Äiti ja aikuinen tytär aina yhdessä, onko mielestänne outoa?
Mulla on lähipiirissä äiti ja hänen 26 v tyttärensä, jotka ovat aina yhdessä. Kummallakaan ei ole muita läheisiä ystäviä, siis tuttavia ja sukulaisia kyllä, mutta ei sellaisia hyviä ystäviä, joiden kanssa varsinaisesti viettäisivät vapaa-aikaa.
Olipa kyseessä sitten vapaapäivä, lomamatka, juhlat, mikä tahansa meno... Äiti ja tytär kulkevat yhdessä. Joskus mukana on muitakin perheenjäseniä, esim. perheen isä, mutta harvoin.
Tytär asuu kyllä omillaan, mutta on aina asunut lähellä lapsuuskotiaan, samalla kylällä, ja viettää yhä esim. viikonloput yleensä aina vanhempiensa luona.
Toisaalta on ihanaa, että on noin läheinen suhde. Toisaalta minusta tuossa on jotakin omituista. Jos ajattelen itseäni reilu parikymppisenä opiskelijana, niin en kyllä äidin kanssa kaksistaan kulkenut sukuloimassa, lenkkeilemässä ja ostoksilla... oli hiukan muut asiat mielessä.
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työkaveri, joka on varmaan jo reilusti yli kolmekymppinen.
Hän myös asuu omassa asunnossaan, mutta ihan vanhempiensa vieressä käsittääkseni. Puhuu jatkuvasti siitä, mitä äidin ja iskän kanssa tekivät ja juttelee mm. kuinka ihanaa on päästä äitin kanssa kaupungille, äitin kanssa hoitavat lemmikkikaneja yhdessä, kuinka äitin kanssa yhdessä kävivät kampaajalla, kuinka iskä huoltaa hänen autoaan eikä sen takia uskalla koskaan muuttaa minnekään kauemmas kun sitten ei olisi autolla huoltajaa...
On kyllä minusta erikoinen tyyppi. Aivan kuin aikuistuminen ja itsenäistyminen olisi jäänyt jotenkin kesken.
Juuri näin. Ei ole irtautunut oikeasti vanhemmistaan. Napanuora on vieläkin katkeamatta.
E.m. aikuiset voivat kärsiä masennuksesta, johon liittyy aloitekyvyttömyyttä tai sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Yksinäinen aikuinen käy ostoksilla äidin tai isän kanssa, koska hänellä ei ole varsinaisia ystäviä, joiden kanssa olla. Lievästi autistinen tai vähäisesä kehitysviivästymästä kärsivät aikuinen voi hänkin olla riippuvainen vanhemmistaan aikuisena. Olipa syy mikä tahansa, ihmisen on hyvä olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa eikä lukittautua kotiin.
Kyllä saatte taputtaa itseänne olkapäälle että hyvin itsenäistytty, välit katkaistu vanhempiin! Varmaan odotatte omilta lapsiltakin samaa? Kotoa potkitaan heti kun täyttää 18 eikä takaisin ole tulemista kuin satunnaisille vierailuille. Jos lapsi rupeaa puhumaan vanhemmille elämästään niin torpataan sellainen heti alkuunsa.
Onneksi nyt tämmöistä ymmärretään kun itse kerroin käyväni muutaman kerran viikossa vanhemmillani kahvilla niin olin huonoin mies koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saatte taputtaa itseänne olkapäälle että hyvin itsenäistytty, välit katkaistu vanhempiin! Varmaan odotatte omilta lapsiltakin samaa? Kotoa potkitaan heti kun täyttää 18 eikä takaisin ole tulemista kuin satunnaisille vierailuille. Jos lapsi rupeaa puhumaan vanhemmille elämästään niin torpataan sellainen heti alkuunsa.
Nyt on tylsää provoilua. Väsynyttä.
Yksin saattaa jäädä ihan mistä elämäntilanteesta käsin. Mutta jos haluaa viettää aikaa vaikka viisaan äidin kanssa, niin onhan se kuin rahaa omaan viisauspankkiin laittaisi. Kyllä jokainen hahmottaa että vanhempi kuolee joskus.
Liian mustavalkoinen ja omituinen aloitus. Ehkä kateellinenkin.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi nyt tämmöistä ymmärretään kun itse kerroin käyväni muutaman kerran viikossa vanhemmillani kahvilla niin olin huonoin mies koskaan.
Muistan tuon! Olin siinäkin ketjussa kannustamassa ja sanomassa että asia on täysin ok.
Tunnenkohan saman äidin ja tyttären. Tässä tapauksessa jos tytär kutsutaan vaikka juhliin, hän tulee sinne äitinsä kanssa. Vaikka äitiä ei olisi kutsuttu. Esittelee sitten vaan muille että hei, tässä on mun äiti Sirpa... Ei KOSKAAN mene juhliin yksin, vaan äiti aina mukana. Ja pitää sitä niin normaalina ettei edes kysy asiasta etukäteen kutsujalta, vaan pitää heitä niin samana yksikkönä että tottakai äiti nyt voi mukaan tulla vaikka ei kutsussa nimeä ollutkaan.
Ja kyllä, se ON kummallista.
Kerrankin vanhempi joka ei golfaa aikaansa. Viisaalta vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuin yksi sukulainen ja hänen kolmekymppinen tyttärensä.
Tuo sana "avuton" kuvaa tätäkin tytärtä hyvin. Aikuinen nainen, mutta oudolla tavalla avuton ja jotenkin hyvin lapsekas. Äitinsä mielipidettä ja apua tarvitsee joka asiaan, ei osaa itse tarttua oikein mihinkään hommaan, jos ei äitinsä sano, että tee näin ja tee noin.
Olen joskus ajatellut, että onkohan tyttärellä jokin lievä kehitysvamma, kun vaikuttaa jotenkin ikäisekseen niin tosi lapselliselta monissa asioissa, mutta ei varmaan ole, kun ihan normaalit koulut käynyt ja töissäkin on.
Äiti on hänen paras kaverinsa, muita ystäviä ei käsittääkseni oikeastaan ole.
Kuvailemasi tytär saattaa olla siinä rajalla, siis tosiaan lievä kehitysvamma ja tavallinen koulu sujui mahdollisesti rimaa hipoen.
Aloittajan ja komppaajiensa vanhempien vanhuus tiedetään. Yksinäistä, lapset eivät käy katsomassa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa minun työkaveriltani:on ikäneito, nyt jo reippaasti yli 50-vuotias. Ei ole koskaan seurustellut, tuskin edes tapaillut ketään miestä/naista. En koskaan näe häntä yksin liikkeellä, vaan aina äitinsä kanssa. Äiti varmaan lähentelee jo 80, en tiedä, mitä tyttärensä tekee, kun äiti kuolee. Tytär asui muutaman vuoden toisessa kaupungissa, mutta vietti silti viikonloput äidillään ja nyt on palannut takaisin kotikaupunkiinsa. Omituinen suhde, sanonpahan vaan...
Voi olla myös niin päin, että äiti on riippuvainen lapsestaan ja on tavallaan sitonut tämän psykologisesti itseensä. Seurustelin lyhyen ajan kolmekymppisen miehen kanssa, jonka oli "pakko" mennä joka sunnuntai kylään äidin luokse (leskirouva) ja syödä siellä ja viettää aikaa siellä. Miehen sisko asui äidin kanssa enkä tiedä saiko tytär koskaan mahdollisuutta elää oma elämää. Epäilin, että miehen avioero liittyi jotenkin tähän kuvioon. Vaimo oli ollut töissä myös lauantaina ja parin ainoa yhteinen vapaapäivä kului aina miehen äidin luona
Vierailija kirjoitti:
Miksi tää saa näin vihamielisiä vastauksia ja alapeukkuja.
Kai tämmöisiä asioita täällä saa ihmetellä ja kummastella niin kuin muitakin.
Mä tapailin joskus miestä, joka soitti äitinsä kanssa päivittäin, joskus useitakin kertoja päivässä. Kävi myös lapsuuskodissaan vähintään kerran viikossa, välillä useita kertoja viikossa. Asuivat samassa kaupungissa.
Omat vanhempani asuivat 200 kilometrin päässä ja kävin siellä lähinnä lomilla ja juhlapyhinä, soittelin äidin kanssa ehkä kerran viikossa.
Minusta aikuisen ihmisen noin tiivis yhteydenpito äitiinsä tuntui jotenkin oudolta.
Ihmettelen myös niitä aikuisia naisia, jotka julistavat että äiti on mun paras ystävä. Ei ole ehkä ihan tuo itsenäistyminen onnistunut.
Et kuulosta vain ahdasmieliseltä, vaan myös rasistilta ja ksenofoobilta. Ihan tavallista ympäri maailman, monessa Euroopankin kulttuurissa tuo on ihan normaalia. Me ollaan niitä kummajaisia, jotka dumpataan jälkikasvu heti kun 18 vuotta tulee täyteen. Ja aikuiset ihmiset marisee vauva-palstalla, kun on pakko kerran vuodessa nähdä vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saatte taputtaa itseänne olkapäälle että hyvin itsenäistytty, välit katkaistu vanhempiin! Varmaan odotatte omilta lapsiltakin samaa? Kotoa potkitaan heti kun täyttää 18 eikä takaisin ole tulemista kuin satunnaisille vierailuille. Jos lapsi rupeaa puhumaan vanhemmille elämästään niin torpataan sellainen heti alkuunsa.
Nyt on tylsää provoilua. Väsynyttä.
Ihan aiheellista ja näytti kolahtavan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saatte taputtaa itseänne olkapäälle että hyvin itsenäistytty, välit katkaistu vanhempiin! Varmaan odotatte omilta lapsiltakin samaa? Kotoa potkitaan heti kun täyttää 18 eikä takaisin ole tulemista kuin satunnaisille vierailuille. Jos lapsi rupeaa puhumaan vanhemmille elämästään niin torpataan sellainen heti alkuunsa.
Aikainen kotoa muuttaminen liittyy joillakin siihen, että halutaan kahmia kaikki taloudellinen tuki yhteiskunnalta kuten asumistuki ja mahdolliset muut tuet. Tässä on syy, miksi varakkaan, tilavassa asunnossa asuvan perheen lapsi lähtee kotoa heti täysi-ikäisenä. Toisella puolella ovat ne, joiden lapsuudenkodissa on ahdasta tai vanhemmalla on päihdeongelma tai muuta, mikä tekee asumisesta hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies liikkuisi äitinsä kanssa paljon kaikki paheksuisivat.
Äitinsä kanssa hengaileva mies on aina psyko:
Ainakin jos on tappanut äitinsä ja pukeutuu äitinsä vaatteisiin.
Joo sori, ihan unohdin että tämä oli vauvapalsta. Eihän täällä tiedetä mitään siitä, millaista on kun on oikea perhe, jonka kanssa halutaan viettää aikaa ihan vapaaehtoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mun kohta eläkeikäisellä työkaverilla on nelikymppinen tytär, joka kysyy kaikki asiat äidiltään ja jonka asioita äiti hoitaa jatkuvasti. Siis oikeasti tämä nelikymppinen tytär, jolla itselläänkin on lapsia, soittelee äidilleen töihin lähes päivittäin kertoakseen, että on maha kipeä, mitähän lääkettä pitäisi ottaa tai kysyäkseen neuvoa, kun pankkitunnukset ei toimi tai vesimittari pitäisi tarkistaa tai kuinka hänen nyt kannattaisi toimia, kun toisaalta tekisi mieli ostaa se uusi sohva, mutta sitten Torissa oli myynnissä tämmöinen nojatuoli, niin..."
Siis juuri tällaisia ovat nuo tuntemani henkilöt myös!
On näiden ihmisten onni, että heillä on äiti, joka pystyy huolehtimaan heistä tai ainakin olemaan heidän tukenaan arjessa.
Kaikki lapset eivät vain ns. aikuistu. Vammoja on er
"Yleensä ko vamma on se äiti."
Työssäni olen ollut tekemisissä mm. kehitysvammaisten nuorten työtoiminnan kanssa. Vamma voi näkyä jo ulkoisessa olemuksessa. Mutta voi olla myös näkymättä.
Se kadulla vastaasi kävelevä kauniisti puettu ja hyvännäköinen nuori nainen tai mies voi tarvita apua aivan normaaleissa arjen toiminnoissa, jotka sinun 6-vuotiaasi on hallinnut itsenäisesti jo pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä saatte taputtaa itseänne olkapäälle että hyvin itsenäistytty, välit katkaistu vanhempiin! Varmaan odotatte omilta lapsiltakin samaa? Kotoa potkitaan heti kun täyttää 18 eikä takaisin ole tulemista kuin satunnaisille vierailuille. Jos lapsi rupeaa puhumaan vanhemmille elämästään niin torpataan sellainen heti alkuunsa.
Jep.
Ja seksiä pitää alkaa harrastaa kaverien kanssa jo 16-vuotiaana, koska minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa.
Omatoimisuutta!
Jännä, miten täälläkin aina ihannoidaan kulttuureja, joissa esim. kokoonnutaan isolla perheellä monen sukupolven voimin syömään monen tunnin illallisia ja naristaan, kun meillä Suomessa on niin junttikulttuuri. Mutta jos joku täällä oikeasti elää noin, hänen täytyy olla kehitysvammainen tai mielisairas.
Äidin viisaus on sellaista mitä ei kirjoista heti löydy... onnea on jos on sellainen äiti joka vielä haluaa viettää aikaa jälkikasvun kanssa. Tiedän monia joiden äidit vähät välittävät, kun vapaita perhevelvollisuuksista, huitelevat maailmalla ja viis välittävät muista. Kaverin äiti asuu Espanjassa eikä ole edes nähnyt nuorimpia lapsenlapsiaan. Minusta se on outoa. Itse olen hyvin perhekeskeinen ja läheiset välit sekä veljeen ja hänen perheeseensä että iäkkääseen upeaan äitiini. Vaihdamme viikottain kuulumisia, äiti on opettanut mut sijoittamaan jne. Ihan paras mama. Ja paras mummi lapsenlapsille.