että vanhemmat tuntuisi hyvältä seuralta ja läheisiltä. Onhan hänellä vielä pitkä elämä aikaa vaikka mihin muuhunkin.
No esimerkiksi oma perhe jää hankkimatta. Omat ystävät, omat harrastukset, oma tahto.
Vihaan tuota sanontaa "oma perhe". Itse en ole ikinä halunnut lapsia enkä tule niitä hankkimaan. Joten minun sisarukset, vanhemmat, tädit, sedät yms ilmeisesti katoaa mystisesti olemasta, kun tulen tiettyyn ikään eikä minulla enää ole yhtäkkiä perhettä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytär ei ole antanut mulle juuri mahdollisuuksia irrottautua, vaikka olisin siihen valmis. Hän on toki vasta 18-vuotias. Hän haluaa tehdä asioita kanssani, matkustaa, shoppailla, jutella ja ylipäätään viettää aikaa. Hänellä ei ole juuri kavereita, tällä hetkellä on poikaystävä, mutta ilmeisesti suhde ei kovin tiivis ole. Tyttärellä on myös rankka mielenterveystausta ja hän on autismikirjolla. En oikein voi jättää häntä yksin selviytymään, vaikka itse kaipaisin jo hieman etäisyyttä.
Toisaalta välit omaan äitiini olivat hyvin etäiset, vaikka asuimme lähekkäin ja tapasimme usein. Minkäänlaista henkistä yhteyttä ei ollut, juttelimme vain arkisista asioista. En sitten tiedä oliko se jotenkin parempi. Koin olleeni aika yksin asioitteni kanssa lapsena ja nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisissa kylmissä ja etäisissä perhesuhteissa se outous on, ei tuossa! Kai koko Etelä-Europpa ja puoli maailmaa voidaan haukkua oudoksi jos tuolle linjalle lähdetään. Normaalia on että vanhemmat tuntuisi hyvältä seuralta ja läheisiltä. Onhan hänellä vielä pitkä elämä aikaa vaikka mihin muuhunkin.
No esimerkiksi oma perhe jää hankkimatta. Omat ystävät, omat harrastukset, oma tahto.
Vihaan tuota sanontaa "oma perhe". Itse en ole ikinä halunnut lapsia enkä tule niitä hankkimaan. Joten minun sisarukset, vanhemmat, tädit, sedät yms ilmeisesti katoaa mystisesti olemasta, kun tulen tiettyyn ikään eikä minulla enää ole yhtäkkiä perhettä ollenkaan.
No eihän sinulla olekaan. Olet perheetön ihan virallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies liikkuisi äitinsä kanssa paljon kaikki paheksuisivat.
Tämä on Suomessa kummallinen juttu. Ei minusta yleensä muuten paheksuta, mutta deittailumaailmassa Suomessa kovin vanhana äidin kanssa paljon ajan viettäminen nähdään hyvin negatiivisena jostain syystä. Tällaista kulttuuria ei ole juuri muualla, jopa muuten melkoisen machot arabit ja välimeren maiden miehet pitää lähinnä kunnia-asiana äidin arvostamista ja äidin kanssa ajan viettämistä, ja siellä naisille on iso plussa, jos mies on hyvä perhekeskeinen mies joka välittää äidistä.
Suomalaiset (tai pohjoismaalaiset) nyt on niin kylmää ja erakoituvaa sakkia, että ei täällä hyväksytä muita läheisiä suhteita kuin oman kumppanin kanssa. Kaikki muu on muka outoa.
Virossa tyttären ja äidin suhde on just noin vahva.
Vierailija kirjoitti:
Tytär ei ole antanut mulle juuri mahdollisuuksia irrottautua, vaikka olisin siihen valmis. Hän on toki vasta 18-vuotias. Hän haluaa tehdä asioita kanssani, matkustaa, shoppailla, jutella ja ylipäätään viettää aikaa. Hänellä ei ole juuri kavereita, tällä hetkellä on poikaystävä, mutta ilmeisesti suhde ei kovin tiivis ole. Tyttärellä on myös rankka mielenterveystausta ja hän on autismikirjolla. En oikein voi jättää häntä yksin selviytymään, vaikka itse kaipaisin jo hieman etäisyyttä.
Toisaalta välit omaan äitiini olivat hyvin etäiset, vaikka asuimme lähekkäin ja tapasimme usein. Minkäänlaista henkistä yhteyttä ei ollut, juttelimme vain arkisista asioista. En sitten tiedä oliko se jotenkin parempi. Koin olleeni aika yksin asioitteni kanssa lapsena ja nuorena.
Tyttäresi on vielä kovin nuori. Osaat varmaan tukea häntä kasvussa ja itsenäistymisessä, kunhan sen aika tulee! Ja tämähän ei tokikaan poissulje rakkautta ja läheisiä välejä, vaikka aikuisena kasvetaankin.
Mä oon sitä mieltä että parhaimmillaan parempaa ja rakastavampaa suhdetta ei elämän aikana tule löytymään kuin suhde äitiin. Ei varmasti kukaan kumppani yllä samaan vaikka lähelle voi päästäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies liikkuisi äitinsä kanssa paljon kaikki paheksuisivat.
Tämä on Suomessa kummallinen juttu. Ei minusta yleensä muuten paheksuta, mutta deittailumaailmassa Suomessa kovin vanhana äidin kanssa paljon ajan viettäminen nähdään hyvin negatiivisena jostain syystä. Tällaista kulttuuria ei ole juuri muualla, jopa muuten melkoisen machot arabit ja välimeren maiden miehet pitää lähinnä kunnia-asiana äidin arvostamista ja äidin kanssa ajan viettämistä, ja siellä naisille on iso plussa, jos mies on hyvä perhekeskeinen mies joka välittää äidistä.
Suomalaiset (tai pohjoismaalaiset) nyt on niin kylmää ja erakoituvaa sakkia, että ei täällä hyväksytä muita läheisiä suhteita kuin oman kumppanin kanssa. Kaikki muu on muka outoa.
Tämä. Minulla on läheiset välit vanhempiini ja sisaruksiini, näemme viikottain ja viestiä laitamme myös useasti viikossa. Eksäni taas ei pitänyt mitään yhteyttä perheeseensä, vaikka heillä ei ollut taustalla mitään ongelmia. Oli ahdistavaa olla toisen ainoa läheinen ihminen vaikka hänelle se ei tuntunut olevan mikään ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon sitä mieltä että parhaimmillaan parempaa ja rakastavampaa suhdetta ei elämän aikana tule löytymään kuin suhde äitiin. Ei varmasti kukaan kumppani yllä samaan vaikka lähelle voi päästäkin.
Takertuvaa läheisriippuvaisuutta.
Terve äiti ei todellakaan tee tuollaista lapselleen.
No tuo sarja on sellaista naisvihamielistä paskaa, etten ottaisi näiden naisten suhdetta miksikään esimerkiksi kenellekään. Äiti ja tytär eivät voi olla kavereita koskaan, se on täysin erilainen suhde. Ja jos ollaan kavereita niin äidillä on jäänyt aikuistuminen väliin