Kun ajelee tuolla Suomen maaseudulla, ei voi ymmärtää miksi

Vierailija kirjoitti:

Vastakysymys, miten te maaseudulla asuvat jaksatte pysyä elämänhaluisina, vaikka siellä on elävältä haudattu olo? Käytättekö kaikki jotain mielialalääkkeitä siellä? Minusta se jos joutuisi muuttamaan maalle vastaisi täysin sitä, että joutuisi vankilaan. Paitsi että vankila olisi helpompi kestää, kun tietää, että sieltä pääsee lopulta pois.

Vain täällä voin tuntea eläväni. Melkein kuolin tylsyyteen kun erehdyin muutamaksi vuodeksi kaupunkiin. Eihän siellä voi tehdä mitään muuta kuin juosta maksullisissa paikoissa ja väentungoksessa. Toki sopii ihmisille joilla ei mielikuvitus riitä keksimään tekemistä. Maalla saa vapaasti puuhastella omia juttujaan. Omalle pihalle voi jättää projekteja keskeneräisinäkin odottamaan jos aika ei meinaa kaikkeen riittää. Mä sain juuri valmiiksi meidän kesäkeittiön ja järjestän juhannuksena ystäville juhlat meidän puutarhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka kertoisi mulle mikä on Helsinkiläisen perus viikko-ohjelma? Mitä kesäisen viikon aikana tulee puuhasteltua?

Voin toki vastata vain omasta puolestani. Aurinkoisina päivinä tulee käytyä ulkokohteissa kuten Korkeasaaressa tai kävelyllä ja kahviloiden terasseilla tai lounaalla jossain kivassa paikassa. Täällä on aivan mielettömän paljon kivoja kävelyreittejä. Välillä myös beach volleyta frendien kanssa. Sadepäivinä on kiva käydä museossa esim. huomenna mennään HAMiin ja sen jälkeen päivälliselle.

oukei. Me oltiin viime viikolla kahtena päivänä järvellä jigaamassa. No, ite enimmäkseen otin aurinkoa veneessä ja luin naistenlehtiä. Välillä käytiin saaressa paistaan makkaraa ja rannalla vähän, no, jätetäänpä sanomatta. Illalla saunottiin rantasaunassa ja grillailtiin. Yhtenä päivänä värkättiin uutta terassia. Käytiin kavereiden mökillä illanvietossa. Läheisessä matkailukeskuksessa päiväretkellä ja syömässä hotellin ravintolassa. Ei menty nyt kylpylään vaikka oli suunniteltu kun oli niin sikana porukkaa. Kahtena iltana (vaan) mökiltä 15 km päässä kuntosalilla. Yhtenä päivänä oli kylmää niin tehtiin pitempi päivä duunia, parempina päivinä vain aamun-aamupäivän palaverit. Ihan kiva viikko työviikoksi :) Kesä on niin lyhyt että pitää yrittää nauttia illoista kun päivällä joutuu tekeen töitä.

Vierailija kirjoitti:

Ois kiva olla maalla jos: 

1) ois töitä

2) sairaala lähellä

Kovin harvassa on sairaalat nykyään, vain arvauskeskuksia siellä täällä.

Vierailija kirjoitti:

Kuka kertoisi mulle mikä on Helsinkiläisen perus viikko-ohjelma? Mitä kesäisen viikon aikana tulee puuhasteltua?

Ylikalliit kahvilat, viiniä terassilla, huono elokuva teatterissa, samat museot joka vuosi. Opastetut lenkkipolut joilla ei eksy. 

Kiina autot ruostuu myös maalla ennen aikojaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siellä landella ole esim high-tech-työpaikkoja.

Etätyö mahdollistaa tämän!

Miten esim elektroniikkalaitteiden tuotekehitystä tehdään etänä? Joka kotiin oma mittauslabra?

Sama ongelma minulla. Osaa töistä ei järkevin kustannuksin voi tehdä etänä. Kun mittalaite maksaa yli 50000 euroa niin ei sellaista kotilabraan hankita.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin minä vietän kesäloman Helsingissä, tosin osan aikaa siitä ehkä ulkomailla. En tule sinne maalle, ne mökkeilijät ovat eri henkilöitä, luultavasti maalta kaupunkiin muuttaneita.

Jahas, ja kuinkas kaukaa sinulla on multaa varpaiden välissä? Mä olen paljasjalkainen stadilainen ja useammassa polvessa, muttei mun silti tarvitse dissata muita ja ihan mukava on suvun kesämökille mennä hengaamaan.

Olen se jolta kysyit, esi-isäni muuttivat Helsinkiin 1800-luvulla. Minulla ei ole yhtään sukulaista, jotka asuisivat maaseudulla, molempien vanhempieni suku on helsinkiläisiä. En tykkää olla kesämökillä, kiva jos sinä tykkäät.

Vastasin jo aiemmin ap:n kysymykseen, mutta vastailenpa nyt lisää. Vaikka olenkin koko elämäni asunut pääkaupunkiseudulla, vietin monet lapsuuteni kesät 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa maaseudulla. Ensin mummolassa ja sitten mummon kuoleman jälkeen tätini luona. Rakastin niitä kesiä ja rakastin sitä paikkaa. Oli siihen aikaan vireä pikkupaikkakunta. Toinen Suomen rautateiden risteysasemista. Moni paikkakuntalainen olikin VR:llä töissä, joissain perheissä molemmat vanhemmat. Alueella oli myös teollisuutta ja maataloutta. Oli koulut, kirkot, apteekit, pankit ja kauppoja. Jopa kunnanlääkärin vastaanotto eikä lähimpään sairaalaankaan ollut kuin parikymmentä kilometriä. Kauppa-auto kävi 2 kertaa viikossa "peräkylillä". Muistan vieläkin, että tiistaisin ja perjantaisin. Polkupyörällä sitten mummo ja täti polki kylille, jos tarvitsi jotain muuta. Talvisaikaan potkukelkalla. 

Sitten rakennettiin ohitusrata. Uudempi ja nopeampi. Työt VR:llä väheni ihan merkittävästi. Moni jäi silloin työttömäksi ja joutuivat muuttamaan pois sieltä. Uuden radan vuoksi myös teollisuus väheni ja siten lisäsi työttömyyttä. Kun asukasmäärä väheni poismuuton vuoksi eikä uusia ihmisiä juurikaan muuttanut tilalle, myös palvelut vähenivät. Ei käynyt enää kauppa-auto, hävisi pankit ja muut. Kunnanlääkärikin jäi eläkkeelle ja terveyspalvelut  siirtyi sinne, missä oli aiemmin se sairaala ja sen sairaalan toiminnatkin sitten siirrettiin vieläkin kauemmas. 

Mulle sopisi ihan hyvin erakkoelämä lapsuuteni kesäpaikkakunnalla (kaikki mun siellä asuneet läheisethän on jo paikkakunnan hautausmaalla), mutta - kuten ekassa kommentissani kerroin - vain sellaisessa tilanteessa, että olisin lähes kokonaan omavarainen. Siihen en terveyteni vuoksi pysty. Enkä myöskään potkimaan talvisaikaan potkukelkalla 26 km käydäkseni kontrolliverikokeissa. 

Mutta aika pienestä asiasta - siis tuo ohitusrata - vireäkin pikkupaikkakunta saattaa kuolla lähes kokonaan. 

Katsos ap, kun ei ole perintöä takaplakkarissa ja  minulle paras työpaikka sijaitsee kaupungissa.

Tiedätkö ap, kun on mahdollisuus asua kaupungissa liki merta ja upeaa luontoa, kuunnella kesän alussa satakielen laulua ect ect , ja sitten muuttaa pariksi kuukaudeksi kirkasvetisen kalaisan järven rannalle niin näihin tunnelmiin  tottuu . Molemmissa elämä on ihan yhtä hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Todella harvasta on asumaan maaseudulla. Siellä muut tietävät asiasi ennen kuin sinä itsekään tiedät. Ei mitään yksityisyyttä mutta juoruamista 24/7.

Olen asunut maaseudulla ja lähimmät talot sijaitsivat pellon toisella puolella. Täysin omassa rauhassa sai elellä.

Nyt keskikokoisessa kaupungissa omakotitalossa tätä rauhaa meillä ei ole, mutta kyttäämistä ja juoruamista sitäkin enemmän - muutamia uskomattoman uteliaita naapureita. Skuutteja jätetään minne sattuu ja niitä saa siirrellä ajoradalta sivuun. Koiria on lähes joka toisessa talossa ja yhdellä on koiria enemmän kuin laki sallii ja räksytystä saa kuunnella päivittäin enemmän kuin korvat kestävät. Koiran ulostekasoja kaikkien talon omistajien selät eivät taivu poimimaan, joten niitä saa sitten poimia koirattomatkin asujat pensasaitojensa viereltä. Ihan suoraan helvetistä tämä ns. 'parempien ihmisten asuinalue' kaupungissa! Sanomattakin selvää, että uusi koti on etsinnässä. 

Onko niin, että ne, jotka eivät viihdy kaupungissa vaan haluavat asua maalla, eivät ole koskaan viihtyneet yökerhoissa?

Tuli vaan mieleen, että onko se tietynlaiset erilaiset ihmistyypit, jotka viihtyvät niissä ja eivät viihdy?

Itse olen läpikotaisin kaupunkilainen, enkä voisi asua maalla tai pikkukaupungissa. Nuorena biletin paljon pintapaikoissa kuten KY:llä, Adlonissa, Teatterissa ja Kallessa. Se idea niissä oli keskeisesti katsella muita ihmisiä. Missään baarissa en viihtyisi, kun ei ole hyvännäköistä katseltavaa.

Ehkä tämä hyvännäköisen ja tietyntyyppisen ihmisvilinän puute on maalla se, mikä masentaa. Ovatko maalla viihtyvät niitä, jotka eivät ole koskaan nauttineet uusien komeiden / kauniiden ihmisten näkemisestä ja sellaisesta kutkuttavasta tunteesta, että keneenköhän sitä saattaa tänä iltana törmätä? Nyt aikuisena mm. kahviloissa istuminen on tullut tähän jatkoksi, ihmisten katselumuotona. Olen palstalta lukenut, että jotkut maalaiset eivät tajua tuotakaan, että miksi joku haluaa juoda kallista kahvia kahvilassa, kun itse voi keittää halvemmalla, heille se on siis kai vain kahvinjuomistilanne.

Maaseutu alkaa olla täynnä tuulivoimaloita. Ei uskalla ostaa sieltä taloa, kun muutaman vuoden kuluttua vieressä voi meluta 350 korkeita tuulimyllyjä. Nope maalle muutolle tänä energiarakentamisen kahjona aikana. 

Älä huoli, yhä useampi suomalainen haluaa pois kaupungeista koska sinne on alkanut pakkautua jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Onko niin, että ne, jotka eivät viihdy kaupungissa vaan haluavat asua maalla, eivät ole koskaan viihtyneet yökerhoissa?

Tuli vaan mieleen, että onko se tietynlaiset erilaiset ihmistyypit, jotka viihtyvät niissä ja eivät viihdy?

Itse olen läpikotaisin kaupunkilainen, enkä voisi asua maalla tai pikkukaupungissa. Nuorena biletin paljon pintapaikoissa kuten KY:llä, Adlonissa, Teatterissa ja Kallessa. Se idea niissä oli keskeisesti katsella muita ihmisiä. Missään baarissa en viihtyisi, kun ei ole hyvännäköistä katseltavaa.

Ehkä tämä hyvännäköisen ja tietyntyyppisen ihmisvilinän puute on maalla se, mikä masentaa. Ovatko maalla viihtyvät niitä, jotka eivät ole koskaan nauttineet uusien komeiden / kauniiden ihmisten näkemisestä ja sellaisesta kutkuttavasta tunteesta, että keneenköhän sitä saattaa tänä iltana törmätä? Nyt aikuisena mm. kahviloissa istuminen on tullut tähän jatkoksi, ihmisten katselumuotona. Olen palstal

Onko elämänilosi täysin riippuvainen muista, jopa tuntemattomista ihmisistä?

Mä haluaisin ehkä nyt keski-iässä muuttaa maalle tai pienemmälle paikkakunnalle. Nuorena kiinnosti yöelämä, ravintolat, sitten vähän myöhemmin kulttuuri, ja ne pitivät kaupungissa. It-alan työ myös. Nyt on etätyö, eikä kaupungissa kiinnosta mikään, mutta kun olen sinkku, niin jotenkin arastuttaa ihan yksin muuttaa maallekaan, syntyperäisenä kaupunkilaisena. Että koenko itseni sittenkin liian yksinäiseksi yksin siellä, varsinkin talvella? Pärjäänkö omakotitalon töiden kanssa, lumitöiden ja puutarhan kanssa?  Auto mulla on aina ollut, se ei ole ongelma enkä kaipaa palveluita erityisen lähelle. Se yksinäisyys se kai on mikä eniten huolestuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko niin, että ne, jotka eivät viihdy kaupungissa vaan haluavat asua maalla, eivät ole koskaan viihtyneet yökerhoissa?

Tuli vaan mieleen, että onko se tietynlaiset erilaiset ihmistyypit, jotka viihtyvät niissä ja eivät viihdy?

Itse olen läpikotaisin kaupunkilainen, enkä voisi asua maalla tai pikkukaupungissa. Nuorena biletin paljon pintapaikoissa kuten KY:llä, Adlonissa, Teatterissa ja Kallessa. Se idea niissä oli keskeisesti katsella muita ihmisiä. Missään baarissa en viihtyisi, kun ei ole hyvännäköistä katseltavaa.

Ehkä tämä hyvännäköisen ja tietyntyyppisen ihmisvilinän puute on maalla se, mikä masentaa. Ovatko maalla viihtyvät niitä, jotka eivät ole koskaan nauttineet uusien komeiden / kauniiden ihmisten näkemisestä ja sellaisesta kutkuttavasta tunteesta, että keneenköhän sitä saattaa tänä iltana törmätä? Nyt aikuisena mm. kahviloissa istuminen on tullut tähän jatkoksi, ihmisten katselumuotona. Olen palstal

Mua kiinnosti tuommoinen nuorena, mutta ei enää 30 ikävuoden jälkeen. Nyt 45-vuotiaana, vaikka asun Helsingissä kehä 1 sisäpuolella, en ole edes käynyt keskustassa varmaan yli 5 vuoteen. Ei siellä ole mitään mikä mua enää kiinnostaisi. Baarit, ravintolat, museot, taidenäyttelyt, nähty ja kyllästytty ajat sitten.

Sitten on toki sellaisiakin ihmisiä, joita ei ole nuorenakaan kiinnostaneet kaupungin riennot. Moni hyvin introverttejä ihmisiä, jotka mieluiten on jossain missä ei ole muita ihmisiä. Mutta itse olin siis nuorena menevämpi, iän myötä vaan lakkasi se kiinnostamasta mitä kaupunki tarjoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni suuriin syy maaseudulla asumattomuuteen on maalaiset.

Mutta muutenkin, onhan ne työt ja palveluiden puute ihan valideja syitä. Tosi kiva lapsillekin, kun koulukyytiin lähdet seiskan aikaan tai ennemmin, kun se yksi taksi kiertää koko pitäjän ja tasan yhteen aikaan aamusta, alkoi koulusi kasilta tai kympiltä ja illalla sama juttu. Vain noin niin kuin yhtenä esimerkkinä.

Eihän lasten kanssa ole pakko täysin syrjäkylällä asua. Meiltä on reilu kilometri kouluun. 

Ja siinä kilometrin päässä on myös kaikki luokat 1-9? Useimmiten ikävä kyllä vain alakoulu maksimissaan, jos sattuu lähellä koulua maaseudulla asumaan. Itsellä nimenomaan lasten palvelut ja niihin liikkuminen on ne asiat, mitkä rajoittaa muuttamista maaseudulle. Itse pääsisi autolla liikkumaan, mutta lapsilla ei ole sitä mahdollisuutta, eikä työn puolestakaan pystyisi alkaa lapsia kuskaamaan. Jos kouluun on järjestetty kuljetusta, kuljetus saattaa lähteä lähes 5km päästä kouluun. Sinne voikin sitten jokainen kävellä pimeällä tienreunassa, missä ei ole talvella edes piennarta. Näin ainakin meidän mökkipitäjän lapset joutuvat toimimaan. Ammattikoulut ja lukiot ennen 17v ikää onkin sitten jo asia erikseen, niihin ei taida olla edes järjestettyjä kuljetuksia. Ei välttämättä onnistu kotona asuen opiskelu. Ehkä muutan sitten, kun lapset ovat kasvaneet aikuisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko niin, että ne, jotka eivät viihdy kaupungissa vaan haluavat asua maalla, eivät ole koskaan viihtyneet yökerhoissa?

Tuli vaan mieleen, että onko se tietynlaiset erilaiset ihmistyypit, jotka viihtyvät niissä ja eivät viihdy?

Itse olen läpikotaisin kaupunkilainen, enkä voisi asua maalla tai pikkukaupungissa. Nuorena biletin paljon pintapaikoissa kuten KY:llä, Adlonissa, Teatterissa ja Kallessa. Se idea niissä oli keskeisesti katsella muita ihmisiä. Missään baarissa en viihtyisi, kun ei ole hyvännäköistä katseltavaa.

Ehkä tämä hyvännäköisen ja tietyntyyppisen ihmisvilinän puute on maalla se, mikä masentaa. Ovatko maalla viihtyvät niitä, jotka eivät ole koskaan nauttineet uusien komeiden / kauniiden ihmisten näkemisestä ja sellaisesta kutkuttavasta tunteesta, että keneenköhän sitä saattaa tänä iltana törmätä? Nyt aikuisena mm. kahviloissa istuminen on tullut tähän jatkoksi, ihmisten katselumuotona. Olen palstal

En koe että nähdäkseen hyvännäköisiä ihmisiä niitä pitäisi mennä katsomaan kuin tarjottimella. Eniten kutkuttaa jos tulee vastaan hyvännäköinen tyyppi jossain arkisessa tilanteessa, vaikka joku rautakaupan myyjä. 

Vierailija kirjoitti:

Vastakysymys, miten te maaseudulla asuvat jaksatte pysyä elämänhaluisina, vaikka siellä on elävältä haudattu olo? Käytättekö kaikki jotain mielialalääkkeitä siellä? Minusta se jos joutuisi muuttamaan maalle vastaisi täysin sitä, että joutuisi vankilaan. Paitsi että vankila olisi helpompi kestää, kun tietää, että sieltä pääsee lopulta pois.

Minä kun asuin Helsingissä, käytin alkoholia iltaisin mielialalääkkeeksi ahdistukseen, joka johtui kaupunkiasumisesta. Koskaan ei täysin hiljaista, aina joku autojen hurina vähintään isoilta teiltä. Ihmisiä joka paikassa, jopa ulkoilualueilla sai koko ajan väistellä muita. Kerrostalokaksiossa ei ollut mitään tekemistä, paitsi katsoa telkkaria tai pelata tietokoneella. 

 

Onneksi koronan myötä sain etätyön, ja pääsin pois sieltä. Nyt olen onnellinen maaseudulla. Mulle ei ole yhtään tärkeitä muut ihmiset, päinvastoin, en halua niitä lähelleni. Mutta mulle tärkeää on yhteys luontoon. Ja se että kotona on kaikenlaisia kivoja pieniä töitä vastapainoksi ajattelutyölle. Rakastan kaikenlaisia puutarhahommia, lumitöitä, pientä remppaamista, nikkarointiprojekteja, lehtien haravoimista, koiran kanssa metsissä ulkoilua. Mä olen vaan niin onnellinen kun vain menen pihalle, ja luonto ja rauha on siinä heti mun ympärillä, ja hiljaisuus.