Huonomman mummon , kai tämä kateus on?
Poikani on perheensä kanssa lomamatkalla, vaimonsa äiti mukana kuten aina kaikilla lomilla. Lapset on jo varhaisteinejä. Minulla tuodaan koirat, voitko hoitaa näitä? Ok, voin hoitaa, tuossahan ne makoilee. Kuitenkin on vähän kelju olo, ei minua pyydetä mihinkään, miniä käy pikaseen ja oletus on etten minäkään kuin synttäreille tms vähän aikaa istumassa.
Katson peiliin kovasti, ei tarvitse kehoittaa. Olen raitis, ei mt-ongelmia.
Kommentit (176)
Minun mies ei oikein rakentanut mitään ihmissuhdetta omaan perheeseensä minun kanssani. Tulee tyytyväisenä minun perheeni saunailtoihin, äitienpäivälounaille, katselee kun minä järjestän talkoot perheen kanssa ja ruuat jne.
Miehen perheen integrointi meidän arkeen on miehen homma. Ei minun. Tänä vuonna puoli tuntia ennen kuin lähti äitinsä synttärilounaalle keksi sanoa että voisinhan minä tulla mukaan ja se olisi varmaan anopistakin mukavaa. No, en lähtenyt ja sanoin että oman äidin synttäreissä äitimme kutsuu meidät molemmat ja minä kerron asiasta vähintään viikon etukäteen.
Jos anoppi ihmettelee niin voisi yhdessä poikansa kanssa sopia miten olisi paremmin. Olisiko se ap:n tapaukseen myös hyvä resepti.
Ap. Kommentti johon vastasit ei ollut minulta.
En juuri ehdottele enkä pyytele,tiedän muutenkin auton nokan olevan toiseen mummolaan lomilla ja vapailla.
En jaksanut lukea kuin alkusivun. Heti siinä alussa sait syyllistävän vastauksen. Jos ehdit sen jo lukea, niin unohda se.
Totuus on yksinkertaisempi. Sinulla on tuhansia ja tuhansia kohtalotovereita. Miehen äiti joutuu aina olemaan se kakkosmummo. Ajattele vaikka omaa tilannettasi silloin kun lapsesi oli tai olivat pieniä. Tuskin sinunkaan anoppisi ihmistä kummempi oli, mutta luultavasti oma äitisi oli pikkulapsi elämässäsi enemmän mukana.
Ei siinä mitään sellaista ole, että toinen mummo olisi huonompi kuin toinen. Miniä vain automaattisesti suuntautuu enemmän sinne oman äitinsä puoleen. Näin se on ollut varmaan aikojen alusta asti. Ja ne mummotkin itsekin uskaltavat paljon herkemmin lähestyä sitä omaa tytärtä lapsineen, kuin miniäänsä ja tämän lapsiin.
Miehet ei yleensä näissä asioissa ota mitään roolia. He eivät oikeastaan edes näe tilanteessa mitään erityistä.
Minusta saisit olla tyytyväinen. Monet isovanhemmat kustannetaan sinne yhteiselle lomamatkalle vain juuri sen takia, että ovat siellä sitten niitä lapsen piikoja. Ota mieluummin koirat hoitoosi. Pienen lapsen kanssa etelän lomalla oleminen ei ole mitenkään houkuttelevaa.
Vierailija kirjoitti:
Minun mies ei oikein rakentanut mitään ihmissuhdetta omaan perheeseensä minun kanssani. Tulee tyytyväisenä minun perheeni saunailtoihin, äitienpäivälounaille, katselee kun minä järjestän talkoot perheen kanssa ja ruuat jne.
Miehen perheen integrointi meidän arkeen on miehen homma. Ei minun. Tänä vuonna puoli tuntia ennen kuin lähti äitinsä synttärilounaalle keksi sanoa että voisinhan minä tulla mukaan ja se olisi varmaan anopistakin mukavaa. No, en lähtenyt ja sanoin että oman äidin synttäreissä äitimme kutsuu meidät molemmat ja minä kerron asiasta vähintään viikon etukäteen.
Jos anoppi ihmettelee niin voisi yhdessä poikansa kanssa sopia miten olisi paremmin. Olisiko se ap:n tapaukseen myös hyvä resepti.
No olet sinäkin vähän erikoinen. Mies pyysin sinut mukaan ja sanoit että ei, väärin pyydetty. Ei varmaan tule toista kertaa.
Keskustele poikasi kanssa! Joku tässä ketjussa antoikin jo hyviä neuvoja miten se kannattaa tehdä. Me muut voidaan vain arvailla, hän itse tietää syyn (vaikka havahtuisikin huomaamaan sen olleen vain ajattelemattomuutta, mutta itse kyllä ihmettelisin miten niin ajattelematon voisi oikeasti olla).
Keskustelkaa rauhallisessa tilanteessa, ilman vastakkainasettelua ym. Toisen sanomaa pitää yrittää ymmärtää ja ei lähteä puolustuslinjalle, jos haluaa keskustelun olevan hedelmällinen. Käytä minä-lauseita. Esim. minusta tuntuu x kun toinen mummo on aina teidän lomillanne mukana.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Ap. Kommentti johon vastasit ei ollut minulta.
En juuri ehdottele enkä pyytele,tiedän muutenkin auton nokan olevan toiseen mummolaan lomilla ja vapailla.
Vaikka ymmärrän, että juuri nyt olet varmasti harmistunut, on tämä vastauksesi kirjoitettu niin katkerasti ja tylysti, että syy etäisiin väleihin voi hyvinkin olla sinun kommunikointityylisi. Tuo kommentti on passiivisaggressiivinen, etkä tunnu ottavan mitään vastuuta suhteestasi poikasi perheeseen, vaan odotat vaan että läheinen ihmissuhde tulisi itsestään kun heillä on se toiseen mummoon. Ja eihän se todellakaan niin toimi.
Jos olet itse ikävä ja katkera ihminen, totta kai sinun kanssasi oloa vältellään ja vietetään lomat sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa on mukavaa. Jos haluat tuohon muutosta, sinun pitää itse muuttua.
Tämä on karusti sanottu, mutta näin se asia on.
Ymmärrän täysin että kaipaat lisää hyviä asioita suhteeseenne, mutta jos et ole valmis tekemään sen eteen muutoksia, et niitä saa.
Olet varmasti silti tärkeä pojallesi myös sellaisena kuin nyt olet.
Mitä poikasi vastaa, kun kysyt, miksi sinua ei pyydetä mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies ei oikein rakentanut mitään ihmissuhdetta omaan perheeseensä minun kanssani. Tulee tyytyväisenä minun perheeni saunailtoihin, äitienpäivälounaille, katselee kun minä järjestän talkoot perheen kanssa ja ruuat jne.
Miehen perheen integrointi meidän arkeen on miehen homma. Ei minun. Tänä vuonna puoli tuntia ennen kuin lähti äitinsä synttärilounaalle keksi sanoa että voisinhan minä tulla mukaan ja se olisi varmaan anopistakin mukavaa. No, en lähtenyt ja sanoin että oman äidin synttäreissä äitimme kutsuu meidät molemmat ja minä kerron asiasta vähintään viikon etukäteen.
Jos anoppi ihmettelee niin voisi yhdessä poikansa kanssa sopia miten olisi paremmin. Olisiko se ap:n tapaukseen myös hyvä resepti.
No olet sinäkin vähän erikoinen. Mies pyysin sinut mukaan ja sanoit että ei, väärin pyydetty. Ei varmaan tule toista kertaa.
Heh, mulla oli hikivaatteet päällä ja oma ohjelma sovittuna. Oli väärin pyydetty, olet oikeassa :) lisäksi ei tietoa oliko anoppi minua sinne oikeasti haluamassa, joskus ei ole halunnut vieraita. Eli seuraavaksi olisi pitänyt ohjeistaa miestä kuin lasta varmistamaan että onko siellö varauduttu myös minun tulemiseeni. Toivon että ei pyydäkään toista kertaa.
Ilman muuta suhde omaan lapseen vieraantuu kun avioiduttuaan viettää aikansa puolison äidin kanssa ja puolison äiti on tärkeä perheenjäsen.
Apua olen antanut aina kun tarvitaan, yksipuolisesti. Tietokoneongelmiin olen oppinut että kysy jostain, nyt ei ole aikaa pistäytyä jn
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siihen syynsä on. Jos teillä olisi aidosti hyvät välit ja olisit mukavaa seuraa, niin miksi eivät pyytäisi sinua mukaan?
Tai sitte apn poika ei halua äidistään reissuun lapsia vahtimaan.
Vierailija kirjoitti:
En voisi kuvitellakaan yhteistä lomamatkaa äitini kanssa. Ei vaikka maksettaisi. Niin vaikea ihminen, että kaikkien muiden loma olisi pilalla. Myös sisarukseni perheineen karttavat äitiämme viimeiseen asti.
Kamala oot.
Sinussa ei välttämättä ole AP mitään vikaa, kerron vain oman näkemykseni. Anoppini on muuten ihan järkevä nainen, mutta teki meille mieheni kanssa raskausaikana hyvin selväksi ettei hän ole kiinnostunut vauvoista. Nyt lapsen synnyttyä tykkää kylläkin höpötellä vauvan kanssa, mutta ei uskalla esim vaihtaa vaippaa. Aina, kun olemme vieneet häntä syömään, hän jaksaa taivastella isoista annoskoista seuraavaa hävikkiä, taivastelee hintoja ja turvotusta sekä tekee selväksi sen miten epämiellyttävältä kaupunkielo hänestä vaikuttaa. Niimpä emme juuri (enää) pyydä häntä mihinkään mukaan, mutta koiria olemme vieneet hoitoon, sillä se on harva asia mistä hän on verbaalisesti ilmaissut pitävänsä. Meidän tapauksessa vauva on myös paljon enemmän tekemisissä minun äitini kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sinussa ei välttämättä ole AP mitään vikaa, kerron vain oman näkemykseni. Anoppini on muuten ihan järkevä nainen, mutta teki meille mieheni kanssa raskausaikana hyvin selväksi ettei hän ole kiinnostunut vauvoista. Nyt lapsen synnyttyä tykkää kylläkin höpötellä vauvan kanssa, mutta ei uskalla esim vaihtaa vaippaa. Aina, kun olemme vieneet häntä syömään, hän jaksaa taivastella isoista annoskoista seuraavaa hävikkiä, taivastelee hintoja ja turvotusta sekä tekee selväksi sen miten epämiellyttävältä kaupunkielo hänestä vaikuttaa. Niimpä emme juuri (enää) pyydä häntä mihinkään mukaan, mutta koiria olemme vieneet hoitoon, sillä se on harva asia mistä hän on verbaalisesti ilmaissut pitävänsä. Meidän tapauksessa vauva on myös paljon enemmän tekemisissä minun äitini kanssa.
Oma äitisi on siis jonkinlainen maksuton lastenhoitaja, joka jopa vaihtaa vauvalle vaipan!
Oletan, että kun äitisi on vanha, olet mielelläsi vaipanvaihtajanaan?
Minulla on mökki, miniän vanhemmilla ei.
Jo helmikuussa miniä ryhtyy varailemaan mökkiäni, pitää päästä viettämään kaverijuhannusta ja lepäämään heinäkuussa ja tekemään sitä ja tätä. Jos sanon, että ei käy, minä olen mökilläni koko kesän, saan vastauksen, että voin olla pikkumökissä saunan vieressä, kun miniä kavereineen saapuu, voin autella lämmittämällä saunan ja siivoamalla.
Joten kiitos ei, niin vähän yhteistä aikaa miniän kanssa kuin mahdollista. Tänäkään vuonna hän ei saa maksutonta unelmajuhannustaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinussa ei välttämättä ole AP mitään vikaa, kerron vain oman näkemykseni. Anoppini on muuten ihan järkevä nainen, mutta teki meille mieheni kanssa raskausaikana hyvin selväksi ettei hän ole kiinnostunut vauvoista. Nyt lapsen synnyttyä tykkää kylläkin höpötellä vauvan kanssa, mutta ei uskalla esim vaihtaa vaippaa. Aina, kun olemme vieneet häntä syömään, hän jaksaa taivastella isoista annoskoista seuraavaa hävikkiä, taivastelee hintoja ja turvotusta sekä tekee selväksi sen miten epämiellyttävältä kaupunkielo hänestä vaikuttaa. Niimpä emme juuri (enää) pyydä häntä mihinkään mukaan, mutta koiria olemme vieneet hoitoon, sillä se on harva asia mistä hän on verbaalisesti ilmaissut pitävänsä. Meidän tapauksessa vauva on myös paljon enemmän tekemisissä minun äitini kanssa.
Oma äitisi on siis jonkinlainen maksuton lastenhoitaja, joka jopa vaihtaa vauvalle va
En pidä äitiäni maksuttomana lastenhoitajana. Viemme lapset kylään ja hoidamme pääasiassa itse. Mikäli vauva on tarvinnut jotain esimerkiksi yhteisen ruokailun aikana, äiti käskee minun istua alas ja haluamma haluaa auttaa minkä tahansa asian kanssa vauvaa pitäisi auttaakaan, kuten vaipanvaihdossa. Hän myös aina ilmaisee hoitavansa lapsia mielellään, mutta ei kuitenkaan tuputa. Ei kritisoi asuntoamme eikä elämäntapaamme. Ruoka meillä on hänestä hyvää, ei valita. Äitini on alle 70-vuotias.
Niin, ja minulle läheisempi isoäiti oli nimenomaan isän puolen isoäiti, mutta siihen vaikuttaa osaltaan se, että äitini äiti kuoli ollessani vielä lapsi.
Vierailija kirjoitti:
En voisi kuvitellakaan yhteistä lomamatkaa äitini kanssa. Ei vaikka maksettaisi. Niin vaikea ihminen, että kaikkien muiden loma olisi pilalla. Myös sisarukseni perheineen karttavat äitiämme viimeiseen asti.
Minä kävin kerran, se oli samalla ensimmäinen ja viimeinen. En todellakaan pilaisi mieheni lomaa sillä, että anoppinsa on mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siihen syynsä on. Jos teillä olisi aidosti hyvät välit ja olisit mukavaa seuraa, niin miksi eivät pyytäisi sinua mukaan?
Kuka koirat hoitaisi?
Se toinen mummo.
Ettei vaan miniän äiti maksa matkat koko porukalle?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on mökki, miniän vanhemmilla ei.
Jo helmikuussa miniä ryhtyy varailemaan mökkiäni, pitää päästä viettämään kaverijuhannusta ja lepäämään heinäkuussa ja tekemään sitä ja tätä. Jos sanon, että ei käy, minä olen mökilläni koko kesän, saan vastauksen, että voin olla pikkumökissä saunan vieressä, kun miniä kavereineen saapuu, voin autella lämmittämällä saunan ja siivoamalla.
Joten kiitos ei, niin vähän yhteistä aikaa miniän kanssa kuin mahdollista. Tänäkään vuonna hän ei saa maksutonta unelmajuhannustaan!
Ihmettelen miksi tähän tuli alapeukku?-eri
Jos mummolle sanotaan ettei saa sotkeutua perheen asioihin, niin mihin se sanotaan vastaukseksi? Nimittäin ei noin yleensä sanota jos joku ehdottaa yhteistä tekemistä. Noin kyllä saatetaan sanoa, jos mummo ehdottaa perheen valmiiden suunnitelmien muuttamista. En nyt näillä tiedoilla voi sanoa, mitä on oikeasti tapahtunut, mutta omaan tapaan esittää asioita kannattaa kiinnittää huomiota, jos välit muihin ei ole lämpimät.
Nyt en tarkoita syyllistää, vaan etsiä ratkaisuja. Mikään ei muutu jos mikään ei muutu. Ja muita ei voi muuttaa, mutta ihmissuhteita voi parantaa ottamalla muita huomioon ja kuuntelemalla aidosti mitä he sanovat.