Mies ei kehu ulkonäköäni koskaan
Mies ei koskaan kehu ulkonäköäni, ei ole kehunut vuosiin. Tämä on laskenut itsetuntoani, enkä tunne enää itseäni naiselliseksi tässä suhteessa. Koska kehuja ei tule koskaan, en myöskään enää jaksa nähdä niin paljon vaivaa ulkonäön eteen kuin ennen. Minä olen kehunut miestä, mutta koska se ei ole ollut millään tapaa vastavuoroista, jätän kivat sanat nykyään sanomatta vaikka mies näyttäisikin hyvälle. Joskus kun olen laittautuneempi ja sen näköinen kuin mistä tiedän miehen pitävän, huomaan hänen katseestaan, että pitää näkemästään. Kuitenkaan ei silloinkaan sano mitään. Mistä tämä johtuu?
Olen kyllä välillä vihjannut miehelle, että tuntuu ikävältä kun hän ei enää kehu ja en tunne itseäni kauniiksi hänen silmissään. Silti mies ei ole sanonut mitään, enkä enää aio asiasta vihjata.
Tämä tuntuu vaikuttavan parisuhteen dynamiikkaan syvästi. Minulle on tärkeää tuntea itseni halutuksi kumppanin silmissä ja luo on eräänlaista seksuaalista jännitettä parin välille. Huomaan katkeroituvani ja tuntuu, että naiseuteni ja kauneuteni menee hukkaan tässä suhteessa. Mietin jopa eroa Jos olisin ulkona ja joku muu mies huomioisi minua, en kokisi kovin vääräksi pettää, sillä ei minua kotona pidetä arvossa. Olenko kohtuuton kun haluan huomiota mieheltäni?
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on erilaisia tapoja osoittaa rakkautta. Suomessa rakkauden kieli on usein tekoja eikä niinkään sanoja.
Tämä. Oma mies ei osaa kehua, mutta tekee valtaosan kotitöistä jupisematta. Kyllä kelpaa, mieluummin näin!
Meillä sama homma, arvostan korkealle. Muistaakseni on kerran maininnut ulkonäöstäni kehuvaa joskus yli 10 vuotta sitten. En vaihtaisi toiseen mieheen.
Se että suhde on alunperinkin perustunut pääasiassa ulkonäköön, ei kuulosta hyvältä. Kuitenkin se ulkonäkö rapistuu.
Voin kertoa salaisuuden:
Naiset ovat todellabnirsoja ja miehen on äärimmäisen vaikeaa saada naisystävää, joka olisi sen tasoinen että häntä voisi kehua.
Ne naiset joita voisi kehua vuolaasti harvemmin haluaa tutustua.
T. M39
Vierailija kirjoitti:
"mies on alunperin minusta kiinnostunut nimenomaan ulkonäön kautta"
Tämä osui silmään
Että kuuluuko suhteeseen paljoa muita asioita asioita jotka kannattelisi suhdetta
Huonotpa oli lähtökohdat aapeen suhteessa. Tosi huonot suorastaan.
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa salaisuuden:
Naiset ovat todellabnirsoja ja miehen on äärimmäisen vaikeaa saada naisystävää, joka olisi sen tasoinen että häntä voisi kehua.
Ne naiset joita voisi kehua vuolaasti harvemmin haluaa tutustua.
T. M39
Suurin osa väestöstä on tavan tallaajan näköisiä. Vain pieni osa on missimannekiineja. Sulata nyt vihdoin tää totuus älä jaksa vinkua samaa viikosta toiseen lopun elämääsi.
Omakohtaisen kokemuksen perusteella olen vakuuttunut, että tavismiesten päässä raksuttaa taukoamatta jokin naisten ulkoisten piirteiden arvostelulaskuri tasoindekseineen ja vertailulukuineen, koska niin "apteekin hyllyltä" sitä kritiikkiä tulee ihan kysymättäkin. Joko töksäyttäen aivan suoraan tai sitten mutkan kautta kuten esim ihastelulla onpas kivasti kiinni tuon ohikulkevan naisen hiukset (toisin kuin sulla) tai tarinoimalla kuinka duunikaverin uusi tyttis on kyllä niiiiin kaunis, pirtsakka ja hyväperseinen eikä sillä ole aikaa istuskella huoltsikalla kahvilla (niinkuin sulla)..
Jostain syystä niitä hyviä asioita siinä omassa tyttöystävässä ei koeta samalla tavalla tärkeiksi mainita ääneen.
Mun isä ja kaksi isoisä eivät iki kuuna päivänä kehuneet vaimojaan.
Isoisäni vaimo sanoi kerran pirtissä, että mitenkähän se miehensä vaan jaksaa häntä katsella, vaikka hän on tällainen tavallinen emäntä.
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa miehistä ottaa se mitä saa ja tämä pätee varmaan naisiinkin. Ei aihetta draamaan, oot varmasti ihan ok mut jos hottis tulee miestä vastaan ja huolii miehen, olet mennyttä elämää. Karu totuus.
Naiset rakastuu rakkauteen ja unelmiin, miehet ottaa mitä sattuvat saamaan. Sosiaalinen paine ajaa heteronormatiivisiin suhteisiin, joissa ero- ja pettämisprosentti on korkea.
Miettikääpä nyt, maailmassa on miljardeja ihmisiä. Laittakaa suoraan lotto vetämään jos se oikea/unelmien sielunkumppani on oikeasti samalta kylältä/kaupungista. Valoja päälle nyt kaikki romanssinhuuruiset tyypit.
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ja kaksi isoisä eivät iki kuuna päivänä kehuneet vaimojaan.
Isoisäni vaimo sanoi kerran pirtissä, että mitenkähän se miehensä vaan jaksaa häntä katsella, vaikka hän on tällainen tavallinen emäntä.
Tokko tuo isoisäkään mikään Chris Hensworth oli, notta miksi tuo emäntä katseli isoisääsi. Olisiko ollut tuolloin, että naisen oli pakko tyytyä. Enää ei tarvitse. Yksinkin pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa salaisuuden:
Naiset ovat todellabnirsoja ja miehen on äärimmäisen vaikeaa saada naisystävää, joka olisi sen tasoinen että häntä voisi kehua.
Ne naiset joita voisi kehua vuolaasti harvemmin haluaa tutustua.
T. M39
Ja se hieman vaatimattomamman näköinen nainenko ei siis muutu vastustamattoman ihanaksi ja kauniiksi kun häneen tutustuu ja huomaa, että ne kuuluisat kemiat kohtaa eli ajatus- ja arvomaailmat on kohdillaan, on samansuuntaisia tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita sekä elämäntyyli ja huumorintaju natsaa eli toisen seurassa on vaan niin hirvittävän helppo ja mukava olla?
Vierailija kirjoitti:
Omakohtaisen kokemuksen perusteella olen vakuuttunut, että tavismiesten päässä raksuttaa taukoamatta jokin naisten ulkoisten piirteiden arvostelulaskuri tasoindekseineen ja vertailulukuineen, koska niin "apteekin hyllyltä" sitä kritiikkiä tulee ihan kysymättäkin. Joko töksäyttäen aivan suoraan tai sitten mutkan kautta kuten esim ihastelulla onpas kivasti kiinni tuon ohikulkevan naisen hiukset (toisin kuin sulla) tai tarinoimalla kuinka duunikaverin uusi tyttis on kyllä niiiiin kaunis, pirtsakka ja hyväperseinen eikä sillä ole aikaa istuskella huoltsikalla kahvilla (niinkuin sulla)..
Jostain syystä niitä hyviä asioita siinä omassa tyttöystävässä ei koeta samalla tavalla tärkeiksi mainita ääneen.
Tuo johtuu siitä että miehen taso ei riitä kauniisiin hyväperse-naisiin.
Ei tavismiehillä ole vaihtoehtoja.
Se on otettava joko se jota ei voi kehua tai olla loppuelämä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole yksin. Kyllä se minutkin söi hiljalleen pitkän suhteen aikana, kun se yksi ainoa kehu on sanottu 10 vuotta sitten, ja muistat sen vielä kirkkaana mielessä. Sen jälkeen kun ei ole muita kehuja mihin sekoittaa.
Tiedän näyttäväni hyvältä, olen aina ollut huoliteltu ja miettinyt vaatetukseni tarkkaan. Osaan laittautua nätisti ym. Muilta olen saanut kehuja, mutta mieheni ei halua niitä jostain syystä antaa. Ja jos olen erehtynyt joskus kysymään, että eikö edes kerran vuodessa voisi sanoa jotain kaunista, kun olen nähnyt vaivaa asun, meikin ja kampauksen kanssa. Ei kuulemma; hän ei käskemällä kehu, ja mitä enemmän pyydän, sitä kauemmaksi ne kehut menee.
Minäkin kyllä avoimesti olen kertonut hänen hyvältänäyttämisensä, mutta en enää jaksa. Mikään ei oikein tunnu enää miltään, eikä millään ole merkitystä. Ei minullakaan ole.
Kiitos vertaistu
Nauti niiden muiden miesten kehuista ja ihailusta ja anna suhteen näivettyä, kun mies sutä jerran tahtoon. Turha hakata päätään samaan seinään. Et sinä yksin suhdetta pystyssä saa pidettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa salaisuuden:
Naiset ovat todellabnirsoja ja miehen on äärimmäisen vaikeaa saada naisystävää, joka olisi sen tasoinen että häntä voisi kehua.
Ne naiset joita voisi kehua vuolaasti harvemmin haluaa tutustua.
T. M39
Ja se hieman vaatimattomamman näköinen nainenko ei siis muutu vastustamattoman ihanaksi ja kauniiksi kun häneen tutustuu ja huomaa, että ne kuuluisat kemiat kohtaa eli ajatus- ja arvomaailmat on kohdillaan, on samansuuntaisia tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita sekä elämäntyyli ja huumorintaju natsaa eli toisen seurassa on vaan niin hirvittävän helppo ja mukava olla?
Ei muutu ellei nainen laihduta ja treenaa kroppaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa salaisuuden:
Naiset ovat todellabnirsoja ja miehen on äärimmäisen vaikeaa saada naisystävää, joka olisi sen tasoinen että häntä voisi kehua.
Ne naiset joita voisi kehua vuolaasti harvemmin haluaa tutustua.
T. M39
Ja se hieman vaatimattomamman näköinen nainenko ei siis muutu vastustamattoman ihanaksi ja kauniiksi kun häneen tutustuu ja huomaa, että ne kuuluisat kemiat kohtaa eli ajatus- ja arvomaailmat on kohdillaan, on samansuuntaisia tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita sekä elämäntyyli ja huumorintaju natsaa eli toisen seurassa on vaan niin hirvittävän helppo ja mukava olla?
No ei. Vaatimattoman näköinen nainen on vaatimattoman näköinen, vaikka olisikin hauska, mukava, hyvää seuraa ja arvomaailmakin kohtaisi.
Miksi hauskaa naista pitäisi kehua kauniiksi? Ennemmin minä sitä hauskaksi kehuisin.
Mistä ihmeestä olette tälläisiä örrimöykkymiehiä kaivaneet? Meillä kehuja tulee, vaikka näyttäisin petolinnun perseeltä.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tilanteessa mölöä on se, että ap on kertonut miehelleen kaipaavansa kehuja. Mitä tekee mies? Jatkaa samaan malliin kuin ennenkin.
Jos minulle puoliso sanoo, että haluaisin kehuja siitä ja tästä (ihan järkevästä asiasta eikä niin, että joka imurointikerran jälkeen pitää kehua kuin apukoululaista), niin totta kai annan kehuja. Vaikka ne minun mielestäni minulle sanottuina olisivatkin ihan turhia. Minähän en voi päättää sitä, millä tavalla puoliso kokee tulevansa rakastetuksi ja mitä hän suhteelta tarvitsee voidakseen hyvin, joten en ala myöskään inttämään, että etpäs tarvii, enpäs sano, enpäs tee, ihan turhaa, ota tai jätä.
Tämä! Yritin kehuja panttavalle eksälle selittää että jos hän tarvitsisi rakastetuksi itsensä tunteakseen että minä laulan serenadeja keltainen ruusu pakaroiden välissä niin todellakin tekisin niin. Hän vain mutisi että no hän osoittaa välittämistä käymällä kaupassa (sinne kauppaankaan ei osannut jääkaapin ovesta löytyvän kauppalistan kanssa mennä kun ei erikseen pyydetty). Erohan siinä tuli, miehelle "ihan puskista".
Sanoisin, että tässä kohtaa miestä vaivaa joko vallan tunne tai menettämisen pelko. Hän tietää, että janoat kehuja ja nauttii, kun hänellä on valta niitä kehuja jakaa tai olla jakamatta ja tällä tavoin vaikuttaa sinun henkiseen tasapainoosi ja hyvinvointiisi. Sairasta. Toinen on tuo menettämisen pelko. Mies ei uskalla kehua, koska pelkää, että tajuat itse kuinka kaunis olet ja rupeat säteilemään liikaa ja pian ympärilläsi parveilee flirttailevia miehiä joka suunnasta joista joku (miehesi pelkoskenaariossa) nappaa sinut pois häneltä.
Mun mies kehuu koko ajan vaikka itse en todellakaan osaa ottaa sitä vastaan. En pidä itseäni mitenkään viehättävänä joten tuntuu ennemmin pahalta kuulla kehuja. Olen yrittänyt opetella toki mutta vaikeaa se on. Miestä taas on helppo kehua, hän todella on mun silmissä maailman komein.
Ja tarkennan vielä että tämä koskee vain ulkonäköä. Mun on paljon helpompi ottaa vastaan kehuja jotka ei mitenkään liity ulkonäköön.
Ilmeisesti teillä muilla ei ole tällaista vaikeutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ja kaksi isoisä eivät iki kuuna päivänä kehuneet vaimojaan.
Isoisäni vaimo sanoi kerran pirtissä, että mitenkähän se miehensä vaan jaksaa häntä katsella, vaikka hän on tällainen tavallinen emäntä.
Tokko tuo isoisäkään mikään Chris Hensworth oli, notta miksi tuo emäntä katseli isoisääsi. Olisiko ollut tuolloin, että naisen oli pakko tyytyä. Enää ei tarvitse. Yksinkin pärjää.
Pärjäähän sitä. Ulkonäkökeskeisyyteen perustuva suhde ei ole mielestäni oikeisiin asioihin keskittyvä suhde.
Minä olen ihastunut mieheni luonteeseen. Hän on myös ihastuttava käytännön toimissaan. Ei me toisiltamme kerjätä kehuja ulkokuoristamme.
Enempi meillä sanotaan toinen toisillemme tähän tyyliin päivittäin:
- kiitos kun autoit
-kiitos kun teit tuon asian
-olet taitava
- sinä se osaat
-sinäpä sen keksit
-kaksi päätä kun lyödään yhteen, niin hyvä tulee
-kyllä sinä osaat
Ap:n tilanteessa mölöä on se, että ap on kertonut miehelleen kaipaavansa kehuja. Mitä tekee mies? Jatkaa samaan malliin kuin ennenkin.
Jos minulle puoliso sanoo, että haluaisin kehuja siitä ja tästä (ihan järkevästä asiasta eikä niin, että joka imurointikerran jälkeen pitää kehua kuin apukoululaista), niin totta kai annan kehuja. Vaikka ne minun mielestäni minulle sanottuina olisivatkin ihan turhia. Minähän en voi päättää sitä, millä tavalla puoliso kokee tulevansa rakastetuksi ja mitä hän suhteelta tarvitsee voidakseen hyvin, joten en ala myöskään inttämään, että etpäs tarvii, enpäs sano, enpäs tee, ihan turhaa, ota tai jätä.