Nyt vasta HS:n jutun luettuani tajusin, että "sairaudelleni" on nimi! Limerenssi! Olen kokenut tuon kaksi kertaa ja se on juuri tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autistin päävian ilmentymä. 

Tai sitten live-elämässä ei ole ollut ketään niin ihanaa, että olisin kiinnostunut. 

Mulla se on tää. Haaveissa kaikki on aina paremmin, siksi jotenkin oikein valitsen noi mahdottomat tapaukset, joista voi turvallisesti kaukaa fantasioida. Ei tule pelkoa siitä, että ne paljastuisikin pettymykseksi. 

Minulle sama. Kun sain lapset, niin tämä on muuttunut. Olen joutunut käsittelemään paljon vaikeita asioita. 

Niin, tosiaan sain lapset. Kuitenkin olen kyennut kasvattamaan heistä aivan ihania tyyppejä. Että en ole pelkästään ollut fantasiamaailmassa. 

Hän eri. Ylempi kirjoittaja ei ole koskaan ollut lapsien hankinnasta tippaakaan kiinnostunut. En ylipäätään jaksaisi koko ajan olla ihmisten kanssa tekemisissä, niin siksikin haaveilu parempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autistin päävian ilmentymä. 

Tai sitten live-elämässä ei ole ollut ketään niin ihanaa, että olisin kiinnostunut. 

Mulla se on tää. Haaveissa kaikki on aina paremmin, siksi jotenkin oikein valitsen noi mahdottomat tapaukset, joista voi turvallisesti kaukaa fantasioida. Ei tule pelkoa siitä, että ne paljastuisikin pettymykseksi. 

Minulle sama. Kun sain lapset, niin tämä on muuttunut. Olen joutunut käsittelemään paljon vaikeita asioita. 

Mulla ei liity mitkään vaikeudet tai lapset tähän. Ihmiset vain on irl tosi epäkiinnostavia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, että omaan limerenssiini voi olla syynä nuoruustrauma. Olin koulukiusattu ja yksinäinen monta vuotta. Sosiaalinen elämäni ei kehittynyt normaalisti ja aloin uskoa, että en ole muiden ihmisten arvoinen. Vaikka mulla meneekin nykyään hyvin, on vaikea päästää ihmisiä aidosti lähelleen. Pelkään varmaan myös hylätyksi tulemista ja siksi on turvallisempaa haaveilla saavuttamattomista ihmisistä. 

Tuo on niin totta. Oikeassa elämässä mattoa on vedytty jalkojeni alta vähän joka puolelta. Maa on tärähdellyt niin, että en ole pysynyt pystyssä. 

Kaikki tämä on aiheuttanut sen, että minulle on jäänyt mieleen aukko, jossa voin rauhassa olla hyvinkin lapsellinen. En ole ikinä päässyt lentoon normaalissa elämässä. 

Tämä on tavallaan aiheuttanut sen, että osa minusta ei ole koskaan aikuistunut. No nyt on sitten näin. 

Mulla on ollut kerran limerenssi, kesti n. 5kk

Luulen, että mulla psyyke ei kestänyt eron jälkeistä yksinäisyyttä, kun tein eron jälkeen tietoisen päätöksen olla vähintään vuoden ajan yksin.

Limerenssi tosiaan erosi tavallisesta ihastuksesta siinä, että olisin epätoivoisesti halunnut ajatella mitä tai ketä tahansa muuta kuin limerenssini kohdetta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autistin päävian ilmentymä. 

Tai sitten live-elämässä ei ole ollut ketään niin ihanaa, että olisin kiinnostunut. 

Mulla se on tää. Haaveissa kaikki on aina paremmin, siksi jotenkin oikein valitsen noi mahdottomat tapaukset, joista voi turvallisesti kaukaa fantasioida. Ei tule pelkoa siitä, että ne paljastuisikin pettymykseksi. 

Minulle sama. Kun sain lapset, niin tämä on muuttunut. Olen joutunut käsittelemään paljon vaikeita asioita. 

Mulla ei liity mitkään vaikeudet tai lapset tähän. Ihmiset vain on irl tosi epäkiinnostavia. 

Aikaisemmin hain tukea toisista omaan persoonaani. Nyt olen valmis rakastumaan erilliseen ihmiseen muuttamatta itseäni. 

Voisiko sulla olla kyse samasta? Olet vielä raakile, ja haet tukea muista ollaksesi kiinnostavampi. 

Tervemenoa kaipausketjuun! Se on täynnä näitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autistin päävian ilmentymä. 

Tai sitten live-elämässä ei ole ollut ketään niin ihanaa, että olisin kiinnostunut. 

Mulla se on tää. Haaveissa kaikki on aina paremmin, siksi jotenkin oikein valitsen noi mahdottomat tapaukset, joista voi turvallisesti kaukaa fantasioida. Ei tule pelkoa siitä, että ne paljastuisikin pettymykseksi. 

Minulle sama. Kun sain lapset, niin tämä on muuttunut. Olen joutunut käsittelemään paljon vaikeita asioita. 

Niin, tosiaan sain lapset. Kuitenkin olen kyennut kasvattamaan heistä aivan ihania tyyppejä. Että en ole pelkästään ollut fantasiamaailmassa. 

<

Minä sain ensimmäisen ikäänkuim vahingossa. Ja sitten toisen. Olen joutunut niin paljon epämukavuusalueelleni, että siitä on tullut mukavuusaluettani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, että omaan limerenssiini voi olla syynä nuoruustrauma. Olin koulukiusattu ja yksinäinen monta vuotta. Sosiaalinen elämäni ei kehittynyt normaalisti ja aloin uskoa, että en ole muiden ihmisten arvoinen. Vaikka mulla meneekin nykyään hyvin, on vaikea päästää ihmisiä aidosti lähelleen. Pelkään varmaan myös hylätyksi tulemista ja siksi on turvallisempaa haaveilla saavuttamattomista ihmisistä. 

Tuo on niin totta. Oikeassa elämässä mattoa on vedytty jalkojeni alta vähän joka puolelta. Maa on tärähdellyt niin, että en ole pysynyt pystyssä. 

Kaikki tämä on aiheuttanut sen, että minulle on jäänyt mieleen aukko, jossa voin rauhassa olla hyvinkin lapsellinen. En ole ikinä päässyt lentoon normaalissa elämässä. 

Elätän kyllä perheeni ja monessa mielessä olen aikuinen. Mutta moni juttu sitten on lapsenomaista. Tai oli, ei enää.

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta sitä nykyään tehdään sairautta. 

Lääketiede on edistynyt niin valtavasti, että tuskin on tervettä ihmistä enää jäljellä.

Aldous Huxley

Vierailija kirjoitti:

Tervemenoa kaipausketjuun! Se on täynnä näitä

Minusta limerenssi on eri kuin normaali ihastus. Voimakkaampi ja pakkomielteisempi kokemus ja kestää pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autistin päävian ilmentymä. 

Tai sitten live-elämässä ei ole ollut ketään niin ihanaa, että olisin kiinnostunut. 

Mulla se on tää. Haaveissa kaikki on aina paremmin, siksi jotenkin oikein valitsen noi mahdottomat tapaukset, joista voi turvallisesti kaukaa fantasioida. Ei tule pelkoa siitä, että ne paljastuisikin pettymykseksi. 

Minulle sama. Kun sain lapset, niin tämä on muuttunut. Olen joutunut käsittelemään paljon vaikeita asioita. 

Mulla ei liity mitkään vaikeudet tai lapset tähän. Ihmiset vain on irl tosi epäkiinnostavia. 

Aikaisemmin hain tukea toisista

Luetko edes mihin vastaat? Kenestä hakisin tukea, kun koen ihmiset epäkiinnostaviksi 😅 päinvastoin, olen täyttä vauhtia erakoitumassa, kun en just jaksa tätä tyhmyyttä, mitä säkin edustat puhumalla täysin ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervemenoa kaipausketjuun! Se on täynnä näitä

Minusta limerenssi on eri kuin normaali ihastus. Voimakkaampi ja pakkomielteisempi kokemus ja kestää pidempään.

Tietenkin on. Kaipausketjussa on just nimenomaan näitä eikä keitään terveellä tavalla ihastuneita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autistin päävian ilmentymä. 

Tai sitten live-elämässä ei ole ollut ketään niin ihanaa, että olisin kiinnostunut. 

Mulla se on tää. Haaveissa kaikki on aina paremmin, siksi jotenkin oikein valitsen noi mahdottomat tapaukset, joista voi turvallisesti kaukaa fantasioida. Ei tule pelkoa siitä, että ne paljastuisikin pettymykseksi. 

Minulle sama. Kun sain lapset, niin tämä on muuttunut. Olen joutunut käsittelemään paljon vaikeita asioita. 

Mulla ei liity mitkään vaikeudet tai lapset tähän. Ihmiset vain on irl tosi epäkiinnostavia. 

Miksi koet ihmiset epäkiinnostaviksi? Mitä haet heistä? Minusta taas melkein kaikki ihmiset ovat kiinnostavia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autistin päävian ilmentymä. 

Tai sitten live-elämässä ei ole ollut ketään niin ihanaa, että olisin kiinnostunut. 

Mulla se on tää. Haaveissa kaikki on aina paremmin, siksi jotenkin oikein valitsen noi mahdottomat tapaukset, joista voi turvallisesti kaukaa fantasioida. Ei tule pelkoa siitä, että ne paljastuisikin pettymykseksi. 

Minulle sama. Kun sain lapset, niin tämä on muuttunut. Olen joutunut käsittelemään paljon vaikeita asioita. 

Mulla ei liity mitkään vaikeudet tai lapset tähän. I

Miksi koet ihmiset epäkiinnostaviksi? Mitä haet heistä? Minusta taas melkein kaikki ihmiset ovat kiinnostavia. 

Tylsiä ja ikävystyttäviä, en jaksa kuunnella. En hae heistä mitään, olen tekemisissä vain pakolliset esim töissä. Vapaa-aikaani en todellakaan tuhlaa kenenkään juttuja kuunnellessa vaan hengaan pelkästään itsekseni. Siksi ennemmin ne fantasiatkin kuin parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt tämän tapahtuvat ystävälle pari kertaa. Kohteena aina paremmassa asemassa oleva vastakkaisen sukupuolen edustaja. Pieni positiivinen huomio niin tämä ystävä luulee löytäneensä sielunkumppanin. Se, että tällainen limerenssin kohde laittaa vaikkapa työhuoneen oven kiinni merkkasi kaverille että se varmasti tuntee häntä kohtaan niin voimakkaasti että joutuu ihan oven sulkemaan. Kohde oli laulanut pikkujoulukaraokessa jonkun perusballadin niin kaveri luuli että laulussa oli piiloviesti juuri hänelle.

Erikoista oli juuri se, että mitään suoraa kiinnostuksen osoitusta ei ollut. Ja vaikka olisi jotain olisi ollut jossakin vaiheessa niin tuo jatkuva väärinymmärtäminen jatkui.

Ja lopulta tuli aina ihan eroon verrattava sydänsuru josta soitteli paljon. Siis erolla tässä tapauksessa tarkoitetaan esim sitä että tämä kohde muutti yhteen kumppaninsa kanssa. Se oli

Omalla ystävällä sama, mutta hän on autisti ja jumittuu ihastuksiin, olivatpa ne sitten työkavereita, naapureita tai julkkiksia. Se on tosiaan kuin seuraisi huonossa parisuhteessa olevan syränsuruista draamaa, josta ihastus itse ei ole tietoinen millään tavalla, eikä näiden kahden välillä ole edes mitään meneillään. Kaikki on sen limerenssiä potevan päässä ja ehdottomasti de facto. Kosinta tulee ihan kohta ja hääkellot soivat pikapikaa.

Oman ystäväni viimeisimmässä tapauksessa oli kanssa tuota, että ihan kuin parisuhde olisi päättynyt järkyttävään pettämiseen, kun ihastus menikin kihloihin kumppaninsa kanssa. Tai julkkisihastuksissa maailma romahti, kun sinkkumies ei ollutkaan sinkku ja jos miehestä liikkui huhuja, että on nähty naisen kanssa, niin ne  olivat ilkeitä juoruja, koska eihän tämä sydänkäpynen nyt ole sellainen mies. Kohteille keksittiin persoonan piirteitä, tulevaisuuden haaveita, pelkoja ja moraalisääntöjä aivan ihmeellisistä asioista tyyliin "Miehellä oli sininen paita päällä -> Hän rakastaa kovasti äitiään ja on perheihminen".

Aamulla töissä "huomenta" tervehdys ihastukselta ruodittiin 15 eri kantilta äänen painoa ja ilmeitä myöten ja etsittiin sieltä merkkejä palavasta rakkaudesta - joita tietysti aina löytyi tyyliin "Katsoi vähän sivuun sanottuaan huomenta, ujostuttaa katsoa minua, on rakastunut!!" Tai sattui tulemaan työpaikalle just samaan aikaan -> stalkkasi autolla ja ihan "vahingossa" ajoi pihaan samaan aikana ja parkkeerasi lähelle minua, viestittää sillä rakkauttaan. Juuri tuota samaa, että ihastus laittoi toimiston oven kiinni = on niin rakkauden tuskissaan, että pakko piiloutua muilta. 

Hyvin, hyvin, hyvin raskasta. Ihan kaikille osapuolille.

Vierailija kirjoitti:

Tylsiä ja ikävystyttäviä, en jaksa kuunnella. En hae heistä mitään, olen tekemisissä vain pakolliset esim töissä. Vapaa-aikaani en todellakaan tuhlaa kenenkään juttuja kuunnellessa vaan hengaan pelkästään itsekseni. Siksi ennemmin ne fantasiatkin kuin parisuhde.

Minä myös koen useimmat muut melko ikävystyttävinä. Paitsi ne ihastuksen kohteet. Ne on samaa maata ainoina maailmassa, ainakin olevinaan. Joku harha se kai on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tylsiä ja ikävystyttäviä, en jaksa kuunnella. En hae heistä mitään, olen tekemisissä vain pakolliset esim töissä. Vapaa-aikaani en todellakaan tuhlaa kenenkään juttuja kuunnellessa vaan hengaan pelkästään itsekseni. Siksi ennemmin ne fantasiatkin kuin parisuhde.

Minä myös koen useimmat muut melko ikävystyttävinä. Paitsi ne ihastuksen kohteet. Ne on samaa maata ainoina maailmassa, ainakin olevinaan. Joku harha se kai on.

Joo, tää! Ja koska tähän ikään mennessä olen oppinut, että ne ihastuksetkin on ihan tavallisia kuolevaisia, en enää järjestä itselle sitä pettymystä, kun sitten lähentyessä tylsistynkin kuoliaaksi. Saavuttamaton kohde best, sille voi haaveilla ihan mitkä ominaisuudet itse haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tylsiä ja ikävystyttäviä, en jaksa kuunnella. En hae heistä mitään, olen tekemisissä vain pakolliset esim töissä. Vapaa-aikaani en todellakaan tuhlaa kenenkään juttuja kuunnellessa vaan hengaan pelkästään itsekseni. Siksi ennemmin ne fantasiatkin kuin parisuhde.

Minä myös koen useimmat muut melko ikävystyttävinä. Paitsi ne ihastuksen kohteet. Ne on samaa maata ainoina maailmassa, ainakin olevinaan. Joku harha se kai on.

Joo, tää! Ja koska tähän ikään mennessä olen oppinut, että ne ihastuksetkin on ihan tavallisia kuolevaisia, en enää järjestä itselle sitä pettymystä, kun sitten lähentyessä tylsistynkin kuoliaaksi. Saavuttamaton kohde best, sille voi haaveilla ihan mitkä ominaisuudet itse haluaa.

Minulla on vähän sama kokemus, että pidin ihmisiä tylsinä, mutta olen eri mieltä siitä, etteivätkö ihmisen VOISI olla kiinnostavia. Niitä vain tosielämässä tapaa harvoin tai sitten niihin ei saa muodostettua yhteyttä.

-ohis

Oho, omat ihastumiseni ovat olleet juuri tuollaisia. Tiesin kyllä että ne eivät ole ikinä olleet normaaleja ja kaverit ovatkin kommentoineet rehellisesti sitä että minulla menee ne yli. Myös tuo osui että ihastumiseni eivät ole ikinä olleet seksuaalisia, en jotenkin osaa yhdistää sitä ihastumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt tämän tapahtuvat ystävälle pari kertaa. Kohteena aina paremmassa asemassa oleva vastakkaisen sukupuolen edustaja. Pieni positiivinen huomio niin tämä ystävä luulee löytäneensä sielunkumppanin. Se, että tällainen limerenssin kohde laittaa vaikkapa työhuoneen oven kiinni merkkasi kaverille että se varmasti tuntee häntä kohtaan niin voimakkaasti että joutuu ihan oven sulkemaan. Kohde oli laulanut pikkujoulukaraokessa jonkun perusballadin niin kaveri luuli että laulussa oli piiloviesti juuri hänelle.

Erikoista oli juuri se, että mitään suoraa kiinnostuksen osoitusta ei ollut. Ja vaikka olisi jotain olisi ollut jossakin vaiheessa niin tuo jatkuva väärinymmärtäminen jatkui.

Minusta tämä ei kyllä ole suoraan aivan sama asia. Siis tuo, että kuvittelee vähäpätöisten arkisten asioiden olevan suoraan merkkejä rakkaudesta. Toki asiaan voi liittyä tuotakin, mutta esimerkiksi minulla henkilökohtaisesti asia on enemmänkin päin vastoi. Minun on usein vaikea uskoa, että minusta oltaisiin oikeasti kiinnostuneita, vaikka selkeitä merkkejä tästä olisikin.

Minäkin olen kokenut tällaista. Olen miettinytkin, että miksi minun tuntuu olevan niin vaikea päästä yli henkilöistä, joihin on liittynyt romanttisia tunteita. Kyseessä siis vaikka pelkkiä voimakkaita ihastuksia, johon ei ole ollut edes varsinaista suhdetta. Tunnun kieriskelevän niissä aivan älyttömästi ja todella pitkään verrattuna vaikka kavereihini. Tunne on nimenomaan epätoivon täyttämä silloin kun pitäisi olla iloisesti ihastunut.