Lue keskustelun säännöt.
Äiti ja aikuinen tytär aina yhdessä, onko mielestänne outoa?
12.06.2025 |
Mulla on lähipiirissä äiti ja hänen 26 v tyttärensä, jotka ovat aina yhdessä. Kummallakaan ei ole muita läheisiä ystäviä, siis tuttavia ja sukulaisia kyllä, mutta ei sellaisia hyviä ystäviä, joiden kanssa varsinaisesti viettäisivät vapaa-aikaa.
Olipa kyseessä sitten vapaapäivä, lomamatka, juhlat, mikä tahansa meno... Äiti ja tytär kulkevat yhdessä. Joskus mukana on muitakin perheenjäseniä, esim. perheen isä, mutta harvoin.
Tytär asuu kyllä omillaan, mutta on aina asunut lähellä lapsuuskotiaan, samalla kylällä, ja viettää yhä esim. viikonloput yleensä aina vanhempiensa luona.
Toisaalta on ihanaa, että on noin läheinen suhde. Toisaalta minusta tuossa on jotakin omituista. Jos ajattelen itseäni reilu parikymppisenä opiskelijana, niin en kyllä äidin kanssa kaksistaan kulkenut sukuloimassa, lenkkeilemässä ja ostoksilla... oli hiukan muut asiat mielessä.
Kommentit (152)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työkaveri, joka on varmaan jo reilusti yli kolmekymppinen.
Hän myös asuu omassa asunnossaan, mutta ihan vanhempiensa vieressä käsittääkseni. Puhuu jatkuvasti siitä, mitä äidin ja iskän kanssa tekivät ja juttelee mm. kuinka ihanaa on päästä äitin kanssa kaupungille, äitin kanssa hoitavat lemmikkikaneja yhdessä, kuinka äitin kanssa yhdessä kävivät kampaajalla, kuinka iskä huoltaa hänen autoaan eikä sen takia uskalla koskaan muuttaa minnekään kauemmas kun sitten ei olisi autolla huoltajaa...
On kyllä minusta erikoinen tyyppi. Aivan kuin aikuistuminen ja itsenäistyminen olisi jäänyt jotenkin kesken.
Juuri näin. Ei ole irtautunut oikeasti vanhemmistaan. Napanuora on vieläkin katkeamatta.
Ei olisi minulta onnistunut noin läheinen suhde äidin kanssa. Hän aina arvosteli valintojani, tekemisiäni ja elämistäni. Juu, ei kiitos. Hän keksi mitä milloinkin valittamista, myös ulkonäöstäni.
Kun rupesin seurustelemaan mieheni kanssa (50 v sitten) hänestäkin löytyi vaikka mitä vikoja. Silloin ensimmäisen kerran nousin äitiäni vastaan, olin 27-vuotias itsellinen nainen.
Kyllä minä äidistä huolehdin hänen kuolemaansa saakka, mutta yhtään kyyneltä en vuodattanut.
Vierailija kirjoitti:
Ei olisi minulta onnistunut noin läheinen suhde äidin kanssa. Hän aina arvosteli valintojani, tekemisiäni ja elämistäni. Juu, ei kiitos. Hän keksi mitä milloinkin valittamista, myös ulkonäöstäni.
Kun rupesin seurustelemaan mieheni kanssa (50 v sitten) hänestäkin löytyi vaikka mitä vikoja. Silloin ensimmäisen kerran nousin äitiäni vastaan, olin 27-vuotias itsellinen nainen.
Kyllä minä äidistä huolehdin hänen kuolemaansa saakka, mutta yhtään kyyneltä en vuodattanut.
Takertuvat äiti/tytär-suhde ei mitenkän estä sitä, etteikö äiti arvostelisi ja marmattaisi.
Pikemminkin päinvastoin. Sillähän hän juuri sen tyttären nöyränä ja epäitsenäisenä pitää.
Vierailija kirjoitti:
Ei olisi minulta onnistunut noin läheinen suhde äidin kanssa. Hän aina arvosteli valintojani, tekemisiäni ja elämistäni. Juu, ei kiitos. Hän keksi mitä milloinkin valittamista, myös ulkonäöstäni.
Kun rupesin seurustelemaan mieheni kanssa (50 v sitten) hänestäkin löytyi vaikka mitä vikoja. Silloin ensimmäisen kerran nousin äitiäni vastaan, olin 27-vuotias itsellinen nainen.
Kyllä minä äidistä huolehdin hänen kuolemaansa saakka, mutta yhtään kyyneltä en vuodattanut.
Tuo on juurikin sitä normaalia itsenäistymistä, mikä ei läheskään aina tapahdu kivutta ja ilman hankauksia. Aika harva meistä on pärjännyt vanhempiensa kanssa niin, ettei jotain konfliktia olisi syntynyt. Ollaan kasvettu nuorina, ryhdytty ajattelemaan omilla aivoillamme, ryhdytty itsenäistymään ja sehän on mahdollisesti vanhemmille vielä kovempi paikka kuin nuorelle itselleen, varsinkin jos vanhemmat eivät itse ole eläneet kovin avarissa ympyröissä.
Useimmat kyllä nousevat vanhempiaan vastaan jo teini-iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä kuinka vanhanaikainen ap:n oma äiti sitten on kun ei aikuisenakaan kehtaa hänen kanssaan aikaa viettää. Toisilla on onneksi käynyt parempi tuuri äitilotossa.
Ap, ihan tosi, miten meni niinkuin omasta mielestä tän keskustelun aloitus? Tuliko maailmasta nyt parempi kun yritit itsesi nostaa jalustalle?
Mieluummin äidin kanssa kuin petollisten "kavereiden"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En puhunut nyt hänestä vaan yleisesti naisista jotka haluaa elää sinkkuina :)
Tässä ei nyt keskustella sinun elämästäsi, vaan aloitusviestin tyttärestä, joka viettää kaiken aikansa äitinsä kanssa.
Jos haluat keskustella omasta elämästäsi, aloita siitä uusi keskutelu, katsotaan kiinnostaako se ketään.
Anteeksi nyt, mutta mistä kukaan tietää, viettääkö tytär KAIKEN aikansa äitinsä kanssa! Se on vaan ap:n tyhmä oletus, mutta eihän hän oikeasti tiedä, onko asia näin.
Suomalaisissa kylmissä ja etäisissä perhesuhteissa se outous on, ei tuossa! Kai koko Etelä-Europpa ja puoli maailmaa voidaan haukkua oudoksi jos tuolle linjalle lähdetään. Normaalia on että vanhemmat tuntuisi hyvältä seuralta ja läheisiltä. Onhan hänellä vielä pitkä elämä aikaa vaikka mihin muuhunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisissa kylmissä ja etäisissä perhesuhteissa se outous on, ei tuossa! Kai koko Etelä-Europpa ja puoli maailmaa voidaan haukkua oudoksi jos tuolle linjalle lähdetään. Normaalia on että vanhemmat tuntuisi hyvältä seuralta ja läheisiltä. Onhan hänellä vielä pitkä elämä aikaa vaikka mihin muuhunkin.
No esimerkiksi oma perhe jää hankkimatta. Omat ystävät, omat harrastukset, oma tahto.
Kuin yksi sukulainen ja hänen kolmekymppinen tyttärensä.
Tuo sana "avuton" kuvaa tätäkin tytärtä hyvin. Aikuinen nainen, mutta oudolla tavalla avuton ja jotenkin hyvin lapsekas. Äitinsä mielipidettä ja apua tarvitsee joka asiaan, ei osaa itse tarttua oikein mihinkään hommaan, jos ei äitinsä sano, että tee näin ja tee noin.
Olen joskus ajatellut, että onkohan tyttärellä jokin lievä kehitysvamma, kun vaikuttaa jotenkin ikäisekseen niin tosi lapselliselta monissa asioissa, mutta ei varmaan ole, kun ihan normaalit koulut käynyt ja töissäkin on.
Äiti on hänen paras kaverinsa, muita ystäviä ei käsittääkseni oikeastaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n aloitus on ainoa outo asia tässä.
Vierailija kirjoitti:
"Mun kohta eläkeikäisellä työkaverilla on nelikymppinen tytär, joka kysyy kaikki asiat äidiltään ja jonka asioita äiti hoitaa jatkuvasti. Siis oikeasti tämä nelikymppinen tytär, jolla itselläänkin on lapsia, soittelee äidilleen töihin lähes päivittäin kertoakseen, että on maha kipeä, mitähän lääkettä pitäisi ottaa tai kysyäkseen neuvoa, kun pankkitunnukset ei toimi tai vesimittari pitäisi tarkistaa tai kuinka hänen nyt kannattaisi toimia, kun toisaalta tekisi mieli ostaa se uusi sohva, mutta sitten Torissa oli myynnissä tämmöinen nojatuoli, niin..."
Siis juuri tällaisia ovat nuo tuntemani henkilöt myös!
On näiden ihmisten onni, että heillä on äiti, joka pystyy huolehtimaan heistä tai ainakin olemaan heidän tukenaan arjessa.
Kaikki lapset eivät vain ns. aikuistu. Vammoja on erilaisia ja eriasteisia, eivätkä ne aina näy henkilön ulkoisesta olemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mun kohta eläkeikäisellä työkaverilla on nelikymppinen tytär, joka kysyy kaikki asiat äidiltään ja jonka asioita äiti hoitaa jatkuvasti. Siis oikeasti tämä nelikymppinen tytär, jolla itselläänkin on lapsia, soittelee äidilleen töihin lähes päivittäin kertoakseen, että on maha kipeä, mitähän lääkettä pitäisi ottaa tai kysyäkseen neuvoa, kun pankkitunnukset ei toimi tai vesimittari pitäisi tarkistaa tai kuinka hänen nyt kannattaisi toimia, kun toisaalta tekisi mieli ostaa se uusi sohva, mutta sitten Torissa oli myynnissä tämmöinen nojatuoli, niin..."
Siis juuri tällaisia ovat nuo tuntemani henkilöt myös!
On näiden ihmisten onni, että heillä on äiti, joka pystyy huolehtimaan heistä tai ainakin olemaan heidän tukenaan arjessa.
Kaikki lapset eivät vain ns. aikuistu. Vammoja on erilaisia ja eriasteisia, eivätkä ne aina näy henki
Yleensä ko vamma on se äiti.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan aina äidin kanssa yhdessä kun vapaata molemmilla. Ja olen 40v, naimisissa. Ja kaksi lasta. Äiti vaan on niin ihana, viihdytään yhdessä.
Sama täällä. Mun äiti on niin sairaan viisas, älykäs, hauska, luova, lempeä kaikille erityisesti lapsenlapsille, antaa aina tukensa kun elämä murjoo... miksi en viettäisi paljon aikaa sellaisen ihmisen kanssa. On silti paljon ystäviä ja myös ihana puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisissa kylmissä ja etäisissä perhesuhteissa se outous on, ei tuossa! Kai koko Etelä-Europpa ja puoli maailmaa voidaan haukkua oudoksi jos tuolle linjalle lähdetään. Normaalia on että vanhemmat tuntuisi hyvältä seuralta ja läheisiltä. Onhan hänellä vielä pitkä elämä aikaa vaikka mihin muuhunkin.
No esimerkiksi oma perhe jää hankkimatta. Omat ystävät, omat harrastukset, oma tahto.
Näin juuri. Ja ne vanhemmathan eivät elä ikuisesti, eli jos jämähtää elämään äitinsä kanssa kahdestaan, jää lopulta yksin.
Komppaan, ap:n aloituksesta voi kuulla sellasen elämänkoulu viban. Hyvä ettei kaikki nuoret naiset ole siinä koulussa. Voi irrottautua minin tavoin vanhemmista eikä kukaan tiedä, ehkä äiti todella onkin mahtavinta seuraa. Me kasvamme jo pikkulapsina hyvin eritahtisesti.
Kuulostaa minun työkaveriltani:on ikäneito, nyt jo reippaasti yli 50-vuotias. Ei ole koskaan seurustellut, tuskin edes tapaillut ketään miestä/naista. En koskaan näe häntä yksin liikkeellä, vaan aina äitinsä kanssa. Äiti varmaan lähentelee jo 80, en tiedä, mitä tyttärensä tekee, kun äiti kuolee. Tytär asui muutaman vuoden toisessa kaupungissa, mutta vietti silti viikonloput äidillään ja nyt on palannut takaisin kotikaupunkiinsa. Omituinen suhde, sanonpahan vaan...
Mä vietän paljon aikaa äitini kanssa ja yhdessä matkustellaankin kun hän on hemmetin hyvää ja hauskaa seuraa, mutta on meil tietty omiakin ystäviä eli ei olla koko aikaa käsikädessä vaikka monta kertaa viikossa nähdäänkin.
Veljeni 20v tytär kyllä hieman huolestuttaa kun hän on koko ajan vanhempiensa kanssa. Mökille mennään yhdessä, matkoille mennään yhdessä ja majoitutaan samaan hotellihuoneeseen, saunassa hän käy äidin kanssa (ei sentään isän), lenkille tai shoppailemaan mennään yhdessä jne. Joskus tyttö tapaa yhtä tai kahta kaveriaan mutta tietenkin joko omassa tai kaverinsa kodissa. Tyttö on täysipäinen, mutta mielestäni täysin alistettu eikä hänen anneta aikuistua. Lukion jälkeen hän on vain kotona kun kermaperseen ei tarvitse tehdä mitään kuin olla isin ja äidin ilona.
On outoa