Miksi jotkut vanhemmat eivät usko, että lapsivapaa elämä voisi olla onnellista?

Vierailija kirjoitti:

Palstan velat eivät näytä ymmärtävän, että lapsiperhearki voi olla onnellista.

Kyse on omista valinnoista ja siitä mikä juuri ko. ihmisen tekee onnelliseksi. En ihan ymmärrä miksi vauvapalstalla pitää julistaa velasanomaa, eikö omilla foorumeilla riitä kävijöitä? 

Tämän on Aihe vapaa -palsta, ei liity vauvoihin mitenkään.

Koska vastapuolen asemaan on usein vaikea samaistua ja taustalla saattaa olla myös käsittelemättömiä omia vaikeita tunteita. Tiedän tästä tapauksia molemminpäin, eli perheellisiä jotka jollain tapaa halveksivat lapsettomia ja myös lapsettomia jotka ylenkatsovat perhe-elämää ja pitävät siihen ryhtyneitä salaa vähän yksinkertaisina. Usein voimakas tuomitseminen ja halveksinta kuitenkin kertoo jonkinlaisesta pelosta tai omasta katkeruudesta. Esim. perheen perustanut voi salaa ikävöidä omaa vapauttaan, tai kadehtia rohkeita lapsettomia jotka elävät elämäänsä itselleen, jos on itse tehnyt lapsen muita miellyttääkseen esim. sosiaalisesta paineesta. Tuomitseva lapseton taas voi tuomita perheellisen, jos on salaa pettynyt vaikkapa siihen ettei koskaan löytänyt sopivaa kumppania perheen perustamiseen. Nämä ovat mielen defenssejä, eikä mieli kykene ottamaan käsittelyyn muita näkökulmia. Joskus tämä voi olla myös ihan vaan älykkyyden ja/tai empatian puutetta, eli on vaikeutta kuvitella elämää oman tilanteen ja oman aseman ulkopuolelle. Kyse ei siis välttämättä ole siitä, etteikö vanhemmat uskoisi lapsivapaan elämän onnellisuuden mahdollisuuteen, vaan siitä että he eivät uskalla tai kykene pohtimaan sen mahdollisuutta koska joutuisivat tällöin kohtaamaan jotakin kivuliasta itsessään. Ihmiset projisoivat ihan käsittämättömän paljon omia pelkojaan muihin, mutta eivät tajua että tulevat siinä vain samalla paljastaneeksi usein hyvin henkilökohtaisia asioita itsestään. Olit sitten kummalla puolella asiaa tahansa, parasta on olla ottamatta näitä purkauksia tai ymmärtämättömyyttä liian henkilökohtaisesti. Oma onnellisuutesi ei ole kiinni siitä, uskooko joku sinun olevan onnellinen vai ei, lapsia tai ei. Se kertoo ainoastaan hänestä itsestään.

En usko, että aina kyse näissä riidoissa on oikeasti niistä lapsista tai niiden tekemättömyydestä. 

On vaan aika paljon ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tuontaivaallista kenenkään toisen näkökulmasta, oli kyse mistä vain. Näitä löytyy sekä perheellisiä että lapsettomia. 

Yhdelle lapsettomalle ei mennyt mitenkään jakeluun, että kotitöitä on enemmän perheessä jossa monta pientä lasta, kuin sinkkutaloudessa. Jos näin toteaa, niin syrjii lapsettomia.  

Toisella ei riittänyt ymmärrystä siihen, että lasta ei saanut hoitoon sinä päivänä, kun hänellä on kalenterissa vapaata. Ei vaan mennyt jakeluun, että lasta ei vaan voi jättää ilman hoitajaa, kun hänellä oli kalenterissa vapaapäivä. 

Ehkä kannattaa vain valikoida kenen kanssa aikaansa viettää.. 

Kaikilla ei ole edes mahdollisuutta tehdä lasta, miksi tälläisiä sitten kutsutaan? Mietin sen lapsen tulevaisuutta ja se ei olisi hyvä käsissäni tai kumppanini. En tiedä olenko sitten tyhmä, mutta en halua että lapseni kärsisi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheen vanhempi on ollut lapseton, ja tietää, miten vanhemmuus muuttaa ihmisen elämän, ja tuo siihen syvyyden ja merkityksen, jota lapseton ei voi edes käsittää. 

 

Mutta kaikkien ei tarvitse haluta lapsia. Se on ihan ok. Mutta turha silti yrittää haukkua lapsien vanhempien aitoa kokemusta. 

Sano nyt vielä se, että lapseton ei voi käsittää sitä käsittämätöntä onnentunnetta, kun lapsi tulee tahmein käsin halaamaan sinua ja lässyttää Äiti mä lakattan sua 🤦

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole edes mahdollisuutta tehdä lasta, miksi tälläisiä sitten kutsutaan? Mietin sen lapsen tulevaisuutta ja se ei olisi hyvä käsissäni tai kumppanini. En tiedä olenko sitten tyhmä, mutta en halua että lapseni kärsisi.

Ja varmaan se voikin olla haikeaa vanhemmitten olla lapseton, mutta toisaalta vietin yksinäisen nuoruuden ja aikuisiän (ei ole koskaan ollut kavereita). Niin jotenkin siihenkin tottunut.

Pitäiskö mun olla siitä jotain mieltä? Entä jos ei kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että koska lisääntyminen on voimaikkain olemassa olon syy, tätä asiaa on niin vaikea ymmärtää. Se on niin syvässä biologiassamme, että jos itsellä ei ole sitä kokemusta, sitä ei yksinkertaisesti voi käsittää. Ei puolin, eikä toisin.

Itse olen vapaaehtoisesti lapseton ja ihan suoraa sanottuna en minäkään ymmärrä valintaa alkaa vanhemmaksi. Pidän lapsista, viihdyn heidän kanssaan ja olen onnellinen jokaisen läheisen lapsiuutisista. Tulen myös lasten kanssa hyvin toimeen ja olen koko lähipiirin luotettu lapsenlikka. Silti en vain kykene ymmärtämään täysin sitä, että he ovat valinneet mieluummin lapset kuin lapsettomuuden. 

Näin se juuri menee. Itse ihmettelen miten joku uskaltaa jättää lapset hankkimatta. Siis nuorena on jo niin varma, ettei se päätös tule ikinä kaduttamaan. Toki jos ei ole vanhempi, ei tiedä mitä menettää eikä osaa sitä

Itselläni taas tuo uskallusaspekti on täysin päinvastainen. En ymmärrä kuinka jotkut uskaltavat hankkia lapsia, miten he voivat olla niin varmoja, ettei päätös tule ikinä kaduttamaan? Jos vapaaehtoisesti lapseton katuu päätöstään, hän katuu asiaa vain omalla kohdalla, mutta jos vanhempi katuu päätöstään, se vaikuttaa myös niihin lapsiin. Se on valtava vastuu.

Olen taipuvainen ajattelemaan, että halu jäädä lapsettomaksi on yhtä sisäsyntyistä kuin halu tulla vanhemmaksi. Lisääntyminen on niin syvällä biologiassamme, että halu poiketa siitä ei  synny mielijohteesta. Lasken tähän siis hieman "elitistisesti" vain ne vapaaehtoiset lapsettomat jotka eivät halua lapsia sen takia, että heissä ei ole sitä pienintäkään tahtoa asiaan. Poissuljen tässä pohdinnassa heidät, jotka perustelevat vapaaehtoista lapsettomuuttaan jollain ulkoisella syyllä.

Tästä johtuen vapaaehtoisesti lapsettomaan ei päde ajatus siitä, että hän menettäisi jotain, mutta ei vain tiedä sitä itse. Enemmänkin voisi ajatella niin, että jos lapsia haluamaton ihminen joutuukin vanhemmaksi, hänen tuskansa on verrattavissa lapsettomaksi jääneen ihmisen, joka on aina halunnut vanhemmaksi, tuskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole edes mahdollisuutta tehdä lasta, miksi tälläisiä sitten kutsutaan? Mietin sen lapsen tulevaisuutta ja se ei olisi hyvä käsissäni tai kumppanini. En tiedä olenko sitten tyhmä, mutta en halua että lapseni kärsisi.

Ja varmaan se voikin olla haikeaa vanhemmitten olla lapseton, mutta toisaalta vietin yksinäisen nuoruuden ja aikuisiän (ei ole koskaan ollut kavereita). Niin jotenkin siihenkin tottunut.

Mitä haikeaa siinä olisi?

Kun sain lapsen niin salaa säälin ajatuksissani tuntemiani lapsettomia. Sitten ajattelin, että kyse on omista hormonihuuruista ja siitä, että olen itse niin onnellinen äitiydestäni. Monet eivät taas osaa itsereflektoida ajatuksiaan ja tunteitaan vaan samaistuvat niihin.

Jos samaistuisin noihin huuruisiin ajatuksiini niin varmaan laukoisinkin suustani noita asioita. Tosiasiassa en tiedä kustakin ihmisestä haluaako tämä edes lapsia. Elin myös pitkään lapsettomana ja varmana siitä etten tule ikinä saamaan lapsia. 

Miten mä en muka voisi uskoa, että lapsivapaa elämä voisi olla onnellista? Totta kai se voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole edes mahdollisuutta tehdä lasta, miksi tälläisiä sitten kutsutaan? Mietin sen lapsen tulevaisuutta ja se ei olisi hyvä käsissäni tai kumppanini. En tiedä olenko sitten tyhmä, mutta en halua että lapseni kärsisi.

Ja varmaan se voikin olla haikeaa vanhemmitten olla lapseton, mutta toisaalta vietin yksinäisen nuoruuden ja aikuisiän (ei ole koskaan ollut kavereita). Niin jotenkin siihenkin tottunut.

Mitä haikeaa siinä olisi?

No en tiedä, olihan se surullista jo nuorena olla yksinäinen. Mutta nykyään mulla on kumppanini, hänen kanssa haluaisin viettää vanhuuden

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että koska lisääntyminen on voimaikkain olemassa olon syy, tätä asiaa on niin vaikea ymmärtää. Se on niin syvässä biologiassamme, että jos itsellä ei ole sitä kokemusta, sitä ei yksinkertaisesti voi käsittää. Ei puolin, eikä toisin.

Itse olen vapaaehtoisesti lapseton ja ihan suoraa sanottuna en minäkään ymmärrä valintaa alkaa vanhemmaksi. Pidän lapsista, viihdyn heidän kanssaan ja olen onnellinen jokaisen läheisen lapsiuutisista. Tulen myös lasten kanssa hyvin toimeen ja olen koko lähipiirin luotettu lapsenlikka. Silti en vain kykene ymmärtämään täysin sitä, että he ovat valinneet mieluummin lapset kuin lapsettomuuden. 

En tajua, miksi olet lapsenlikkana. Oman lapsen tajuaisin.

Koska pidän lapsista ja koska minulla ei ole omia lapsia, minulla on aikaa ja jaksamista muiden lapsille.

Itseä ärsyttää että naisen lisääntymisikkuna on niin pieni. 

Vierailija kirjoitti:

Kun sain lapsen niin salaa säälin ajatuksissani tuntemiani lapsettomia. Sitten ajattelin, että kyse on omista hormonihuuruista ja siitä, että olen itse niin onnellinen äitiydestäni. Monet eivät taas osaa itsereflektoida ajatuksiaan ja tunteitaan vaan samaistuvat niihin.

Jos samaistuisin noihin huuruisiin ajatuksiini niin varmaan laukoisinkin suustani noita asioita. Tosiasiassa en tiedä kustakin ihmisestä haluaako tämä edes lapsia. Elin myös pitkään lapsettomana ja varmana siitä etten tule ikinä saamaan lapsia. 

Kun itse pääsin opiskelemaan unelmieni alaa, meinasin hetken aikaa tuntea jopa pientä säälin tunnetta niitä kohtaan, jotka eivät opiskelleet samaa alaa. Ajattelin, että heidän elämänsä täytyy olla paljon tylsempää ja vajaampaa, kun siitä puuttuu tämän unelma-alan opiskelu. Kunnes heräsin kuplastani ja ymmärsin, että eihän se lainkaan näin mene. Ja olin silloin parikymppinen, sen jälkeen en ole tällaisiin ajatteluihin haksahtanut.

Vierailija kirjoitti:

En usko, että aina kyse näissä riidoissa on oikeasti niistä lapsista tai niiden tekemättömyydestä. 

On vaan aika paljon ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tuontaivaallista kenenkään toisen näkökulmasta, oli kyse mistä vain. Näitä löytyy sekä perheellisiä että lapsettomia. 

Yhdelle lapsettomalle ei mennyt mitenkään jakeluun, että kotitöitä on enemmän perheessä jossa monta pientä lasta, kuin sinkkutaloudessa. Jos näin toteaa, niin syrjii lapsettomia.  

Toisella ei riittänyt ymmärrystä siihen, että lasta ei saanut hoitoon sinä päivänä, kun hänellä on kalenterissa vapaata. Ei vaan mennyt jakeluun, että lasta ei vaan voi jättää ilman hoitajaa, kun hänellä oli kalenterissa vapaapäivä. 

Ehkä kannattaa vain valikoida kenen kanssa aikaansa viettää.. 

 

Nämähän on niitä syitä, miksi monet ystävyyssuhteet loppuu siihen kun toinen saa lapsia ja "kaikki pitää tehdä lasten ehdoilla". On kyllä olemassa vanhempia, jotka tekevät lapsiperhearjesta tarpeettoman numeron. Mutta nuokin (myös itselleni tutut) esimerkit on ihan vain tosiasioita: Ei niitä lapsia saa noin vain hoitoon ja niistä seuraa kuluja ja lisää hommia. Se että jotkut asiat ovat perheelliselle haastavampia kuin lapsettomille ei ole mitään lapsettomien syrjimistä.

Mieluummin jätän lasten tekemisin niille, ketkä ovat täysin terveitä ja hyvässä taloudellisessa asemassa. Ehkä jos vielä pystyisi lisääntyä 10 vuoden päästä ja elämäntilanne olisi eri niin ehkäpä. Mutta kaikkea ei voi saada tässä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittelevat kiukkuiset velat käyttäytyy kuin incelit, jotka väittävät, etteivät edes haluaisi naista, mutta silti koko ajan ajatukset pyörii vain niiden naisten ympärillä. Uskokaa nyt kaikki, että en missään nimessä halua naista, enkä edes ajattele niitä!

🤦

Taas näitä naisia, jotka eivät voi ymmärtää, että KAIKKI NAISET EIVÄT HALUA LAPSIA. PISTE.

Kyllä kaikki perheelliset sen uskoo. Veloilla on vain kauhea tarve todistella miten he eivät halua lapsia ja se on se the elämäntapa ettei halua lapsia. Koska lapset on ärsyttäviä ja ällöttäviä ja pilaavat elämän ja siksi EI HALUTA LAPSIA.

Normaalit ihmiset eivät koko ajan mieti sitä asiaa mitä eivät halua.

Elin lapsivapaata elämää pitkään ja vihdoin viimein sain onnen kantamoisen eli pojan, ikää oli runsaasti, kiitos että oon saanut elää tämän vaiheen, olisi jäänyt paljon elämättä. 

Itseäni kyllästyttää se yleistäminen että lapsesta saa merkityksen elämään ja vähän alentavat tokaisut että et koe sitä syvintä ja aidointa rakkautta. 

 

1. Jos haluaa lapsia ja ne on tärkeintä niin tottakai niistä saa merkityksen elämään, jos muuta ei ole. Minä en halua lapsia ja saan elämääni merkitystä muista asioista. Jokainen tavallaan. 

2. Lähes jokainen voi lisääntyä (turha vetää tästä hernettä nenään, meitä ei olisi 8 miljardia jos lisääntyminen olisi jotain harvinaislaatuisia) mutta läheskään kaikki eivät kykene olemaan hyviä vanhempia. Se, että lisäännyt ei siis todellakaan ole mikään tae, että rakastaisit lastasi, haluaisit hänen parastaan tai että edes kohtelisit inhimillisesti. Katsokaa dokumentteja ja lukekaa uutisia älkääkä ajatelko pelkästään tunteella. 

3. Itseäni ei henkilökohtaisesti ainakaan kiinnosta mikään syvin ja aidoin rakkaus. En toki väitä, että sen kokeminen riippuisi siitä, onko lapsia vai ei, mutta en elä elämää sitä tavoitellen. Haluan että elämä on rauhallista ja mukavaa, taloudellisesti vakaata, ja voin tehdä asioita joista nautin. Tulee vähän hölmö kuva niistä jotka ratsastaa sillä aidolla rakkaudella, asialla jota ei voi edes mitata, ja omivat sen itselleen päättäen, että tästä tunteesta muut eivät voi tietää mitään.