Lue keskustelun säännöt.
"Kuka sinua auttaa vanhana kun olet lapseton"
05.06.2025 |
Vakiopohdinnat tuntuvat monella lapsettomien kohdalla liittyvän yksinäiseen vanhuuteen kun kukaan ei auta tai käy katsomassa. Ensinnäkin, elämää ei voi elää murehtien jotain potentiaalista tulevaa vanhuutta, jota ei edes välttämättä tule. Elämä voi päättyä jo huomenna, ensi viikolla tai vuoden päästä. Toisekseen hoivakodit ovat täynnä vanhuksia joita lapset eivät käy tapaamassa ja lapset voivat myös asua missä tahansa päin maailmaa. Lapsista voi tulla sairaita, mielenterveys- ja päihdeongelmaisia tai heitä ei vain kiinnosta. Ei mistään ole takeita. Monella lapsettomalla on kummilapsia, sukulaislapsia ja paljon läheisiä ystäviä, hän voi olla hyvin tärkeä henkilö monen elämässä, vaikka ei olisi ollut vanhempi. Lapsettomalla on monesti myös eri tavalla ollut aikaa ja mahdollisuuksia rakentaa vahva sosiaalinen verkosto. Kolmanneksi, kuka oikeasti tekisi lapsia siksi että olisi vanhuudenturva tulevaisuudessa? Tuohan on hirveän itsekäs ajatus jo ylipäätään.
Ei vain aukene tuo logiikka.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä asia tuntuu sinua aika paljon ahdistavan, kun näet noin paljon vaivaa puolusteluun ja teet jopa aloituksen tänne?
Kyllä meistä kuitenkin ylivoimainen enemmistö vanhukseksi elää ja se, onko lapsensa kanssa väleissä siinä vaiheessa, on sekin pitkälti omien valintojen summa, eli kyllä siihen voi hyvin pitkälti vaikuttaa olemalla ihan tavallinen hyvätapainen ihminen.
Summa summarum, kyllä siitä omasta lapsesta on turvaa, tukea ja apua vanhuksena, vaikka kovasti yrität vähätellä mielessäsi. Mutta kuten sanoit, pitää panostaa muuhun tukiverkkoon, jotta käy sitten vanhuuspäivillä hyvin :)
Mikähän tässä asiassa on niin vaikeaa ymmärtää? Lapset ovat elämän suola, on ollut, ja tulee olemaan aina! Ei elämä tähän pysähdy! Uusi sukupolvi tuo mukanaan uudet innovatiiviset ajatukset! Siihen tarvitaan tasapainoinen perhe isine, äiteineen, mutta
Minusta on aina outoja tämän tyyppiset kommentit, joissa oma kokemus tai mielipide todetaan yleiseksi kaikkia koskevaksi totuudeksi. "Lapset ovat elämän suola" pitää varmasti paikkansa osalle, mutta eivät kaikki koe noin. Yritetään sitä omaa kokemusmaailmaa sovitella toisten ylle, vaikka muut ihmiset voivat nähdä ja tuntea maailman hyvin eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa vihataan vanhuksia panemalla ne julkisiin ja yksityisiin hoitokoteihin kostoksi omista lapsuudentraumoista. Ja koska jälkeläiseni vihaavat minua varmasti, ihan syystä, pakenen äkkiä täältä ennen kuin joudun heidän kostonsa kohteeksi.
Koska tämä meidän sulle-mulle-maamme ei koskaan pääsee pois ryöstökapitalismistaan, olen jo alkanut säästää rahaa, jotta ennen lopullista sekoamistani pääsen äkkiä Sveitsiin kuolemaan iloisena morfiinipäissäni unohtaen viime hetkilläni jopa sen, että Suomea ei hallitse kuningas kuten Ruotsia, vaan meitä hallitsee portailla istuskeleva populistinen prinsessa.
Mulla on hyvin traumaattinen lapsuus, mutta en laita kumpaakaan vanhemmistani hoitokotiin. Kävin terapiassa pitkään, käy sinäkin. Toki se auttaa vain silloin, kun haluaa muuttaa käsityksiä ja ymmärtää niitä. Olen jo liki 6kymppinen.
Miten se käytännössä hoituu se omien vanhempien hoitaminen, kun kuitenkin 60 v on vielä työikäinen. Miten se muistisairaan vanhemman hoiva onnistuu?
Maksettu ammattilainen. Se raha, jonka säästin kun jätin tekemättä kakarat, menee mun omaan vanhuuteeni.
Enkä mä ikimaailmassa olis niitä lapsia velvoittanut mua hoitamaan muutenkaan, jos sellaisia olisinkin tehnyt. Törkeää miettiä edes. Ei ne ole mitään hoivaa velkaa vanhemmilleen. Ainoastaan kehitysmaissa mietitään näin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia on aina tehty vanhuuden turvaksi, se on ihan luonnollista.
Mistä sitten johtuu, että harva suomalainen huolehtii vanhuksistaan.
Kuka sinua auttaa vanhana jos lapsesi on kuollut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AIka karua, jos/kun alkaa muistisairaus, jos ole ketään läheistä luotettavaa henkilöä jolta pyytää apua. Mun 82v äiti on ainakin ihan pulassa ja joudun ramppaamaan siellä monta kertaa viikossa. En tiedä ketä pompottaisi jos mua ei olisi. Ihan alkeellisimmissakin asioissa tarvii neuvoa ja apua ja netti- ja pankkiasioissa varsinkin. Ei pankkiasioissa voi oikein naapureita käyttää
Työskentelen itse hoivakodissa, ja aika vähän lapset käyvät raihnaisia vanhempiaan katsomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan, joten poistun näyttämöltä vuonna 2031, 75-vuotiaana. On se vaan kumma, kun tuo eutanasia ei tule lailliseksi. Sitten pantataan sitä tietoa, että mikä lääkeyhdistelmä on tappava. No konstit on monet. Jos vaikka grillais makkaraa teltan sisällä.
" Konstit on monet" . Varmuuden vuoksi ihan jo suunniteltuna.
Vierailija kirjoitti:
Maksettu ammattilainen. Se raha, jonka säästin kun jätin tekemättä kakarat, menee mun omaan vanhuuteeni.
Enkä mä ikimaailmassa olis niitä lapsia velvoittanut mua hoitamaan muutenkaan, jos sellaisia olisinkin tehnyt. Törkeää miettiä edes. Ei ne ole mitään hoivaa velkaa vanhemmilleen. Ainoastaan kehitysmaissa mietitään näin.
No kyllähän se oma perhe (omat lapset) tuntuvat läheisimmiltä ihmisiltä, kun tarvitsee apua. Toki riippuu suhteesta, miten läheisiä on oltu. Itse olen ollut paljon mukana lastenlasten hoidossa ja uskon, että saan lapsiltani apua, kun sitä tarvitsen. En ajattele, että kenenkään tarvitsisi minua varsinaisesti hoitaa, mutta luotan siihen, että käyvät katsomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei biologiset lapset ole mikään tae mistään. Itse tutustuin naapuriin, perheystävään, silloiseen yli nelikymppiseen lapsettomaan naiseen joka oli vanhempieni kaveri. Sen lisäksi, että hänellä ei olut lapsia, ei ollut miestäkään eikä mitään sukua. Hoidin hänet loppuun asti. Kaikki raha-asiat sun muut ja kun oli aika laittaa dementian vuoksi hoivakotiin, kävin siellä aina katsomassa ja näyttämässä valokuvia ja vein lahjoja syntymäpäivinä. Järjestin myös hänelle hautajaiset kun hän kuoli ja hoidin koko kuolinpesän perunkirjoituksineen.
Perhe ei lopu vereen. Se ei myöskään ala verestä. Oma biologinen äitini jäi ilman hautajaisia ja itse en edes halua muistella sitä psykoa.
Sukulaiset. Nytkin on varainhoitaja ja kolme nimettyä uskollista tukihenkilöä. Lisääkin olisi jonossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tätä logiikkaa seuraa niin oletan, että lapsia hankkineet ihmiset myös hoitavat omat vanhempansa. Sehän on heidän olemassaolonsa tarkoitus. Vai kuinka?
Olen ajatellut, että minua hoitaa vanhana sama taho kuin minua hoiti lapsenakin, eli viranomaiset sekä jonkun laitoksen työntekijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole lapsia mutta oli hirveä ahdistus ennen että isosiskot ja äiti ja isä kuolevat ennen minua ja ei paljon sukua kenen kanssa tekemisissä, ja jään ihan yksin. Pelotti se yksinäisyys siis. Kunnon yllätys pommi tulikin sitten 22 vuotiaana kun tapasin samassa kaveri porukassa nuoremman tytön joka oli täyttämässä 18 ja perhekodissa.
Tuo tyttö on ollut nyt mun elämässä siitä asti eli 6 vuotta ja tuo oli sama tyttö jota kävin katsomassa siskon kanssa kun oli 4 vuotias. Meillä eri äiti ja sama isä, se oli mun sisko! Mun vanhemmat eronnut kun olin pieni ja tää sisko ollut useammassa perhekodissa ja en saanut hänestä enään vanhempana tietoja missä päin Suomea on , mutta elämä ohjas meidät yhteen taas ja nyt ollaan tosi läheisiä ja yhteydessä päivittäin ja käy luonani.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan, joten poistun näyttämöltä vuonna 2031, 75-vuotiaana. On se vaan kumma, kun tuo eutanasia ei tule lailliseksi. Sitten pantataan sitä tietoa, että mikä lääkeyhdistelmä on tappava. No konstit on monet. Jos vaikka grillais makkaraa teltan sisällä.
Suomessa tehdään noin 750 its em urhaa vuodessa. Iso osa lääkkeillä. Et ei se nyt ihan mikään valtionsalaisuus vaikuta olevan, millä henki lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yksinäisimpiä vanhuksia joita on hoitokodeissa näkynyy ovat olleet ne vanhukset joilla on lapsia.
Tuota väittämää on vaikea uskoa. Käyn säännöllisesti ( ainakin 2-3 viikon välein ) tapaamassa 93 v tätiäni hoivakodissa ja tottahan se on, että hän kokee, että kukaan ei käy katsomassa. Todellisuudessa häntä käydään paljon katsomassa, hänen omat lapset ja lastenlapset ja mukana usein vielä lastenlastenlapsia.
Meillä on yhteinen whatsapp-ryhmä, jossa sovitaan käynnit, ettei samalle päivälle tule monta käyntiä. Joka kerta käydään sama keskustelu, että kukaan ei ole käynyt pitkään aikaan.
Ai että sellaiset vanhukset ovat kategorisesti yksinäisimpiä, joilla on lapsia? Perustuu varmaan sun tukevaan perstuntumaan.
Enpä tiedä, enemmänkin mietin että kuka auttaa noita lapsia sitten kun en vanhana enää jaksa, kun ovat niin saamattomia vätyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen itse hoivakodissa, ja aika vähän lapset käyvät raihnaisia vanhempiaan katsomassa.
Kaikki tuntemani hoiva-alan ammattilaiset sanoo aina näin. Siksi huvittikin tuon yhden wa-ryhmät.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan, joten poistun näyttämöltä vuonna 2031, 75-vuotiaana. On se vaan kumma, kun tuo eutanasia ei tule lailliseksi. Sitten pantataan sitä tietoa, että mikä lääkeyhdistelmä on tappava. No konstit on monet. Jos vaikka grillais makkaraa teltan sisällä.
Ei tartte kuule kun juoda alkoholia, laita musiikit soimaan , fiilistele viimeiset hetket ja osta 3 pulloa viinaa ja lantrinkia ja siideriä tai viiniä maun vuoksi. Suomessa kuolee vuosittain alkoholi myrkytykseen tuhansia ihmisiä.
Tuota väittämää on vaikea uskoa. Käyn säännöllisesti ( ainakin 2-3 viikon välein ) tapaamassa 93 v tätiäni hoivakodissa ja tottahan se on, että hän kokee, että kukaan ei käy katsomassa. Todellisuudessa häntä käydään paljon katsomassa, hänen omat lapset ja lastenlapset ja mukana usein vielä lastenlastenlapsia.
Meillä on yhteinen whatsapp-ryhmä, jossa sovitaan käynnit, ettei samalle päivälle tule monta käyntiä. Joka kerta käydään sama keskustelu, että kukaan ei ole käynyt pitkään aikaan.