Lue keskustelun säännöt.
"Kuka sinua auttaa vanhana kun olet lapseton"
05.06.2025 |
Vakiopohdinnat tuntuvat monella lapsettomien kohdalla liittyvän yksinäiseen vanhuuteen kun kukaan ei auta tai käy katsomassa. Ensinnäkin, elämää ei voi elää murehtien jotain potentiaalista tulevaa vanhuutta, jota ei edes välttämättä tule. Elämä voi päättyä jo huomenna, ensi viikolla tai vuoden päästä. Toisekseen hoivakodit ovat täynnä vanhuksia joita lapset eivät käy tapaamassa ja lapset voivat myös asua missä tahansa päin maailmaa. Lapsista voi tulla sairaita, mielenterveys- ja päihdeongelmaisia tai heitä ei vain kiinnosta. Ei mistään ole takeita. Monella lapsettomalla on kummilapsia, sukulaislapsia ja paljon läheisiä ystäviä, hän voi olla hyvin tärkeä henkilö monen elämässä, vaikka ei olisi ollut vanhempi. Lapsettomalla on monesti myös eri tavalla ollut aikaa ja mahdollisuuksia rakentaa vahva sosiaalinen verkosto. Kolmanneksi, kuka oikeasti tekisi lapsia siksi että olisi vanhuudenturva tulevaisuudessa? Tuohan on hirveän itsekäs ajatus jo ylipäätään.
Ei vain aukene tuo logiikka.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksettu ammattilainen. Se raha, jonka säästin kun jätin tekemättä kakarat, menee mun omaan vanhuuteeni.
Enkä mä ikimaailmassa olis niitä lapsia velvoittanut mua hoitamaan muutenkaan, jos sellaisia olisinkin tehnyt. Törkeää miettiä edes. Ei ne ole mitään hoivaa velkaa vanhemmilleen. Ainoastaan kehitysmaissa mietitään näin.
No kyllähän se oma perhe (omat lapset) tuntuvat läheisimmiltä ihmisiltä, kun tarvitsee apua. Toki riippuu suhteesta, miten läheisiä on oltu. Itse olen ollut paljon mukana lastenlasten hoidossa ja uskon, että saan lapsiltani apua, kun sitä tarvitsen. En ajattele, että kenenkään tarvitsisi minua varsinaisesti hoitaa, mutta luotan siihen, että käyvät katsomassa.
Voi ne kylässä käydä kuten muutenkin, mutta ei niiltä varsinaista hoivaa voi edellyttää. Ei sultakaan
Ja jos on muistisairas, omat lapset on yhtä vieraita kuin on se maksettu ammattilainenkin. Tai joku seurakunnan vapaaehtoistyöntekijä tai muu vastaava, joka käy silloin tällöin pitämässä seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo olen monesti nähnyt näitä lapsia, joita ei kiinnosta oman vanhemman hyvinvointi pätkääkään. Minä minä kulttuuri yleistyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä palkkaan kotiini hoitajan, kun en pysty enää huolehtimaan itsestäni. Tulee paljon halvemmaksi, kuin hoivakotipaikka omalla rahalla.
Niinkö uskot?
Missä vaiheessa muuten sen valitset ja palkkaat ja missä vaiheessa se hoitaja aloittaa hommansa? Ja vielä luotat vieraaseen ihmiseen, vaikka esimerkkejä hyväksikäytöstä on jo nyt yllin kyllin?
Ja osaat sitten vielä etsiä uuden tilalle, kun hän on päättänyt lähteä muihin töihin?
Niin ja niitä pitää olla useampi, jos ympärivuorokautista hoitoa tarvii. Lomat, sairaslomat ym. Kalliiksi tulee. Yksi lähihoitaja maksaa vakuutuksineen n. kaksinkertaisen palkan, sairaanhoitajiakin tarvitaan. Kyllä pitää pätäkkää löytyä! Että tehostettuun palveluasumiseen päätyy.
Itse olen sitämieltä, että aikamiespojan ei tarvitse äitinsä prcettä pestä saatika pyyhkiä.
Kyllä ne siellä dementia ostolla hoitaa muutaman kk. Thats it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika erikoinen ajatuskulku. Eipä käynyt melessä kun lapset hankittiin. Ehkä tuota tulee mietittyä sitten joskus vaikka lapsemme elämä on ulkomailla tällä hetkellä. Tuskin tuo yllä oleva luulo toteutuu meillä.
Ehkä ihan hyvä ettei teillä onnannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 84: "Niinkö uskot?
Missä vaiheessa muuten sen valitset ja palkkaat ja missä vaiheessa se hoitaja aloittaa hommansa? Ja vielä luotat vieraaseen ihmiseen, vaikka esimerkkejä hyväksikäytöstä on jo nyt yllin kyllin?
Ja osaat sitten vielä etsiä uuden tilalle, kun hän on päättänyt lähteä muihin töihin?
Niin ja niitä pitää olla useampi, jos ympärivuorokautista hoitoa tarvii. Lomat, sairaslomat ym. Kalliiksi tulee. Yksi lähihoitaja maksaa vakuutuksineen n. kaksinkertaisen palkan, sairaanhoitajiakin tarvitaan. Kyllä pitää pätäkkää löytyä! Että tehostettuun palveluasumiseen päätyy."
Et kysynyt multa, mutta vastaan silti. Kun tamikuussa 2023 äitini muistisairaus paheni ja isän liikuntakyky siinä samaan ainaan, niin Vantaa-Kerava -hyvinvointialueen palvelutarpeenohjaaja kävi heillä. Olin itsekin paikalla. Tällä palvelutarpeenohjaajalla oli mukanaan alueen yksityisten hoivapalveluyritysten esitteitä ja osasi suositella siis näitä. Isäni valitsi niistä yhden ja alkoi ostamaan tarvittavia palveluita sieltä suoraan. Ja on ollut todella tyytyväinen. Noille yrityksille ei makseta käyntien lukumäärästä vaan kestosta. Jos on ostanut 60 minuuttia ja hommaan meneekin vain 30 minuuttia. hoivapalveluyrityksen työntekijä tekee sitten 30 minuuttia siellä jotain muuta. Vaikka katsellee isän kanssa vanhoja valokuvia ja juttelee mukavia. Julkisella - ihan ymmärrettävistä syistä kylläkin - käynti voi kestää vain 5-10 minuuttia, mutta jos tulosi on suuret, maksat siitä saman verran tai jopa enemmän kuin tuosta yksityisen tunnin käynnistä.
Mitä tulee vieraaseen ihmiseen luottamiseen, niin sen riskinhän joutuu aina ottamaan. Jopa silloin, jos se vieras ihminen on hyvinvointialueen palkkaama työntekijä. Tai vaikka remonttifirma. Kun meillä taloyhtiössä vaihdettiin ikkunat ja jouduin menemään siksi päiväksi kissan ja koiran kanssa pois kotoa, niin enhän mä täällä ollut vahtimassa, kähveltääkö ne remppafirman tyypit mun korut ja yöpöydän laatikosta käteiset. En muuten ottanut korujani ja muutakaan mukaani edes silloin, kun jouduin 8:ksi viikoksi vesivahinkoevakkoon.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitämieltä, että aikamiespojan ei tarvitse äitinsä prcettä pestä saatika pyyhkiä.
Samaa nieltä. Tosin mun poikani oli vanhempieni neljästä lapselnlapsesta (2 poikaa ja 2 tyttöä) ainoa, joka muutaman kerran kävi vaihtamassa mummilleen vaipat. Ja tämäkin vain siksi, että mä olin sairaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AIka karua, jos/kun alkaa muistisairaus, jos ole ketään läheistä luotettavaa henkilöä jolta pyytää apua. Mun 82v äiti on ainakin ihan pulassa ja joudun ramppaamaan siellä monta kertaa viikossa. En tiedä ketä pompottaisi jos mua ei olisi. Ihan alkeellisimmissakin asioissa tarvii neuvoa ja apua ja netti- ja pankkiasioissa varsinkin. Ei pankkiasioissa voi oikein naapureita käyttää
Se ettei ole lapsia ei tarkoita ettei olisi ketään läheisiä, monesti jopa päinvastoin. Eikä kukaan joka tapauksessa pysty 300km päästä ramppaamaan vanhempiaan auttamassa, sinulla on poikkeuksellinen tilanne jos asut lähellä ja arkesi on sellaista että ehdit ja pystyt säännöllisesti apuna olemaan.
On todella paljon asioita joita voi tehdä myös etänä. Monet pankkiasiat (avatkaa yhteinen tili johon siirretään vanhuksen varoja ja sinä voit maksaa sieltä hänen laskujaan), monet viranomaisasiat (valtuutus suomi.fi kautta, veroilmoitusten täyttö ym.), kotipalveluiden tilaaminen, ja moni muu asia hoituu yhtä hyvin kauempaakin. Kerran kuussa käyt viikonlopun verran ja teet pakastimen täyteen valmiita ruoka-annoksia, viet kampaajalle, siivoat ym. pikkuhommia vanhuksen tilanteen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia on aina tehty vanhuuden turvaksi, se on ihan luonnollista.
Hyvin vanhentunut ajatus näin 2020-luvulla. Eiköhän se turva täydy pyrkiä varmistamaan ihan muilla tavoilla, ei lasten varaan voi laskea.
Ei muualla kun Helsingissä. Siellä ei voi muuttaa, pysyttävä näköyhteyden päässä äidistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo olen monesti nähnyt näitä lapsia, joita ei kiinnosta oman vanhemman hyvinvointi pätkääkään. Minä minä kulttuuri yleistyy.
Niin, moni lapsi on muuttanut opiskelun ja myöhemmin työn perässä satojakin kilometrejä. Siis kehäkolmosen ulkopuolella asuvista.
En auta yhtäkään SaaS tausta vanhusta! He tuhosivat tämän maan joten EI KIINNOSTA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AIka karua, jos/kun alkaa muistisairaus, jos ole ketään läheistä luotettavaa henkilöä jolta pyytää apua. Mun 82v äiti on ainakin ihan pulassa ja joudun ramppaamaan siellä monta kertaa viikossa. En tiedä ketä pompottaisi jos mua ei olisi. Ihan alkeellisimmissakin asioissa tarvii neuvoa ja apua ja netti- ja pankkiasioissa varsinkin. Ei pankkiasioissa voi oikein naapureita käyttää
Se ettei ole lapsia ei tarkoita ettei olisi ketään läheisiä, monesti jopa päinvastoin. Eikä kukaan joka tapauksessa pysty 300km päästä ramppaamaan vanhempiaan auttamassa, sinulla on poikkeuksellinen tilanne jos asut lähellä ja arkesi on sellaista että ehdit ja pystyt säännöllisesti apuna olemaan.
On todella paljon asioita joita voi tehdä myös etänä. Monet pankkiasiat (avatkaa yhteinen tili johon siirretään vanhuksen varoja
Meneekö sinun ymmärrykseesi mitenkään, että ihmisten elämäntilanteet ovat erilaisia? Ei kaikilla todellakaan ole mahdollisuutta tai voimavaroja käydä kuukausittainkaan monen sadan kilometrin päässä huushollaamassa vanhemmilleen tai toimia etänäkään säännöllisesti asioiden hoitajana kun voimat menevät ihan kokopäivätyöstä ja muusta omasta arjesta selviämiseen? Eikä mitään velvollisuutta tällaiseen ole, sitä ei kukaan voi olettaa.
Tietenkin elämäntilanteet ovat erilaisia, mutta minua jaksaa aina ihmetyttää että ihmiset eivät tunnu edes HALUAVAN auttaa omia vanhempiaan. Kun isovanhempani sairastuivat muutimme koko perhe viereiseen taloon. Kun sitten toisella puolella Suomea asunut toinen isovanhempi jäi leskeksi muutti hänkin samaan kaupunkiin. Tiedän, että harvalla on tähän mahdollisuus, mutta kyllä nyt jokainen jotain voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Minä palkkaan kotiini hoitajan, kun en pysty enää huolehtimaan itsestäni. Tulee paljon halvemmaksi, kuin hoivakotipaikka omalla rahalla.
Ei tarvi olla kuin vähän alkavaa muistisairutta, niin etpäs osaa palkata yhtään ketään. Et osaa ottaa selvää mistä sitä apua palkataan. Ja mitä se hoitaja sitten tekee? Se mitä on tänä keväänä äitiäini auttanut on ollut mm. kännykän päivitys, paperilaskuna tulleen laskun maksu, uudet vastikelaskut suoraveloitukseen, uuden jääkaapin ostaminen hajonneen tilalle + selvittelyt ja vaihto, kun toimitetiinkin väärä, matkavakuutuksen irtisanominen, polkupyörän merkitseminen pyörävaraston siivousta varten. En tiedä olisiko joku kodinhoitaja auttanut näissä, vai jakanut vain lääkkeet, jotka äitini osaa tehdä vielä itse.
Eniten lapsettomissa v*tuttaa, että he ovat yhteiskunnassa vapaamatkustajia, minä itse, tahdon tuon jne. Kuin päämäärättömästi eteneviä ajopuita vailla merkitystä maailmassa.
kerran eräs 35-vuotias lapseton mies kirjoitti minulle, että hän on päättänyt hankki lapsen joskus siksi, jotta suku ei sammuisi, kun hänen ainut siskokaan ei ole hankkinut lapsia. Mikä motivaatio se sellainen on? Eikös yleensä lkapsia hankita siksi, koska tykätään lapsista ja lapsiperhearjesta?
Vierailija kirjoitti:
Lapsia on aina tehty vanhuuden turvaksi, se on ihan luonnollista.
Valkoinen kärpässieni on luonnollinen. Haukkaatko?
Minkä Mä sille asialle mitään voin. Ku aikanaan en lapsia saanu. Universumi päätti nii. No tuskin muutenkaan monet itse vanhempiaan hoida. Tai voi olettaa että hoitaa. Osa ihmisistä kuolee jo enne eläkeikää. Joko syöpään tai burn outii.. Lisäksi nämä Mt-ongelmat vaikuttaa nykypolvella. Mitä sitä murehtimaan asiaa mille et voi mitää..