Miksi jotkut vanhemmat eivät usko, että lapsivapaa elämä voisi olla onnellista?

En ole ikinä törmännyt vanhempiin, joilla olisi mitään tarvetta kommentoida toisten elämänvalintoja lasten suhteen. Itselleni lapset ovat tuoneet suuren onnen (ja aika lailla vaivaa, huolia ja kustannuksia toki 😁), eikä tämä minunkaan elämänvalintani kuulu kenellekään. Mistä ihmeestä muka löytyy niitä, joilla on aikaa tai kiinnostusta edes omien tuttujen, saati ventovieraiden, elämää ihmettelemään? 

Kyllä minä uskon, että se on mahdollista, mulle olisi ollut todella vaikeaa. 

Itse olen aina halunnut lapsia, joten lapsettomuus olisi ollut valtava suru ja kyllä onnellisuuden eteen olisi pitänyt tehdä paljon päänsisäistä työtä. Nyt lapset jo kohta muuttamassa kotoa ja he ovat kyllä olleet suurin ilo elämässäni. En menettänyt heidän myötä mitään, sain paljon.

Aivan sama miten muut haluavat elämäänsä elää. Toivottavasti niin, että ovat onnellisia.

Lapsivapaa elämä on hassu käsite, monilla miehillä on lapsi vaikka tekevät pitkää päivää ja näkevät sitä lastaan tunnin pari alkuillasta ja rikkoutuneissa perheissä vielä vähemmän.

Vastaavasti joku lapseton voi olla töissä vaikka koulussa ja on satojen lasten kanssa tekemisissä päivittäin.

En minäkään ymmärrä, miksi joku tuollaista väittäisi - siis ettei lapsettomana voisi olla onnellista elämää. Onpa naiivi ajattelutapa.

Mutta lieneekö sillä haettavan ennemminkin sitä, että lapseton ei voi tietää olisiko onnellisempi jos lapsia olisi, koska he eivät ole kokeneet sitä?

Voin puhua vain omasta puolestani, mutta itsellekään lapsen hankinta ei ollut millään lailla itsestään selvää, ja monien ystävien lapsikeskeinen elämä ei vaikuttanut houkuttelevalta, vaikka lapsista pidänkin. Mutta siltikin kun oma lapsi pitkän harkinnan jälkeen tehtiin, nousi siitä hetkestä lähtien kun hänet rinnalle nostettiin sellainen rauha ja varmuus - sekä rakkaus -  että juuri näin tämän pitikin mennä.

Kai siinä on jokin tosi syvällä oleva biologinen mekanismi, joka vaikuttaa kaikissa elollisissa olennoissa nostaen lisääntymisen elämän tarkoituksesi. Ihminen on vaan älyllistänyt asian ja kehittänyt itselleen vaihtoehtoja, mikä on hyväkin ja kaikilla on oma valinta. Mutta kyllä useimmissa se biologia edelleen on. Erityisen hyvin ymmärrän, jos oma lapsuus on ollut jollain tavalla epävakaa eikä omat tarpeet ole siinä täyttyneet, että ei koe vanhemmuutta mitenkään positiivisena asiana. Kaikilla on oikeus omaan valintaan totta kai, ja valitsi miten tahansa, syyt ovat pohjimmiltaan itsekkäät eikä missään nimessä voi sanoa että toisen valinta olisi itsekkäämpi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsivapaa elämä on hassu käsite, monilla miehillä on lapsi vaikka tekevät pitkää päivää ja näkevät sitä lastaan tunnin pari alkuillasta ja rikkoutuneissa perheissä vielä vähemmän.

Vastaavasti joku lapseton voi olla töissä vaikka koulussa ja on satojen lasten kanssa tekemisissä päivittäin.

Toinen on vanhempi ja toinen ei ole. On siinä iso ero. Se on 18v+ vastuu muiden vastuiden päälle. Tietysti jos ulkoistaa kasvatuksen puolisolle niin voi olla kevyempää chillailua mutta sillä asialla ei ehkä kannata leveillä.

Höpö höpö, he ovat vain katkeria. Minä ymmärrän molempia puolia. T. Perheellinen

Suurimmalle osalle on ap ihan sama onko sinulla lapsia vai ei ole. Sinulla itselläsi näyttää olevan ihan yhtä luutuneet käsitykset lapsiperheen arjesta kuin ystävillesi on sinun arjestasi. 

Sitten paheksutaan asiaa vauvapalstalla... koomista 😁

Itse en juuri välitä lapsista ja ne vie niin paljon energiaa. Ymmärrän kyllä jos ihmiset haluavat lapsia, multa se halu puuttuu kokonaan. Olen jo 36-vuotias ja jouduin viemään kissani piikille, se oli niin hirveää. Jos eläintä voi rakastaa niin paljon, en halua edes tietää miten paljon voi rakastaa omaa lasta ja sitä suuremmalla syyllä en halua tuoda yhtäkään tähän maailmaan kärsimään. 

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalle osalle on ap ihan sama onko sinulla lapsia vai ei ole. Sinulla itselläsi näyttää olevan ihan yhtä luutuneet käsitykset lapsiperheen arjesta kuin ystävillesi on sinun arjestasi. 

Sitten paheksutaan asiaa vauvapalstalla... koomista 😁

Suomessa on vielä hyvin paljon ihmisiä jotka eivät hyväksy lapsivapaata elämäntapaa. Heitä on runsaasti tälläkin palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheen vanhempi on ollut lapseton, ja tietää, miten vanhemmuus muuttaa ihmisen elämän, ja tuo siihen syvyyden ja merkityksen, jota lapseton ei voi edes käsittää. 

 

Mutta kaikkien ei tarvitse haluta lapsia. Se on ihan ok. Mutta turha silti yrittää haukkua lapsien vanhempien aitoa kokemusta. 

Syvyyden ja merkityksen?

Eli lapsettomilla ei ole elämässä syvyyttä ja merkitystä - sitäkö haluat sanoa?

Oletpa höpsö. Toivottavasti et levitä junttimaista asennettasi lapsillesi.

se 19v hoitajaäiti ainakin uskoi, kun tappoi päivän vanhan vauvansa

Ymmärrän täysin. Oon 50v ja lapset aikuisia.  Todellakin nautin lapsivapaasta elämästä. Ja olen vanhempi:) ihanaa

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin. Oon 50v ja lapset aikuisia.  Todellakin nautin lapsivapaasta elämästä. Ja olen vanhempi:) ihanaa

Et ole lapsivapaa (childfree) !

Sinä olet lasten vanhempi. Lapsesi ovat lapsiasi vaikka ovat aikuisia. Olet kasvattanut lapsia, eikä elämäsi ole ollut, eikä koskaan ole lapsivapaata.

Voitko lopettaa tällaisten tyhmien kommenttien kirjoittelun. Mene muualle trollaamaan.

Omalla kohdalla ongelmana olivat yleensä ihmiset, joita nuorena naisena kuvailin sanalla tädit. Eli sellaiset oman äidin ikäisistä lähelle eläkeikää olevat naiset. Olen lapsesta saakka tiennyt, etten halua lapsia. En hoivannut nukkejakaan lapsena, äidin ja hoivaajan rooli on aina ollut vieras, tuntunut luonnottomalta. Tiesin mitä halusin, joten kyllä siinä hiukan riepoi kuunnella suunnilleen 15-35 ikävuoden väli (20 vuotta!) näiltä tädeiltä hyvin alentuvaa hymähtelyä siitä, kuinka minä vielä mieleni muutan, jos nyt joskus tuli puheeksi tulevaisuus ilman lapsia.

Se alentuvuus miten mulle puhuttiin, ja kuviteltiin tietävän mun tunteeni ja toiveeni paremmin kuin minä itse, oli suoraan sanottuna raivostuttavaa. Se on se näiden tietynlaisten täti-ihmisten versio setien alentuvasta tytöttelystä. Ihan kuin minä en tietäisi ja ymmärtäisi että ihmiset välillä muuttaa mieltään, ensin se pitää selittää mulle, tyhmälle lapsiraukalle, joka ei sen vertaa elämästä ymmärrä. Sitten mulle pitää selittää se, kuinka en ymmärrä mistään mitään, kun kuvittelen etten halua lapsia, kuinka vanhetessani kyllä viisastun. Ja joo, ihan noita sanojakin käytettiin, suurin osa ei ihan noin suoraan asiaa ilmaissut, mutta kyllä se selväksi tuli muidenkin osalta.

Mulle henkilökohtaisesti on ihan se ja sama haluaako joku lapsia vai ei. Mä toivon että kaikki lapsia haluavat niitä saa, ja ettei kenellekään joka niitä ei halua, sattuisi vahinkoja. Mutta sitä alentuvaa sössötystä siitä, kuinka joku ei tiedä mistään mitään kun ei ole/on hankkinut lapsia, sitä en siedä.