Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kamala ongelma: rakastan ja haluan olla parisuhteessa, mutta en jaksa sen ylläpitoa
06.06.2025 |
Olen siis ihan aikuinen ihminen, 45+ ja ongelma on koskenut kaikkia suhteitani aina. Takana on pari pitkää 10 vuoden avoliittoa ja jokunen lyhyempi max. vuoden mittainen suhde. En harrasta yhdenyönjuttuja, vaan tykkään siis olla kyllä mieluummin parisuhteessa, mutta viihdyn tosi hyvin yksinkin.
Aina sama kaava: ihan alussa ihastuneena jaksan nähdä useammin, esim. useamman kerran viikossa ja panostaa suhteeseen jonkin aikaa, jolloin erehdyn kuvittelemaan että tässä on nyt sitten se oikea kun ei yhtään ahdista.
Mutta se tulee aina, ihan joka kerta se sama ongelma esiin, että pystyn kyllä siirtymään ihastumisesta ja rakastumisesta rakastamiseen jne. eli tunnepuoli pelaa mutta en vaan jaksa yhtään mitään sellaista mitä parisuhteen konkreettinen ylläpitäminen vaatisi: että nähtäisiin edes vaikka kerran viikossa, että yövyttäisiin toistemme luona, että tutustuttaisiin toisen läheisiin ym. mitä kaikkea.
Minua ei vaan huvita mikään noista alun (muutaman kuukauden) jälkeen. Pakotan toki itseni siihen kaikkeen koska en halua menettääkään kumppaniani, mutta oikeasti minua ei vaan millään huvittaisi.
Siis ihan kamalaa, että rakastan ja välitän, mutta en jaksaisi tai jotenkin ei huvittaisi nähdä vaikka asumme samassa kaupungissa.
Mikä hitto minua vaivaa ja onko täällä muita samasta ongelmasta kärsiviä? Miten olette ratkaisseet tilanteen?
Olen kyllä nykyiselle kumppanilleni puhunut asiasta, se helpottaa että hän tietää tämän ongelmani. Mutta eihän tällainen ole mistään kotoisin, joten muita ajatuksia kaipailen...
Kommentit (225)
No tätä näin. Joko tuollaista tai sitten että voisi asua yhdessä tosi isossa huushollissa, jossa on kummallekin totaalisen yksinolon mahdollistavaa tilaa. Ei siis mitään pelkkää yhtä makkaria tai vain olohuoneen nurkkausta, jossa toinen kuitenkin käytännössä on samassa tilassa tai kymmenen metrin päässä ja todennäköisesti keskeyttää tahattomasti uppoutumisen. Paras olisi ehkä naapuruus tai paritalo.
Harvalle miehelle tuokaan varmaan käy samalla kun kuitenkin tahtoisin tunnepitoisen ja sitoutuneen suhteen. Äkkiä se on varmaan vaan sitä että saadakseen sen mitä tarvitsee voidakseen hyvin, olisi tarjokkaat siihen sitten niitä jotka haluaa vain seksisuhdetta tai fwb-tyyppistä. Itse kaipaan molemminpuolista intohimoista rakastamista, henkistä yhteyttä ja tunnetason halua sitoutua, mutta rutkasti omaa aikaa eikä kaikenlaisia sukulaiskaveritapaamisia harvase viikonloppu tai sitä että minua tarvitaan mukaan tekemiseen kuin tekemiseen tai matkalle kuin matkalle tai kumppanilla on tylsää ja mälsää.
Haluan ihmisen, joka myös todella nauttii yksinolosta eikä tarvitse parisuhdekumppania kannattelemaan elämäänsä, onneaan, arjen sujumista tai minua kaikkia hetkiä kivoiksi tekemään. Tuntuu ihan kamalalta olla se, joka jotenkin pilaa toiselta asioista nauttimisen tai vaikka matkailun ilon, koska en aina suostu ja jaksa tulla mukaan. En enää ikinä halua suhteeseen, jossa minun läsnäoloani tarvitaan siihen, että kumppani voi nauttia olostaan ja elämästään. Tai kumppania, joka ei kestä olla paria tuntia omissa oloissaan tulematta sinä aikana kolmesti hakemaan minulta jonkinlaista huomiota js inputtia.
Sanomattakin selvää on ettei taas eri juttuja tarvitsevan ihmisen olisi pitkän päälle myöskään hyvä olla kanssani ja hänkin kärsisi ihan kuten minäkin vaikkakin eri asioista. - Se autistinainen ylempää
*
Tämä juuri! Olisin voinut itse kirjoittaa.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kyse on sosiaalisesta akusta. Introvertillä myös parisuhde saattaa tyhjentää sitä. Ap:n työ tyhjentää sen lähes kokonaan ja siksi hän tarvitsee superpaljon palautumisaikaa. Ilmeisesti harrastukset palauttavat myös.
Osunko oikeaan, ap?
Joo kyllä ilman muuta. Hankalaksi asian tekee just se että tarvitsen niin paljon sitä palautumisaikaa tai miksi sitä kutsutaankin, että en jaksa yhtään panostaa noihin parisuhdejuttuihin. Koen tosi työlääksi ihan sellaiset perusasiat kuten sen että laitan yöpymistarvikkeet kasaan tai että miettisin syömisiä kun mies tulee luokseni. Koen työlääksi pelkän näkemisen.... se on tässä se ongelma.
ap.
Ymmärrän tuon. Sanot kuitenkin kokeilleesi yhdessä asumista. Mikä siinä mättää eniten? Kun silloin juuri ei tarvita mitään yöpymisten eikä ruokailujen kummempia miettimisiä. Tai siis tietysti sen verran kuin normaalisti ennen kaupassa käyntiä itseksesikin.
Taisit tuolla mainita aiemmin, että sekin ahdisti, kun näit omat tavarasi miehen kaapissa. Se on merkki siitä, ettet ole valmis parisuhteeseen. Onko tässä taustalla kuolemanpelko? Ajatus siitä että kaikki on liian lopullista? Kun itse koen sen juuri turvallisena, ettei tarvitse enää etsiä ja on joku johon voi aina luottaa.
En ole kirjoittanut mitään tuollaista, että ahdistaisi kun näin tavarani miehen kaapissa. Joku muu ketju tai kommentoija, mutta minä se en ollut. Minä voisin kyllä asua samassa huushollissa, mikäli tilaa olisi niin paljon että se mahdollistaisi kunnolla sellaisen oman tilan ja itsekseen olon.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ihan saatanan rasittavalta muijalta, ap. Ei ihme että elämäsi on suorittamista ja yLlÄpiTOa. Huoh.
Todellakin tämä. Mitään ei voi ottaa rennosti vaan koko elämä on suorittamista.
Jos on neurokirjolla, niin sitä se tavallinen elämä usein on. Sitä että kuormittuu yltiöpaljon ihan tavallisista asioista ja joutuu suorittamalla suorittamaan niitä, jotta ne tulevat tehdyksi. Ruuanlaitto ei ole koskaan vain ruuanlaittoa. Suihku vain suihkussa käymistä. Kaverien tapaaminen vain kaverien tapaamista. Työpaikan kahvihuoneella työkavereiden kanssa kahvittelu vain mukavaa rentoa kahvittelua työkavereiden kanssa. Ajoissaolo vain helppoa ajoissaoloa. Autojen äänet tiellä vain autojen ääniä tiellä. Ravintolassa syöminen vain ihanaa ravintolaillasta nauttimista. Kun hermosto on syntyjään herkemp
N3urokirjolla oleva on mielestäni vammainen, enkä halua parisuhteeseen vammaisen kanssa, kun kerran voin valita itse normaalinkin ihmisen.
Luoja varjele mua enää yhdeltäkään nepsyltä / kirjolaiselta. Yksi oli ja hänen käytöksensä kuormitti minua enemmän kuin yhdenkään normaalin henkilön käytös ikinä.
Red flag sanoja: Terapia, oma aika, meditaatio, mindfulness,...
Alue: Aihe vapaa
"Miten te luette noin huonosti näitä" ja vielä sama tapa näsäviisastella muiden vastauksiin jollekin ihan toiselle. Ehkä et ole tai sitten oletkin ;)