Nyt vasta HS:n jutun luettuani tajusin, että "sairaudelleni" on nimi! Limerenssi! Olen kokenut tuon kaksi kertaa ja se on juuri tuollaista.

Miten muilla limerentikoilla menee? En ole saanut omaa ihastustani pois mielestä. Ymmärrän, että en ole ihastunut häneen, vaan representaatioon hänestä. Ihan oman mielen sisäinen juttu siis. Silti se tuntuu aidolta. Miten tämän saa pois?

Kuukausi sitten näin hänet viimeksi. Edelleen hän vilahtelee mielessä, mutta tosi vähän. Olen helpottunut, että meidän ei tarvitse enää nähdä. On mukava huomata, että tämä menee ohi.

Hän blokkasi minut. Tuntui pirun pahalta, mutta nyt jo helpottaa, enkä ajattele enää häntä päivittäin niinkuin viime vuodet. Tuollainen blokkauskäytös tietysti murensi kuvaa hänestä ja koko tilanteesta, toisenlainen päätös olisi ollut silti parempi. Kyllä edelleen häntä silti mietin, mutta vähemmän kuin ennen.