Huonomman mummon , kai tämä kateus on?

Vierailija kirjoitti:

Oletko kuinka oma-alotteinen? Meillä mieheni vanhemmat ovat eronneet, omani asuvat kaukana. Mieheni isä ehdottaa itse usein, että voisi tulla hoitamaan lapsiamme pariksi tunniksi, tai voisimme tehdä reissuja yhdessä, hän voisi ostaa sitä ja tuota. Anoppini sen sijaan unohtuu helposti, koska hän ei koskaan itse ehdota mitään, vaan häntä pitää pyytää, ja silloinkin aina mieluiten vähintään kuukautta aiemmin, koska hänellä voi olla muita sovittuja menoja. Toki sitten kun on sovittu, voi olla helposti koko päivän hoitamassa, mutta kertoo aina jälkikäteen, kuinka poikki on. On ihana ihminen, ja mielellään saakin hoitaa lapsiamme, mutta apen saa helpommin.

Jos anoppi ei pysty ostamaan ja maksamaan teille yhtä ja toista, on ilman muuta huonompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kuinka oma-alotteinen? Meillä mieheni vanhemmat ovat eronneet, omani asuvat kaukana. Mieheni isä ehdottaa itse usein, että voisi tulla hoitamaan lapsiamme pariksi tunniksi, tai voisimme tehdä reissuja yhdessä, hän voisi ostaa sitä ja tuota. Anoppini sen sijaan unohtuu helposti, koska hän ei koskaan itse ehdota mitään, vaan häntä pitää pyytää, ja silloinkin aina mieluiten vähintään kuukautta aiemmin, koska hänellä voi olla muita sovittuja menoja. Toki sitten kun on sovittu, voi olla helposti koko päivän hoitamassa, mutta kertoo aina jälkikäteen, kuinka poikki on. On ihana ihminen, ja mielellään saakin hoitaa lapsiamme, mutta apen saa helpommin.

 

 

Jos anoppi ei pysty ostamaan ja maksamaan teille yhtä ja toista, on ilman muuta huonompi.

Tuonko sait tuosta tekstistä irti? Aikuinen ihminen, ja noin lapsellinen. Kyllä anoppi ostaa kaikenlaista, pyytämättäkin, eikä tosiaan ole kiinni rahasta, emmekä sitä kaipaakaan, vaan aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on surullista, että joillain äideillä on niin vaikea myöntää että oma suhde omaan poikaan ei ole niin läheinen kuin haluaisi, että mieluummin etsitään miniästä ja miniän äidistä syitä, kuin että mietittäisiin millaisen suhteen on rakentanut omaan lapseen.

 

Ap, miniä ja hänen äitinsä ei ole millään tasolla vastuussa siitä, minkä verran poikasi viettää kanssasi aikaa. 

 

Jotkut perheet ei vietä tiiviisti aikaa, ja se ei tarkoita että olisit huonompi kuin miniän äiti, vaan sinulla ja pojallasi vaan on erilainen suhde.

 

Kuulostaa siltä, että poikasi luottaa sinuun, ja saattaa olla että hän luulee että koirien hoito on sinusta mukavaa. Hän ei välttämättä auta sinua päivitysten kanssa, koska hän ei halua tehdä työtä muistuttavia asioita vapaalla ja varmasti saat hankittua muualta apua.

 

Onko pojalla ja sinulla jotain yhteistä m

Voi hyvä sylvi.  Pojalla on perhe ja hänen velvollisuutensa on olla perheensä kanssa , ei  äitinsä kanssa.  Jos vaimo ei tahdo huonomman mummon kanssa viettää aikaa on pojan oltava perheen kanssa, ei oma äitinsä kanssa.

Tässä on niin selkeä viesti, aikuisia lapsia ei saa vaivata pikku pyynnöillä,  äitien velvollisuus sensijaan on auttaa lapsiaan.

Tavallisen käyttäjän huolet läppärin tai kännykän kanssa ei ole samaa työtä kuin vaikka DI tekee ryökseen.  Uskon heidän työnsä olevan vaativampaa kuin mihin kyllä 10-vuotiaskin nykyisin pystyy mummojaan auttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kuinka oma-alotteinen? Meillä mieheni vanhemmat ovat eronneet, omani asuvat kaukana. Mieheni isä ehdottaa itse usein, että voisi tulla hoitamaan lapsiamme pariksi tunniksi, tai voisimme tehdä reissuja yhdessä, hän voisi ostaa sitä ja tuota. Anoppini sen sijaan unohtuu helposti, koska hän ei koskaan itse ehdota mitään, vaan häntä pitää pyytää, ja silloinkin aina mieluiten vähintään kuukautta aiemmin, koska hänellä voi olla muita sovittuja menoja. Toki sitten kun on sovittu, voi olla helposti koko päivän hoitamassa, mutta kertoo aina jälkikäteen, kuinka poikki on. On ihana ihminen, ja mielellään saakin hoitaa lapsiamme, mutta apen saa helpommin.

 

 

Jos anoppi ei pysty ostamaan ja maksamaan teille yhtä ja toista, on ilman muuta huonompi.

 

Tuonko sait tuo

Aikaa = siis lasten vahtimista.  Ei yhdessä.oloa.

Vierailija kirjoitti:

Äidit on velvollisia auttamaan aikuisia lapsiaan, ottamaan vastuuta eläimistä, lapsista, mistä milloinkin jos ei halua olla hankala ja traumatisoitunut.

Psykologian tuntija ei taas ymmärrä sanaa vastavuoroisuus.  Äiti katsoo koiria/lapsia,  koska tahtoo auttaa.   Hänet sensijaan ohjataan ostamaan joku pikku juttu kun ei ole perheellä  aikaa.  Ehkä on kiire paremmalle mummolle kaivamaan kukkapenkkiä, korjaamaan terassia.

Ja mummon pitää taas petrata luonnettaan paremmaksi ja paremmaksi , mummohan on viallinen.

Ja taas sotket asiat yhdeksi pahan olon pyörremyrskyksi. 

Ei tässä ole kehotettu tekemään askareita pojan perheelle, päin vastoin, sinua on kehotettu kieltäytymään koirahoitolana olosta, jos se tuntuu pahalle.

Sinua on neuvottu luomaan mukavia muistoja pojan perheen kanssa, niin että sekä sinulla että heillä on mukavaa. Jos sinulla on yleensä tapana olla alavireinen ja negatiivinen, sait ohjeen yrittää tsempata ja luoda positiivista tunnelmaa jotta poikasi perhe ymmärtää, että nautit yhteisestä ajasta! 

On täysin ymmärrettävää että jos poikasi on DI, hän neuvoo sinua hankkimaan avun päivityksiin lähempää. Harva asiantuntijana toimiva haluaa tehdä askareita vielä vapaalla.

Jokinhan siinä miniän ja äitinsä suhteessa on onnistunut eri tavalla kuin sinun ja poikasi, kun sen otat koko ajan esiin. Se on kuitenkin heidän suhde, ja sinulla ja pojallasi oma.

Mitä teit poikasi kanssa ennen hänen avioliittoa?

Mummot, kasvattakaa itseänne mukaviksi ihmisiksi.  Ei teitä kukaan raakileina kestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit on velvollisia auttamaan aikuisia lapsiaan, ottamaan vastuuta eläimistä, lapsista, mistä milloinkin jos ei halua olla hankala ja traumatisoitunut.

Psykologian tuntija ei taas ymmärrä sanaa vastavuoroisuus.  Äiti katsoo koiria/lapsia,  koska tahtoo auttaa.   Hänet sensijaan ohjataan ostamaan joku pikku juttu kun ei ole perheellä  aikaa.  Ehkä on kiire paremmalle mummolle kaivamaan kukkapenkkiä, korjaamaan terassia.

Ja mummon pitää taas petrata luonnettaan paremmaksi ja paremmaksi , mummohan on viallinen.

 

 

Ja taas sotket asiat yhdeksi pahan olon pyörremyrskyksi. 

 

Ei tässä ole kehotettu tekemään askareita pojan perheelle, päin vastoin, sinua on kehotettu kieltäytymään koirahoitolana olosta, jos se tuntuu pahalle.

 

Sinua on neuvottu luomaan muka

Poikani ei ole tietotekniikan di eikä työnsä ole minään atk-apuna toimiminen.  Siis ihan tavallisen käyttäjän jotkut pikkujutut.  Aatteletko oikeesti että Di:t toimivat yrityksessä huoltamassa ja neuvomassa työntekijöitä koneiden käytössä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit on velvollisia auttamaan aikuisia lapsiaan, ottamaan vastuuta eläimistä, lapsista, mistä milloinkin jos ei halua olla hankala ja traumatisoitunut.

Psykologian tuntija ei taas ymmärrä sanaa vastavuoroisuus.  Äiti katsoo koiria/lapsia,  koska tahtoo auttaa.   Hänet sensijaan ohjataan ostamaan joku pikku juttu kun ei ole perheellä  aikaa.  Ehkä on kiire paremmalle mummolle kaivamaan kukkapenkkiä, korjaamaan terassia.

Ja mummon pitää taas petrata luonnettaan paremmaksi ja paremmaksi , mummohan on viallinen.

 

 

Ja taas sotket asiat yhdeksi pahan olon pyörremyrskyksi. 

 

Ei tässä ole kehotettu tekemään askareita pojan perheelle, päin vastoin, sinua on kehotettu kieltäytymään koirahoitolana olosta, jos se tuntuu pahalle.

 

Sinua on neuvottu luomaan muka

Mitäkö tein poikani kanssa?  Hän opiskeli, hänellä oli kavereita, tyttöystäviä, mitä nyt nuoret miehet tekevät.   Kuinka moni 20-30-vuotias mies  kulkee äitinsä kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen äärettömän iloinen, että minua ei haluta mukaan piikomaan lomamatkoille. Ihan tarpeeksi olen sivusta seurannut, kun nuorempi pariskunta viettää parisuhdelomaa ja yliväsynyt mummi/vaari yrittää pärjätä lastenlasten kanssa. Pahimmillaan asutaan jossain airbnb-huvilassa ja mummi/vaari kokkaa kylän supermarketista hakemistaan aineksista itselleen ja lapsenlapsille ruokaa, parisuhdelomailijat ajelevat vuokra-autolla pitkin lomakohdetta ja syövät ravintoloissa.

Minä en tosin ottaisi edes koiria vaivoikseni. Niille saa rahalla hyvän kennelpaikan.

Ehkä Ap haluaisi joskus itse päästä jonnekin maailmalle, jos hänen miehensä on poissa kuvioista eikä ole muita kavereita joiden kanssa matkustaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kuinka oma-alotteinen? Meillä mieheni vanhemmat ovat eronneet, omani asuvat kaukana. Mieheni isä ehdottaa itse usein, että voisi tulla hoitamaan lapsiamme pariksi tunniksi, tai voisimme tehdä reissuja yhdessä, hän voisi ostaa sitä ja tuota. Anoppini sen sijaan unohtuu helposti, koska hän ei koskaan itse ehdota mitään, vaan häntä pitää pyytää, ja silloinkin aina mieluiten vähintään kuukautta aiemmin, koska hänellä voi olla muita sovittuja menoja. Toki sitten kun on sovittu, voi olla helposti koko päivän hoitamassa, mutta kertoo aina jälkikäteen, kuinka poikki on. On ihana ihminen, ja mielellään saakin hoitaa lapsiamme, mutta apen saa helpommin.

 

 

Jos anoppi ei pysty ostamaan ja maksamaan teille yhtä ja toista, on ilman muuta huonompi.

 

Miksi haluat viettää aikaa aikuisen lapsesi kanssa nyt? Mikset halua viettää aikaasi lapsenlapsien kanssa? Anoppi ja appi ovat aina käskeneet minut ja mieheni ulos, koska he haluavat hoitaa lapsiamme. Apelle se on ollut ilmeisesti tärkeää, että hoidamme mieheni kanssa parisuhdettamme, koska heille tuli anopin kanssa ero lasten ollessa pieniä. Itse en ole odottanut, että he tulevat ja hoitavat, vaan he haluavat hoitaa. Poikasi ilmeisesti on tajunnut, ettet halua hoitaa heidän lapsiaan, mutta toki voisit hänelle vielä kertoa, että kaipaat nyt it-tukea ja siinä samassa tavata lapset, mutta et missään nimessä halua hoitaa heitä. Toki tämä on jo varmasti tullut heille selväksi ja siksi myös koet itsesi huonommaksi kuin toisen mummon.

Vierailija kirjoitti:

Mummot, kasvattakaa itseänne mukaviksi ihmisiksi.  Ei teitä kukaan raakileina kestä.

Noo, kyllä raskaitakin persoonia jonkin verran nähdään jos he ei ole mitään aivan anteeksiantamatonta tehneet. Kukaan ei voi valita vanhempiaan (tai lapsiaan), mutta monesti on kiintymystä ja halutaan nähdä vaikka sen kerran vuodessa. Apkin varmasti on pojalleen tärkeä, mutta ei koe saavansa mitä haluaa suhteesta poikaansa.

Itselläni tulee näistä useista viesteistä mieleen, että kokeeko ap omassa mielessään, että tämä on joku valtataistelu, joka pitää voittaa. Kun kysymykset ja ehdotukset ei tunnu kiinnostavan, eikä ilmeisesti se lomanviettokaan. Myöskään ehdotukseen yhteisistä mukavista muistoista ap ei reagoi, vaan peilaa kaikkia siihen, mitä kuvittelee miniän äidin saavan.

Tuntuu ettei ap ole tunnepuolella kiinnostunut pojasta tai tämän perheestä, vaan hän haluaa vallantunteen heidän yli.

Vierailija kirjoitti:

Tyttären äiti on usein läheisempi lapsenlapsille ja lapsen perheelle kuin pojan, asiaa on tutkittukin. Mutta silt minusta kuulostaa, että poikasi anoppi on aika poikkeuksellisessa asemassa, kun matkustaa yhdessä perheen kanssa eikä se välttämättä ole ihan mukavaa poikasi näkökulmasta? Poikkeuksellisen tiivis suhde äidin ja tyttären välillä, ei mitenkään tavallinen eikä minusta siksi kannata ottaa siitä paineita, että pitäisi olla samanlaista ollakseen hyvää. 

Olen itsekin samanlainen koiranhoitaja, mutta en edes haluaisi mukaan matkoille. Onko elämäsi muuten tyydyttävää ja kivaa? Voisitko sanoa, että olisi kiva, jos joskus tekisitte jotain minunkin kanssani, vaikka käytäisiin yhdessä ravintolassa syömässä (tai mitä nyt haluaisitkin), niin että he ymmärtävät olla sinua kohtaan huomioivampia. Minusta kuulostaa, että olet vähän turhan kiltti ja voit jäädä siksi jalkoihin, ihan vain siksi, että nuoret ovat ajattelemattomia e

Huomaan olevani myös vähän mustis, kun miniäni vanhemmat ovat niiin paljon enemmän ensimmäisen lapsenlapsen kanssa, kuin minä. Toki tapaamme 1-2 kertaa viikossa. Mutta miniän vanhemmat enemmän. Ja lähtevät myös matkalle yhdessä. Tämä on asia, joka minun tulee käsitellä pääni sisällä. Koiria heillä ei ole, mutta jos olis, olisin kyl onnellinen myös niistä (itsellä koiravaje). Mut se ei nyt ole se pointti. 

Ymmärsin kyllä ihan alusta alkaen, että tyttären vanhemmat ovat luontevampia ottamaan roolia vauvan kanssa. Mutta vähän vaikealta se toisinaan tuntuu. Meillä kyllä hyvät ja läheiset välit poikani kanssa, ja hän selvästi toivoo minulle myös merkitystä vauvansa suhteen. Mutta en kykene kilpailemaan toisten vanhempien kanssa. 

Ehkä saan tasoitusta, jos joskus tyttäreni saa vauvan. Miehensä äiti on kuollut ja muutkin perheenjäsenet asuvat ulkomailla.

Mutta kun tämä ei oikeasti ole kilpailu. Tärkeintä on lasten hyvinvointi ja kun lapsille tulee itsenäistä ikää, on kaikilla aikuisilla tärkeä rooli heidän elämässään. 

On kyl myös typerää kokea tällaista pienuutta. Eivät ne lapsenlapset kuitenkaan laita isovanhempiaan arvojärjestykseen. Kyllä sinullekin varmasti tulee se hetki, kun olet heille se, jota kukaan muu ei voi korvata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit on velvollisia auttamaan aikuisia lapsiaan, ottamaan vastuuta eläimistä, lapsista, mistä milloinkin jos ei halua olla hankala ja traumatisoitunut.

Psykologian tuntija ei taas ymmärrä sanaa vastavuoroisuus.  Äiti katsoo koiria/lapsia,  koska tahtoo auttaa.   Hänet sensijaan ohjataan ostamaan joku pikku juttu kun ei ole perheellä  aikaa.  Ehkä on kiire paremmalle mummolle kaivamaan kukkapenkkiä, korjaamaan terassia.

Ja mummon pitää taas petrata luonnettaan paremmaksi ja paremmaksi , mummohan on viallinen.

 

 

Ja taas sotket asiat yhdeksi pahan olon pyörremyrskyksi. 

 

Ei tässä ole kehotettu tekemään askareita pojan perheelle, päin vastoin, sinua on kehotettu kieltäytymään koirahoitolana olosta, jos se tuntuu pahalle.

Ap, poikasi on itse pyytänyt sinua hankkimaan IT-palvelut muualta kuin häneltä. Mikset kunnioita hänen toiveitaan? Onko sinulla yleensäkin tapana yrittää nujertaa muut unohtamaan oma tahto ja omat tarpeet? Tuntuu ettet aidosti välitä muista ihmisistä. Täälläkin vastauksessa haukut muut ja vääntelet heidän sanojaan, vaikka olet saanut todella hyviä vastauksia tilanteeseenne, joilla voisit saada läheisemmät välit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kuinka oma-alotteinen? Meillä mieheni vanhemmat ovat eronneet, omani asuvat kaukana. Mieheni isä ehdottaa itse usein, että voisi tulla hoitamaan lapsiamme pariksi tunniksi, tai voisimme tehdä reissuja yhdessä, hän voisi ostaa sitä ja tuota. Anoppini sen sijaan unohtuu helposti, koska hän ei koskaan itse ehdota mitään, vaan häntä pitää pyytää, ja silloinkin aina mieluiten vähintään kuukautta aiemmin, koska hänellä voi olla muita sovittuja menoja. Toki sitten kun on sovittu, voi olla helposti koko päivän hoitamassa, mutta kertoo aina jälkikäteen, kuinka poikki on. On ihana ihminen, ja mielellään saakin hoitaa lapsiamme, mutta apen saa helpommin.

 

 

Jos anoppi ei pysty ostamaan ja maksamaan te

Voi kulta, kun lapset tarvitsivat hoitoa hoidin heitä silloin. Teinit ei enää ulkoiluttamista tarvitse,  heillä on onneksi kavereita ja harrastuksia etteivät ole niitä yksin koulussa ja vapaa-ajalla olevia nuoria.

Nyt tarvitsevat koirat hoitoa ja hoidan heitä. Kiitospalkalla.

Miksi raivostutte tosiasiasta  että miniät kuitenkin määräävät perheen suhteen mummoihin?  Perheestään välittävä mies ei taas aseta omaa äitiään riitakapulaksi mikä on ok. Vaan viettää aikansa vaimon toivomysten mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit on velvollisia auttamaan aikuisia lapsiaan, ottamaan vastuuta eläimistä, lapsista, mistä milloinkin jos ei halua olla hankala ja traumatisoitunut.

Psykologian tuntija ei taas ymmärrä sanaa vastavuoroisuus.  Äiti katsoo koiria/lapsia,  koska tahtoo auttaa.   Hänet sensijaan ohjataan ostamaan joku pikku juttu kun ei ole perheellä  aikaa.  Ehkä on kiire paremmalle mummolle kaivamaan kukkapenkkiä, korjaamaan terassia.

Ja mummon pitää taas petrata luonnettaan paremmaksi ja paremmaksi , mummohan on viallinen.

 

 

Ja taas sotket asiat yhdeksi pahan olon pyörremyrskyksi. 

 

Ei tässä ole kehotettu tekemään askareita pojan perheelle, päin vastoin, sinua on kehotettu kieltäytymään koirahoitolana olosta, jos se tuntuu pahalle.

Okei, eli siis ap ei ole koskaan viettänyt aikaa poikansa kanssa, vaan välit on olleet etäiset ja sellaiset ne on edelleen. Mikään ei siis ole avioliiton myötä muuttunut, vaan ap on vain keksinyt kadehtia miniän ja tämän äidin suhdetta. 

Jos olisit halunnut läheiset suhteet poikaan, olisi ne pitänyt rakentaa, eikä nyt kiukutella.

Tuntuu ettet edes aidosti välitä, vaan olet vain tehnyt tästä jonkun valtataistelun, kun et hahmota ihmissuhteita normaalisti. 

Tuohon voisi saada apua.

Ohis

Monelle, joille omat koirat ovat tärkeitä, on ihan yhtä tärkeää se  koiran hoitaja. Itse en olisi voinut omiani antaa mihin tahansa hoitoon. Harvoin missään olivatkaan. Mutta suhtauduin koiriin ihan yhtä suojelevasti, kuin lapsiin pieninä.

Niinpä lapsistani toinen pääsi anoppilaan, ja toinen vain oman äitini luo. Ihan siksi, kun poikani ei viihtynyt anoppilassa, mutta tytär tykkäsi. Tästä tuli minulle myös sanomista, mutta pidin pääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttären äiti on usein läheisempi lapsenlapsille ja lapsen perheelle kuin pojan, asiaa on tutkittukin. Mutta silt minusta kuulostaa, että poikasi anoppi on aika poikkeuksellisessa asemassa, kun matkustaa yhdessä perheen kanssa eikä se välttämättä ole ihan mukavaa poikasi näkökulmasta? Poikkeuksellisen tiivis suhde äidin ja tyttären välillä, ei mitenkään tavallinen eikä minusta siksi kannata ottaa siitä paineita, että pitäisi olla samanlaista ollakseen hyvää. 

Olen itsekin samanlainen koiranhoitaja, mutta en edes haluaisi mukaan matkoille. Onko elämäsi muuten tyydyttävää ja kivaa? Voisitko sanoa, että olisi kiva, jos joskus tekisitte jotain minunkin kanssani, vaikka käytäisiin yhdessä ravintolassa syömässä (tai mitä nyt haluaisitkin), niin että he ymmärtävät olla sinua kohtaan huomioivampia. Minusta kuulostaa, että olet vähän turhan kiltti ja voit jäädä siksi jalkoihin, i

Todella hyvä kirjoitus 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit on velvollisia auttamaan aikuisia lapsiaan, ottamaan vastuuta eläimistä, lapsista, mistä milloinkin jos ei halua olla hankala ja traumatisoitunut.

Psykologian tuntija ei taas ymmärrä sanaa vastavuoroisuus.  Äiti katsoo koiria/lapsia,  koska tahtoo auttaa.   Hänet sensijaan ohjataan ostamaan joku pikku juttu kun ei ole perheellä  aikaa.  Ehkä on kiire paremmalle mummolle kaivamaan kukkapenkkiä, korjaamaan terassia.

Ja mummon pitää taas petrata luonnettaan paremmaksi ja paremmaksi , mummohan on viallinen.

 

 

Ja taas sotket asiat yhdeksi pahan olon pyörremyrskyksi. 

 

Ei tässä ole kehotettu tekemään askareita pojan perheelle, päin vastoin, sinua on kehotettu kieltäytymään

Ongelmani ovat laatua jotka kyllä pystyy nykyaikainen lapsi opastamaan. Jos teinit vovat matkassa. Pojalla ei ollut "aikaa"  neuvoa minua mobiilipysäköinnin lataamisessa ja käytössä kun pistäytyivöt.   Tytär teki sen 10 minuutissa ja selitti minulle käytön.

Tietysti tämmöiset voi mennä puhelinkaupoista tms kysymään, en tiedä ottaisivatko maksua.

Täälläkin tuhahdellaan vähän väliä, ei jouda vanhuksia autramaan, onhan niillä rahaa. Olet ehkä yksi heistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kuinka oma-alotteinen? Meillä mieheni vanhemmat ovat eronneet, omani asuvat kaukana. Mieheni isä ehdottaa itse usein, että voisi tulla hoitamaan lapsiamme pariksi tunniksi, tai voisimme tehdä reissuja yhdessä, hän voisi ostaa sitä ja tuota. Anoppini sen sijaan unohtuu helposti, koska hän ei koskaan itse ehdota mitään, vaan häntä pitää pyytää, ja silloinkin aina mieluiten vähintään kuukautta aiemmin, koska hänellä voi olla muita sovittuja menoja. Toki sitten kun on sovittu, voi olla helposti koko päivän hoitamassa, mutta kertoo aina jälkikäteen, kuinka poikki on. On ihana ihminen, ja mielellään saakin hoitaa lapsiamme, mutta apen saa helpommin.

 

 

Ap, puhutko itsestäsi kun kirjoitat, että miniät määrää suhteen mummoihin? Tuo ei ole mikään universaali totuus, vaan sinun näkemyksesi. Painaako joku oma käytös mieltä, kun tuota toistat. Sinäkin olet ollut miniä. Toimitko itse väärin silloin, kun tunnut niin vahvasti tuohon uskovan...

Minun äitini hoitaa lemmikkejämme, kun olemme lomalla. Äiti ei tykkää matkustaa, mutta tykkää eläimistä.

Isäni puolestaan on usein mukana reissussa. Hän tykkää matkustaa, ehdottaa ja kyselee oma-aloitteisesti ja ennen kaikkea maksaa oman osansa ja enemmänkin. Ei olisikaan varaa kustantaa ketään mukaan.

Mitäs jos ap ehdotat reissua ihan itse? Ehkä poikasi olettaa, ettet nauti matkoista ylipäätään?

(Ai niin, miehen vanhemmat. Olivat jo lasten syntyessä niin iäkkäitä, etteivät enää reissanneet, tai hoitaneet ketään tai mitään. Kyläillään heillä muuten runsaasti.)