Miksi jotkut vanhemmat eivät usko, että lapsivapaa elämä voisi olla onnellista?

Suppea maailmankatsomus. Ei siinä muuta syytä ole

Mun elämä ei ollut onnellista silloin, kun toivoin lapsia, mutten ollut vielä saanut yhtään. Ymmärrän tiedollisella tasolla, että osa ihmisistä on erilaisia eivätkä he kaipaa omia lapsia. Minun kohdallani kuitenkin tämä oli ainoa järkevä vaihtoehto, siis lasten saaminen, muu olisi ollut sama kuin mennä suoraan hautaan makaamaan. Toivon, että vapaaehtoisesti lapsettomatkin ymmärtäisivät, että meitä on moneen junaan. Suurin osa heistä toki ymmärtääkin eikä valita täällä aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmisestä huomaa jos hänellä ei ole lapsia. Ihan saavat olla ilman, ei minua haittaa ollenkaan. 

Taas oli niin katkeraa, kerropa miksi olet katkera jos sulla on ihania lapsia?

Ei se ollut katkeraa vaan toteamus joidenkin lapsettomien pohjattomasta itsekkyydestä. En viittaa nyt siihen, ettei halunnut lapsia, vaan sellaiseen oman navan tuijotteluun, jossa ei yhtään pysähdytä miettimään muita. Toki jotkut lapsia saaneetkin kuuluvat samaan porukkaan. Heitä ei jostain syystä lapsen tai lasten saaminen ole "parantanut" tuosta itsekkyydestä.

Ehkä kyse on enemmänkin persoonallisuuspiirteestä tai jopa -häiriöstä eikä lasten saamisella tai saamattomuudella ole siihen vaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ihminen joka väittelee netissä jostain lapsellisuudesta ja lapsettomuudesta ei ole mielestäni tyytyväinen elämäänsä. Eli ihan samalla onnellisuus viivalla ovat.

Samaa voisi sanoa mistä tahansa asiasta debatista mitä maailmassa on. Juna vai bussi? Amis vai lukio? Keitto vai uuniruoka? Kaupunki vai maaseutu? Ei se tee kenestäkään huonoa ihmistä että on mielipiteitä, tunteita tai kokemuksia eri asioista ja haluaa jakaa niitä muille.

Keskustelu on siis hyvästä. Puhumattomuus pahentaa asioita.

No saa keskustella, mutta useimmilla se menee ihan tökeröksi haukkumiseksi. "Lapsettomat ovat itsekkäitä" , yms. Miksei voida edes yrittää ymmärtää toisten valintoja vaan aletaan huudella kaikenlaista tietämättä ihmisestä juuri mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmisestä huomaa jos hänellä ei ole lapsia. Ihan saavat olla ilman, ei minua haittaa ollenkaan. 

Taas oli niin katkeraa, kerropa miksi olet katkera jos sulla on ihania lapsia?

Ei se ollut katkeraa vaan toteamus joidenkin lapsettomien pohjattomasta itsekkyydestä. En viittaa nyt siihen, ettei halunnut lapsia, vaan sellaiseen oman navan tuijotteluun, jossa ei yhtään pysähdytä miettimään muita. Toki jotkut lapsia saaneetkin kuuluvat samaan porukkaan. Heitä ei jostain syystä lapsen tai lasten saaminen ole "parantanut" tuosta itsekkyydestä.

Ehkä kyse on enemmänkin persoonallisuuspiirteestä tai jopa -häiriöstä eikä lasten saamisella tai saamattomuudella ole siihen vaikutusta.

Miten minä sinusta lapsettomana olen itsekäs? Haluaisin kuulla. Ihmisenä otan toiset aina huomioon, en ole koskaan kiusannut ketään, nautin omasta rauhasta miehen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Äitisi ja isäsi

 

olisivat

olleet

 

onnellisia.

Miksi omadta halustaan lapsettomilla on hirveä tarve aina todistella, kuinka auvoisaa elämä on ilman lapsia? Kun ei ole, ei kellään ole pelkkää onnea tämä elämä. Olin 33 vuotta lapseton ja mukaan mahtui paljon kaikkea kuraa. Myös sellaista, joka on haihtunut elämästä nyt, kun on saanut keskittyä tärkeämpiin asioihin, joita perheellistyminen on tuonut mukanaan. Nyt olen paljon onnellisempi kuin lapsettomana aikuisena.

Mutta kuitenkin on typerää vastakkainasettelua pelata jotain juupas eipäs -peliä, jossa kukaan ei muuta mielipidettään.

Voihan se olla ja onkin kuten  naisvapaa elämä.  Lapset asuu vuoroviikoin. Lasten kanssa elämä on onnnellista mutta myös   yksin ollessa  elämä on onnellista. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi omadta halustaan lapsettomilla on hirveä tarve aina todistella, kuinka auvoisaa elämä on ilman lapsia? Kun ei ole, ei kellään ole pelkkää onnea tämä elämä. Olin 33 vuotta lapseton ja mukaan mahtui paljon kaikkea kuraa. Myös sellaista, joka on haihtunut elämästä nyt, kun on saanut keskittyä tärkeämpiin asioihin, joita perheellistyminen on tuonut mukanaan. Nyt olen paljon onnellisempi kuin lapsettomana aikuisena.

Mutta kuitenkin on typerää vastakkainasettelua pelata jotain juupas eipäs -peliä, jossa kukaan ei muuta mielipidettään.

Niin mutta sinä halusit lapsen, et voi siis verrata itseäsi ihmiseen joka ei halua lasta tai ole koskaan ollut haaveissa elää perhe-elämää. Mutta en ainakaan itse sano että oma elämä on aina ihanaa, kaikilla kuuluu elämään huonoja päiviä. Itse olen ollut masentunutkin. Muta ei johtunut mistään että elämälläni ei olisi merkitystä vaan ihan muista asioista.

Väitän, että suurin osa vapaaehtoisesti lapsettomista olisi todellisuudessa onnellisempia perheellisinä. Sitä oman vauvan syliin saamisen tuottamaa onnea ei voi ymmärtää ennen kuin sen kokee itse, eikä sitä voi kuvailla niin että toinen voisi sen suuruutta hahmottaa. Velat eivät varmasti koe jäävänsä mistään paitsi kun he eivät näistä kokemuksista tiedä, mutta itse äitinä säälin heitä. He jäävät paljosta paitsi.

Vierailija kirjoitti:

Väitän, että suurin osa vapaaehtoisesti lapsettomista olisi todellisuudessa onnellisempia perheellisinä. Sitä oman vauvan syliin saamisen tuottamaa onnea ei voi ymmärtää ennen kuin sen kokee itse, eikä sitä voi kuvailla niin että toinen voisi sen suuruutta hahmottaa. Velat eivät varmasti koe jäävänsä mistään paitsi kun he eivät näistä kokemuksista tiedä, mutta itse äitinä säälin heitä. He jäävät paljosta paitsi.

Kuulostaa juntin puheelta.

Vierailija kirjoitti:

Väitän, että suurin osa vapaaehtoisesti lapsettomista olisi todellisuudessa onnellisempia perheellisinä. Sitä oman vauvan syliin saamisen tuottamaa onnea ei voi ymmärtää ennen kuin sen kokee itse, eikä sitä voi kuvailla niin että toinen voisi sen suuruutta hahmottaa. Velat eivät varmasti koe jäävänsä mistään paitsi kun he eivät näistä kokemuksista tiedä, mutta itse äitinä säälin heitä. He jäävät paljosta paitsi.

Eli sinun mielestä, ihmisen kuka ei halua lasta, pitäisi tehdä lapsi?

Eipä yli kolmekymppisistä naisista enää erota, onko hän lapseton vai äiti.

Itse taas kadun lasten saantia. En kokenut mitään "suurta rakkautta". Enimmäkseen turhautumista ja joskus jopa inhoa. Onneksi miehenä on helpompi ja hyväksyttävämpi lähteä elämään omaa elämää. Ei olisi koskaan pitänyt lähteä mukaan siihen helvettiin. No nyt elän omaa mukavaa elämää 

Vierailija kirjoitti:

Väitän, että suurin osa vapaaehtoisesti lapsettomista olisi todellisuudessa onnellisempia perheellisinä. Sitä oman vauvan syliin saamisen tuottamaa onnea ei voi ymmärtää ennen kuin sen kokee itse, eikä sitä voi kuvailla niin että toinen voisi sen suuruutta hahmottaa. Velat eivät varmasti koe jäävänsä mistään paitsi kun he eivät näistä kokemuksista tiedä, mutta itse äitinä säälin heitä. He jäävät paljosta paitsi.

Mutta eihän lasta voi tehdä itsekkäästi vain sen vuoksi että haluaa? Oma mielihyvähän tuossa on etusijalla. Itse haluan olla varma siitä, että pystyn kasvattamaan henkisesti tasapainoisen yksilön jolla on hyvät eväät elämään, ennen kuin alan lapsen tekoa edes yrittämään. Liian iso riski kun toisen ihmisen elämä kuitenkin kyseessä. Valitettavasti näitä pahoinvoivia lapsia riittää tässä maassa, koska vanhemmat eivät harkinneet vanhemmaksi ryhtymistä ja omia valmiuksiaan tarpeeksi. 

Naiset poikivat lisää ja lisää vaikka valmiiksi ylikansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan, ja miehet tekevät tarpeensa emättimeen ilman kortsua vaikkeivat lapsia halua.

Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.

Vierailija kirjoitti:

Eipä yli kolmekymppisistä naisista enää erota, onko hän lapseton vai äiti.

Viisikymppinen vela näyttää kolmikymppiseltä. Erottaminen voi olla hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Väitän, että suurin osa vapaaehtoisesti lapsettomista olisi todellisuudessa onnellisempia perheellisinä. Sitä oman vauvan syliin saamisen tuottamaa onnea ei voi ymmärtää ennen kuin sen kokee itse, eikä sitä voi kuvailla niin että toinen voisi sen suuruutta hahmottaa. Velat eivät varmasti koe jäävänsä mistään paitsi kun he eivät näistä kokemuksista tiedä, mutta itse äitinä säälin heitä. He jäävät paljosta paitsi.

Ylimielinen asenteesi kertoo sinusta kaiken olennaisen. Toivottavasti et siirrä ahdasmielisiä asenteita eteenpäin. Entä jos oma lapsesi ilmoittaa olevansa lapsivapaa? Aiotko sääliä lastasi loppuelämän? Ällöä....

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on niin turha olento tällä pallolla, että toivon tälle lajille sukupuuttoa. Ennen kuin aiheuttavat sen kaikille muille.

En kylläkään tämän vuoksi jättänyt lapsia tekemättä, mutta osui vain silmiin tuolta joku ihmeen lajinjatkamisvelvoite.

Sitä kyllä sivusta seuranneena ihmettelen, että miksi tästä asiasta jaksetaan vääntää loputtomiin. Toki itsekin nuorempana sain osakseni suorastaan pöyristyneitä katseita ja loukkaantumisia, kun lapsikyselyihin vastasin, että lapsia en halua. Nykyään en onneksi joudu enää vastailemaan moisiin, luulen että lähipiiri ja työkaverit on sen verran fiksumpaa porukkaa nykyään.

Jotkut ihmiset eivät vain tajua sitä että toisten ihmisten ehkäisyasioista kysely on moukkamaista ja tunkeilevaa. Minkäs teet, samalla mitalla jotain tyhmää kommenttia takaisin heille kun eivät muuten tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmisestä huomaa jos hänellä ei ole lapsia. Ihan saavat olla ilman, ei minua haittaa ollenkaan. 

Taas oli niin katkeraa, kerropa miksi olet katkera jos sulla on ihania lapsia?

Ei se ollut katkeraa vaan toteamus joidenkin lapsettomien pohjattomasta itsekkyydestä. En viittaa nyt siihen, ettei halunnut lapsia, vaan sellaiseen oman navan tuijotteluun, jossa ei yhtään pysähdytä miettimään muita. Toki jotkut lapsia saaneetkin kuuluvat samaan porukkaan. Heitä ei jostain syystä lapsen tai lasten saaminen ole "parantanut" tuosta itsekkyydestä.

Ehkä kyse on enemmänkin persoonallisuuspiirteestä tai jopa -häiriöstä eikä lasten saamisella tai saamattomuudella ole siihen vaikutusta.

Itsekäs ketä kohtaan? Kertoisitko.