Lue keskustelun säännöt.
Kamala ongelma: rakastan ja haluan olla parisuhteessa, mutta en jaksa sen ylläpitoa
06.06.2025 |
Olen siis ihan aikuinen ihminen, 45+ ja ongelma on koskenut kaikkia suhteitani aina. Takana on pari pitkää 10 vuoden avoliittoa ja jokunen lyhyempi max. vuoden mittainen suhde. En harrasta yhdenyönjuttuja, vaan tykkään siis olla kyllä mieluummin parisuhteessa, mutta viihdyn tosi hyvin yksinkin.
Aina sama kaava: ihan alussa ihastuneena jaksan nähdä useammin, esim. useamman kerran viikossa ja panostaa suhteeseen jonkin aikaa, jolloin erehdyn kuvittelemaan että tässä on nyt sitten se oikea kun ei yhtään ahdista.
Mutta se tulee aina, ihan joka kerta se sama ongelma esiin, että pystyn kyllä siirtymään ihastumisesta ja rakastumisesta rakastamiseen jne. eli tunnepuoli pelaa mutta en vaan jaksa yhtään mitään sellaista mitä parisuhteen konkreettinen ylläpitäminen vaatisi: että nähtäisiin edes vaikka kerran viikossa, että yövyttäisiin toistemme luona, että tutustuttaisiin toisen läheisiin ym. mitä kaikkea.
Minua ei vaan huvita mikään noista alun (muutaman kuukauden) jälkeen. Pakotan toki itseni siihen kaikkeen koska en halua menettääkään kumppaniani, mutta oikeasti minua ei vaan millään huvittaisi.
Siis ihan kamalaa, että rakastan ja välitän, mutta en jaksaisi tai jotenkin ei huvittaisi nähdä vaikka asumme samassa kaupungissa.
Mikä hitto minua vaivaa ja onko täällä muita samasta ongelmasta kärsiviä? Miten olette ratkaisseet tilanteen?
Olen kyllä nykyiselle kumppanilleni puhunut asiasta, se helpottaa että hän tietää tämän ongelmani. Mutta eihän tällainen ole mistään kotoisin, joten muita ajatuksia kaipailen...
Kommentit (225)
Sanottua, mutta en ole koskaan tavannut henkilöä jolla on VAIN ADHD. Eli apllakin on varmaan autismia lievänä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanottua, mutta en ole koskaan tavannut henkilöä jolla on VAIN ADHD. Eli apllakin on varmaan autismia lievänä mukana.
Avaatko tätä enemmän, kiinnostaisi kuulla lisää?
ap.
Mun aiempi miesystävä iski minut, oli hurjan aktiivinen, suorastaan rakkauspommittaja ja minulla meni hetki jarrutella ja sulatella mitä tapahtuu. Halusi koko ajan viettää aikaa yhdessä, soitteli jatkuvasti kun ei oltu yhdessä, suunnitteli tulevaisuutta, esitteli perheelleen ja tuttavilleen, ym. Hulabaloo oli ihanaa mutta kaltaiselleni introvertille myös todella väsyttävää, mutta ajattelin että se ei kestä ikuisesti.
Olin itsekin tosi rakastunut, mutta kaipaan myös omaa rauhaa ja odottelin, että meno alkuinnostuksen myötä hieman rauhoittuu. Ja niin se sitten rauhoittuikin. Mies nimittäin alkoi ottaa etäisyyttä ja olla tyly, ja lopulta sai oksennettua ulos, että hän ei jaksa sitä että meidän täytyy koko ajan olla symbioottisesti yhdessä, ja pitääkö meillä kohta olla samanlaiset tuulipuvutkin. Ongelma taisi olla sama johon itse olen monesti suhteissa langennut, eli suorittanut suhdetta hampaat irvessä, "tietäen" mitä toinen suhteelta odottaa ja haluaa. Yksi omista synneistäni on myös väittää toiselle vastaan, kun tämä sanoo ettei kaipaa joitakin asioita, joiden olen päättänyt olevan hänelle tärkeitä.
Luulen että kyse on sosiaalisesta akusta. Introvertillä myös parisuhde saattaa tyhjentää sitä. Ap:n työ tyhjentää sen lähes kokonaan ja siksi hän tarvitsee superpaljon palautumisaikaa. Ilmeisesti harrastukset palauttavat myös.
Osunko oikeaan, ap?
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kyse on sosiaalisesta akusta. Introvertillä myös parisuhde saattaa tyhjentää sitä. Ap:n työ tyhjentää sen lähes kokonaan ja siksi hän tarvitsee superpaljon palautumisaikaa. Ilmeisesti harrastukset palauttavat myös.
Osunko oikeaan, ap?
Joo kyllä ilman muuta. Hankalaksi asian tekee just se että tarvitsen niin paljon sitä palautumisaikaa tai miksi sitä kutsutaankin, että en jaksa yhtään panostaa noihin parisuhdejuttuihin. Koen tosi työlääksi ihan sellaiset perusasiat kuten sen että laitan yöpymistarvikkeet kasaan tai että miettisin syömisiä kun mies tulee luokseni. Koen työlääksi pelkän näkemisen.... se on tässä se ongelma.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin, hyvin vaikea ymmärtää. Rakastat mutta et halua edes nähdä, saati tehdä jotain yhdessä? Siis miten sä ajattelet että parisuhde tuossa tilanteessa toimisi? Ollaan yhdessä mutta ei vaan edes nähdä koskaan? Mikä ihmeen parisuhde se sellainen on, muuta kuin paperilla?
Kulissiparisuhde ja vakipano. Kuka tuollaiseen sitten suostuu?
Se onkin ihan eri juttu.
Joidenkin on vaan paljon parempi olla siinä omassa parhaassa seurassaan - yksin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella raskaalta, jos vuosia pitää nähdä ja sopia menot. Miksi ette muuta yhteen? Kun asuu yhdessä, olemisesta tulee arkipäivää. Samalla voi yhdessä sopia mihin mennään yhdessä ja mihin taas erikseen. Ei ole sellaista pakkoa mennä yhdessä joka paikkaan kun arkikin ollaan jo yhdessä. Mielestäni ei ole mitään pakkoa osallistua toisen puolen juhliin ym. jos ei halua. Yhdessä voi puhua ja sopia mihin mennään yhdessä ja mihin ei. Jos sovitte toisillenne, niin puoliso kyllä ymmärtää.
Tuollaisen ihmisen kanssa tämä johtaa siihen, että lopulta ollaan vaan kämppiksiä ja jaetaan jääkaappi ja yhä harvemmin yhteinen vuode.
Ja ero tulee väistämättömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin, hyvin vaikea ymmärtää. Rakastat mutta et halua edes nähdä, saati tehdä jotain yhdessä? Siis miten sä ajattelet että parisuhde tuossa tilanteessa toimisi? Ollaan yhdessä mutta ei vaan edes nähdä koskaan? Mikä ihmeen parisuhde se sellainen on, muuta kuin paperilla?
Kulissiparisuhde ja vakipano. Kuka tuollaiseen sitten suostuu?
Se onkin ihan eri juttu.
Joidenkin on vaan paljon parempi olla siinä omassa parhaassa seurassaan - yksin.
Olet ilkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanottua, mutta en ole koskaan tavannut henkilöä jolla on VAIN ADHD. Eli apllakin on varmaan autismia lievänä mukana.
Avaatko tätä enemmän, kiinnostaisi kuulla lisää?
ap.
Tiedät varmaan että googlella löytyy tietoa. Tässä osa
Autismin kirjon häiriöön (AKH, engl. ASD Autism Spectrum Disorder) liittyy usein erilaisia liitännäissairauksia eli komorbideja häiriöitä tai sairauksia. Näitä voi esiintyä lapsilla, nuorilla ja aikuisilla, ja ne vaihtelevat yksilöllisesti.
Yleisimpiä liitännäissairauksia autismin kirjolla:
1.
Neuropsykiatriset häiriöt
ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)
Esiintyy jopa 3080 %:lla autismin kirjolla olevista. Vaikeuttaa keskittymistä, impulssikontrollia ja toimintakykyä.
Touretten oireyhtymä ja tic-oireet
Motoriset ja/tai äänelliset nykimisoireet voivat esiintyä rinnakkain.
2.
Mielenterveyden häiriöt
Ahdistuneisuushäiriöt
Hyvin yleisiä, erityisesti sosiaalinen ahdistus ja yleistynyt ahdistuneisuus.
Masennus
Riski kasvaa iän myötä, erityisesti jos yksilöllä on riittämätön sosiaalinen tuki tai vaikeuksia vuorovaikutuksessa.
Pakkoneuroosi (OCD)
Voi esiintyä piirteittäin tai erillisenä häiriönä.
3.
Oppimisvaikeudet
Kehitysvamma
Noin kolmanneksella autismin kirjon henkilöistä on myös kehitysvamma (älyllinen kehityshäiriö).
Kielelliset erityisvaikeudet
Esim. puheen tuottaminen tai ymmärtäminen voi olla vaikeaa.
Lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen vaikeudet
4.
Univaikeudet
Nukahtamisvaikeudet, katkonainen uni ja varhainen herääminen ovat yleisiä.
5.
Aistiyliherkkyydet ja aistipoikkeavuudet
Vaikka nämä eivät ole varsinaisesti sairauksia, ne voivat haitata arkea ja liittyä vahvasti autismin piirteisiin (esim. ääniherkkyys, kosketusherkkyys, ruokarajoitteet).
6.
Ruokailuun liittyvät häiriöt
Selektiivinen syöminen, ruokaan liittyvät rajoitteet ja joskus myös syömishäiriöt kuten anoreksia.
7.
Motoriset erityispiirteet ja koordinaatiovaikeudet
Dyspraxia (motorisen suunnittelun vaikeus) voi ilmetä kömpelyytenä tai vaikeutena oppia motorisia taitoja.
8.
Somatisaatio ja psykosomaattiset oireet, päänsäryt ja muut oireet ilman selkeää somaattista syytä voivat liittyä ahdistukseen tai aistikuormitukseen.
9.
Epilepsia
Esiintyy n. 2030 %:lla, erityisesti henkilöillä, joilla on myös
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole aloittaja ainoa tämän ongelman kanssa. Sanoisin, että tuttu juttu suurelle osalle meistä keski-ikäisistä sinkuista.
Itse olen elänyt jo yhden pitkän parisuhteen, joka päättyi eroon ja tiedän, millaista miehen kanssa asuminen ja se pitkän suhteen arkistuminen ja väljähtäminen on, vaikka mitään dramaattisia riitoja tai kaltoinkohtelua ei olisikaan. Se ei enää houkuttele. En tässä iässä (48 v) ole myöskään enää perustamassa perhettä, haaveilemassa mistään omakotitalon rakentamisesta tms - lapset on tehty ja talo on oma, kesämökkikin löytyy. Itsetuntokaan ei enää ole kumppanista kiinni - joskus teininä ja vielä parikymppisenäkin sitä seurusteli, kun kaikki kaveritkin, mutta nyt aikuisena tilanne on ihan toinen.
Onhan tässä täysin erilaiset speksit parisuhteen aloittamiselle kuin mitä oli nuorempana, kun etsi miestä, josta voisi tulla lasteni isä ja jonka kanssa toteuttaa jotakin isoja haaveita kuten talonrake
Tämä. Se vaan, että intiimielämäänkin on tässä iässä (56 v) tullut niin korkea rima, että ei kiinnostaisi etsiä edes sitä fwb-kaveria. Ei se etteikö haluja olisi, mutta ihan pelkkä hyvännäköisen miehen näkeminen ei enää riitä minkäännäköiseen innostumiseen. Ja jos totta puhutaan, anteeksi nyt vaan, niin ainakin tämän ikäiset miehet on ihan hemmetin intohimottomia ja tylsiä sängyssä. Ja vaikka miehillä luulisi olevan jo kokemusta, niin entistä itsekeskeisimmiksi (ja väsähtäneimmiksi) ne ovat tässä(kin) asiassa muuttuneet.
Minua on alkanut kiinnostaa miehet lähinnä ystävinä. Deittisivustollakin olin jonkin aikaa, mutta tajusin, että minulta halutaan paljon enemmän kuin mitä olen valmis antamaan. Sellainen suhde kävisi, missä sitouduttaisiin, mutta missä olisi valtavasti happea ja tilaa, mutta sellaista tuskin löytyy. Miehet ovat yllättävän epäitsenäisiä näin vanhempanakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin, hyvin vaikea ymmärtää. Rakastat mutta et halua edes nähdä, saati tehdä jotain yhdessä? Siis miten sä ajattelet että parisuhde tuossa tilanteessa toimisi? Ollaan yhdessä mutta ei vaan edes nähdä koskaan? Mikä ihmeen parisuhde se sellainen on, muuta kuin paperilla?
Niin, sitähän tässä yritän selvitellä, että mikä minua vaivaa. Rakastan, mutta en jaksa/viitsi/kiinnosta kauheasti nähdä. Tottakai tajuan ettei parisuhde tällaisella mielenmaisemalla voi ylläpysyä ja siksi yritänkin tsempata vastoin omaa tahtoani.
Tämä oli koko aloitukseni pointti, että tiedän itsekin ettei tässä ole tolkkua. Silti ihan vilpittömästi voin sanoa rakastavani ja haluavani olla yhdessä. En vaan jaksa yhtään panostaa alun jälkeen.
ap.
Rakastat AJATUSTA hyvästä parisuhteesta, mutta et halua/viitsi nähdä mitään vaivaa sen eteen.
Parempi ihan kaikkein, varsinkin puolisosi kannalta, että elät yksin ja annat hänen etsiä kypsemmän, aidomman ihmisen.
Itsehän voit elää tuota kuvitelmaasi mielessäsi tai AI:n kanssa.
Se vastaa, mitä haluat, tekee mitä haluat ja sen voit laittaa pois päältä aina kun rasitut liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ei jaksa millään edes yrittää sisällyttää seurustelua omaan elämään. Tuntuu että siinä tulee mukana liikaa säätöä ja vaivannäköä. Ihastuminen on kyllä kivaa, mutta arkipäiväistyessään suhteesta tulee enemmänkin rasite. Julmaa, mutta rehellistä. Olen todennut, että ilmeisesti sinkkuus taitaa olla enemmän minun juttuni.
Aika hyvin kuvailit tilanteen. Säätö ja vaivannäkö... ihan kamalaa edes sanoa ääneen kun kyse on kuitenkin ihmisestä jota rakastan. Mutta näin se on.
ap.
Kuvaile konkreettisesti mitä tarkoitat säädöllä ja vaivannäöllä?
Säätö ja vaivannäkö: siis ihan vaan se että saadaan aikataulut sopimaan että nähdään. Että vapaapäivänä oletettavasti ollaan yhdes
Olen introvertti, mutta meillä on vakiintunut tietty tapaamispäivä kerran viikossa. Se pidetään tyhjänä ellei ole muuta pakollista menoa. En näe suurta oman tilan tarvetta ongelmana, mutta sopivan kumppanin löytyminen ei ole helppoa. Reissutyötä tekevät ovat tässä mielessä parhaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanottua, mutta en ole koskaan tavannut henkilöä jolla on VAIN ADHD. Eli apllakin on varmaan autismia lievänä mukana.
Avaatko tätä enemmän, kiinnostaisi kuulla lisää?
ap.
Tiedät varmaan että googlella löytyy tietoa. Tässä osa
Autismin kirjon häiriöön (AKH, engl. ASD Autism Spectrum Disorder) liittyy usein erilaisia liitännäissairauksia eli komorbideja häiriöitä tai sairauksia. Näitä voi esiintyä lapsilla, nuorilla ja aikuisilla, ja ne vaihtelevat yksilöllisesti.
Yleisimpiä liitännäissairauksia autismin kirjolla:
1.
Neuropsykiatriset häiriöt
ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)
Esiintyy jopa 3080 %:lla autismin kirjolla olevista. Vaikeuttaa keskittymistä, impulssikontrollia ja toimintakykyä.
Jos kirjoitat kommentin että "en ole koskaan tavannut henkilöä jolla on VAIN ADHD. Eli apllakin on varmaan autismia lievänä mukana" tuo listasi on täysin turha. Tottakai googlella löytyy tuo kaikki listaamasi tieto, mutta siitähän tässä ei ollut edes kyse.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reissutyötä tekevä olisi myös hyvä vaihtoehto itselleni.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kyse on sosiaalisesta akusta. Introvertillä myös parisuhde saattaa tyhjentää sitä. Ap:n työ tyhjentää sen lähes kokonaan ja siksi hän tarvitsee superpaljon palautumisaikaa. Ilmeisesti harrastukset palauttavat myös.
Osunko oikeaan, ap?
Joo kyllä ilman muuta. Hankalaksi asian tekee just se että tarvitsen niin paljon sitä palautumisaikaa tai miksi sitä kutsutaankin, että en jaksa yhtään panostaa noihin parisuhdejuttuihin. Koen tosi työlääksi ihan sellaiset perusasiat kuten sen että laitan yöpymistarvikkeet kasaan tai että miettisin syömisiä kun mies tulee luokseni. Koen työlääksi pelkän näkemisen.... se on tässä se ongelma.
ap.
Jos et jaksa ottaa vieraspeittoa esille, voit yöpyä miehen luona. Jätä varahygieniatarvikkeet, -yöpaita yms. miehen luokse. Ei niitä tarvitse raahailla edestakaisin. Mies voi hoitaa ruokapuolenkin kuntoon. Käytä vapautunut aika johonkin muuhun suhteen hyväksi kuten seuraavan lomamatkan suunnitteluun. Näin molemmat panostavat suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kyse on sosiaalisesta akusta. Introvertillä myös parisuhde saattaa tyhjentää sitä. Ap:n työ tyhjentää sen lähes kokonaan ja siksi hän tarvitsee superpaljon palautumisaikaa. Ilmeisesti harrastukset palauttavat myös.
Osunko oikeaan, ap?
Joo kyllä ilman muuta. Hankalaksi asian tekee just se että tarvitsen niin paljon sitä palautumisaikaa tai miksi sitä kutsutaankin, että en jaksa yhtään panostaa noihin parisuhdejuttuihin. Koen tosi työlääksi ihan sellaiset perusasiat kuten sen että laitan yöpymistarvikkeet kasaan tai että miettisin syömisiä kun mies tulee luokseni. Koen työlääksi pelkän näkemisen.... se on tässä se ongelma.
ap.
Jos et jaksa ottaa vieraspeittoa esille, voit yöpyä miehen luona. Jätä varahygieniatarvikkeet, -yöpaita yms. miehen luokse. Ei
Olisipa ongelma ja sen ratkaisu noin yksinkertainen.
ap.
Seurustelen ap:n kaltaisen naisen kanssa (olen itsekin nainen). Vaikka pidän paljon omasta ajasta, tämä on ollut hämmentävää minulle! Hän on minua introvertimpi ja tekee hyvin sosiaalista työtä, ehkä liian itselleen. Lomilla hän jaksaa parisuhdeasioita enemmän.
Joskus tunnen itseni rakkauden kerjäläiseksi mutta yritän muistuttaa itselleni, että hän tarvitsee niin paljon omaa aikaa ettei uupuisi (takana yksi burn-out).
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko välttelevä kiintymystyyli tuttu? Siinä olennaista on juuri tuo, että osa itsestä kaipaa läheisyyttä ja syvempää yhteyttä, mutta toinen osa itsestä ahdistuu juuri siitä ja sitoutuminen usein hankalaa mitä vakavammalle tasolle mennään. Mielestäni moni kertomastasi on kuitenkin ristiriidassa, kun toisaalta valitat että et jaksa säätää tai järjestää mitään mutta yhdessä viestissä kerrot että esim. telkkarin katsominen yhdessä on kuitenkin liian tylsää eikä riitä yhteiseksi tekemiseksi. Eli jaksat järjestää itsellesi tekemistä ja olla aktiviinen, mutta et kumppanin kanssa? Odotatko siis että kumppani järjestäisi aivan kaiken puolestasi esim. tavaroidesi pakkaamisesta lähtien, vai voisiko olla ettei hänen luokseen meneminen vain motivoi tarpeeksi etkä kykyene myöntämään tätä itsellesi? Kerrot että rakastat, mutta samaan aikaan koet yhdessäolon velvollisuudeksi. Terapia voisi todellakin auttaa, jotta pääsisit paremmin jäljille
Exäsi etsi panopuuta, mutta valehteli halunneen suhteen. Sillä ei ollut tunteita sua kohtaan. Ei johdu mistään kiintymysmallista.
Minua vähän ärsyttää, kun jokaiseen asiaan tarjotaan trendikkäästi selitykseksi adhd:ta tai autismia, ja ruvetaan tuntemattomia ihmisiä diagnosoimaan innokkaasti keskustelupalstalla.
Minä sanoisin, että kyse on iästä, itsetuntemuksesta ja elämänkokemuksesta. Viisikymppisen, ehkä jo kertaalleen pitkän suhteen ja perhe-elämävaiheen kokeneen ihmisen odotukset ja vaatimukset parisuhteelle ovat aivan erilaiset kuin pari-kolmekymppisellä.
Erityisesti naisten tarpeet ja ajatukset tuntuvat muuttuvan iän ja erojen myötä. Omassa tuttavapiirissäni kaikki keski-ikäiset sinkkunaiset sanovat, etteivät esimerkiksi halua enää koskaan asua yhdessä kumppanin kanssa, yksin asuminen on niin ihanaa. Moni sanoo, että jonkinlainen etäsuhde olisi toimivin vaihtoehto.
Elämässä on niin paljon kaikkea muutakin kiinnostavaa ja ihanaa, että sellainen pesimisvaihe miehen kanssa ei keski-ikäistä naista enää houkuttele.
Onpa kyllä loistavasti eri näkökulmista kommentteja, kiitos! En ole tuota adhd:ta aiemmin ajatellut tässä asiayhteydessä, mutta voihan siinä tosiaan jotain perää olla. Tunnistan ainakin just tuon palautumisen tarpeen olevan kohdallani tosi suurta. Ehkä se liittyy tähän.
ap.