Nyt se siis alkoi meidänkin tuttavapiirissä!! Avioerosta.

26 v., tavallisen näköinen ja oloinen, ollut saman pojan kanssa teini-iästä lähtien, (todennäköisesti tavanneet netissä), muutenkin ap:n ja hänen miehen elämä pyörii pientä ympyrää kodin ympärillä, yhdessä on helppo pysyä kun kummatkin tietää etteivät ikinä sais ketään muuta! (Tai ainakin se olisi hyvin vaikeaa) Ap:n vanhemmat ovat umpikonservatiivisia, aika uskonnollisia, eikä ap:n kotona ole koskaan kiroiltu tai sanottu ääneen sanaa " seksi" , " sukupuolitauti" , " kuukautiset" , " penis" jne. Kuinka lähelle osuin ap?

Koin elämässäni tässä viime vuosina niin vaikean kriisin, että elämän perustukset olivat sortua. Se ei ollut aviokriisi, mutta mittaamaattoman suuri ja epäreilu suru. Huomasin, etteivät ihmiset ymmärtäneet tuskaani ja se oli kauheaa. Se avasi silmiäni siihen, että meidän on usein vaikea ymmärtää toisten kokemuksia ja tunteita. Ihan kummallisen vaikea.



Minulla on yhtä onnekas tilanne kuin ap:lla. Täydellinen aviopuoliso joka sopii minulle parhaiten koko maailmassa. Vaikka välillä toinen tympii ja ärsyttää kun on yli 10 vuotta eletty yhdessä, suhde on niin mahdottoman vahva että se kestää.



Ap, ota huomioon etteivät kaikki ole yhtä onnekkaita kuin me. On ihmisiä, jotka rakastuvat vääriin kumppaneihin ja tajuavat sen ehkä vasta häiden ja lasten jälkeen.

toiset ovat kovia rakastumaan =) Toiset puolustavat omaa eroaan henkeen ja vereen eivätkä tunnusta että voisivat olla väärässäkin, toiset taas näkevät tekemänsä virheet. Osalla on taas niin mustavalkoiset ajatukset että hirvittää - kukahan teistä mahtaa olla minun kahvipöytäkeskustelija joka ei saa suutansa auki ryhmän keskellä. Mutta se on aina varma että lapsi kärsii vanhempien erosta. Lukekaa valittuje palojen juttu avioerolapsista miten ero vaikuttaa heidän ajatusmaailmaansa.



Isäni sanoi minulle aikoinaan että ota tyttö mies jonka vanhemmat ovat edelleen naimisissa. Rikkinäisestä kodista tuleva puoliso saattaa erota helpommin tai hyväksyy eron helpommin kuin ehjästä perheestä tuleva mies.

kerronpa oman tarinani:



vanhempani erosivat kun olin 6 vuotta. sitä ennen olin elänyt monta vuotta lapsena perheessä jossa vanhemmat tappelivat lähes aina. Isäni oli jaon alkoholisti,lisäksi hän oli väkivaltainen äitiäni kohtaan ja jouduin usin todistamaaan näitä välikohtauksia joihin poliisikin jouduttiin kutsumaan. Voin rehellisesti sanoa että mitään traumaa ei vanhempieni erosta jäänyt, päinvastoin olen ylpeä äitinni rohkeasta ja itsenäisestä valinnasta kasvattaa minut yksin.



Tottakai olen kaivannut isääni ja sitä että hän olisi ollut läsnäoleva mutta tämä ero oli silti parasta jota tapahtui, Se antoi minulle mahdollisuuden kasvaa edes hieman kypsemmäksi aikuiseksi. Olen kasvanut todella itsenäiseksi ja omaa perhettä vaalivaksi naiseksi ja äidiksi.



Mutta jos oma avioliittoni olisi väkivaltainen tai eläisin alkoholistin kanssa, olisi minulla varmasti rohkeutta olla myös yksinhuoltaja. Päinvastoin taas ajateltuna, vaikka suhteemme puolisoni kanssa onkin jo arkinen , en missään nimessä rikkoisi perhettämme haihattelun takia. siis sen takia että haluaisin kokea uuden ihastumisen tai että haluaisin seksiä joltain muulta kuin mieheltäni. meillä on kuitenkin niin monta asiaa hyvin ja olemme oikeasti onnellisia!

Vierailija:

Isäni sanoi minulle aikoinaan että ota tyttö mies jonka vanhemmat ovat edelleen naimisissa. Rikkinäisestä kodista tuleva puoliso saattaa erota helpommin tai hyväksyy eron helpommin kuin ehjästä perheestä tuleva mies.

Aikamoinen aivokääpiö sulla faijana! Mun vanhemmat kehottikin mua ottamaan fiksun ja rehellisen miehen, jolla on sydän paikallaan ja arvot kohdallaan, viis siitä ovatko hänen vanhemmat vielä yhdessä vai eivät.