Lue keskustelun säännöt.
Miksi aina sanotaan että se on oma syy, jos ei ole ystäviä?
07.06.2025 |
Kyllä se voi myös olla että on sellainen ihminen jonka ystävä kukaan ei halua olla eli vastuu on niillä muilla. Syitä voi olla esim. rumuus ja köyhyys, ja että näiden myötä ei pääse elämässä eteenpäin. Niin silloin ei välttämättä kelpaa kaveriksi edes vertaisilleen.
Kommentit (455)
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää edes ymmärtää, että moni hylkää ihmisen, jolla on esim. asperger tai adhd tms. koska hän ei osaa puhua siten kuten te haluaisitte.
Tämä on monelle yksinnäiselle iso ongelma, jota ei itsekään ymmärrä, eikä sille ole mitään tehtävissä.
Kritiikkiä tulee vaikka tuntisi olevansa erittäin hyväntahtoinen, iloinen, puhelias, auttavainen ja suurin unelma olisi saada pysyviä ystäviä.
Näitä asioita ei ole vuosikymmeniä sitten tietenkään diagnosoitu, eikä niihin saa mitään apua mistään. Terveydenhoito ei välitä tutkia näitä ongelmia jollet ole enää 10-18v.
Meissä yksinäisissä on paljon, joilla on tällainen ominaisuus siihen syynä. Olitpa sukulainen tai kuka tahansa, et vain ymmärrä meitä.
Itselöäni on ihan diagnosoitu tourette ja adhd. Aina on ympärillä jengiä pyöriny vaikka introverttinä en niin ihmisistä piittaa. Jotenkin sitä vaan on onnistunut pitämään joitqin kaverisuhteita 30v vaikka olen välillä hankala. Kai se on sisäsyntyistä sitten, mutta diagnooseja en syyttäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
>>Ketäs yksilön yksinäisyydestä voisi sitten syyttää? Kukin on oman onnensa seppä.<<
No totta kai sen saa sanoa ääneen että köyhiä ja rumia syrjitään ja tämän todistaa tutkimus jos toinenkin
>>Silloin keskustelu aloitetaan sanoilla, minun kokemukseni asiasta ovat. Sitä ei aloiteta sanoilla olet tynnyrissä kasvanut uuno ellet huomaa tällaista asiaa. Joka on yleistys eikä kirjoittajan oma mielipide.<<
Sinä itse aloitit asiattoman keskustelutyylin ja sait vain takaisin omalla hyväksymälläsi tyylillä.
Vierailija kirjoitti:
>>Silloin keskustelu aloitetaan sanoilla, minun kokemukseni asiasta ovat. Sitä ei aloiteta sanoilla olet tynnyrissä kasvanut uuno ellet huomaa tällaista asiaa. Joka on yleistys eikä kirjoittajan oma mielipide.<<
Sinä itse aloitit asiattoman keskustelutyylin ja sait vain takaisin omalla hyväksymälläsi tyylillä.
Älä viitsi jankata. Kirjoitat epäselvästi etkä osaa ilmaista mielipiteitäsi ymmärrettävällä tavalla. Tämä ei sitten ollut haukkumista vaan ikävä tosiasia. Harjoittele ulosantiasi.
Parempi yksin kuin huonossa seurassa. Joillakin veemäisillä ihmisllä on laaja kaverpiiri. Se ilkeys lienee se yhdistävä tekijä. Mutta sitten kun tulee kriisi, nämä hylätään tylysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>>Silloin keskustelu aloitetaan sanoilla, minun kokemukseni asiasta ovat. Sitä ei aloiteta sanoilla olet tynnyrissä kasvanut uuno ellet huomaa tällaista asiaa. Joka on yleistys eikä kirjoittajan oma mielipide.<<
Sinä itse aloitit asiattoman keskustelutyylin ja sait vain takaisin omalla hyväksymälläsi tyylillä.
Älä viitsi jankata. Kirjoitat epäselvästi etkä osaa ilmaista mielipiteitäsi ymmärrettävällä tavalla. Tämä ei sitten ollut haukkumista vaan ikävä tosiasia. Harjoittele ulosantiasi.
😂
Suomalainen ystävyys kukassaan tässä ketjussa selvästi 🤗🌷
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se ystävä sulle tarkoittaa? Mitä tekisitte?
Aloita siitä että olet itse itsesi ystävä ja teet asioita itseksesi.
Kyllähän tilastot ihan asiaa kertoo, mutta pitää huomioida myös olosuhteet. Harvemmin Westendissä asuvat viettävät aikaansa Kontulan ostarilla. Näin kärjistetysti sanottuna. Monilla ystävyyssuhteet alkaa ihan jo opiskelupaikasta ja sitten uusia syntyy harrastusten, työpaikan, asuinalueen tms kautta. Tai niiden jo olemassa olevien ystävien kautta. Metallista tykkäävän kohtaa todennäköisemmin Tuska-festareilla kuin oopperassa. Ja päinvastoin. Taloudellinen tilanne tietenkin vaikuttaa siihen, mikä on mahdollista. Mutta se, että on hyvä taloudellinen tilanne, ei suinkaan tarkoita, että haluaisi tehdä kaikkea kallista. Ja varsinkaan tehdä vain ja ainoastaan kaikkea kallista. Tässä kohtaa tulee sitten tilastojen sijasta yksilöt esille.
Noista tilastoista ja ylipäätään ihmisten lokeroimisesta mielikuvien perusteella....Kun tapan jonkun uuden ihmisen, mulle on välittömästi red flag, jos toinen alkaa kyselemään mun koulutustani, ammattiani, asuinpaikkaani, siviilisäätyäni jne. Nämä ovat ihmisiä, jotka haluavat muodostaa omassa päässään musta jonkun mielikuvan ja lokeroida. Heitä ei kiinnosta, millainen ihminen oikeasti olen vaan ainoastaan se, sovinko heidän pelikirjaansa. Olen asiallinenn ja kohtelias, mutta vältän antamasta suoria vastauksia. Tai sitten yksinkertaisesti vain valehtelen, koska en muutenkaan aio tavata näitä ihmisiä toista kertaa, jos ei jostain syystä ole pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parempi yksin kuin huonossa seurassa. Joillakin veemäisillä ihmisllä on laaja kaverpiiri. Se ilkeys lienee se yhdistävä tekijä. Mutta sitten kun tulee kriisi, nämä hylätään tylysti.
Tämä 👌 Tämä on sitä elävää elämää, joka on tullut todettua monet kerrat. Sitten on myös ne pelkäävät, jotka eivät uskalla asettua ilkeitä vastaan vaan myötäilevät heitä ja toivovat pääsevänsä heidän kavereikseen.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Kyllähän tilastot ihan asiaa kertoo, mutta pitää huomioida myös olosuhteet. Harvemmin Westendissä asuvat viettävät aikaansa Kontulan ostarilla. Näin kärjistetysti sanottuna. Monilla ystävyyssuhteet alkaa ihan jo opiskelupaikasta ja sitten uusia syntyy harrastusten, työpaikan, asuinalueen tms kautta. Tai niiden jo olemassa olevien ystävien kautta. Metallista tykkäävän kohtaa todennäköisemmin Tuska-festareilla kuin oopperassa. Ja päinvastoin. Taloudellinen tilanne tietenkin vaikuttaa siihen, mikä on mahdollista. Mutta se, että on hyvä taloudellinen tilanne, ei suinkaan tarkoita, että haluaisi tehdä kaikkea kallista. Ja varsinkaan tehdä vain ja ainoastaan kaikkea kallista. Tässä kohtaa tulee sitten tilastojen sijasta yksilöt esille.
Noista tilastoista ja ylipäätään ihmisten lokeroimisesta mielikuvien perusteella....Kun tapan jonkun uuden ihmisen, mulle on välittömästi red flag, jos toinen alkaa kyselemään mun koulutustani, ammatti
En siis tapa vaan tapaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä se ystävä sulle tarkoittaa? Mitä tekisitte?
Aloita siitä että olet itse itsesi ystävä ja teet asioita itseksesi.
Esim uimarannalle on kivempaa mennä kaverin kanssa kuin yksin. Mieluiten porukassa, niin yksi voi vahtia tavaroita ja lompakko ja.
Lähinnä sitä on toki itse vastuussa sosiaalisista suhteista, mutta ei se aina niin yksinkertaista ole. Asiaa voivat vaikeuttaa mielenterveysongelmat, kehityshäiriöt, ulkonäkö, yhteiskunnallinen asema, vauraustaso jne. Esimerkiksi omalla kohdallani olen huomannut, että etenkin miehet eivät kovin herkästi halua viettää aikaa kanssasi enkä tiedä mistä tämä johtuu. Olen ihan "tavallinen" mies, jolla on tavalliset sukupuolelleni ominaiset mielenkiinnon kohteet, mutta jokin siinä vain on. Liioittelematta joskus epäilen, että hyvä ulkonäköni toimii minua vastaan miesystävyyden kohdalla. Naisilta sitten taas saankin huomiota ja nämä lähestyvät minua herkemmin. Enpä tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen on vastuussa omista ystävistään.
Antaisin neuvoksi vielä, että kannattaa olla yhteisöllinen. Kannattaa liittyä johonkin yhteisöön, mikä itseä kiinnostaa. Näitähän on vaikka mitä, kansalaisopistossa on kielikursseja, käsitöitä, puutöitä, tietokone kursseja. Urheiluseuroissa löytyy kaikenlaista höntsäkiekkoilua, salibandya, tai voi olla aktiivinen penkkiurheilija, liittyä vaikka pesis- jääkiekko-jalkapalloseuran innokkaaseen kannattajajoukkoon. Musiikin alalta löytyy myös vaikka mitä, kitarakursseja, kuoroja jne. Poliittisia seuroja, jos yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat, voit vapaasti valita puolueesi, kaikilla on oma paikallisyhdistyksenä. Myös työttömillä on omat järjestönsä. Samoin erilaisilla sairauksilla, esim syöpäyhdistys, sydäntautiliitto jne.
Lisäksi on vapaa palokuntatoimintaa, erilaisia SPR vapaa-ehtoistoimintaa, ruokajakelussa vapaaehtois toimintaa ja monia muita hyväntekeväisyysjärjestöä. Näillä ei ole mitään tekemistä jonkun ulkonäön tai muun pinnalisen asian kanssa. Menkää ihmisten pariin niin te löydätte muita ihmisiä. Mietipä moneenko yhdistykseen kuulut, jos vastaus on 0, silloin pitää oikeasti katsoa peiliin. Lähes kaikki järjestöt ottavat mielellään lisää jäseniä koska yhdessä tekeminen on oikeasti vähentynyt, ja meitä kaikkia tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on ihan päin naamaa sanottu että "pitää ite laittaa viestiä!!!" kun kysyin että miksei mua kutsuta ikinä menoihin mukaan.
Ensinnäkin, vaikee tietää että porukka on suunnittelemassa reissua heinäkuun toiselle viikolle jos mulle ei kerrota siitä. Tuntuu myös typerältä anella pääsyä mukaan jos alunperin kenellekään ei ole tullut mieleen että "ei vitsi kutsutaanpa "Anne"kin, ois tosi kiva jos hänkin lähtisi".
Toiseksi, olen laittanut kaikille porukkaan kuuluville itse viestiä viimeiset pari vuotta eikä kukaan ole oma-aloitteisesti laittanut minulle viestiä. Aina se olen minä joka kysyy kuulumisia ja kahville/leffaan/salille/muuten vaan hengaamaan.
Jotenkin tuntuu siis siltä että olen ko. ihmisille vaan viihdettä, jota ei varsinaisesti toivota paikalle mutta joka ei myöskään pilaa tunnelmaa. Ja kukaan ei kehtaa sanoa sitä päin naamaa vaan käyttää tekosyitä, jos asiasta yrittää puhua.
Oon nyt päättäny etten enää pyydä ketään mihinkään enkä laita viestiä kun tää tuntuu vaan siltä että roikun muissa eikä kukaan oikeastaan kaipaa mun seuraa. Katsotaan kuinka monta kymmentä vuotta saan odottaa yhteydenottoa :D
Tähän realisaatioon on paska herätä, mutta se on myös tärkeää ja terveellistä. Se, kun tajuat että olet itse ollut aina se joka on ehdottamassa ja olemassa itsealoitteinen, ja muut olettavat että laitat aina ensin viestiä ja eivät itse laita omasta aloitteesta. Katuhan aina kulkee molempaan suuntaan.
Kyse voi olla monesta syystä kuten siitä, että itsessä (henkilössä, joka "tuputtaa" itseään) saattaa olla jokin tietty piirre, jonka vuoksi toinen sitten jättää sen kontaktin luomisen omalle vastuulle. Voi olla, että on "ihan sama" sille ei-itsealoitteiselle, laittaako se toinen viestiä vai ei, mutta ei kuitenkaan haluta katkoa välejä suoraan sillä tullaan muuten hyvin juttuun. Ehkä itsealoitteisella henkilöllä on taipumusta olla määräilevämpi ja painostavampi, ja toisella taas hankaluuksia vastata siihen, sillä voi olla alistuvampi eikä haluta konfliktia. Tai siitä, että on muodostunut ajan myötä oletus että "no kyllä se sit laittaa jossain kohtaa viestiä kun on ennenkin laittanut", joka riippuu ihan henkilöstä että onko hyvä vai huono asia.
Jos useammin herää tähän realisaatioon, on tärkeää katsoa hartaasti sisäänpäin ja kysyä itseltä "miksi haen juuri tietynlaisista ihmisistä seuraa" ja "mikä minussa vetää tietynlaiset ihmiset puoleeni". Itsekin olen näitä aika ajoin miettinyt, mutta ne auttavat ymmärtämään itseään enemmän ja kasvamaan henkilönä.
Vierailija kirjoitti:
Sitten tietenkin sekin vaikuttaa että edes ruma ja köyhä ei välttämättä halua ystäviä jotka painavat alas ja ovat tuon tuostakin hiukan inhottavia. Sama kuin parisuhteessa, mieluummin yksin kuin huonossa seurassa.
Sama. Ennemmin tai myöhemmin köyhät aina pummivat, tai yrittävät hyödyntää jotenkin. Ei köyhyys mitenkään jalosta luonnetta. Ennemmin köyhät ovat inhottavia, ja purkavat kaiken pahan olonsa sinuun. Monet rikkaat fiksuja. Sen takia sitä rahaa onkin. Eivät ainakaan päin naamaa kehtaa käyttäytyä ihan miten vaan.
Kenenkäs muun syy se on? Kuvitteletko, että yhteiskunta on sinulle velkaa ystäviä. Niinhän incelit uikuttaa, että heille pitäisi hommata naisia. Ihan ihmisen oma tehtävä on hankkia niitä ystäviä, seurustelukumppanin tai puolison, tai sitten olla ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät ja rumat ovat kiinnostuneita ihan samoista asioista kuin kauniit ja rikkaatkin, joten yhteisen mielenkiinnon puute ei ole este.
Sen sijaan köyhän mahdollisuudet tehdä niitä kiinnostavia asioita on rajalliset. Köyhä voi tykätä ratsastuksesta, mutta ei ole rahaa hankkia hevosta tai kamppeita sitä harrastusta varten. Se ärsyttää lopulta varakkaampia kavereita.
Mutta siis kaikille, jotka voivottelevat sitä ettei ole rahaa hevosharrastukseen, niin kai sitä nykypäivänkin voi tarjoitua ilmaistyöhön hevostilalle ja saada siitä korvaukseksi sitten ilmaisia ratdsastustunteja ja sen jälkeen oikeuden käydä ratsastamassa joskus hevosella. Tai jos on rikkaita ratsastusta harrastavia ystäviä, niin onko niiden kanssa pakko mennä
Nousukkailla on tapana toimia noin. Jos haluat olla snobi niin senkus jatkat heidän parissa pörräilyä.
Silloin keskustelu aloitetaan sanoilla, minun kokemukseni asiasta ovat. Sitä ei aloiteta sanoilla olet tynnyrissä kasvanut uuno ellet huomaa tällaista asiaa. Joka on yleistys eikä kirjoittajan oma mielipide.