Miksi jotkut vanhemmat eivät usko, että lapsivapaa elämä voisi olla onnellista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittelevat kiukkuiset velat käyttäytyy kuin incelit, jotka väittävät, etteivät edes haluaisi naista, mutta silti koko ajan ajatukset pyörii vain niiden naisten ympärillä. Uskokaa nyt kaikki, että en missään nimessä halua naista, enkä edes ajattele niitä!

🤦

Taas näitä naisia, jotka eivät voi ymmärtää, että KAIKKI NAISET EIVÄT HALUA LAPSIA. PISTE.

Kyllä kaikki perheelliset sen uskoo. Veloilla on vain kauhea tarve todistella miten he eivät halua lapsia ja se on se the elämäntapa ettei halua lapsia. Koska lapset on ärsyttäviä ja ällöttäviä ja pilaavat elämän ja siksi EI HALUTA LAPSIA.

Normaalit ihmiset eivät koko ajan mieti sitä asiaa mitä eivät halua.

Sen takia velat joutuvat todistelemaan haluamattomuuttaan, kun tässäkin ketjussa on näitä, jotka väittävät naisen muka menettävän jotain tärkeää, syvää ja merkityksellistä, jos ei hanki lapsia. Tai haluavan sittenkin kuitenkin salaa äidiksi, vaikka onkin vela. Tuollaiset kommentit ovat todella typeriä, mutta ilmeisesti osa lapsellisista ajattelee noin eivätkä kaihda sitä täällä myöskään sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Miten mä en muka voisi uskoa, että lapsivapaa elämä voisi olla onnellista? Totta kai se voi olla.

Tämä. Kyllä kaikki vanhemmat osaa kuvitella tilanteen, missä voit vain kävellä ovesta ulos kun haluat, tehdä mitä haluat silloin kun haluat ja huolehtia vain itsestäsi ja käyttää rahat itseesi. Koska suurin osa vanhemmista on elänyt tuollaista elämää ennen lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten mä en muka voisi uskoa, että lapsivapaa elämä voisi olla onnellista? Totta kai se voi olla.

Tämä. Kyllä kaikki vanhemmat osaa kuvitella tilanteen, missä voit vain kävellä ovesta ulos kun haluat, tehdä mitä haluat silloin kun haluat ja huolehtia vain itsestäsi ja käyttää rahat itseesi. Koska suurin osa vanhemmista on elänyt tuollaista elämää ennen lapsia.

Moni vanhemmista ei silti ole kokenut sitä onnea, merkityksellisyyttä, syvyyttä ja rakkautta jota elämässä on, mutta joka ei ole tullut niistä lapsista. Eli eivät lapsellisetkaan kaikkea tiedä, vaikka luulevatkin tietävänsä ja kokeneensa.

Vierailija kirjoitti:

Elin lapsivapaata elämää pitkään ja vihdoin viimein sain onnen kantamoisen eli pojan, ikää oli runsaasti, kiitos että oon saanut elää tämän vaiheen, olisi jäänyt paljon elämättä. 

Lapsi kyllä tuo elämään ihan hirveästi lisää kaikenlaisilla tavoilla. Mutta ei mitään sellaista mitä ilman ei voisi elää ihan hyvää elämää myös. 

Sehän tuossa on hyvä, että perheellisen elämää ei pysty kuvittelemaan ilman sitä perhettä, joten ei jää mistään paitsi jos lapsia ei hanki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten mä en muka voisi uskoa, että lapsivapaa elämä voisi olla onnellista? Totta kai se voi olla.

Tämä. Kyllä kaikki vanhemmat osaa kuvitella tilanteen, missä voit vain kävellä ovesta ulos kun haluat, tehdä mitä haluat silloin kun haluat ja huolehtia vain itsestäsi ja käyttää rahat itseesi. Koska suurin osa vanhemmista on elänyt tuollaista elämää ennen lapsia.

Sanonpa, että aika harva lapseton elää tuollaista elämää. Suurin osa käy töissä, on parisuhteessa, huolehtii vanhemmistaan tai sukulaisistaan jne. (Kannattaa myös ennakkoluulottomasti tutustua onnellisuustutkimuksiin: niistä selviää, että onnellisuus harvoin on seurausta lyhytaikaisten halujen täyttämisestä, vaan yleensä liittyy jotenkin päämääriä kohti etenemiseen, tarpeellisuuden tunteeseen jne. Kyse on siis pitkäaikaisesta kehityksestä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sain lapsen niin salaa säälin ajatuksissani tuntemiani lapsettomia. Sitten ajattelin, että kyse on omista hormonihuuruista ja siitä, että olen itse niin onnellinen äitiydestäni. Monet eivät taas osaa itsereflektoida ajatuksiaan ja tunteitaan vaan samaistuvat niihin.

Jos samaistuisin noihin huuruisiin ajatuksiini niin varmaan laukoisinkin suustani noita asioita. Tosiasiassa en tiedä kustakin ihmisestä haluaako tämä edes lapsia. Elin myös pitkään lapsettomana ja varmana siitä etten tule ikinä saamaan lapsia. 

Kun itse pääsin opiskelemaan unelmieni alaa, meinasin hetken aikaa tuntea jopa pientä säälin tunnetta niitä kohtaan, jotka eivät opiskelleet samaa alaa. Ajattelin, että heidän elämänsä täytyy olla paljon tylsempää ja vajaampaa, kun siitä puuttuu tämän unelma-alan opiskelu. Kunnes heräsin kuplastani ja ymmärsin, että eihän se lainkaan näin mene. J

Eikö tällaiset ajatukset ole ihan normaaleja ja kyse on pelkistä ajatuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten mä en muka voisi uskoa, että lapsivapaa elämä voisi olla onnellista? Totta kai se voi olla.

Tämä. Kyllä kaikki vanhemmat osaa kuvitella tilanteen, missä voit vain kävellä ovesta ulos kun haluat, tehdä mitä haluat silloin kun haluat ja huolehtia vain itsestäsi ja käyttää rahat itseesi. Koska suurin osa vanhemmista on elänyt tuollaista elämää ennen lapsia.

Moni vanhemmista ei silti ole kokenut sitä onnea, merkityksellisyyttä, syvyyttä ja rakkautta jota elämässä on, mutta joka ei ole tullut niistä lapsista. Eli eivät lapsellisetkaan kaikkea tiedä, vaikka luulevatkin tietävänsä ja kokeneensa.

Millaisia asioita ne ovat? Siis sellaiset joita et koe ennen lapsia vaan vaikka vasta kolmekymppisenä tai nelikymppisenä ja jotka jäävät 100% kokematta jos hankkii lapsia? Ihan aidosta mielenkiinnosta kysyn, koska en keksi yhtään.

Kaikki mitä keksin on koettavissa ennen lapsia, lasten aikana tai sen jälkeen kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa.

Elämän parhaat vuodet oli lapsiperhe-elämää sekä matkustelua lapsen kanssa ja nyt 43-vuotiaina olemme jälleen ns. lapsettomia, valmiita elämään omilla ehdoilla (työantajat huomioiden) ja matkustelua kahden. Mukavaa kun  elämässä on erilaisia aikoja ja vaiheita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten mä en muka voisi uskoa, että lapsivapaa elämä voisi olla onnellista? Totta kai se voi olla.

Tämä. Kyllä kaikki vanhemmat osaa kuvitella tilanteen, missä voit vain kävellä ovesta ulos kun haluat, tehdä mitä haluat silloin kun haluat ja huolehtia vain itsestäsi ja käyttää rahat itseesi. Koska suurin osa vanhemmista on elänyt tuollaista elämää ennen lapsia.

Moni vanhemmista ei silti ole kokenut sitä onnea, merkityksellisyyttä, syvyyttä ja rakkautta jota elämässä on, mutta joka ei ole tullut niistä lapsista. Eli eivät lapsellisetkaan kaikkea tiedä, vaikka luulevatkin tietävänsä ja kokeneensa.

Millaisia asioita ne ovat? Siis sellaiset joita et koe ennen lapsia vaan vaikka vasta kolmekymppisenä tai nelikymppisenä ja jotka

Kokemus siitä, ettei ole omia lapsia. Asia on näin yksinkertainen.

Ihan samalla tavalla on lapsettomia, jotka ei usko että lasten vanhemmat olisivat onnellisia. Tälläkin palstalla harvasen päivä monta aloitusta siitä, miten lapsiperheissä elämä on varmasti kamalaa ja jokainen katuu oikeasti lapsia ja ei voi olla totta että joku tykkäisi lapsista aidosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten mä en muka voisi uskoa, että lapsivapaa elämä voisi olla onnellista? Totta kai se voi olla.

Tämä. Kyllä kaikki vanhemmat osaa kuvitella tilanteen, missä voit vain kävellä ovesta ulos kun haluat, tehdä mitä haluat silloin kun haluat ja huolehtia vain itsestäsi ja käyttää rahat itseesi. Koska suurin osa vanhemmista on elänyt tuollaista elämää ennen lapsia.

Moni vanhemmista ei silti ole kokenut sitä onnea, merkityksellisyyttä, syvyyttä ja rakkautta jota elämässä on, mutta joka ei ole tullut niistä lapsista. Eli eivät lapsellisetkaan kaikkea tiedä, vaikka luulevatkin tietävänsä ja kokeneensa.

Millaisia asioita ne ovat? Siis sellaiset joita et koe ennen lapsia vaan vaikka vasta kolmekymppisenä tai nelikymppisenä ja jotka

SIIS:

Em. merkityksellisiä asioita ja rakkautta elämässä, JOKA EI OLE TULLUT NIISTÄ LAPSISTA. Luulevat velojen vain jatkavan sitä samaa elämää, mitä he elivät ennen lapsia, ja jos lapset ovat tuoneet heille sen merkityksellisyyden, onnen, syvyyden ja rakkauden niin luulevat velojen jäävän paitsi niistä.

Se mikä tuo toiselle onnen tunteen, ei tuo sitä toiselle. Asia on niin yksinkertainen eikä lainkaan verrattavissa.

Eihän Tove Janssonillakaan ollut lapsia. aika onnelliselta vaikutti.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla on lapsettomia, jotka ei usko että lasten vanhemmat olisivat onnellisia. Tälläkin palstalla harvasen päivä monta aloitusta siitä, miten lapsiperheissä elämä on varmasti kamalaa ja jokainen katuu oikeasti lapsia ja ei voi olla totta että joku tykkäisi lapsista aidosti.

Tietysti joku voi tykätä lapsista aidosti. Eihän se nyt mikään harvinaisuus ole.

Vela

Hyvin kerkesi tehdä ja viettää 4 lapsen kanssa  arkea ja olen ollut heitä vapaa jo 23 vuotta.  Kummastakin Nautin. Nuorena hyvin jaksoi Lasten kanssa  elää ja nyt olen kiitollinen mummi joka olen jo kauan saanut mennä ja tulla.

Itse en ole hoivaajatyyppiä. Enkä kasvattaja-. Työssä joutuu joskus olemaan vähän tekemisissä lasten kanssa, en pidä siitä roolista. On ikään kuin pakko kasvattaa/opettaa ja olla vanhemman tai turvallisen aikuisen roolissa. Se ei vain ole minulle luontevaa. Kiinnostuksen kohteet ovat ihan muualla.

Miksi ap jatkuvasti rustailee tänne näitä lapsivapaa-aloituksiaan, jos se elämä kerran on lapsettomana niin ihanaa ja antoisaa? Varmaan suurin osa näissä ketjuissa olevista kommenteistakin on ap:n itsensä kirjoittamia. Kun yksi ketju hiljenee, taas pitää uutta viritellä. Onko lapsettoman elämä noin pakkomielteistä ja tylsää?

En varmaan tulekaan kokemaan lapsen rakkautta. Mutta en välttämättä haluakaan. Koska aito rakkaus tulee sisältäni ja tämä pitäisi jokaisen tajuta jo hyvissä ajoin. Muistakaa rakastaa itseänne.

Kokemus siitä, ettei ole omia lapsia. Asia on näin yksinkertainen.

Tämänhän kokee ennen lapsia. Se oli mukavaa elämää myös.

Ainakin tällainen lapsista vapautunut on onnellinen. Hoidin hommani 20 vuotta ja kun nyt ovat muuttaneet omilleen ja pärjäävät elämässä ja minä voin tehdä mitä huvittaa, niin olo on mahtava. Lapset kuitenkin tärkeintä elämässä ja heitä haluaa aina auttaa.