Lue keskustelun säännöt.
"Kuka sinua auttaa vanhana kun olet lapseton"
05.06.2025 |
Vakiopohdinnat tuntuvat monella lapsettomien kohdalla liittyvän yksinäiseen vanhuuteen kun kukaan ei auta tai käy katsomassa. Ensinnäkin, elämää ei voi elää murehtien jotain potentiaalista tulevaa vanhuutta, jota ei edes välttämättä tule. Elämä voi päättyä jo huomenna, ensi viikolla tai vuoden päästä. Toisekseen hoivakodit ovat täynnä vanhuksia joita lapset eivät käy tapaamassa ja lapset voivat myös asua missä tahansa päin maailmaa. Lapsista voi tulla sairaita, mielenterveys- ja päihdeongelmaisia tai heitä ei vain kiinnosta. Ei mistään ole takeita. Monella lapsettomalla on kummilapsia, sukulaislapsia ja paljon läheisiä ystäviä, hän voi olla hyvin tärkeä henkilö monen elämässä, vaikka ei olisi ollut vanhempi. Lapsettomalla on monesti myös eri tavalla ollut aikaa ja mahdollisuuksia rakentaa vahva sosiaalinen verkosto. Kolmanneksi, kuka oikeasti tekisi lapsia siksi että olisi vanhuudenturva tulevaisuudessa? Tuohan on hirveän itsekäs ajatus jo ylipäätään.
Ei vain aukene tuo logiikka.
Kommentit (106)
Isoimmat ja koskettavimmat hautajaiset, joissa olen ollut, oli rakkaan tätini. Lapsettomana kuoli 85-vuotiaana. Siellä oli ihan koko iso suku kaikkine serkusten puolisoineen, hän oli kummi monelle ja kaikki nämä kummilapsetkin omine lapsineen ja lapsenlapsineen tuli toiselta puolelta Suomea paikalle. Kylältä kymmeniä naapureita.
Tätini luona kävi vähintään 5 ihmistä kyläilijää joka viikko. Jokainen heistä auttoi; yksi soitti mitä tarvitaan kaupasta, toinen kantoi puita sisälle aitasta, kolmas kolasi pihan. Serkkuni ihan vaan ystävällisyyttään hoiti hänen raha-asiat loppuvuosina ja auttoi muuttamaan palvelutaloon, kun sen aika tuli. Ja siis hoiti asiat hyvin, koska tiesi että koko suku katsoo rakkaan tädin perään perään.
Jos haluat että ihmiset tulevat luoksesi kun olet vanha, kutsu heitä kylään jo nuorena ja pidä ovet auki. Kukaan ei ala vierailla vanhuksen luona tämän täytettyä 80 vuotta. Sen ei tarvitse olla omat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsia on aina tehty vanhuuden turvaksi, se on ihan luonnollista.
Hyvin vanhentunut ajatus näin 2020-luvulla. Eiköhän se turva täydy pyrkiä varmistamaan ihan muilla tavoilla, ei lasten varaan voi laskea.
Ei kukaan, joten poistun näyttämöltä vuonna 2031, 75-vuotiaana. On se vaan kumma, kun tuo eutanasia ei tule lailliseksi. Sitten pantataan sitä tietoa, että mikä lääkeyhdistelmä on tappava. No konstit on monet. Jos vaikka grillais makkaraa teltan sisällä.
Kyllä asia tuntuu sinua aika paljon ahdistavan, kun näet noin paljon vaivaa puolusteluun ja teet jopa aloituksen tänne?
Kyllä meistä kuitenkin ylivoimainen enemmistö vanhukseksi elää ja se, onko lapsensa kanssa väleissä siinä vaiheessa, on sekin pitkälti omien valintojen summa, eli kyllä siihen voi hyvin pitkälti vaikuttaa olemalla ihan tavallinen hyvätapainen ihminen.
Summa summarum, kyllä siitä omasta lapsesta on turvaa, tukea ja apua vanhuksena, vaikka kovasti yrität vähätellä mielessäsi. Mutta kuten sanoit, pitää panostaa muuhun tukiverkkoon, jotta käy sitten vanhuuspäivillä hyvin :)
Mua hoitaa varmaan ne samat ihmiset, jotka hoitavat niitä lapsellisia, joiden lapset eivät käy edes katsomassa. Voimme sitten pitää toisillemme seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VAnhuudenturvaan jää oikeasti rahaa säästöön kun EI ole lapsia.
Joo, asutaan 300km mun vanhemmista ja vähän enemmän kilsoja miehen vanhemmille. Mulla yksi sisarus joka on alkoholisti. Miehen sisaruksista toinen ulkomailla ja toinen asuu laitoksessa päävamman seurauksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsia on aina tehty vanhuuden turvaksi, se on ihan luonnollista.
Olen sitten poikkeus! Kun odotin lapsiani, en missään vaiheessa ajatellut ikääntymistäni. Olin täynnä onnea ja ajatukseni olivat täysin pienessä vauvassa. En tänä päivänäkään vielä ole ikääntymistäni ajatellut niin, että lapseni minusta huolehtisi. Minä tosin huolehdin muistisairaasta isästäni. Äiti ja isä eivät sitä olleet ajatelleet tai suunnitelleet, saatika pitäneet itsestäänselvyytenä.
T. Vanhustyön osaamisalan lähihoitaja
Paras vanhuudenturva on nykyään ja tulevaisuudessa raha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niinpä. Mä olin nuorena sitä mieltä, etten tekisi lapsia ja tuo oli se, mitä mulle sanottiin. Että pitää tehdä, niin lapset sitten hoitaa mua vanhana.
Tein lapsen, joka onkin kehitysvammainen. Olisin tehnyt toisen lapsen ihan vain siitä halusta, että se olisi ihanaa. Mutta sitä ei koskaan tullut.
No, nyt on lapsi, mutta ei hän mua pysty koskaan hoitamaan. Rakas hän on kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia on aina tehty vanhuuden turvaksi, se on ihan luonnollista.
Hyvin vanhentunut ajatus näin 2020-luvulla. Eiköhän se turva täydy pyrkiä varmistamaan ihan muilla tavoilla, ei lasten varaan voi laskea.
En ajatellut näin edes 90- luvulla.
vm-70
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä asia tuntuu sinua aika paljon ahdistavan, kun näet noin paljon vaivaa puolusteluun ja teet jopa aloituksen tänne?
Kyllä meistä kuitenkin ylivoimainen enemmistö vanhukseksi elää ja se, onko lapsensa kanssa väleissä siinä vaiheessa, on sekin pitkälti omien valintojen summa, eli kyllä siihen voi hyvin pitkälti vaikuttaa olemalla ihan tavallinen hyvätapainen ihminen.
Summa summarum, kyllä siitä omasta lapsesta on turvaa, tukea ja apua vanhuksena, vaikka kovasti yrität vähätellä mielessäsi. Mutta kuten sanoit, pitää panostaa muuhun tukiverkkoon, jotta käy sitten vanhuuspäivillä hyvin :)
Niin, ne omat ystävät kannattaa kumminkin olla olemassa. Harvalla aikuisella työssäkäyvällä ihmisellä esimerkiksi on aikaa vierailla toisella paikkakunnalla asuvan vanhempansa luona ihan vaan seuraa pitämässä. Jos se vierailu muutenkin on yhdelle lapselle pelkkää työleiriä, mallia auttakaa tehkää puutyöt ja tulkaa imuroimaan, niin eihän siinä ole muuta kuin ilmainen orja töissä. Ei se ole perheen sisäistä ystävyyttä.
Oma äitini ei ymmärrä tätä. Hän kutsuu jatkuvasti kylään, ja sitten pitäisi pestä ikkunoita ja kantaa puita ja pestä lattioita ja tehdä lumitöitä. Hänellä on rahaa kymmeniä tuhansia, voisi hyvin tilata palveluna tarvitsemansa, mutta hän on keksinyt että jos lapsiltaan kaiken pyytää, saattaa saada ilmaiseksi ja lapsia voi juoksuttaa. Valitettavasti emme vaan ehdi. Joten marttyroi miten ei pääse ulos talosta kun kukaan ei tule lumitöitä tekemään (taloyhtiön huoltofirma tekee lumityöt).
Meille on kehittynyt maahanmuutonmyötä uusi värikoodilla varustettu paarialuokka, joka samalla jakaa työt ja niiden tekijät arvostettuihin-, ja paskaduuneihin, eli todennäköisesti minua auttaa ja hoivaa joku tästä ei toivotusta luokasta. Koska minulla ei ole ollut sitä velkaa, eikä elatusvelvollisuutta olen saanut kasaan säästöjä ja sijoituksia mittavan potin voin ostaa niitä palveluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä asia tuntuu sinua aika paljon ahdistavan, kun näet noin paljon vaivaa puolusteluun ja teet jopa aloituksen tänne?
Kyllä meistä kuitenkin ylivoimainen enemmistö vanhukseksi elää ja se, onko lapsensa kanssa väleissä siinä vaiheessa, on sekin pitkälti omien valintojen summa, eli kyllä siihen voi hyvin pitkälti vaikuttaa olemalla ihan tavallinen hyvätapainen ihminen.
Summa summarum, kyllä siitä omasta lapsesta on turvaa, tukea ja apua vanhuksena, vaikka kovasti yrität vähätellä mielessäsi. Mutta kuten sanoit, pitää panostaa muuhun tukiverkkoon, jotta käy sitten vanhuuspäivillä hyvin :)
Taitaa siinä tapauksessa vaivata sinuakin, kun näit vaivaa avata ja lukea keskustelun sekä kirjoittaa puolustelevan vastauksen ;)
Suomessa vihataan vanhuksia panemalla ne julkisiin ja yksityisiin hoitokoteihin kostoksi omista lapsuudentraumoista. Ja koska jälkeläiseni vihaavat minua varmasti, ihan syystä, pakenen äkkiä täältä ennen kuin joudun heidän kostonsa kohteeksi.
Koska tämä meidän sulle-mulle-maamme ei koskaan pääsee pois ryöstökapitalismistaan, olen jo alkanut säästää rahaa, jotta ennen lopullista sekoamistani pääsen äkkiä Sveitsiin kuolemaan iloisena morfiinipäissäni unohtaen viime hetkilläni jopa sen, että Suomea ei hallitse kuningas kuten Ruotsia, vaan meitä hallitsee portailla istuskeleva populistinen prinsessa.
Kukaan ei ole niin yksinäinen vanhainkodilla kuin vanhus, joka odottaa lapsiaan kylään. Joka päivä. En minä sinne bingoon tule pelaamaan muiden kanssa, jos Mikko ja Eerika sillä aikaa tulevatkin, eivät löydä minua ja lähtevät pois.
Yksinäiset ihmiset muodostavat nopeasti vanhainkodillakin pieniä porukoita, istuvat samaan kahvipöytään ja ovat sosiaalisia. Ihminen joka odottaa että joku hakee hänet kotiinsa laitoksesta ei vaivaudu tutustumaan ja viettää viimeiset vuotensa oveaan tuijottaen. Ehkä Mervi tulee tänään! Ehkä muutan Matiaksen ja Minnan kotiin huomenna!
Ei lapset auta vanhana kuin lessuakkoja, jos sattuvat asumaan pihapiirissä tai samassa kunnassa, kuten sisäsiittoisilla syrjäkylillä tapana on.
Mä asun 300 km päässä vanhemmistani ja he asuivat 200 km päässä omista vanhemmistaan, joten kukaan ei olettanut eikä oleta lasten auttavan.
Hoitaminen on yhteiskunnan vastuulla siitä lähtien kun alettiin vaatia, että väki muuttaa työn perässä. Eli noin 130 viime vuoden ajan.
Tuskin säilyn edes hengissä siihen asti
Kuka auttaa vanhusta Suomussalmella, kun lapset ja lapsenlapset asuu Espoossa?
Lapsia on aina tehty vanhuuden turvaksi, se on ihan luonnollista.