Nyt vasta HS:n jutun luettuani tajusin, että "sairaudelleni" on nimi! Limerenssi! Olen kokenut tuon kaksi kertaa ja se on juuri tuollaista.
Huh-huh! Ja hulluinta on se, että olen muuten ihan järki-ihminen.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Luulen kokeneeni limerenssin, mutta siihen liittyi kyllä seksuaalinen vetovoima. Eikö seksuaalisuus ole aina läsnä ihastumisessa, vaikkei se pelkästään sitä olisikaan?
Minulla oli limerenssi ihmiseen, jonka kanssa vain kirjoittelin, ja siihenkin kyllä liittyivät seksuaaliset fantasiat.
Vierailija kirjoitti:
Luulen kokeneeni limerenssin, mutta siihen liittyi kyllä seksuaalinen vetovoima. Eikö seksuaalisuus ole aina läsnä ihastumisessa, vaikkei se pelkästään sitä olisikaan?
Näin luulisi, mutta jos henkilö on muutenkin aseksuaalinen, niin ehkä sillloin ei?
🇺🇦🇮🇱
Ennen tätä sanottiin epätoivoiseksi ihastumiseksi. Ja kyllä, mullakin on tämä. Näen hänestä unia, puhun itsekseni ääneen "keskustellen" "hänen" kanssaan. Olen kai outo, mutta näin outo en ole ollut aiemmin.
Olen ollut aina ihastunut, koko aikuisikäni. Välillä on ollut aika pakkomielteistäkin, mutta aina olen pitänyt nämä ihastumiset omana tietonani. Välillä ovat olleet julkisuuden henkilöitä, välillä taas ihan taviksia. En ole kuvitellut heidän puoleltaan kiinnostumista minusta, vaikka kerran niin kävikin. En edes tajunnut, koska olen tietoinen tästä taipumuksestani, enkä millään uskonut sen olevan totta. Ajattelin selvistä merkeistäkin, että kuvittelen. Siitä tuli rumahko juttu, koska hän on julkisuuden henkilö ja olimme molemmat tahoillamme naimisissa.
Nyt viisikymppisenä helpottaa. Olen parisuhteessa erään ihastukseni kanssa. Se ei ehtinyt kovin pakkomielteiseksi, koska tunsimme entuudestaan ja sain nopeasti vastakaikua, olin siis aktiivinen itse, enkä elänyt vain haavemaailmassa.
Ihan perussettiähän tuollanen on ollut ainakin mulle. Viimeksi tapahtunut 4-kymppisenä, olen nyt yli 5-kymppinen. Vaikea jotenkin uskoa että enää ikinä menisi jostain tyypistä noin sekaisin, mutta kai se yhä mahdollista on.
Vierailija kirjoitti:
Luulen kokeneeni limerenssin, mutta siihen liittyi kyllä seksuaalinen vetovoima. Eikö seksuaalisuus ole aina läsnä ihastumisessa, vaikkei se pelkästään sitä olisikaan?
Ei sitä aina edes mieti, onko seksuaalista vetovoimaa vai ei. Vaikka sitä olisikin, sitä ei välttämättä huomaa. Itsekin olen joskus ollut monta vuotta rakastunut ennen kuin tiedostin, että tunnen myös seksuaalista vetoa ko. henkilöä kohtaan. Voi toki olla, että olisin hoksannut asian aiemmin, jos tunne olisi ollut molemminpuolinen ja jotain konkreettista olisi tapahtunut välillämme.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Olen myös demiseksuaali. Liittyyköhän siihen.
Siis minä olen varmaan demi-limerenssi (ja oikeasti vihaan tätä luokittelua!) ja se on todellakin outoa, kun tunnet käsittämätöntä vetovoimaa toista kohtaa, mutta se ei ole sitä, että haluaisi seksiä, vaan ei itsekään tiedä mitä haluaa, se on vain niin kuin joku maaginen voima toisessa.
Miksi ihastumista kutsutaan sairaudeksi?
https://www.ts.fi/teemat/5892693
Maksullinen artikkeli, mutta:
"Rakastuminen on stressitila, joka ajaa elimistön ylikierroksille. Ihminen voi myös sairastua rakkaudesta silloin kyseessä voi olla limerenssi eli pakonomainen lemmenkipeyshäiriö.
Vahva tunnepitoinen kokemus laukaisee joskus sydänkohtauksen tapaisen sairauden.
Kansankielellä se on yhtä kuin hullaantunut rakkaus tai pakonomainen
lemmenkipeyshäiriö. Kyseessä on perinteistä rakastumistakin voimakkaampi
tila, jossa on päihderiippuvuuden piirteitä."
Pakonomaisuus, riippuvuus, omaa arkielämää voimakkaasti rajoittava. Kaipa se sitten silloin ihastuminen ja rakastuminenkin voi lipsahtaa sairausluokituksien puolelle.
Itse koin olevani kuin huumeissa, kun olin tämän henkilön lähellä. Välillemme ei koskaan muodostunut suhdetta.
Tunnustaako lääketiede limerenssin?
Vierailija kirjoitti:
Itse koin olevani kuin huumeissa, kun olin tämän henkilön lähellä. Välillemme ei koskaan muodostunut suhdetta.
Tiedän. Olen joskus kuvitellut, että tunnen hänen läsnäolonsa satojen metrien päähän.
Mulla on ollut tätä jo ihan nuoresta lähtien, mutta olen parantunut siitä myöhemmin ja nykyään on vaikeutena se, etten oikein kiinnostu kenestäkään. Onko tämä tunteettomuus nyt sitten se normaali tila, jossa valtaosa ihmisistä elää?
N43
Musta tuossa artikkelissa asia oli hyvin sekavasti selitetty. Sehän ei mitenkään eronnut tavallisesta kaukorakkaudesta.
Mulla on ollut muutama kerta ja 2 kertaa samaan naiseen. Se toinen kerta oli vähällä tuhota avioliittoni. Mitä seksihaluihin tulee niin sitä oli mutta se oli erilaista.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan minun elämältäni. Olen pakkomielteisesti ihastunut teinistä saakka. Ei ole kivaa.
Ai. Minusta se on taas elämän suola, suttaa jaksamaan paskaa arkea, että voi koko ajan haaveilla jostakusta. Mutta kyllä siihen kuuluu olennaisena osana jatkuva seksifantasiasarja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eì pääse lukee. Miten eroaa tavallisesta ihastumisesta? Aiheuttaja?
Kuvittelevat omiansa. Kai tähänkin psyykelääkkeet auttavat vaikka takautuvasti häpeään jos ei muuta. Jos häpeä on kova niin saa varmasti sairaslomaa burnoutista tai masennuksesta, tiedä vaikka ADHD:sta myös.
Tähän auttaa se että alkaa puuhata jotain muuta että unohtaa tai että ltoisen rakkauden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt tämän tapahtuvat ystävälle pari kertaa. Kohteena aina paremmassa asemassa oleva vastakkaisen sukupuolen edustaja. Pieni positiivinen huomio niin tämä ystävä luulee löytäneensä sielunkumppanin. Se, että tällainen limerenssin kohde laittaa vaikkapa työhuoneen oven kiinni merkkasi kaverille että se varmasti tuntee häntä kohtaan niin voimakkaasti että joutuu ihan oven sulkemaan. Kohde oli laulanut pikkujoulukaraokessa jonkun perusballadin niin kaveri luuli että laulussa oli piiloviesti juuri hänelle.
Erikoista oli juuri se, että mitään suoraa kiinnostuksen osoitusta ei ollut. Ja vaikka olisi jotain olisi ollut jossakin vaiheessa niin tuo jatkuva väärinymmärtäminen jatkui.
Ja lopulta tuli aina ihan eroon verrattava sydänsuru josta soitteli paljon. Siis erolla tässä tapauksessa tarkoitetaan esim sitä että tämä kohde muutti yhteen kumppaninsa kanssa. Se oli
Toivottavasti pystyn kaikin keinoin välttämään sinunkaltaiset "ystävät". Olet koko ajan ajatellut hänestä halveksien. Ei ollut kivaa luettavaa tämä.
Luulen kokeneeni limerenssin, mutta siihen liittyi kyllä seksuaalinen vetovoima. Eikö seksuaalisuus ole aina läsnä ihastumisessa, vaikkei se pelkästään sitä olisikaan?