Mies ei kehu ulkonäköäni koskaan
Mies ei koskaan kehu ulkonäköäni, ei ole kehunut vuosiin. Tämä on laskenut itsetuntoani, enkä tunne enää itseäni naiselliseksi tässä suhteessa. Koska kehuja ei tule koskaan, en myöskään enää jaksa nähdä niin paljon vaivaa ulkonäön eteen kuin ennen. Minä olen kehunut miestä, mutta koska se ei ole ollut millään tapaa vastavuoroista, jätän kivat sanat nykyään sanomatta vaikka mies näyttäisikin hyvälle. Joskus kun olen laittautuneempi ja sen näköinen kuin mistä tiedän miehen pitävän, huomaan hänen katseestaan, että pitää näkemästään. Kuitenkaan ei silloinkaan sano mitään. Mistä tämä johtuu?
Olen kyllä välillä vihjannut miehelle, että tuntuu ikävältä kun hän ei enää kehu ja en tunne itseäni kauniiksi hänen silmissään. Silti mies ei ole sanonut mitään, enkä enää aio asiasta vihjata.
Tämä tuntuu vaikuttavan parisuhteen dynamiikkaan syvästi. Minulle on tärkeää tuntea itseni halutuksi kumppanin silmissä ja luo on eräänlaista seksuaalista jännitettä parin välille. Huomaan katkeroituvani ja tuntuu, että naiseuteni ja kauneuteni menee hukkaan tässä suhteessa. Mietin jopa eroa Jos olisin ulkona ja joku muu mies huomioisi minua, en kokisi kovin vääräksi pettää, sillä ei minua kotona pidetä arvossa. Olenko kohtuuton kun haluan huomiota mieheltäni?
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
No emt, ehkei siinä sitten oikeasti ole kehuttavaa. Minulla oli yhdessä vaiheessa paha ihosairaus kasvoissa ja on nytkin, ei silloin minuakaan kukaan kehunut, mutta oli mulla silmät itselläkin päässä ja kävin lääkärissä sen hoidattamass kuntoon 👹 olin sen takia vakavasti masentunut myös. Olin nätti ilman sitä, mutta mun kasvot meni pahasti pilalle ja arpeutui
En vain ymmärrä kun mies on alunperin minusta kiinnostunut nimenomaan ulkonäön kautta. Toki vuosien varrella olen vanhentunut, mutta olen ikäisekseni nuoren näköinen, en ole lihonut, eikä ulkonäköni ole juuri mitenkään muuttunut. Ainoastaan en laittaudu enää niin paljon kuin ennen. Mutta silloin kun laittaudun, niin mies ei ikinä sano mitään "näytätpä hyvältä" tms.
Aivan kuin kirjoittamaani, mutta ei ole.
Ja tiedoksi, suhde päättyi katkeranpaskaan loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin kirjoittamaani, mutta ei ole.
Ja tiedoksi, suhde päättyi katkeranpaskaan loppuun.
Miten se päättyi?
T. Ap
Et ole yksin. Kyllä se minutkin söi hiljalleen pitkän suhteen aikana, kun se yksi ainoa kehu on sanottu 10 vuotta sitten, ja muistat sen vielä kirkkaana mielessä. Sen jälkeen kun ei ole muita kehuja mihin sekoittaa.
Tiedän näyttäväni hyvältä, olen aina ollut huoliteltu ja miettinyt vaatetukseni tarkkaan. Osaan laittautua nätisti ym. Muilta olen saanut kehuja, mutta mieheni ei halua niitä jostain syystä antaa. Ja jos olen erehtynyt joskus kysymään, että eikö edes kerran vuodessa voisi sanoa jotain kaunista, kun olen nähnyt vaivaa asun, meikin ja kampauksen kanssa. Ei kuulemma; hän ei käskemällä kehu, ja mitä enemmän pyydän, sitä kauemmaksi ne kehut menee.
Minäkin kyllä avoimesti olen kertonut hänen hyvältänäyttämisensä, mutta en enää jaksa. Mikään ei oikein tunnu enää miltään, eikä millään ole merkitystä. Ei minullakaan ole.
Et osaa ottaa vastaan kehuja. Sama oli exän kanssa niin en sitten enää jaksanut kehua. Spede naisen logiikka -sketsi osuu tässä kyllä ihan ytimeen.
Vierailija kirjoitti:
Et osaa ottaa vastaan kehuja. Sama oli exän kanssa niin en sitten enää jaksanut kehua. Spede naisen logiikka -sketsi osuu tässä kyllä ihan ytimeen.
Miten niin ei osaa? Jos ei kehuja koskaan tule, ei kai niitä silloin oikein voi vastaanottaa. Aikamoinen paradoksi tuo esittämäsi.
Vierailija kirjoitti:
Et ole yksin. Kyllä se minutkin söi hiljalleen pitkän suhteen aikana, kun se yksi ainoa kehu on sanottu 10 vuotta sitten, ja muistat sen vielä kirkkaana mielessä. Sen jälkeen kun ei ole muita kehuja mihin sekoittaa.
Tiedän näyttäväni hyvältä, olen aina ollut huoliteltu ja miettinyt vaatetukseni tarkkaan. Osaan laittautua nätisti ym. Muilta olen saanut kehuja, mutta mieheni ei halua niitä jostain syystä antaa. Ja jos olen erehtynyt joskus kysymään, että eikö edes kerran vuodessa voisi sanoa jotain kaunista, kun olen nähnyt vaivaa asun, meikin ja kampauksen kanssa. Ei kuulemma; hän ei käskemällä kehu, ja mitä enemmän pyydän, sitä kauemmaksi ne kehut menee.
Minäkin kyllä avoimesti olen kertonut hänen hyvältänäyttämisensä, mutta en enää jaksa. Mikään ei oikein tunnu enää miltään, eikä millään ole merkitystä. Ei minullakaan ole.
Kiitos vertaistuesta. Minäkin muistan hyvin tarkasti viimeisen kerran kun mies on sanonut jotakin positiivista vuosia sitten. Tuntuu, että tässä näivettyy täysin ja suhde laimenee. Minäkin tiedän näyttäväni hyvältä kun pukeudun nätisti jne. Tiedän, että vierailta miehiltä saisin kehuja ja katseita, mutta omaltani en ja se tuntuu pahalta. Välillä mietin onko mies jostain katkera tai haluaako tarkoituksellisesti heikentää itsetuntoani. Vai onko hän oikeasti niin pölvästi, ettei ymmärrä missä vika, tai täydellisen välinpitämätön tai saamaton. Tällaisessa suhteessa en halua loppuelämääni viettää.
-Ap
On täysin inhimillistä kaivata huomiota, kehuja ja tunnetta siitä, että on haluttu ja arvostettu omassa parisuhteessaan. Kun tämä jää toistuvasti puuttumaan, se vaikuttaa väistämättä itsetuntoon, naiseuden kokemukseen ja koko suhteen läheisyyteen.
Vaikuttaa siltä, että miehesi saattaa pitää sinua viehättävänä, muttei osaa tai ymmärrä sanoa sitä ääneen. Tämä voi johtua tottumuksista, tunnetaitojen puutteesta tai jostain syvemmästä etääntymisestä.
Silti sinulla on oikeus tuntea itsesi nähdyksi ja halutuksi. Jos et saa sitä, mitä kaipaat, ja olet yrittänyt sanoa sen jo sanallisesti, on täysin ymmärrettävää, että alat kyseenalaistaa suhteen merkitystä.
Tässä klassikko sulle ap:
Yritä olla vähemmän ruma.
Onko suhteessa muita hyviä asioita. Onko välillänne lämpöä, tukea, yhteisiä hetkiä, arjen sujuvuutta? Vai tuntuuko siltä, että tunnetasolla et saa juuri mitään?
Hyvä ja rehellinen mies kun ei valehtele sinulle.
Minä en oikein naisena ymmärrä tätä kehujen kerjäämistä. Entinen miesystävä kärtti kehuja. Jotenkin tosi ahdistaa ja noloa.
Joko se 2 vuotta on mennyt yhdessä asuen?
Jos on, niin kuhertelut on kuherreltu ja arki on alkanut.
Vierailija kirjoitti:
Minä en oikein naisena ymmärrä tätä kehujen kerjäämistä. Entinen miesystävä kärtti kehuja. Jotenkin tosi ahdistaa ja noloa.
Minä tapailin yhtä miestä, joka kehui itse itseään.
Hän sanoi, että monet on kysyneet häneltä, että ootko miesmalli?
🚩🚩🚩🚩
Osoittautui surkeeksi sosiopaatiksi ja narskuksi.
Toi itsensä kehuja kertoi, että monet luulevat häntä 15 vuotta nuoremmaksi🚩🚩
Ton itsensä kehuja mielestä hänen äippääkin pidetään 20 vuotta nuoremman näköisenä.🥱
En edes muistanut, että noin ulkonäkökeskeisiä ihmisiä voi ollakaan.
Suomalaiset miehet on vähän jäyhiä, osa ei vain yksinkertaisesti osaa tai pysty kakaisemaan kehuja suustaan. Ei minun miehenikään, mutta ei itsetuntoni ole niistä kiinni.
Ymmärrän kyllä sinua, mutta voit päättää että et tee asiasta ongelmaa, tai jos teet, suhteenne loppuu siihen ennen pitkää. Onko mies muuten hyvä ja sopiva? Jos on, haluatko tämän puutteen takia luopua rakkaudestanne?
No emt, ehkei siinä sitten oikeasti ole kehuttavaa. Minulla oli yhdessä vaiheessa paha ihosairaus kasvoissa ja on nytkin, ei silloin minuakaan kukaan kehunut, mutta oli mulla silmät itselläkin päässä ja kävin lääkärissä sen hoidattamass kuntoon 👹 olin sen takia vakavasti masentunut myös. Olin nätti ilman sitä, mutta mun kasvot meni pahasti pilalle ja arpeutui